7. Kyrmyharju tarttuu ruoriin

Afrodite hyrisi valaistuna pienessä pakkasessa Toppilan satamassa Hannun palatessa laivan luo sunnuntai-iltana kello 21. Laskusiltaa pitkin pääsi laivan ulkokannelle ja ulko-oven lukko avautui hytin avaimella. Käytävissä paloivat valot, ihmisten ääniä ei kuulunut, laiva oli aution salaperäinen kuin Jules Vernen Nautilus vierailleen. Oma hytti (numero 5) oli tuttu Hannulle pienen poissaolon jälkeen, kuin olisi taas kotiinsa palannut!
.
Hannu oli viettänyt viikonlopun Erjan kanssa tutustuen lauantaina Oulun tehdasmaiseen yliopistoon, sen kirjastoon ja kasvitieteelliseen puutarhaan. Erjan keskityttyä lukemaan tenttiin ajeli Hannu yksin bussilla keskustaan Tuomiokirkolle ja kävi tutussa kaupunginkirjastossa sekä kirjakaupoissa. Sitten hän seuraili Kaupunginojaa, jonka varrella oli komeasti elokuvateatteri nimeltään Rio...
.
Sunnuntain aamupäivä oli mennyt kotosalla jutellen, missään käymättä, kunnes iltapäivällä Hannu erosi Erjasta ja lähti kävelemään talviaikaan jo pimenevään kaupunkiin. Hannu käveli Syynimaalta läpi Iskon, Välivainion ja Tuiran lumisille Hupisaarille. Isokatu oli korttelirallin reitti, tiheä autojono mateli, nuorisoa etuistuimilla. Hannu tutustui Linnansaareen, käsityöläisten Pikisaareen ja aavemaisen pimeään vapaa-ajan alueeseen Kuusisaareen.
.
Hannu kävi vielä Mustasaaressa, josta suuntasi Koskelantietä ja Satamatietä Toppilaan. Kaksi vuorokautta Oulussa, päätteeksi neljä tuntia kävelyä lumisessa kaupungissa, mieli haikeana kesäromanssien haihtumisesta.
.
Maanantai-aamuna Hannu kohtasi vain merimiehiä laivan portaissa, kunnes vasta kymmeneltä, aiottuun laivan lähtöaikaan, Avis-vuokra-auto syöksähti Satamatietä... Ristolan etukäteen tilaama taksi oli pettänyt. Seurueen oli lopulta pitänyt vuokrata auto ilman kuljettajaa, vai olivatko he pettyneitä kuljettajiin...
.
- Moi Hannu, miten meni viikonloppu? kysyi ensimmäinen vedentutkija. Jonkin ajan päästä Hannu kohtasi toisen, joka kysyi samaa, ja jokainen kysyi. Heitä muita oli epäonni koetellut, sillä lento Helsinkiin oli ollut tuntikausia myöhässä, Hannu oli jo lukenutkin siitä Kalevasta.
.
- Nukuitsä täällä? Ootsä ite petannut? Mä vähän imuroin. Olitsä täällä viikonloppuna? uteli laivan siivoojatyttö. Afroditella oli hotellihuoneen tasoiset siivouspalvelut.
.
Vedentutkimuslaitoksen insinöörityttö kävi asentamassa laitteita, lämmitystä vesipulloille. Hän viipyi kolme tuntia ja kiitti Hannua siitä, että tämä säästi hänelle lentoliput - ettei hänen tarvinnut körötellä junalla. Mailan aloitteesta laivan sivukäytävänpätkään, jossa vesipullot olivat, asennettiin myös pressuovi, ettei siellä työskennellessä tarvitsisi kärsiä pakkasesta.
.
Kemisti Riitta Kokko vaihtui loppumatkan ajaksi kemisti Simo Pasaseen. Maila sanoi, että tämä otettiin mukaan, koska osaa Kokkoa paremmin sanoa "NEJ!" mukaan tulevien ruotsalaisten merentutkijoiden liiallisille toiveille. - Ruotsalaisissa kun on se vika, että he puhuvat väärää kieltä, väitti Maila.
.
Salongin juorukerho käynnistyi uudelleen. Laivan miehistö ja päällystö oli hieman vaihtunut, joten Mailalla oli uusia keskustelukumppaneita. Hän kertoi alkumatkan tapahtumat ja hänelle tuli pohjattomaksi rikkoutuneesta vesipullosta mieleen tarina:
.
