5. Vaasaan Afroditelle

Muuan tehokkaan energinen, viiksekäs, tummatukkainen, metallikehyksinen, keskimittainen mies astui koputettuaan Hannu Niemisen huoneeseen, missä tämä puuhaili juuri arkistosääntökansion kanssa. Uusi mies veti heti alleen huoneen toisen tuolin ja istuutui.
.
- Terve! Me olemme nähneet, mutta emme ole vielä tutustuneet! Minä olen Vesa Ristola. Kokoan juuri tutkimusretkikuntaa Afroditelle, lähdemme kahdeksi viikoksi Perämerelle Vaasan ja Kemin välille, kahden viikon päästä. Laitanko sinun nimesi listalle? Pertin ja Arjan puolesta se sopii, kysyin jo heiltä.
.
Hannu pyöriskeli pyörivässä työtuolissaan hämmentyneenä. Tällaista hän ei oikeastaan ollut osannut odottaa! Hän oli luullut laivan pysyvän hänelle etäisenä ja tuntemattomana, pelkkänä käsitteenä, tutkijoiden etuoikeutena.
.
Nieminen ei erityisemmin pitänyt merestä eikä laivoista, hänelle ne toivat mieleen lähinnä hukkumisen. Hän tunsi Ruotsin-, Tanskan-, Korkeasaaren- ja Suomenlinnan-lautat, Vesibussin Hangossa, Saimaan höyrylaivat, J.L. Runebergin Porvooseen, ja oli Välimerellä risteillyt Ateenan edustalla, mutta siinäpä kaikki?
.
- Mitä laivalla tehdään? Hannu kyseli.
,
- Nostetaan vesinäytteitä ja analysoidaan niitä, kyllä sen oppii, vaikkei omaisi ennestään kemian tieteen rasitteita! Ristola vakuutteli lyhyesti, ja asia tuntui hänen puolestaan jo selvältä, hän teki jo lähtöä.
.
Eikä kulunut kuin kymmenen minuuttia, kun nuorempi vahtimestari Jarmo Jousi eli poika, koputti Hannun oveen tuoden juuri monistetun matkasuunnitelman Afroditen marraskuun retkelle 5. - 20. päivä, jonka osallistujalistaan oli liitetty Hannun nimi.
.
Retkikunnan muodostivat: Vesa Ristola (matkanjohtaja), Lasse Laine, Riitta Kokko, Maila Nyman, Klaus Syvänne, Hannu Nieminen, sekä vielä toimittaja Jorma Keränen Helsingin Sanomista. Puolivälissä matkaa Oulussa Riitta Kokko vaihtuisi Simo Pasaseen, lehtimies Keränen jäisi pois, ja joukkoon liittyisivät Bengt Uhlen ja J. Valderrama (SMHI), kaksi ruotsalaista merentutkijaa.
.
Matkan tarkoitukseksi kerrottiin Perämeren kemiallishydrografisen tilan kartoitus syyskierron aikana. Lisäksi tutkittaisiin eräiden hivenalkuaineiden pitoisuuksia (sinkki, kadmium, lyijy, kupari), sekä otettaisiin näytteitä kromi-, arseeni- ja organokloorikartoitusta varten.
.
Vaasan edustalla otettaisiin vesi- ja pohjaeläinnäytteitä Vaasan vesipiiriä varten lindaanipäästöjen vaikutusalueen selvittämiseksi. Valassaarilla käytäisiin vaihtamassa näytepullot.
.
Ohessa seurasi kartta alustavasta matkareitistä ja tutkimusasemista. Vaasasta mentäisiin Valassaarille, seilattaisiin avomerta Merenkurkussa Pohjanlahden pituussuunnassa koilliseen päin aina Kokkolan korkeudelle, josta pyyhkäistäisiin lahden poikki luoteeseen kohti Ruotsin Skellefteåta. Ruotsin rannikkoa seurattaisiin vähän matkaa pohjoiseen, sitten taas meren poikki itään kohti Raahea. Sen edustalta purjehdittaisiin Hailuodon länsipuolelle, josta kohti Luulajaa ja takaisin Ouluun.
.
