6. Afrodite Perämerellä

Hannu heräsi kuudelta ja meni aamupalalle puoli kahdeksalta: Puuroa, leipää, appelsiinimehua. Kaksi pulskaa keittiöapulaista täytti tarjoilupöytää. Muutama vuosi aiemmin oli laivalta vähennetty yksi tarjoilijan vakanssi ja nyt oli sitten buffet-itsepalvelu.
.
Aiemmin syöneet tutkijat oleilivat laiskoina salongissa, vakuutellen toimittajille, että "yleensä on ihan muunlaista, on kovin kiirettä!..." Maila Nyman ahkeroi lehtimiesten kanssa perustamassaan Canasta-Samba -korttipelikerhossa hevosenkenkänurkassa.
.
Lähtö merelle tapahtui kahdeksalta ja ensimmäiset näytteet vedestä nostettiin ylös kymmeneltä, yhdeltä ja kolmelta. Laine, Syvänne ja Nyman olivat päivätyövuorossa. Ristola, Nieminen ja Kokko työskentelisivät illan kello 16-24. Mutta Nieminen tiesi viimeiseksi vuorostaan, johtuen Ristolan niukoista tai olemattomista sanoista.
.
Niinpä Nieminen seuraili koko ajan tarkkana viiden metrin päästä Laineen ja Syvänteen toimintaa aluksen vasemmalla laidalla, odottaen milloin joutuisi itse hommiin? Kaverukset laskivat vinssillä mereen kymmeniä litroja vetävää suurta lasipalloa. Välillä he harasivat haavilla merenpohjaa saaden saaliikseen äyriäisiä.
.
Koominen onnettomuus uhkasi heti ensimmäiseksi... Lasse Laine tarttui kiinni lasipallon rautakehyksiin, vinssin juuri nostettua sen merestä laidan yläpuoliselle korkeudelle, ohjatakseen pullon rauhallisesti alukseen. Mutta pullo jatkoikin edelleen nousuaan ylös, vinssi vain surrasi ja veti sitä yhä ylemmäs!
.
Klaus Syvänne oli vinssin napeissa sähläämässä ja Lasse Laine pullossa edelleen kiinni roikkuen kohosi ylös ilmaan, häneltä putosivat vain kengät jalasta. Ja hän kiljui:
.
- Laske ALAS!! Laske ALAS!!
.
Klaus Syvänne hosui asian kuntoon ja Lasse Laine laskeutui pullon kanssa yläilmoistaan takaisin kannelle. Kohellus olisi ollut Hannusta hauskaa kuin Ohukaisen filmeissä, ellei hän olisi järkyttyneenä odottanut omaa vuoroaan vinssin jommassa kummassa päässä!
.
Laskeututtuaan alas kannelle Laine haki kenkänsä ja järkytyksen jälkeen virnuili helpottuneena:
.
- Tästä ei sitten kerrota muille... Jos kotona kuulevat, vaimo ei enää päästä mua Afroditelle!
.
Pettymys käväisi Nymanin kasvoilla. Ei voisi kertoa? Tai ehkä kertoisi kuitenkin? Lehtikuvaajalta jäi lennokkain aihe näkemättä ja kuvaamatta!
.
Lasse Laine mietti vielä puuttuneita turvavaljaitaan:
.
- Pääni olisin vain lyönyt ja jäänyt roikkumaan laidan ulkopuolelle. Mulla oli hyvä ote ja yritin pelastaa pullon ehjänä! Sitten vasta vähän hermostuin, kun sä rupesit vetämään sitä yhä ylös...
.
Lounaaksi oli maksarisottoa, silakkarullia ja kiisseliä. Maila Nyman sanoi tulevansa Afroditelle aina kun pääsee, ruokien vuoksi!
.
Hannu katseli laidalla nautinnokseen saaria ja rannikkoa. Vaasan-laivakin ajoi kaksi kertaa ohitse. Syvänne liittyi Hannun seuraan ja kysyi jotakin tuttuun, töksähtävään, yksioikoiseen tapaansa:
.
- Tunnetko... sä... saaristoa... vai oletko sä... sisämaan ihmisiä?
.
Neljältä Ristola ja Nieminen raahasivat vuorollaan painavan lasipallon märkälaboratoriosta ulos yli kolmen hankalan kynnyksen ja yhden pöydänkulman. Pallomainen pullo kiinnitettiin ruuvipuristimilla vaijeriin ja laskettiin painojen avulla alas. Pikkupaino lähetettiin vaijeria pitkin pullon perään, rikkomaan suukappaleeseen liitetyt lasiputket vasta oikeassa syvyydessä.