Joku vuosien takainen kollega Justus oli tullut humalassa huutelemaan alasti Afroditen kannelle. Hän oli pidellyt vain ämpäriä edessään, muttei ollut huomannut, että se oli pohjaton. - Ja kyllä siitä sitten laitoksella riittikin pitkään puhumista, he-he-he-heh!
.
- KUTEN LAITOKSELLA YHÄKIN ON TAPANA! huudahti seurassa istunut kemisti Simo Pasanen, pompaten suuttuneena pystyyn ja painuen ulos. Maila kohautti olkapäitään ja alkoi muistella edellisen viikon korttipelejä, kun risti-seiskassa tutkijat olivat voittaneet toimittajat!
.
Mailaa pohditutti, miten Lasse Laine oikein oli saanut retkikunnan varajohtajan aseman toiseksi isoimpine hytteineen?
.
- Onko se Lassekin nyt lukenut lisensiaatiksi asti, että on päässyt oikein erikoistutkijaksi? Luonnontieteiden lisensiaatiksiko vai? Mitähän Merihiisi siitä tykkää?
.
Nyt harmistu Klaus Syvänne: - Vähät noista hyteistä! Mutta kun tässä laitoksessa kumarretaan aina vain titteleitä ja oppiarvoja! Lukki ei oo mitään, maisteri ei oo mitään, kelpaa vain vuosikymmenet raatamaan, mutta kaikki kunnia ja arvostus menee professorille itselleen!
.
Syvännekin lähti kannelle katselemaan merta. Nyman tuumaili: - Saas kuulla, miten illalla torvi törähtelee ruumassa katkeran miehen bluesia...
.
Hannun mielestä aikaisemmin viihtyisän salongin ylle uhkasi langeta parimetrinen parransänkinen tumma varjo, joka vei häneltä huolettoman ilon oleskella siellä... Sympaattinen nuori kapteeni Jukka Haapio oli nimittäin vaihtunut härmäläistyylisesti hauskaan Antti Kyrmyharjuun - tyyppiin, joka läsnäollessaan vei liikaa tilaa muilta koollaan ja äänekkyydellään. Antti otti meluisasti itselleen vakiopaikan salongista, jonne Jukka oli ehtinyt vain harvoin ja silloinkin huomaamattomasti.
.
- Mä oon nyt TERVE KUIN PUKKI! kehui Kyrmyharju henkseleitään paukutellen ja reisiään läimäytellen. - Ja ilman dieettiä! Mää tulin nyt takaisin! Ehrotankin, että lähretään tästä pian avomerelle, tulossa on kivaa myrskynpoikasta, hohhoo! Mulla on ollut kova ikävä suolaisia pärskeitä!
.
Vain käymässä olleen insinööritytön poistuttua Afrodite lähti merelle, ohuita jäitä särkien. Kyljet raapivat jäätä ja lisää rikkoutui sivuaalloissa. Meno oli tasaista. Hannusta oli upeaa nähdä talvista Perämerta. Lopulta päästiin avoveteen. Ensimmäiselle tutkimuspisteelle olisi parin tunnin matka.
.
Sarjanäytteiden ja metallinäytteiden ottaminen pitkästä aikaa oli piristävää työtä Hannusta! Hän sai kaverikseen kelaa pyörittämään yllättäen ruotsalaistutkijan Bengtin, tavallisen Abba-Björnin näköisen, joka näin aloitteli yksinkertaisimmista hommista vieraalla laivalla, upeissa ruotsinlipun-keltaisissa suojatamineissaan. Toinen ruotsalainen, J. Valderrama, oli intialaisen näköinen taustaltaan intialainen, joka ruokaillessa maistettuaan Afroditen ruokaa kaivoi esiin omat väkevämmät mausteensa. Hän kuori ja hieroi joitakin pähkinöitä hyppysissään.
.
Hannu oli kotiutunut Afroditelle. Hän saattoi viettää osan työajastaankin hytissään lukien ja kirjeitä kirjoitellen. Hän tunsi ruumiissaan milloin laiva pysähtyi tutkimuspisteelle, ja kapusi silloin kiireesti ylös töihin, ennen kuin ketään tarvitsi lähettää hakemaan, paitsi kerran noutaja tuli jo portaissa vastaan. Häntä kun ei enää huvittanut olla salongissa.
