"Temppeli-Elvis on poistunut rakennuksesta!" hihkaisee joku oppilas puoliääneen heti tajuttuaan äänilevyn ja keskusradiolähetyksen päättyneen.
.
Reetta Autio kirjoittaa kuulemansa nimityksen muistivihkoonsa. Hän on istuutunut tyhjän pulpetin ääreen luokan keskiosiin ja silmäilee välillä opettajaa ja ympäröiviä uusia luokkatovereitaan. Muiden oppilaiden kuunnellessa uutta rehtoria ja vanhaa äänilevyä melko passiivisesti, hän on kirjoittanut muistiinpanoja koko ajan. Hänellä on paljon uutta opittavaa Vakaaniemen Yhteiskoulusta.
.
"Krhmps... uusi rehtorimme näyttää tuovan meille uusia tuulia! Mutta me palaamme Suomen historiassa edelleen vuosien 1596-97 Nuijasotaan. Aion havainnollistaa asian kaaviolla, jonka saatte jäljentää vihkoihinne."
.
Hukkanen hehkuu intoa. Hän on eniten omassa elementissään päästessään loihtimaan pelkällä yksinkertaisella valkoisella liidulla vihreälle opetustaululle historian kaaria suurellisin komeina kuvioina.
.
Kari Hukkanen on taululle piirtäessään kuin historian "kapellimestari Okko Kamu" tai televisiossa satuja piirtävä Kylli-täti, Kylli Koski. Kuninkaat kaatuvat ja valtiot sortuvat Hukkasen kädenvetojen osoittamina. Välillä vasemmassa kädessä avoimena pitämäänsä kirjaan vilkaisten hän piirtää Ruotsin, Suomen ja Puolan symbolit unioniviivojen yhdistämäksi kolmioksi.
.
Piirroksessa Venäjän suunnalla leiskuu salamoina 25-vuotinen sota 1570-95. Puolan kruunupäinen kuningas Sigismund iskee väkänuolella yhteen Ruotsin vallantavoittelijan, Sigismundin oman sedän Kaarle-herttuan kanssa. Suomessa Kaarlen yllyttämät Pohjanmaan nuijamiehet, talonpojat Pentti Pouttu, Pentti Piri, Yrjö Kontsas ja Jaakko Ilkka nousevat kapinaan Sigismundin käskynhaltijan Klaus Flemingin sortovaltaa vastaan, mutta häviävät taistelun Nokialla ja heidät mestataan. Tuleva Kaarle IX voittaa silti koko sodan, valtaa Turun, mestauttaa aatelistoa (Fleming ehtii kuolla jo etukäteen), lopettaa Suomen erityisaseman ja alkaa sortaa talonpoikia vuorostaan jopa Flemingiäkin enemmän. Voimme kysyä, olivatko nuijamiehet nuijia?
.
Hukkasen raapustellessa antaumuksellisesti strategisia kuvioitaan liitutaululle, pikkutakinselkä kääntyneenä luokkaan päin, hiippailee eräs eturivissä istuva pienikokoinen, pellavapäinen, vilkasliikkeinen poika hiljaa sivuseinällä olevalle toiselle liitutaululle. Hän imitoi siellä teatraalisesti Hukkasen eleitä.
.
Pojallakin on kirja vasemmassa kädessään, ja hän piirtää vain hieman Hukkasen esityksestä jäljessä aivan samanlaista kuva-asetelmaa. Muu luokkayhteisö pidättelee nauruaan tai hihittelee hiirenhiljaa.
.
Piirtäessään Hukkanen jutustelee kevennykseksi:
.
"Tiedättekö, että Nuijasodan historia on mainiosti tallennettu myös Helsingin kadunnimistöön! Pohjois-Haagassa on Nuijamiestentie, Ilkantie, Poutuntie, Hannu Krankan tie, Sankaritie, Huovitie, Linnaleirin aukio, Simsiönkuja, Santavuorentie - tärkeitä taistelupaikkoja!
.