Tutkimusasemilla oli niminä mitään-sanomattomia kirjain-numero-yhdistelmiä, esimerkiksi BO1...BO7 -sarja Kokkolan ja Skellefteån välillä, RR1...RR8 -sarja Raahen korkeudella. Pienemmät numerot alkoivat lännestä ja kasvoivat itään päin mennessä. Marraskuun sään uskottiin aiheuttavan viime hetken muutoksia reittiin ja aikatauluun.
.
Oulusta purjehdittaisiin vapaan viikonlopun jälkeen Kemin edustalle. Sieltä lähdettäisiin etelään suoralinjaisesti Pohjanlahden pituussuunnassa keskellä merta pysyen, puolivälissä Suomen ja Ruotsin rannikoita, aina Ahvenanmaan länsipuolelle saakka, josta kaarrettaisiin Helsinkiin.
Suomenlahden osuuskin kuljettaisiin tarkalleen keskellä merta.
.
Matkasuunnitelma kiinnitettiin myös ilmoitustaululle, ja siitä syntyneet puheet saivat ilmeisesti aikaan reaktion Nuppu Nummisessa, joka huomasi, että Niemisen esittelykierros laitoksella oli vielä tekemättä! Niinpä hän lähti Hannun kanssa kipittämään korot kopisten pika pikaa ympäri taloa.
.
Viides kerros olikin oma maailmansa laboratorioineen, joissa kojeiden ja koeputkien välissä vilisi ihmisiä. Hannu oli vain pikaisesti kerran käväissyt kirjaa etsimässä, mitään ehtimättä nähdä. Työhuoneita Hannu näki monenmoisia: Veli-Markku Jukkalan kotoisan opiskelija-solun "varo koiraa"-lappuineen, seinillään muistoja, kuten viisumi Neuvostoliittoon; Klaus Syvänteen pimeän, sekasotkuisen tutkijanluolan; Lasse Laineen laiskanpulskean tupakkahuoneen, ja muita niiden väliltä.
.
Syvänteen ja Laineen Hannu kohtasi yhtä aikaa käytävällä. Nämä olivat pitkiä hongankolistajia, Syvänne laiha ja Laine rotevampi, ja he mulkoilivat ennakkoluuloisesti Hannu Niemistä, kun Nuppu Numminen kertoi tämän lähtevän mukaan Afroditen matkalle.
.
- Mitä sinun on sitten tarkoitus tehdä Afroditella? kysyi Syvänne töksähtelevästi ja innottomasti.
.
- Osallistun vesinäytteiden ottoon ja analysointiin, Ristola sanoi opettavansa hommat, vastasi Hannu.
.
Käytävällä tavattiin myös Henrik Hajamielinen, ruotsinkielinen ikääntyvä tutkija, joka ei tuntunut tietävän mihin oli matkalla ja mihin viemässä käsissään olleita näytepulloja! Hän vain läpsytteli terveyssandaaleissaan muutaman askeleen yhteen suuntaan, lähti sitten toisaalla, ja palailikin,
tuumaili hetken ajatuksiaan ääneen, ja valitsi taas uuden suunnan.
..
Niemistä Henrik ei oikeastaan huomannutkaan, ellei sekunnin verran, sillä hänen mieleensä tuli nimikirjanotteeseen liittyviä kysymyksiä, joita hän kyseli Nuppu Nummiselta.
.
- Laitetaanko siihen julkaisut? Entä Sotilasarvo? (Niistä hän olisi jaaritellut leppoisasti koko iltapäivän pullot käsissään.)
.
Keski-ikäinen kemisti-Raija tuli myös vastaan käytävällä valkoisessa työtakissaan, liverrellen kuin leivonen hauskoja puheita laitokselta.
.
- Ai, me kuultiinkin huhuja kemian laboratorioon, että laitokselle olisi tulossa joku yleinen mies, jota kaikilla osastoilla saisi käyttää, ja kyllähän tarpeita olisikin... hän lirkutteli.
.
Yhdessä huoneessa työskenteli pieni ranskalainen, nuorekkuudessaan vaihto-oppilaan näköinen Yves Poisson. Useimmat ihmiset vain tervehtivät lyhyesti ja unohtuivat Hannun mielestä saman tien. Heitä vilisi silmissä.
.
Kolmannessa kerroksessa oli huriseva ATK-keskus, mutta sinne ei kannattanut mennä, Nuppu päätti, lyhentääkseen kierrosta, päästäkseen siltä jo pikemmin pois kiireessään. Jotkut ihmiset jäivät tavattaessa juttelemaan pitkästikin, ja aikaa kului.