.
Ruotsalaiset tutkijat ottivat innokkaasti merestä omia näytteitään, moneen kertaan, saattaen sitten samalla ottaa suomalaistenkin puolesta heidän näytteensä. Klausin ovessa näkemästään paperilapusta he kysyivät ja arvasivat: Nykkyn (Nukun!), menar det att sova?
.
Laivan miehistön ja vedentutkijoiden välillä oli melkoinen raja-aita, kontakteja oli harvoin ja vain asiayhteyksissä. Kerran kaksi merimiestä meni sentään sarjakuva-kemistin näköiseltä Simo Pasaselta kysymään:
.
- Oletko sinä kemian miehiä? Kun meillä olisi eräs siihen liittyvä ongelma... Muistelen nimittäin jostain lukeneeni, että...
.
Kapteeni Antti Kyrmyharju oli eri asia. Hän tunki besser-wisserinä tutkijaporukkaan. Hänellä oli päässään ja papereillaan esillä uusi laivatilaus ja hän pohti laivan miehittämistä:
.
- Viiteentoista jos voisi miehistön määrän pudottaa paristakymmenestä... (Hänen itsensä kuului olla yksi jäljelle jäävistä!) - Tarjoilijan vähentäminen kyllä laski ruokailun tasoa, kun piti siirtyä seisovaan pöytään, hän suri. - Kyl niil likoilki töitä olis!
.
Nieminen alkoi piirrellä tietokoneella profiileja meren nitraatti-, ammoniakki-, happi-, fosfaatti-, ym. pitoisuuksista eri syvyyksillä. Aineistona hänellä oli lomakkeita ja piirtokäyräpapereita, joita kemisti Pasanen oli ensin tulkinnut selviksi numeroiksi. Laitteina olivat Commodore CBM 3032 ja 4032, sekä kaksi "dual drive floppy disk 4040":ä.
.
Klaus alkoi Vesan pyynnöstä opettaa Hannulle Commodoren ohjelmien käyttöä:
.
- RUN RETURN muutetaanko asteikkoja? K! syvyys 100, lämpö 0...10, suolaisuus 2...12, indeksi: 1320 RETURN.
.
Ja niin alkoi piirturi hurista... Klaus ei unohtanut kahvitaukoa välistä, vaan kysyi aina yhtä töksähtävän yksioikoiseen tapaansa kaksine vaihtoehtoineen: - Juotko sä kahvia... vai juotkiko sä teetä?
.
Klaus Syvänne aloitti opetuksensa suuremmitta alkuodotuksitta:
- Onko nää laitteet yhtään tuttuja?
mutta hän osasi selittää asiat selkeän monisanaisesti (jolloin sanat tukivat toinen toistaan), niin hyvin, että Hannukin ymmärsi.
.
Kun Vesa Ristola vähän ajan kuluttua näki Klaus Syvänteen taas vapaa-aikaa viettämässä salongissa, hän uudisti hieman synkästi kehotuksensa:
- Viitsisitkö, Klaus, opettaa Hannulle...
.
Mutta Klaus vastasi: - Se pärjää siellä, se oppi jo kaiken!
.
***
.
Laivalle oli tullut Oulusta näkymätön nainen Merenkulkuhallituksesta. Hänen tarkoituksensa oli kirjoittaa Afroditesta juttu "Kiviristeilijä"- nimiseen henkilökuntalehteen. Tämä lurex-asuinen sihteeri oli osallistunut näyttävästi lähtöpäivän lounaalle, mutta pian sen jälkeen hän oli sulkeutunut kokonaan hyttiinsä, Hannun hytin viereen, jossa oli aiemmin asunut toimittaja Jorma Keränen. Nainen oli alkanut potea merisairautta, ei syönyt eikä käynyt ulkona.
.
Nieminen huomasi, miten tärkeää laivalla on osallistua aterioihin! Herkuttelijat surkuttelivat poissaolijoita, niitä raasuja. Kiviristeilijän Afrodite-artikkelia alettiin vitsaillen ennakoida: "Punkka laivalla oli mukava, mutta siitä oli vaikeaa nousta ylös..."
.