.
Pullo oli hyvin raskas, kun se oli täynnä vettä. Se otettiin vastaan laivan vasemmalta laidalta ulos työntyvältä parkekemaiselta kielekkeeltä, jonka kolmen rautaputken kaiteesta oli poistettu ylin tanko.
.
Hannu oli jo etukäteen maissa kammonnut tuota rautaritiläpohjaista uloketta, nähtyään sen Vedentutkimuslaitoksen esitteen kuvassa. Ja siellä hän nyt työskenteli, kuten oli pelännytkin, vieläpä meren keinunnassa, jota hän ei ollut odottanut!
.
- Et sä putoa! vakuutti Ristola.
.
Näytepullon suusta kaadettiin tilkka vettä pois, ja sitten Ristola ja Nieminen raahasivat sen sisälle.
.
Pohjahaavi oli kevyempi ja helpompi käyttää. Kun se oli vedetty ylös, siitä kaadettiin siivilään kilkit, pienet äyriäiset, ja simpukat, sekä muta ja hiekka, jotka suihkutettiin pois. Jäljelle jääneeet eläimet eroteltiin pinseteillä lajeittain pieniin lasipurkkeihin tuliaisiksi laitoksen biologeille. Katkarapuja ei nyt löytynytkään. Pari haavia tarttui pohjaan ja repeytyi, mutta onneksi haaveja oli varalla enemmän.
.
Iso rysäys-ääni yllätti äkkiä kannella olleet Niemisen ja Ristolan! Se oli kuulunut laivan sisältä. Riitta Kokko tuli hetken perästä kertomaan, että toinen isoista lasipulloista oli hänellä särkynyt laboratoriossa! Häntä itketti hieman. Ristola yritti sanoa pari lohduttavaa sanaa, hyvin jäyhästi, sen verran kuin hän osasi.
.
Välillä oli illallisaika, juustokuorrutuspaistia. Uusia näytteenottopisteitä oli tulossa vielä pari kappaletta Niemisen vuorolla. Pisteiden väliin jäi pitkiä odotusaikoja. Tuuli yltyi myrskyksi. Laahausnäytteitä alettiin ottaa sivusuunnassa ajelehtien. Laiva keinui Hannun mielestä hirveästi, mutta siihen kai tottui, hän tuumi.
.
Yöllä Hannu torkkui yhdestä seitsemään, jolloin herätyskello soi. Hän oli ensin vuoronsa päätettyä pessyt kannen tyrskyissä likaantunutta takkiaan. Silmälasitkin likaantuivat kannella hyvin äkkiä.
.
Kun Hannu oli syönyt lauantai-aamuna juustokuorrutusmakkaroita, hän alkoi voida huonosti. Hän lepäili, kunnes Riitta kävi hakemassa häntä hytistä töihin kymmeneltä, nostamaan taas vesipulloa (se oli ehditty jo laskea) ja haraamaan merenpohjaa. Poimiessaan sitten pohjasta nostettuja simpukoita märkälaboratorion altaalla, kilkit jo ensin eroteltuaan, Hannu ei pystynytkään enää hommaan. Hänestä tuntui oksettavalta ja huimaavalta.
.
- En jaksa jatkaa, Hannu valitti harmain kasvoin Kokolle. Riitta jatkoi hänen työtään, hän meni punkkaansa lepäämään, eikä kyennyt siitä enää lounaalle nousemaan. Lääkelaastari, jonka hän nyt kiinnitti korvansa taakse, helpotti oloa, mutta oksennus seurasi, isoja paloja aamun makkaraa lensi hytin lavuaariin.
.
Hannu heräsi seuraavaksi siihen, kun toimittaja Keränen pistäytyi hänen hyttiinsä tarjoamaan b-vitamiineja, joita hän itse nappaili. Aallot löivät ikkunaventtiiliin ja verhot heiluivat kuin karuselli. Maila Nyman kävi hakemassa Hannua töihin, ja tämä jaksoi nyt lähteä. Olo oli taas parempi.
.
- Merikipu iskee toisinaan, mutta kun sitten käy välillä oksentamassa, niin ei siinä sen kummempaa, ja taas jaksaa paremmin, niin minä teen! neuvoi Vesa Ristola.