.
Pitkän-hoikan, vaaleapartaisen fyysikon Ville Alhon huoneesta löytyi myös Aleksi Kajanus, joka oli juttelemassa kaverinsa kanssa kaksin. Alho halusi filosofoida pitkään ja innokkaasti, Kajanus säesti häntä välillä puolta lyhyemmin.
.
- On hyvin hyödyllistä, että laitoksellemme tulee ihminen, joka näkee tämän ulkopuolisen silmin... näkee rationalisoinnin mahdollisuudet täällä... Kannattaa todella miettiä, miten käyttäisit tämän vuoden hyödyllisimmin... kaavaili Ville lennokkaasti Hannun tulevaisuutta.
.
Kajanus puolestaan muisteli myönteiseen sävyyn tuntemiaan monia sivareita. Hänen hyvä kaverinsa Markku Tattari oli juuri totaalikieltäytyjänä ollut oikeudessa. Helsingin Sanomat oli haastatellut tätä ja kaikki olivat lukeneet jutun. Nummisen mieleen oli jäänyt Tattarin tyylikäs pukeutuminen konservatiiviseksi pukumieheksi. - Niin, hän halusi rikkoa ennakkomielikuvat...
.
Hannunkin mieleen tuli ennakkoluulojen vaikutuksesta se, miten hänen kuulustelijansa, niin armeijan sotilasmestari kuin majuri ja myöhemmin lautakunta ikäänkuin pysähtyivät hetkeksi konsepteissaan, kun hänen koulutuksensa tuli esiin, eikä ollut oletusten mukainen, kuten taiteellinen.
.
Pohjakerroksessa käväistiin viimeiseksi, mutta siellä oli tyhjää, vain joku tilapäinen sähköasentaja avasi oven. Parrakas sorvaaja Pora oli juuri puhelimessa, hänestäkin selvittiin näkövilauksella ja käden heilautuksella, muita siellä ei ollutkaan. Yleensäkin Hannu näki enemmän tyhjiä huoneita kuin ihmisiä koko kierroksellaan. Kierros tuli vain suoritettua, mutta ihmiset jäivät tuntemattomiksi.
.
Lääkärintarkastukseenkin Hannu ehti ennen laivamatkaa, pari viikkoa sitä edeltäneen, terveydenhoitajan tekemän näkö/kuulo-testin jälkeen.
.
- Miksi ryhdyit sivariksi, hoitaja kysyi viimeiseksi, ohi lomakkeensa, uteliaisuuttaan kuulemma.
.
Lääkärille Hannusta oli mukava kertoa lähtevänsä tutkimusretkelle Perämerelle. Se oli melkein kateutta herättävän hienoa. Lääkäri ehdotti korvan taakse kiinnitettävää merikipulaastaria, jos merellä myrskyäisi. Hän halusi siten osoittaa asiantuntemustaan. Tähän mennessä Hannu kehui laatineensa arkistosääntöä, sekin kuulosti hyvältä merkittäväksi työnkuvaukseksi papereihin. Sairaanhoitaja antoi Niemiselle jäykkäkouristusrokotuksen.
.
Hannu tunsi nyt olonsa tärkeäksi kirjastossa ja toimistokerroksessa, kun oli lähdössä merille... Hän kyseli muiden kokemuksia, levottomanakin siitä, mitä tulossa olisi?
.
- Melkein kaikki Vedentutkimuslaitoksella tekevät ainakin jonkin matkan, kertoi informaatikko Arja Koivu. Retki ei siitä päätellen olisi kovin vaikea, arveli Hannu mielessään.
.
- Useimmat pitävät matkastaan, ja monet jonottavat vuoroaan kesäksi! Lisähoukuttimena ovat merelläolosta saatavat ylimääräiset vapaapäivät eli vastikkeet. Talvimatka on syysmyrskyineen kesäistä jännittävämpi. Ristola on sellainen, että jos kapteeni epäröi myrskyvaroituksen alla, niin Vesa vaatii, että "Jatketaan eteenpäin alkuperäisen ohjelman mukaan".
.
Ylijohtajan sihteeri, Tipi Sund, toi hyvissä ajoin ennen matkalle lähdön päivää Niemisen päydälle lentolipun Vaasaan.
.