Hannu luki vapaavuoroillaan hytissään Sjöwall & Wahlöön "Roseannaa" ruotsiksi. Siinä tapahtuva Motalan kanavalaivamurha yhdistyi Hannun mielessä loppuiäksi Afrodite-laivan keinuviin tunnelmiin. Merikivusta tuli jälleen oireita, mutta yhä vähemmiksi jääviä, kun raikkaat pärskeet kannella virkistivät. Kannatti myös käyttää ulko-oven viereistä pääkannen vessaa, raikkaan ilmastoitua, alhaalla olevan, moottorin kuumentaman ja tunkkaisen umpioituneen vessan sijasta. Vessoja oli laivalla nämä kaksi paria, Hannun havaintojen mukaan, naisille ja miehille omansa kummassakin paikassa.
.
Ruotsalaiset tutkijat olivat ottaneet huolekseen ruumiillisen työn, toisin kuin oli otaksuttu etukäteen. Hannun hommat olivat sitten muuttuneet kevyeksi ATK:n käsittelyksi. Hannu piirteli snittejä, lämpötila- ja suolaisuuskäyriä eri mittausasemien välillä. Elektroniikka-laboratorion ikkunasta oli kiva katsella ruotsalaisten touhuja ulkona.
.
Kapteeni Kyrmyharjua pidettiin miehistön keskuudessa ennustajanakin... Pari päällystön edustajaa keskusteli ruokapöydässä suurella kunnioituksella Kyrmyharjun ennustuksesta, tämän itsensä ollessa poissa, että myrsky iskee perjantain vastaisena yönä...
- Kyrmyharju sanoi myrskyn tulevan... (kuulosti viittaukselta auktoriteettiin). Toiset siihen nyökyttelivät, että - Joo, Kyrmyharju tietää!
.
Torstai-iltana myrsky alkoikin näyttää todelta. Keittiö suojattiin turvaverkoilla, etteivät astiat lentelisi. Ruokailuakin varten oli olemassa myrskyolosuhteisiin lautasia pöytään tarraavia muoviliinoja ja muita apuvälineitä. Kyrmyharjun tavoin laivan emäntäkin sanoi toivovansa vaihteeksi kunnon myrskyä! Mutta sitten hän muisti: - Ai, mutta ei sentään, kun meillä on se potilaskin, se Åkengrenin neiti...
.
Maila Nymankin surkutteli merikipupotilasta:
.
- Kun ei hän koskaan käy ulkonakaan! Hyttiinsä vain sulkeutuu. Minä vein hänelle korvantauslaastarinkin, mutta ei kai se enää auttanut? Mitenkäs sinun vointisi, Hannu? Olet tainnut jo tottua merenkäyntiin?
.
Kapteeni Kyrmyharju suuressa persoonassaan saapui torstain ilta-aterialle. Hänen ilonaiheensa oli hernekeitto, jota hän alkoi ylistää:
.
- Se on oikeaa ARMEIJARUOKAA! Tuntuu kuin oltais taas armeijassa!
.
Antti Kyrmyharju muisteli, miten laivalle saavuttuaan oli ensimmäiseksi mennyt keittiöön esittämään pieniä ruokalistatoivomuksia.
.
- Kuvitelkaa, mitä emäntälikka sanoi! Se epäröi ja sanoi "kysyvänsä ensin Jukalta"! - Jo on aikoihin eletty, jos mun laivassa ei meinattu tuntea mua! Olinko mä ollut liian kauan poissa, vai? Mutta nyt kun oon taas terve kuin pukki tulen olemaan ja pysymään täällä!
.
Antille kaikki naiset olivat "likkoja" iästä riippumatta. Muut ihmiset jakautuivat "poikiin" ja "miehiin". Saunavuoroaikatauluunkin Kyrmyharju pisti sellaisen kolmijaottelun!
.
Kyrmyharjun luontaisia "vihollisia" olivat poliisit ja vanhat mummot, jotka Ison Roban kävelykadulla mäiskivät sateenvarjolla hänen autoaan... Hän tarinoi:
.
- Ykskin poliisi, sellanen nuorempi viiksekäs kaveri kuin Karin piirroksesta... niin sellanen koputti mun tuulilasiin kävelykadulla, jonka varrella asun, ja sanoi: "Kuule poika, tänne ei saa ajaa!"
.
- Sillon mää nousin mun autosta... ja kattoin itään ja länteen sitä katua tarkasti! Ja sanoin, että mää en nää täällä tällä hetkellä yhtään poikaa kymmenen metrin säteellä, jota hän voisi tarkoittaa? Ja sitten sanoin, että kuules poika, käys katsomassa ton viereisen talon pihasta, minkä auton rekisterinumero siellä lukee pysäköintioikeuskilvessä, ja vertaa sitä tän mun auton rekkariin!