.
- Minä en siitä tiedä, kun en ole eläissäni kärsinyt keinumisesta, kertoi Maila Nyman.
.
Nyt alettiin ottaa sarjanäytteitä, pohjavedestä ja ylempää määrätyin välein, 12:lla putkilopullolla. Ulkoseinän telineestä otettiin yksi putkilo kerrallaan irti, laitettiin sen hana kiinni, avattiin laukaisin, ja ojennettiin toiselle miehelle, joka kiinnitti sen vinssikaapeliin.
.
Yksi putkilo laskettiin veden alle kerrallaan. Sen annettiin laskeutua vaikkapa kymmenen metriä, ja sitten kiinnitettiin vaijeriin seuraava putkilo. Perämeren syvyys oli enimmäkseen alle 60 metriä, mutta syvimmillään yli sata tai 120 metriä, joten tarvittavien putkiloiden määrä vaihteli.
.
Afroditen laidat ja kansi olivat osittain jäässä. Kumisaappaat olivat märän kannen syysräiskeissä oikeat jalkineet. Tuuli 17 metriä sekunnissa. Lopulta Afrodite lähti myrskyä pakoon Kokkolan Ykspihlajan satamaan, kiinnittyen laituriin sunnuntain vastaiseksi yöksi.
.
"Lähtöaika 13:00. Pääsy kielletty" luki laskusillan kaiteeseen kiinnitetyssä kyltissä sunnuntai-aamuna, kun Hannu nousi sitä katsomaan. Myöhemmin aika muutettiin klo 17:ksi. Myrsky nimittäin jatkui.
.
Lehtimiehet kävivät taksilla Kokkolassa, jonka keskusta sijaitsi viitisen kilometriä Ykspihlajasta itään. He hakivat tuoreet sanomalehdet laivalle luettaviksi. Maila nukkui päivällä yötöiden varalta, Ristola teki töitään, muut oleksivat salongissa tai hyteissään.
.
Hannu kävi lenkillä satamassa, soittelemassa puhelinkioskista Espooseen sekä viimekesäiselle rakkaalleen Oulun yliopistokaupunkiin, jonne Erja oli muuttanut Kokkolasta ja jonka luo Hannu oli menossa kylään seuraavana viikonloppuna, Afroditen päästyä Oulun satamaan.
.
Maa peittyi raesateesta valkoiseksi. Oli isänpäivä ja kokkolalaiset kävivät autoajeluilla satamassa, kaartaen äärimmäisen hitaasti läheltä Afroditen kylkeä, kaikki silmät ikkunoista outoa laivaa tapittaen. Hannusta tuntui nyt hienolta olla vedentutkija, merillä, laivalla...
.
Kun laivan lähtöaika siirtyi yhä edelleen, jopa kello kahdeksaan maanantai-aamuna, Hannu teki illalla kymmenen kilometrin juoksulenkin Kokkolaan. Viime kesänä hän oli tehnyt lenkin toisinpäin, aavistamatta silloin, että joskus saattaisi tulla Ykspihlajaan laivalla. Kokkolan keskustan viehättävät suihkulähteet, kuten "Tyrsky". olivat vaienneet talveksi.
.
Palattuaan laivalle Hannu meni saunaan. Oli miesten saunatunti, mutta kipakka löylyhuone oli tyhjä. Vasta Hannun lähtiessä klo 22:45 tuli joku kiharatukkainen merimies suihkuun. Hannu kaipasi kampaansa ulkotakin taskusta ja lähti hakemaan sitä pääkannen ulko-oven naulakosta.
.
Yläkannella oli hiirenhiljaista. Salongin ovi oli yllättäen suljettu ja sen ikkunoita oli pimennetty verhoilla, eikä näkynyt ulos keitä sisällä oli? Hannu kuitenkin kurkisteli raosta. Televisioruutu hehkui pornovideota! Syvänneköhän sitä katsoi, Hannu veikkasi.
.
Salongin ja miehistötilojen televisioilla oli yhteinen videokanava. Maila Nyman oli kokeillut avata kanavaa kerran päiväsaikaan, mutta pettynyt:
.
- Ai tää on tämmönen, emmää viitti kattoo, vai kattooks kukaan? Ei vai? Tai pitäiskö Klausille käydä sanomassa, se tykkäis katsoa?
.
Tällöin Ristola kehotti kuitenkin:
.