Hannu kävi omalla ajallaan Katajanokalla yrittäen löytää ja nähdä etukäteen Afrodite-laivan laiturissa, kirjastoväen vanhentuneiden laituritietojen mukaan. Mutta vain jäänmurtajat viettivät kesälomaansa Skattalla. Afrodite olikin Jätkäsaaressa.
.
Laiva oli lähdössä etukäteen Helsingistä Vaasaan, mukanaan joitakin muita tutkijoita. Hannu toi jo merimiessäkkinsä kumisaappaineen laitokselle, kuten muutkin retkeläiset kamppeitaan. Kemisti Riitta Kokko pakkasi ne laitoksen pakettiautoon, vietäväksi valmiiksi laivalle odottamaan. Lentokoneeseen ei sitten tarvitsisi ottaa paljon tavaroita.
.
Vesa Ristola törmäsi Hannuun käytävällä ja lupasi käyttää häntä iltapäivällä Afroditella, kun pakettiauto kävisi siellä viemässä lastinsa. Mutta sitten he eivät nähneetkään enää iltapäivällä, Hannun ollessa joko kirjastossa tai kahvilla, ja niin laiva jäi vielä tuntemattomaksi Hannulle.
.
Sen sijaan Hannu kävi lähtöpäivää edeltäneenä iltana katsomassa Helsinki-Vantaan lentoasemaa, osatakseen kulkea siellä eksymättä. Hän ei ollut käynyt vuosiin ja halusi nähdä paikat etukäteen, oli käynyt aikoinaan katsomassa Vedentutkimuslaitostakin, ja olisi halunnut nähdä laivankin. Hannu oli oppinut, että jännitystä, vaikkapa esitelmien pidossa, saattoi parhaiten pienentää tutustumalla paikkoihin ennakolta.
.
Lento AY-316 Vaasaan kello 16:35-17:25 odotti torstaina 5.11. Matkan hinta oli 370 markkaa, ja Hannu mietti, miten paljon kannattavampaa olisi ollut lähettää sivari junalla Vaasaan! Ellei jo laivan mukana. Oliko hänen työpanoksensa lentokiireen arvoista? Mutta hän ei sanonut mitään, vaan halusi toki päästä lentämään pitkästä aikaa.
.
Sen sijaan, että olisi ollut jyskyttämässä junalla Vaasaan, Hannu ahkeroi torstai-aamupäivän Vedentutkimuslaitoksen kirjastossa. Kirjastonhoitaja Eeva Lehtinen alkoi iltapäivällä hoputtaa häntä pakkaamaan, mutta Hannulla oli kaikki valmiina pakattuna repussaan, kunhan vain ajelisi lentoasemalle.
.
Hannu istui kuitenkin tavallista pitempään päiväkahvilla Varkissa, syömässä varalta tavallista enemmän, eikä hänellä ollut kiirettä nyt. Hän kehui Varkin kassalle lähtöään merelle, että olisi poissa pari viikkoa, mutta tilivihko olisi pidettävä edelleen voimassa, hän palaisi takaisin. Kassamummo alkoi tyrkyttää evästä mukaan:
.
- Onko sinulle sanottu mitään ylärajaa ostoksille? Ei Hannu tiennyt. Hän kuuli vasta myöhemmin, että markoissa neljäkymppiä päivässä ja hän oli aina alittanut sen reilusti.
.
Kolmelta Hannu lähti metroon, neljäksi hän ehti Vantaan lentoasemalle Sirolan liikenteen bussilla. Hän pyöriskeli suuressa odotushallissa, kunnes Riitta Kokko saapui ja huomasi hänet. Kaksin he odottivat muita, mutta vain Klaus Syvänne saapui.
.
Kolmikko meni turvatarkastuksen läpi. jonka toiselta puolelta löytyi toinen puoli retkikuntaa, Ristola, Laine ja Nyman. Nämä Syvänteen Kokolle ja minulle moittimat "viipyjät" olivatkin tulleet ensimmäisinä, ja Klaus Syvänne oli itse ollut jumbo, mikä ennakoi tulevaa...
.
Jonkinlaisessa kuusipiirissä vedentutkijat odottelivat sitten yhdessä kymmenen minuuttia myöhästyvää lentoa Vaasaan portilla B2. Lasse Laine bongasi julkkiksia odottajajoukosta, ainakin Eija Ahvon.
.