.
Tuuli yltyi yöllä 18 metriin sekunnissa. Hannu nukkui ja lepäili hytissään yhdeksästä kuuteen, kuullen miten tavaroita lenteli lattialle neiti Å:n hytissä. Mutta aamulla oli ihmeellisen rauhallista, tasaista menoa ilman keinuntaa. Hannu kävi ulkona, kun tultiin juuri satamaan, jossa Siljan terminaali näkyi ja Vikingin laivan taakse mentiin laituriin. Näköalaa hallitsi Turun linna!
.
Viisi Afroditen matruusiakin oli kannella nojailemassa reelinkiin ja päivittelemässä näkemiään isoja Ruotsin-lauttoja. Joku miehistä kertoi joskus matkustaneensakin sellaisessa: - Sinne tuhannen ihmisen joukkoon ihan hukkui! hän päivitteli. (Välittivätköhän merimiehet vapaa-ajallaan ollenkaan laivamatkoista?)
.
Heti Afroditen kiinnityttyä laituriin laivalta poistui kipin kapin neiti Å. matkalaukkuineen. Paksu tarjoilija juoksi hänen peräänsä laiturille huolehtivaisena: - Osaatko nyt varmasti? Etkö SYÖ mitään aamupalaa?
.
- En! huudahti neiti Å. - Suosittelen Afroditea laihdutuskuuriksi!
.
Laivalle jääneet pohtivat Kiviristeilijän tulevaa artikkelia: "Ruoka oli hyvää, mutta oksettavaa..."
.
- Olemme Turussa. Jollet satu jo tietämäänkin, valisti Vesa Ristola Hannu Niemistä.
.
Paikasta olikin vaikeata erehtyä! Mikä näköala avautuikaan Hannun työhuoneen, ATK-laboratorion, ikkunasta: Turun linna. Siinä maisemassa Hannu "lerputteli" ATK-aineistoja, viimeisen aseman tietoja.
.
Klaus Syvänne oli Hannun ahkeran työn ansiosta joutilas ja erehtyi vastaamaan puhelimeen... Hän joutui ilmeisesti pahaan pinteeseen, sillä alkoi sekoilla hädissään ruotsia ja englantia sekaisin, kunnes lähti hakemaan ruotsalaista merentutkijaa Bengt Uhlenia, sillä puhelu tuli tälle Ruotsista.
.
Ruotsalaiset tutkijat lähtivät Afroditelta puolilta päivin taksilla, kun Hannu oli suihkuttamassa sarjanoutimia puhtaiksi, kuten oli tehnyt Oulussakin. Uhlen ja Valderrama olivat kastua, kuten myös laivan viereen tullut auto, jota keittiöapulainen yritti varoittaa. Hannulla riitti puhdistushommia, mutta Klaus pitkästyi odottamiseen, koska Hannu oli tehnyt hänenkin työnsä ATK-laboratoriossa. Vain nopea siivous siellä ja Klaus olisi jo ollut valmis lähtemään maihin, jonne katseli haikeana.
.
Vesa Ristola halusi tapansa mukaan kaiken hyvään järjestykseen, joten hänellä riitti paperitöitä. Maila Nyman ja kumppanit kerääntyivät vähitellen joutilaina salonkiin, Maila pelaamaan "kortti otsalle"-peliä...
.
- Ei me olla tultu hulluiksi, arvaa kuka opetti tämän, ne Hesarin lehtimiehet... Maila puolusteli hassunkurista näkyä. Lasse Laine tutki juna- ja bussiaikataulukirjaa salongin hyllystä. Kaikki muut keksivät jotain tekemistä tai puuhaa, paitsi Klaus Syvänne, joka halusi kärsimättömänä lähteä, hommansa jo hoidettuaan, ennen muita.
.
Muut tutkijat olivat rauhallisesti vielä sisävaatteissaan laivalla, mutta Klaus Syvänne oli pukeutunut jo viikonloppumatkaa varten. Hänellä oli yllään urheilullinen päällystakki ja jopa hattu päässään, kun hän istui mielenosoituksellisesti ulko-oven pielessä patsasmaisena tuijottaen ovea herkeämättä kuin koira. Kärsimätön halu lähteä ei olisi voinut enempää korostua. Mies näytti naurettavalta työympäristössä. Välillä hän alkoi luetella ulkomuistista tuntemiaan Turun kapakoita ja niitä oli paljon, mikä niistä olisikaan lähimpänä, hän järjesteli mielessään...