"Oletteko muuten kuulleet, että Suomeen on äskettäin perustettu sellainenkin pop-yhtye kuin 'Kalmarin Unioni' (1397-1523)? Oletteko ehkä jo kuunnellet sen musiikkia?"
.
Vähän ennen kuin Hukkanen saa oman kuvionsa valmiiksi, sivutaulun ilveilijä yllättää vielä koko luokan. Hän alkaa kiihdyttää omaa piirtämisvauhtiaan kuin sika juoksuaan, kunnes tavoittaa opettajansa piirroseleet aivan reaaliajassa.
.
Sitten matkija menee vieläpä Hukkasesta ohi! Kuin telepaattisesti hän jäljentää opettajan kaavion jo valmiiksi, vaikka opettajalla itsellään se lienee vasta hänen ajatuksissaan ja on taululla vielä keskentekoisena. Nyt koko luokka purskahtaa raikuvaan nauruun.
.
Hukkanen käännähtää yllättyneenä ympäri, näkee erään hyvin tutun oppilaansa hiippailemassa takaisin pulpetilleen, huomaa sivutaululla oman kaavionsa jo valmiina ja harmistuu niin, että veri pakkautuu punehduttamaan entisestään hänen muutenkin hieman punakkaa naamaansa: "Krhmps!"
.
"Jaahas, Karri Lehti! Sinäkö tuon piirsit? Mikäs, mikäs merkillinen ajatustenlukija Uri Geller sinusta on yllättäen kehkeytynyt? Ja mikäs kirja sinulla oikein on kädessäsi? Jollei se ole oppikirjamme Lehtonen & Huttunen: 'Vuosisadat vierivät', sitä ei ole asiallista käyttää oppitunnilla ja saatan joutua takavarikoimaan sen!"
.
"Kyllä tämä on 'Vuosisadat vierivät'! Mun fatsi tilas tän Soukan Suomalaisesta Kirjakaupasta. Me ei kyllä heti hiffattu sitä pienemmällä painettua otsikkoa, että tässä lukee myös: 'Opettajan kirja, sisältää tarkat tuntisuunnitelmat ja metodiset ohjeet sekä yksityiskohtaiset ehdotukset taulupiirustuksiksi oppilaiden hämmästyttämiseksi. Mukaan sidottuna on tavallinen oppikirja vapaakappaleena.' Tämä on vain vähän paksumpi kirja kuin tavallinen."
.
Koko luokka nytkähtelee ja tärisee naurusta. Että onkin koulupäivä alkanut hauskasti! Karri Lehti osaa aina keksiä jotain uutta! Hihittelevä Reetta Autio kirjoittaa jälleen uuden nimen muistiin.
.
"Minä... minä... minä... harkitsen, yhä harkitsen, tuon kirjan takavarikoimista! Aion katsoa suurennuslasin kanssa historiankokeen vastaukset tutkiakseni, muistuttavatko kenenkään vastaukset liikaa opettajankirjan mallivastauksia, jotka on tarkoitettu kokeiden korjaajan ohjeeksi, ei oppilaille itselleen tärpeiksi. Minä vähän nyt epäilen eräitä yllättäviä yläarvoisen saajia."
.
"Ja minä olen huomannut myös, että luokan päiväkirjaan on viime aikoina kertynyt kummallisen paljon myöhästymisiä ja selvittämättömiä poissaoloja, ainakin eräille. Aion lähiaikoina, kunhan ehdin, käydä läpi ne kaikki ja varoitan jo etukäteen, että tulen ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin. Uusi rehtorimme vaatii noudatettavaksi ankaraa timanttilinjaa poissolojen vähentämiseksi."
.
"Mutta Karri, koska olet noin innokas piirustelija, liitutaulu on edelleen käytössäsi. Piirräpä porrasaskelmin Ruotsi-Suomen nousu suurvallaksi alkaen Viron valtauksesta 1561, Täyssinän 1595, Stolbovan 1617, Altmarkin 1629, Brömsebron 1645, Westfalenin 1648 ja Roskilden 1658 rauhaan asti. Mallikuva on heti seuraavalla sivulla.
.