Lähtöselvityksen alkaessa Hannu kiirehti joukkonsa kärkeen, kun muut eivät hänen mielestään olleet tarpeeksi nopeita. Hän halusi ikkunapaikan! Vasta 15. rivillä hän pääsi sellaiselle, kun koneeseen oli noustu edestä. Riitta Kokko ja Maila Nyman tulivat vähän matkaa jäljessä ja istuutuivat Hannun viereen, keskenään jutellen.
.
Ilta pimeni, vain keinovaloja maassa näki koneen noustessa, kunnes pilvet peittivät ne. Hannu oli tuskin edes Finnairin myyntilistaa ehtinyt lukea, kun DC-9 jo laskeutui sateiseen Vaasaan.
.
Vedentutkija Huttunen oli lentoasemalla vastassa, lentääkseen toiseen suuntaan. Maila uteli häneltä viime päivien säistä. Riitta odotti laukkuaan koneesta, mutta Ristola ja Syvänne olivat nyt aktiivisimpia juosten kiireesti varaamaan paikalla olleen toisen Vaasan kahdesta 8 hengen bussitaksista, ennen kuin toinen ryhmä ehtisi.
.
- Satamaan! antoi Ristola taksille osoitteeksi, yhdellä sanalla, niin niukkapuheinen hän saattoi olla. - Afrodite-laivalle, hän täsmensi perään.
.
Taksi ajoi ensin moottoritietä, sitten Kauppapuistikon ohi ja Vaskiluotoon. Hannu oli käynyt Vaasassa viimeksi kesällä pari kertaa, ajellessaan pikavuorobusseilla Helsingistä Kokkolaan. Hänestä oli tunnelmallista nähdä uudelleen paikkoja, jotka olivat tuttuja, mutta harvoin nähtyjä. Kesäromanssi palasi mieleen.
.
- Vaihtomiehistökö te olette? uteli puhelias taksinkuljettaja.
.
- Helsingistäkös te enimmäkseen olette, ja lentäen sitten vaihdatte? Mikäs laiva se Afrodite on, onko se niitä entisiä Vaasan-laivoja?
.
Taksinkuljettaja ei paljon viisastunut, vaan jäi omiin kuvitelmiinsa, sillä vedentutkijat jättivät vastailemisen Ristolalle, joka oli retkikunnan johtaja.
.
Vesa vastaili miten vain lyhimmin voi, "Joo", yksisanaisesti, niin hän aina teki, niukasti. Hänen kanssaan tuli helposti kommunikaation katkoksia, huomasi Hannu myöhemmin. Ohut viesti jäi varmistumatta, kun sitä ei tukenut runsaampien sanojen muodostama varmistusverkko.
.
Afrodite löytyi helposti, se kellui laiturissa Vaasan-laivan vieressä, ja oli kauniimpi laiva kuin Hannu oli odottanut! Pimeässä laiva tuntui valoisan lämpimältä ja turvalliselta, kaiteineen, laskusiltoineen, kaikkineen. Kooltaan Afrodite oli 40 metriä pitkä ja 10 metriä leveä.
.
Vesa jakoi ensimmäiseksi jokaiselle jonkin hytin avaimen. Hannun hytiksi osui Cabin 5. Se oli kerrosta maihinnousukantta alempana, puolivälissä laivan oikeaa kylkeä, leveydeltään (laivan pituussuunnassa) 1,3 metriä ja pituudeltaan kaksi metriä. Sievässä hytissä oli lämpöistä puisten rakenteiden henkimää yksilöllistä, vanhan laivan tunnelmaa, se ei ollut mikään Ruotsin-lautan elementtikoppi!
.
Hytti oli erittäin siisti ja siihen tuntui mukavalta asettua. Puinen kerrossänky olisi majoittanut kaksikin ihmistä, mutta kukin asettui yksin omaan hyttiinsä. Muina kalusteina olivat kirjoituspöytä ja jakkara venttiili-ikkunan alla, pesuallas ja vaatekaappi oven pielessä.
.