- Antaa sen vaan mennä Klausilta huomaamatta ohi nyt! Klausilla on tärkeitä hommia ATK-laboratoriossa!
.
Maanantai-aamuna yhteiseltä aamupalalta puuttui taas yksi tutkija, sama kuin aina... Kaikkien muiden syötyä, Ristola pyysi Lainetta, kuten monesti ennenkin: - Viitsisitkö...? viitaten laivan perään päin, jossa tuon puuttuvan tutkijan hytti sijaitsi. Mutta samassa Klaus saapuikin oma-aloitteisesti.
.
- Odotamme sinua... mutta ei tässä vielä kiirettä... sanoi Laine Syvänteelle, joka ryhtyi unenpöpperöisenä syömään.
.
Lasse Laine pukeutui nykyisin aina huolellisesti turvavaljaisiin, avatessaan aukkoja laivan sivukaiteeseen ja ottaessaan näytteitä. Kovassa keinunnassa oli vaikeaa pysyä pystyssä ruokasalissakin. Mutta maanantain tavoitteet saavutettiin: mittausasemat BO7 - BO1, ja PO5 - PO1.
.
Maila Nyman alkoi yllättäen valittaa olevansa jo liian vanha Afroditelle, hän kun aloitti jo vuonna 1963, ennemmin kuin muut. - Kaksi viikkoa vielä täällä... Hän kaipasi jo kotiin.
.
Kapteeni Jukka Haapio neuvotteli Ristolan kanssa päivän ohjelmasta. Oltiin menossa Ruotsin alueelle ja hänen täytyi ilmoittaa sinne aluevesirajan ylittämisestä kahta tuntia aikaisemmin. Mutta sitten Ruotsiin saisi jäädä vaikka ankkuriinkin.
.
Hannulle maanantai muodostui helpoksi päiväksi. Hän piteli kelaa, josta juoksi nailonlanka keveään teflon-vedenottimeen, jonka näytteistä mitattiin rautapitoisuuksia. Vain yksi ison vesipallon nostokerta oli Hannun ohjelmassa tänään, ja joitakin sarjanäytepulloja. Lasse Laine teki nykyisin nostoja ilman vuoroaankin, päästäkseen linssiluteeksi, kun Unto Jokinen valokuvasi. Nieminenkin pääsi toiseen valokuvaan pitelemänsä harausverkon kanssa.
.
Sanomien toimittaja ja varsinkin valokuvaaja osallistuivat mielellään pienimuotoisesti vedentutkijoiden töihin. Ainakin he poimivat kilkkejä märkälaboratoriossa.
.
Jorma Keränen haastatteli pienen lehtiönsä kanssa Vesa Ristolaa:
.
- Suomalaiset eivät osaa keskustella... sanoma ei siten hioudu. Ajatuksia pitäisi testata ensin kollegojen kanssa. Sanottu ei mene perille, lehdissä lukee väärin... Jorma otti osasyyksi tekstinkäsittelijöiden virheet, ja vähän toimittajienkin.
.
Tiistaina Hannu Nieminen oli upottaa laivan! Tai ainakin hän oli vähällä rikkoa kalliin sondin, mikä olisi myös pilannut koko loppumatkan...
.
Ristola oli käyttämässä luotainta, painamassa ylös-nappia, kun hänelle tuli jokin kiireinen asia laboratorioon. Hän pyysi Hannua tilalleen tuuraamaan. Hannun piti vain koko ajan painaa Ylös-nappia, että vinssi vetäisi luotainta sadan metrin syvyydestä kohti merenpintaa.
.
Yhtäkkiä luotain syöksähti hurjaa vauhtia pärskien merenpinnan alta esiin! Hannu pysäytti äkkiä vetoliikkeen... mutta se ei ollutkaan viisas teko, vaan mikä sitten olisi ollut?
.
Myrskyn riepottelemana luotain muuttui liian pitkän vaijerin päässä hurjasti heiluvaksi tykinkuulaksi tai moukariksi, joka uhkasi yhä kiihtyvällä vauhdilla iskeytyä laivan kylkeen ja venttiileihin!
.
Aikomaansa kauemmin poissa viipynyt Ristola oli syöksymässä paikalle ja syöksyi! Hannu lensi syrjään, Ristola avasi kaiteen, kurkotti ja sieppasi sondin syliinsä ja kannelle.
.