"Ja koska täällä luokassa näin kovasti naureskellaan tänään - varsinkin Karin Hägg-Jensenin kirkkaat hirnahdukset ovat vihloneet korvissani - niin naureskellaanpa sitten ensi kerralla vielä lisää!
.
"Kotitehtäväksi tulee nimittäin, että jokainen etsii tai keksii yhden hyvän poliittisen vitsin ja tuo sen A5-paperilapulle kirjoitettuna seuraavalle tunnille. Annan malliksi erään esimerkin:
.
"Muuan venäläinen osoitti mieltään Punaisella torilla huudellen: 'Brezhnev on hullu! Brezhnev on hullu!' Hänet otettiin välittömästi kiinni ja tuomittiin 6 kuukaudeksi työleirille kunnianloukkauksesta - sekä sen päälle 25 vuodeksi vankeuteen valtiosalaisuuden paljastamisesta."
.
Karri Lehti alkaa piirtää taululle kuviota Käkisalmen, Inkerinmaan, Liivinmaan, Jämtlannin, Härjedalin, Gotlannin ja Saarenmaan valloituksista 1617-1645. Hukkanen itse analysoi Ruotsin samanaikaisia vuoden 1617 Valtiopäiväjärjestyksen ja vuoden 1634 Hallitusmuodon yksityiskohtia.
.
Oppilaat kopioivat piirroskuvioita taululta, kuka ahkerasti, kuka laiskasti, kuka ei ollenkaan, kuten eräät takarivin toppatakkipojat. Reetta Autio kirjoittaa omia muistiinpanojaan.
.
Kellon soidessa välitunnille ryntäävät oppilaat kiireisinä ulos. Edelleenkin harmistuksesta punoittava ja puhiseva Hukkanen järjestelee pöydällään salkkuaan. Joko hänen itsensä tai liitutaulua pyyhkivän järjestäjän tulisi viimeisenä luokasta poistujana painaa ovi lukkoon.
.
Vaatenaulakoilta, luokan oven ulkopuolelta, kantautuvat näkymättömien oppilaiden äänet luokkaan:
.
"Voi juma, mitä petosta, äijä on vaan kopsannut vuosikaudet kaiken kirjasta, eikä ole itse tehnyt yhtään mitään!"
.
Hukkanen tunnistaa kuulemastaan virkkeestä helposti Tapio Talarin persoonallisen äänen. (Talari, moppitukkainen hujoppi, uskonnoltaan ortodoksi, historiannumero 6, keskiarvo 5,7. Tavanomainen epäilty monista kepposista).
.
Hukkanen on ollut Talarinkin luokanvalvojana jo yli 4 vuotta peräkkäin, kun tämä on kevät keväältä nipin napin selvinnyt todistuksensa "herrasmiehen viitosten" rivillä luokalta toiselle.
.
"Tapio Talari on itse vuosikaudet kopsannut läksynsä, tekemättä tuskin mitään opiskelunsa hyväksi", tuohtuu Hukkanen mielessään ja ihmettelee:
.
"Nuo oppilaathan ovat kuin strutseja pää piilossa. Luulevatko, ettei puheensa kuulu korviini, vai eivätkö välitä? Asianosaiset tulevat vielä huomaamaan..."
.
"Yks meidän tuttava asuu samassa talossa Iivisniementiellä ja on kertonut, että Kari Hukkanen on Iikkarin akkamaisin korttelikyttääjä, joka tehtailee taloyhtiössä valituksia asiasta kuin asiasta. Kaikki naapurit toivoo, että kyylä muuttaisi pois."
.
"Samperi! Millaista roskaa! Pötypuhetta!" Hukkasta ottaa päähän, eikä hän tällä kertaa edes tunnista puhujaa:
.
"Ehkäpä parasta onkin nyt niin, molemmille osapuolille! Mutta ensi kerralla isken yllätyspistarit pöytään ja monen hymy hyytyy, kun numero laskee! Kaikkien oppilaiden historiannumero laskekoon pykälällä alas. Paitsi ehkä Pirkko Sillankorvan kymppi, jota ei enää voine laskea yhtään siitä alemmas..."