Tutkijoiden hytit sijaitsivat pääosin rivissä tämän alemman kannen oikealla laidalla. Perimmäisenä siinä rivissä, mutta lähes keskellä laivan runkoa, oli retkikunnan johtajan iso hytti, jossa oli pöytiä ja tuoleja myös työskentelyä ja neuvottelua varten. Siitä eteenpäin oli suihkuhuone, mukaan tulevalle lehtimiehelle varattu hytti, sekä järjestyksessä Hannun, Riitan ja Mailan hytit. Niiden edellä olevaan hyttiin majoittui lehtikuvaaja. Keulaa kohti edettäessä seuraavana oli ensimmäisen perämiehen hytti, sitten saunan
pukuhuone ja sauna.
.
Lasse Laine asettui paapuurin puolelle retkikunnan varajohtajan hyttiin, joka oli sillä laidalla vastapäätä johtajan hyttiä. Hytin takana olivat vessat ja siitä eteenpäin laivan päällystön hyttejä. Klaus Syvänne varasi itselleen hytin erikoisimmasta paikasta, jostakin kaukaa laivan perältä, laboratorioiden takaa. Hänellä oli mukanaan instrumentteja, joilla hän aikoi harjoitella matkan aikana torvisoittoa!
.
Laivalla oli seitsemän eri laboratoriota. Suurimmat niistä olivat kemian laboratorio pääkannella, vasemmalta tulevan laskusillan kohdalla, ja sen takana märkälaboratorio. Niistä keulaan päin, laivan pääsisäänkäynnin etupuolella, sijaitsi pieni ATK- eli sähkölaboratorio. Alemmalla kannella,
hyttien takana, laivan peräosassa, oli pari pientä työskentelyhuonetta, joihin päästiin paitsi etuportaita, kuten hytteihin, myös märkälaboratorion viereisiä takaportaita. Edelleen alempana ruumassa sijaitsi vielä pari pientä laboratoriota.
.
Hannun laivalle etukäteen lähettämä merimiessäkki löytyi kemian laboratoriosta ja hän vei sen hyttiinsä. Sitten oli ensimmäisen laiva-aterian vuoro. Kello oli jo kahdeksantoista ja tuli nälkä. Laivalla oli hernekeittoa ja ohukaisia - kuten aina torstaisin.
.
Ruokasali sijaitsi oikealla sivulla, pääkannen etupuolella. Avoimen etukannen jälkeen oli ensin koko etuosan levyinen salonki, jonka oikeaa puolta ruokasali jatkoi välittömästi. Ruokalassa oli oikealla pitkä tarjoilupöytä ja vasemmalla ikkunoiden äärellä kolme neljän hengen kulmikasta pöytää, joiden lisäksi voitiin käyttää salongin muutamaa pyöreää pöytää, jos syöjiä oli kerralla enemmän.
.
Ruokasalin takana, laivan perään päin, oli ensin pentteri, sitten keittiö, sen jälkeen erilliset laivan miesten ruokala ja laivan naisten ruokala. Niiden perässä oli naisten hyttejä. Laivan päällystö söi yleensä vedentutkijoiden kanssa, usein juuri salongin pyöreissä pöydissä.
.
Hannu sai pöytäseurakseen laivalle tulleet lehdistön edustajat, Helsingin Sanomien toimittajan Jorma Keräsen sekä lehden valokuvaajan Unto Jokisen. Molemmat olivat jo iäkkäitä miehiä, parrakkaita ja ahavoituneita.
.
Nyt Hannu oli lähempänä julkisuutta kuin vielä koskaan: Keränen olisi heti haastatellut häntä siitä, mitä laivalla oli ohjelmassa nyt. Niin Hannu oli odottanutkin, mutta hän ei viitsinyt kertoa olevansa sivari, joutuakseen ehkä jutunaiheeksi sellaisena! Niinpä hän selitti vaatimattomasti olevansa vasta ensimmäisellä Afroditen-matkallaan, joten olisi parempi kysyä joltakulta muulta... Keränen otti neuvosta vaarin.
.
Syönnin jälkeen Hannu kierteli toimettomana laivalla. Ristola puolestaan neuvotteli matkaohjelmasta niin tiiviisti, ettei ehtinyt muiden kanssa syömäänkään. Suurin osa laivasta oli sen oman miehistön käytössä ja jäi sikäli Vedentutkijoille tuntemattomaksi, ainakin Hannulle.
.