- Se oli tipalla! haukkoivat yhdessä henkeään Lasse Laine ja Klaus Syvänne. Vähintäänkin luotain, arvoltaan 11'000 markkaa, olisi voitu menettää.
.
Konerikko iski laivaan välillä. Hidas matelu päättyi täyteen seisomiseen paikallaan. Maila Nyman pohti asiaa pasianssin äärellä salongissa:
.
- Potkuriko on rikki? Keulapotkuri käyttöön! Muuten, olitko sinä Klaus mukana silloin, kun meidät hinattiin Hankoon? Afrodite ei ole koskaan kulkenut niin kovaa kuin silloin!
.
Hannua alkoi huolestuttaa ehtiminen Ouluun, kauanko hänelle jäisi viikonloppuna aikaa olla Erjan kanssa?
.
Silmistä tuli Hannulle äkkiä uusi huoli: hänen pupillinsa laajenivat! Hän huomasi salongin sohvalla, ettei nähnyt lukea vihreää, pienellä painettua porilaista bussiaikataulua, joka oli kirjahyllyssä. Eikä hän nähnyt lukea edes tuoteselostetta Meritiede-oppikirjan takakannesta. Vain ilman silmälaseja hän sai hieman tekstistä selvää. Merikipulääkekö tämän aiheutti, mikä muu, hän arveli?
.
Nieminen ihmetteli ongelmaansa ensimmäiselle vastaan tulleelle ihmiselle, joka oli aina jossakin salongin läheisyydessä läsnä pyörivä Maila Nyman:
.
- Merikipulääkkeellä taitaa olla joitakin ikäviä sivuvaikutuksia? Mun pupillit on nyt suurentuneet kuin jollakin huumeiden käyttäjällä...
.
Viimeksi mainitut sanat tekivät vaikutuksen! Maila Nyman henkäisi viisi litraa ilmaa keuhkoihinsa jymy-yllätyksen kuulemisesta. Ikään kuin hän olisi saanut vihiä uudesta vuosisadan jutusta Vedentutkimuslaitoksella! Milloin hän pääsisikään kertomaan eteenpäin:
.
- Se meidän sivari saattaa olla huumeiden käyttäjä! Senhän huomaa pupilleista! Kuulin hänen itsekin myöntäneen niiden suurentuneen oudosti!
.
Maila Nymanin ei ollut ikinä tarvinnut kokeilla merikipulääkkeitä, joten hän ei tiennyt niistä mitään. Hannukin lopetti heti työterveyslääkärin mainostaman laastarinkäytön. Hän oppi pärjäämään merisairauden kanssa itsekseen.
.
Merikipuun piti vain suhtautua luonnollisena asiana, suurentelematta sitä ja päinvastoin vähätellen sitä. Jos tarvitsi oksentaa, piti käydä oksentamassa niin kuin olisi käynyt ulostamassa, ja se siitä. Ei yhtään enempiä ajatuksia asialle. Ja ruumis sopeutuu aivan luonnollisesti. Vielä joskus oli oksennettava vähän, mutta oksennuskerrat vähenivät. Ristolalla oli ollut ehkä sama idea, mutta hän ei ollut osannut selittää sitä niin, ettei Hannun olisi tarvinnut keksiä ajatusta itse omasta puolestaan uudelleen.
.
Jokin ruotsalainen rannikkokaupunki ohitettiin mereltä kaukaa. Eräs laivan talousapulaisista kyseli, minkä niminen? Toimittaja Keränen vertaili näkemäänsä Skellefteån siluettiin lehtikuvassa, ja näköisyys täsmäsi. Hannua harmitti, kun minnekään ei päästy lähemmäs eikä ehditty maihin turisteiksi. Vain Suomessa Vaasa, Kokkola ja myöhemmin Oulu?
.
Klaus Syvänne intoutui helposti pohtimaan syntyjä syviä, laaja-alaisin selostuksin, kun Suomen suurimman sanomalehden toimittaja häntä rohkaisi. Klaus alkoi vaikkapa näyttää kartalta missä mannerlaatat olivat ennen olleet - 200 miljoonaa vuotta sitten!
.
Kesken Klausin lavean esityksen Ristola tuli töistään salongin ovelle ja sanoi:
.
- Klaus, kun sulla nyt on aikaa, eikä mitään tekemistä - siis SITTEN kun saat TUON homman selväksi - ehtisitkö tulla avuksi Commodoren ääreen?
.