.
Seuraavasta "kimittävästä ja kaakattavasta äänestä", kuten Hukkanen sitä mielessään luonnehtii, hän ei voisi koskaan erehtyä! Puhe tuli ulos selvästikin Karin Hägg-Jensenin purkkaa jauhavasta suusta tai "sen leveänaamaisen lehmän tupeeratusta ja keitetystä lampaanpäästä":
.
"Hei tiedättekste muuten, kun mun faija on päässyt näkemään kaikkien opettajien hakupaperit? Niin se kertoi, että Hukkanen on muuttanut sukunimensä! Mutta tätä en saa kertoa kellekään, että aiempi nimi on Akkanen...!"
.
maanantai 14. tammikuuta 2019
v3. Päivänavauksen uusi ja vanha
Historianluokan ovi näyttää olevan vankasti kiinni, ennen kuin opettaja Kari Hukkanen avaa lukon. Oppilaat tungeksivat hänen jälkeensä sisään. Autio jättäytyy harkitusti joukon hännille ja viimeiseksi. Jotkut oppilaat ehtivät silti jo vilkuilla häntä uteliaasti:
.
"Ootko säkin meidän luokalla? Tuutsä meidän luokalle? Ootsä auskultantti vai tarkastaja tai jotain? Hei kuka sä oot ja mistä, mä oon Keski-Kalle Kiviraunio, Soukan tavoitelluin poikamies!"
.
Autio vitkastelee ovensuussa, jotta lähes kaikki oppilaat ehtivät etsiytyä paikoilleen pulpetteihinsa ja opettaja istuutua kateederille availemaan kainalossaan kuljettamaansa luokan päiväkirjaa. Vasta silloin Autio astuu viimein dramaattisesti sisään sulkien oven perässään.
.
"Päivää kaikille, olen Reetta Autio, uusi oppilas 5A -luokalla... Olen kotoisin Kainuusta, mutta olin pari vuotta vanhempieni kanssa Tansaniassa ja... palaan nyt viidennelle... Luokanvalvojani pitäisi olla maisteri Hukkanen... Tota, rehtori on kai sopinut tulostani?"
.
"Ahaa... hyvää päivää, tervetuloa!" Kari Hukkanen kohottautuu palliltaan ja paarustaa myhäillen muutamia askeleita Autiota vastaan kättelemään.
.
"Niin, siinä tuloasiassa oli eräitä epäselvyyksiä, kun meillä vaihtui juuri rehtori ja kanslistimmekin erosi yllättäen työuupumuksen vuoksi. Mutta kyllä minua on hieman informoitu... krhmps... enkä minä nyt ryi tärkeilläkseni, vaan koska minulla on yskä, vaikka joku takarivissä naureskeleekin...
.
"Minä olen Kari Hukkanen... uimamaisteri, mutta humanististen tieteiden kandidaatti Helsingin Yliopistosta. Opetan historiaa, taloustietoa ja yhteiskuntaoppia, sekä harrastan purjehdusta, lentopalloa, shakkia ja niin päin pois... Olen itse kotoisin Pohjanmaalta Ilmajoen Koskenkorvalta ja toiminut nuoruudessani urheilutoimittajanakin Seinäjoen lehdessä Ilkassa, mutta en ole tohtori Kari Hokkanen vaikka hieman muistutankin... krhmps...
.
"Ehkäpä joku antaa ensi välitunnilla neiti Aution... Reetan kopioida lukujärjestyksensä... vaikkapa Pirkko Sillankorva, meidän priimusoppilaamme.. ja lainaa myös luettelon käyttämistämme oppikirjoista... Keskirivillä näkyy olevan vielä pari tyhjää pulpettiakin, ja taitaa luokan perällä tyhjentyä lisääkin ennen kevättä... vai mitä mieltä on Rauno Ruuskanen? Voisitko Rauno ystävällisesti vielä toistaiseksi panna päällystakkisi naulakkoon, ja Juhani Laplander samoin. Mutta nyt, keskusradio alkoi suhista vähän siihen malliin, että ... hiljentykäämme päivänavaukseen!"