.
Hannun mieleen tulivat keskikouluajat... Eräät päällystakki yllään kuumassa luokassa istuneet murrosikäiset pojat. Sellaiset, jotka olivat lähdössä pois koulusta niin pian kuin mahdollista, sekä kunakin yksittäisenä koulupäivänä, että lopullisesti, viimeistään 16-vuotispäivänään, jos luokallejääneinä istuivat koulussa vielä 16 vuotta täyttäessäänkin.
.
Hannu pohti aikuisistakin esiin pilkahtavaa lapsellisuutta. Pysyvätkö ihmiset pohjimmiltaan samanlaisina kuin lapsina? Lapsellisuus ei kuolekaan aikuistuessa, mitä lapsena vähän pelkäsikin, fantasian menetyksenä, vaan lapsellisuutta vain kätketään, mutta pinnan alla säilyy alttius. Samoja lapsellisuuksia esiintyy iän kaiken... Laivalla sellainen saattoi tulla helpommin esiin, koska laiva oli pienyhteisö, kuin kaveripiiri lapsuudessa. Aikuisen laajemmat yhteiskunnalliset siteet olivat hetken poikki!
.
Hannu Nieminen oli käynyt kopioimassa joitakin Ristolan papereita ruuman monistuskoneessa, kun Klaus Syvänne kävi hakemassa sieltä myrskyn jäljiltä hujan hajan olleet nuottinsa ja torvensa. Täällä hän oli siis vapaa-ajallaan töräytellyt torvimusiikkia.
.
- Pelkkää kiusantekoa toikin, Klaus sanoi osaaottavasti Hannulle, - että johtaja Ristola haluaa noi kopionsa nyt!
.
- Klaus hyvä, yhdessä lähdimme matkaan, yhdessä myös palaamme matkalta! Vesa Ristola yritti tyynnyttää sydämistynyttä Syvännettä.
.
Lopulta tilattiin kaksi taksia ja äänestettiin junan ja bussin väliltä ja ajettiin Turun linja-autoasemalle. Toisessa taksissa Lasse ja Hannu istuivat hiljaa, mutta Simo Pasanen kyseli kuljettajalta kaiken Turun linnan korjauksista.
.
Vesa Ristola meni linja-autoasemalla jonottamaan porukalle ryhmälipun. Muut odottelivat löyhässä viisipiirissä. Kunnes Klaus Syvänne huomasi peliautomaatit! Kohta hän oli innoissaan niiden kimpussa, kilin-kalin-rynks-rynks-rynks-rynks-kilin-kalin-rynks-rynks... Muut katselivat, "kuinka jälkikasvu oli päässyt tivoliin..."
.
Maila Nyman alkoi muistella, että oliko se tapahtunut juuri täällä Turussa, vai missä, kun kerrankin koko tutkijaseurueen oli pitänyt vaihtaa tai lainata kaikki markan kolikkonsa Klausille, että tämä oli päässyt pelaamaan ne - viimeistä markkaa myöten menettäen!
.
Pohjolan Liikenteen erikoispikavuoro lähti kuitenkin tänään jo ennen kuin Klausin rahat loppuivat. Tutkijaporukka tiivistyi ryhmänä kahdelle peräkkäiselle ja yhdelle rinnakkaiselle riville. Klaus Syvänne oli nyt puhelias ja kommentoi kaikkea: - Tää linjuriasema on jäänyt syrjään... Tosta me mennään radan ali...
.
Lasse puolestaan harmitteli: - Peijakas, kun ei tullut matkalukemista mukaan! Sitten hän torkuskeli.
.
Kun saavuttiin Helsinkiin, vasta perillä Klaus keksi, että bussissa olisikin ollut hänen jo pari tuntia kaipaamansa vessakin. Hän ryhtyi neuvottelemaan kuljettajan kanssa, että saisi käyttää vessaa vielä linja-autoasemalla. Muut tutkijat poistuivat bussista ja erosivat, mutta vain viikonlopuksi, tavatakseen töissä maanantaina.
.
***************************