Klaus yhä posket innostuksesta palaen, karttakeppi kädessään, näytti suuria muutoksia kartalta, mitään muuta ympäristöstä huomaamatta. Hänen yleisönsä vastasi hänen puolestaan Ristolalle:
.
- Klausilla voi kestää vielä vähän aikaa, kun hän selittää luonnonhistorian tapahtumat alkupamauksesta maailmanloppuun asti ja on tähän mennessä ehtinyt vasta edelliseen jääkauteen...
.
Laiva oli täynnä mielenkiintoisia keskustelunääniä eri puolilla, minne vain Hannu menikin kuulemaan:
.
- Vesi absorboi valoa, pohjalla ei näe kuin metrin...
.
- Sattaaks täälä? Enhän mää sitte voi tuodakaan mattoi ulos?
.
- Kyllä Vesakin hermostuu, jos sen vieressä kytätään, kun se tekee kokeita kemian labrassa...
.
- Tietokoneohjelmaan pitäisi lisätä viesti "Älä hätäile", kun en tiedä, onko ohjelma kesken, vai pitäisikö keskeyttää...
.
- Helppo lisäyshän se on Basicissä, yksi käsky vain väliin!...
.
Pienet töppäilyt hommissa olivat aika yleisiä eri ihmisillä: Klaus ja Lasse olivat unohtaa kokonaan erään näytteenottopisteen.
.
Lohduksi saivat tutkijat iltaisin syödä yli jääneitä kakkuja ja korvapuusteja keittiössä.
.
- Mutta nuo eivät malta jättää korttipöytää syödäkseenkään, valitti työteliäs Vesa Ristola.
.
Muut tutkijat tuntuivat välillä vapaa-ajallaan vetäytyvän hyttiensä yksinäisyyteenkin paitsi sosiaalisin, salongin korttipöydässä aina juttuseuraa etsivä Maila Nyman.
.
Myrsky oli pakottaa laivan tällä kertaa Raaheen, jonka keltaiset valot näkyivät. Ristola halusi jatkaa tutkimusohjelmaa, mutta laivan päällikkö Jukka Haapio ei uskaltanut enää ajaa länteen.
.
- Mennään sitten pohjoiseen ja harataan vielä ylimääräisiä kertoja, SEN JÄLKEEN vasta satamaan? halusi Vesa viimeisen sanan, ja näin tehtiin.
.
Klaus selitti otsonispekulaatioitaan toimittaja Jormalle:
.
- Jos löytyis pitkäaikainen sykli ja muutama lyhyt, ois perusteet ennustaa... mut nää on ihan kirjatietoja... meinaatsä ihan nimillä kirjoittaa? Vesa on kato desantti, ja Merihiisi professori, kato tavallinen maisteri ei oo täällä mitään, tutkimuslaitoksessa meinaan...
.
Toimittaja Keränen kyseli sitten Ristolalta, että voiko Klausin puheisiin luottaa?... Ristola luonnehti näin:
.
- Hän on oikein sellainen tutkijatyyppi... lukee kaikenlaista... heittää uusia ajatuksia... Tällä laivalla, kun on aikaa miettiä, syntyy kaikenlaista, mikä hylätään heti maihin astuttaessa, hurjia ajatuksia... Me periaatteessa tiedetään vain vedestä ja merestä, ja Ilmatieteen laitos ilmakehästä...
.
Tultuaan luvanneeksi valokuvaajalle näyttävän näköisiä valokuvia Ristola päätti yrittää nostaa erikoisennäköisellä lapio- ja putkisysteemillä sedimenttiä merenpohjasta. Syvännettä ei kuulunut paikalle, kunnes hän tuli kahvimuki kädessään nyrpeänä katselemaan ja nurisemaan Laineelle:
.
- Ei se ole vaarallista, en mä sitä väitä, mutta se on hyödytöntä! Mä olisin voinut nukkua kaksi tuntia vielä, TIESIN, ettei siitä tuu mitään! Typerää!
.
- Ei Vesa sanonut sun puuttumisestasi mitään, pyörähti vain ovella ja lähti herättämään sua, kertoi Laine.
.
Klaus oli kuitenkin oikeassa! Kolmesta nostoyrityksestä ei onnistunut yksikään, vaikka kaikki kynnelle kykenevät olivat yrittämässä tai katsomassa... Laiva keinui merenkäynnissä liikaa, vaijeri ei mennyt suoraan.
.