.
Etuseinälle ripustetusta yksinkertaisesta, kömpelöstä kaiutinlaatikosta alkaa kuulua naksahduksia ja tyhjiä alkukierroksia pyörivän kuluneen äänilevyn rahinaa: Kraah! kraah! kraah! kraah!
.
Hukkanen yrittää paksuilla nakkisormillaan tuloksettomasti väännellä kaiutinlaatikon pohjasta erottuvaa ainoaa pyöreää säätönappulaa, kunnes sähköisten rytmisoittimien säestämä Lasse Mårtensonilta kuulostava ääni alkaa iskelmöidä ärsyttävän tarttuvasti.
.
"...Pim pim pim pom ding ding dong dong... Miten kukaan koskaan voisi rakastaa... meidän kurjaa maailmaa... kuinka koskaan... kukaan voisi ymmärtää, tätä nurjaa maailmaa...? Jumala voi... yksin ymmärtää... Jumala voi... kaiken rakastaa... Jumala voi... meidät parantaa.... Hän on meidän Herra! Kraah! kraah! kraah! kraah! kraah! kraah! kraah..."
.
"No niin, hrmh, uusi rehtorimme, voimistelunopettaja, filosofian maisteri Reino A.I.V. Oivanen käyttää tänä aamuna puheenvuoron..."
.
"Kiitos Yrjö, ja Hyvät kuulijat, Arvoisat opiskeluyhteisömme jäsenet!
.
"Allekirjoittanut on äskeisellä päivämäärällä siirtynyt tämän koulun rehtoriksi Tapiolan Yhteiskoulun vararehtorin paikalta. Siksi minä, jos kukaan, tiedän, ettei meillä ole Vakaaniemen Yhteiskoulussa pienintäkään syytä alemmuuskompleksiin kuuluisan Tapiolan Yhteiskoulun rinnalla!
.
"Opettaja-aines on observointieni perusteella molemmissa kyseen alaisissa oppilaitoksissa sangen laadullista ja yhtäläisesti korkeatasoista! Tapiolan hyvä maine ja edullinen asema julkisuudessa pohjautuu suurimmalta osalta lähes ainoastaan kuuluisaan lapsikuoroon. Mutta Vakaaniemestä on minun kaudellani tuleva kuvaamataidon erityispainotteinen sekä kansainvälisyys-kasvatusta projektoiva YK:n tiede- ja kulttuurijärjestön UNESCO:n Aspro-koulu!
.
"Tässä yhteydessä haluan vielä kiittää työpanoksestaan aiempaa rehtoriamme, filosofian maisteri Jöns Madsenia, joka jatkaa edelleen englannin kielen vanhempana lehtorina, sekä myös kanslistiamme Ritva Kuittia, joka yllättäen eroaa. Työtä on ollut liikaa, siksi hän lähtee. Hän on yksin vastannut lukemattomista toimistotöistä. Koulumme jatkuva kasvaminen on lisännyt kanslian työruuhkaa niin paljon, että yhden työntekijän on hyvin vaikeaa suoriutua yksin. Ainoan kanslistin työkenttään kuuluu mm. laskutus, tilitykset, tiliviennit, valtionapuanomusten kirjoitus, oppilaskortistojen hoito, ero- ja päästötodistusten kirjoittaminen, tilastointi, lukukausimaksujen keräys, palkkatietojen antaminen, postin lajittelu, kortistojen ja arkiston hoito, koulun puhelinkeskuksena toimiminen sekä opettajien palvelu. Uudeksi kanslistiksemme on valittu Raili Piikanen, joka siirtyy Weilin+Göösin Ahertajantien konttorista. Vararehtorina jatkaa aiempaan tapaansa voimistelunopettaja Eero Salkow.
.