Lähdön merelle piti tapahtua vasta aamulla. Niinpä Hannu meni maihin kiertelemään satamaa. Käydessään ensimmäistä kertaa Vaasassa kuusi vuotta aiemmin, Hannu oli kävellyt keskustasta satamaan asti, mutta Vaasan-laivoilla hän ei ollut koskaan matkustanut. Laivaterminaali oli auki kymmeneen illalla, siellä oli kahvila ja yleisöpuhelimia. Lähellä jonotettiin grillikioskilla. Hannulle tuli ihan lomallelähdön tunnelma!
.
Puoli kahdeksalta Hannu palasi laiturille Afroditen lähelle. Lähistöllä merellä olivat meluisat työt käynnissä keinovalojen loisteessa: joitakin aikoja sitten kaatunutta ja merimiehiä hukuttanutta Ni-Nu-laivaa yritettiin kääntää pystyyn, kun se oli ensin hinattu Vaasan satamaan.
.
Ristola näki Niemisen vetelehtivän laiturilla ja palautti tämän arkeen, huutamalla kannelta:
.
- Laivalla olisi hommia - jos viitsisit!
.
Niin Ristola asian ilmaisi. Kemian laboratoriossa oli muutama puulaatikollinen pakattuja tyhjiä lasipulloja, jotka pitäisi siirtää kaksi kerrosta alemmas ruumaan.
.
Hannu kiikutti pulloja muutaman kappaleen erissä ja järjesti ne keilatarhaksi, irrallisina pystyasentoon, ruuman lattialle. Isot, painavat puulaatikot olisi pitänyt viedä myös, pullot tiiviisti pakattuina niiden sisällä, mutta sitä hän ei tajunnut, kun Ristola puhui vain pulloista eikä mitään laatikoista.
.
Ruumassa ja välikannen laboratorioissa Hannu näki kaikenlaisia isoja pakkauslaatikoita täynnä tavaraa ja välineitä. Jotkut niistä hän oli nähnyt jo laitoksella tai niitä lastattavan pakettiautoon siellä. Laivan tilat tulivat tutuiksi työn touhussa.
.
Tehtyään työnsä Hannu näki, kuinka Ristola kapusi vuorostaan alas ruumaan. Tuntui kuluneen vain sekunti, kun Ristola ampaisi ylös sieltä! Aivan kuin jossakin sarjakuvassa Ristola tuli kuin raketti ja hänen katseensa oli kuin laser-ase. Hänen äänensä oli hillitty, mutta äärimmäisen kireä.
.
- Jos viitsisit... huolehtia äkkiä ne pullot takaisin laatikkoihin, ennen kuin merenkäynti muuttaa ruuman sirpalemereksi!
.
- Ei ruumassa niin kovasti keinu kuin ylemmillä kansilla, Hannu puolustautui. Ristola tuntui vähän myöntävän, mutta - Silti! Niinpä Hannu järjesti pullot takaisin laatikkoihin.
.
Illalla Hannu lueskeli ja katseli televisiota salongissa Hesarin toimittajien ja Klaus Syvänteen kanssa. Lasse Laine vain käväisi siellä, Riitta Kokko oli puhunut väsymyksestä ja kaiketi nukkui hytissään, Maila Nymania ei näkynyt, ja Vesa Ristolalla oli töitä.
.
Hannu tutki laivan kirjastoa, paria hyllyä salongin nurkassa, siellä oli Elias Canettia ja Stalker. Hannu ei yhtään tiennyt, mitä olisi tulossa, koska Ristola ei koskaan kertonut mitään, niinpä hän ei oikein osannut asettua hyttiinsä, vaan pysytteli pitkään ylhäällä ihmisten ilmoilla.
.
Salonki sinänsä oli viihtyisä paikka. Sen sydän oli hevosenkengän muotoisena kaartuva sohva vasemmassa nurkassa, kirjahyllyjen äärellä. Jos poti koti-ikävää, siinä oli lohdullisin oleskelutila. Oikealle päin oli kolme pyöreätä puupöytää, joiden ääressä saatettiin myös syödä mikäli varsinaiset ruokailupöydät loppuivat kesken.
.
Hannu mietti, miltä meri tulisi näyttämään? Kovaa tuulta oli odotettavissa. Huomenna hän "saisi" nostaa näytteitä? Hän tunsi olevansa hyvin sulkeutunut. Toisaalta hän tunsi myös ottaneensa rennosti. Ainakin asumisen olosuhteet olivat laivalla ihanteelliset. Hannu vetäytyi nukkumaan.
.
*********