Kemi ja Ajoksen valot saivat toimittaja Jorma Keräsen tutkimaan taas siluettikuviaan, joita hänellä oli muistakin kaupungeista kuin Skellefteåsta.
.
Hesarin Unto Jokinen otti valokuvia Hannusta "hydrografisen harjanvarren" kanssa, joka oli teflonnoutajan nailonlangan kelana Hannun pyörittämä käytetty luuta.
.
Yöksi laiva ajoi Oulun Toppilan sataman laituriin. Kerrotaan että Toppilan TOP-olut menetti markkinansa, kun talonmies hukkui sammioon, ja ihmiset muistivat nimestä: Talonmies On Poissa.
.
Seuraavana päivänä, perjantaina, Lasse Laine ja Hannu tekivät harauksia Oulun edustalla: tuloksena oli iso kivi, pikkukiviä, olutpullon pala ja kaksi kilkkiä. Mutta missähän oli Klaus Syvänne, Hannu ihmetteli?
.
- Klausilla oli jokin seikkailu viime yönä Toppilassa, kertoili Maila Nyman salaperäisenä. - Arvasinhan sen, että heti kun maayhteyteen päästään.... Ja oletteko muuten huomanneet, että Klaus kulkee tänään sukkasillaan?... mutta vihellellen kuitenkin, ja välillä lauleskellen...
.
Toden totta: yhdeltä tutkijalta puuttuivat kengät, kun hän vihellellen myöhässä saapui ruokasaliin syömään.
.
Iltapäivällä laiva palasi taas Toppilan satamaan. Hannun viimeinen homma Oulussa oli sarjanoutajan pullojen pesu makealla vedellä eli vesiletkulla suihkuttaen. Ristola halusi aina kaiken jäävän lähdettäessä siistiin kuntoon, valmiiksi seuraavaa käyttökertaa varten.
.
Sanomalehtimies ja valokuvaaja hyvästeltiin Oulussa. Toimittaja Keränen aikoi vielä ottaa yhteyttä Vesa Ristolaan jutun tarkistamisen vuoksi, ja tämä lupasi lisää materiaalia Vedentutkimuslaitokselta, sekä antoi vihjeitä ja yhteystietoja. Juttu ilmestyi Helsingin Sanomien sunnuntai-sivulla viikkoa myöhemmin isolla otsikolla: "Mikä meriämme vaivaa?"
.
Teksti oli Ristolan jäljiltä täynnä raskasta kemian termistöä... Jutun kuviin olivat päässeet kaunis Afrodite-laiva, sekä Lasse Laine kaksi kertaa ja Maila Nyman yhden kerran, sondia nostamassa ja kemian laboratoriossa näytteitä analysoimassa.
.
Vedentutkijoita odotti vapaa viikonloppu kotona. He taktikoivat porukalle lentoedun: venyttivät työpäiväänsä hieman yli virka-ajan. Muuten heidän olisi pitänyt matkustaa halvimmalla kulkuvälineellä, eli körötellä junalla Helsinkiin.
.
Hannu oli sanonut Ristolalle jäävänsä viikonlopuksi Ouluun.
.
- Sopiihan se! Laivalla voi yöpyä, mutta ruokailua ei ole, eikä hyttien siivousta ja petausta, kun laivan henkilökunnalla on vapaapäivät.
.
Perjantain iltasyönnin jälkeen Hannu lähti kävelemään Toppilan satamasta Ouluun, kun muut jäivät tilaamaan taksia Finnairin terminaaliin.
.
Keittäjätyttö ehti vielä sanomaan Hannulle, että päällystömessin jääkaapista löytyisi kyllä aamupala-aineksia hänellekin, jos hän yöpyisi viikonloppuna laivalla. Niin sana kulki, tai Ristola oli selvittänyt asiat. Lasse Lainekin kyseli: - Sä jäät Ouluun, vai? ja Hannu kertoi, että olisi matkustanut tänne muutenkin, ellei olisi sopivasti Afroditella päässyt.
.
Oulu oli marraskuussa luminen ja talvinen. Hannu oli ainoa vedentutkijoista, joka oli varautunut siihen vaatetuksella. Hän käveli muutaman kilometrin Syynimaalle, Kandintien opiskelija-asunnoille, soitettuaan ensin Erjalle. Joitakin viikkoja aiemmin hän oli arvuutellut kulkuvälinettä, jolla saapuisi Ouluun. Laiva oli ollut mahdoton arvata.
.
***************************