"Rehtorikauteni tulee tuomaan kouluumme runsaasti uusia käytänteitä! Otan ensimmäiseksi esille liikuntatunnit. Siirrymme niin sanottuun luokattomaan liikuntaan! Oppilaat saavat tällöin kukin itsenäisesti valita viikon aikana tarjolla olevasta tuntipaletista itselleen sopivimmat ajankohdat ja mieluisimmat liikuntalajit voidakseen suorittaa lukukauden aikana vaadittavat tuntimäärät. Voimistelunopettaja Eero Salkow kirjaa ylös kunkin suoritukset pullakahvihuoneessaan, juhlasalirakennuksen toisessa kerroksessa.
.
"Työmme alkajaisiksi korostan koulumenestyksen riippuvan paljolti tavoitteista, joita me itse kukin itsellemme asetamme. Tavoitteet antavat pohjan opiskelumotivaatiolle, halulle oppia. Ja koulumenestykseen vaikuttaa ensisijaisesti motivaatio - älykkyys vähemmän kuin luullaan! Siksi meidän kannattaa käyttää aikaamme tavoitteiden pohdintaan. Kun nyt päätämme aloittaa määrätietoisesti hiotun todellisen Timanttilinjan, huudamme itse itsellemme kannustushuudon Hojo! Hojo! ja ryhdymme opiskelemaan uutterasti! Kiitos!... Aslak... Yrjö ole hyvä..."
.
"Kraah! kraah! kraah! kraah!... Ding ding dinge dong dong, pim pim pim pom pom...Minkä värinen on Jumalaa...? Minkä värinen on Jumala...? Hän on musta, keltainen ja valkoinen, jokainen on Hälle saman arvoinen! Hän on musta, kultainen ja valkoinen, jokainen on Hälle tasa-arvoinen... kraah! kraah!... kraah! kraah!...kraah! kraah!... Klik!"
.
.
"Ootko säkin meidän luokalla? Tuutsä meidän luokalle? Ootsä auskultantti vai tarkastaja tai jotain? Hei kuka sä oot ja mistä, mä oon Keski-Kalle Kiviraunio, Soukan tavoitelluin poikamies!"
.
Autio vitkastelee ovensuussa, jotta lähes kaikki oppilaat ehtivät etsiytyä paikoilleen pulpetteihinsa ja opettaja istuutua kateederille availemaan kainalossaan kuljettamaansa luokan päiväkirjaa. Vasta silloin Autio astuu viimein dramaattisesti sisään sulkien oven perässään.
.
"Päivää kaikille, olen Reetta Autio, uusi oppilas 5A -luokalla... Olen kotoisin Kainuusta, mutta olin pari vuotta vanhempieni kanssa Tansaniassa ja... palaan nyt viidennelle... Luokanvalvojani pitäisi olla maisteri Hukkanen... Tota, rehtori on kai sopinut tulostani?"
.
"Ahaa... hyvää päivää, tervetuloa!" Kari Hukkanen kohottautuu palliltaan ja paarustaa myhäillen muutamia askeleita Autiota vastaan kättelemään.
.
"Niin, siinä tuloasiassa oli eräitä epäselvyyksiä, kun meillä vaihtui juuri rehtori ja kanslistimmekin erosi yllättäen työuupumuksen vuoksi. Mutta kyllä minua on hieman informoitu... krhmps... enkä minä nyt ryi tärkeilläkseni, vaan koska minulla on yskä, vaikka joku takarivissä naureskeleekin...
.
"Minä olen Kari Hukkanen... uimamaisteri, mutta humanististen tieteiden kandidaatti Helsingin Yliopistosta. Opetan historiaa, taloustietoa ja yhteiskuntaoppia, sekä harrastan purjehdusta, lentopalloa, shakkia ja niin päin pois... Olen itse kotoisin Pohjanmaalta Ilmajoen Koskenkorvalta ja toiminut nuoruudessani urheilutoimittajanakin Seinäjoen lehdessä Ilkassa, mutta en ole tohtori Kari Hokkanen vaikka hieman muistutankin... krhmps...
.
"Ehkäpä joku antaa ensi välitunnilla neiti Aution... Reetan kopioida lukujärjestyksensä... vaikkapa Pirkko Sillankorva, meidän priimusoppilaamme.. ja lainaa myös luettelon käyttämistämme oppikirjoista... Keskirivillä näkyy olevan vielä pari tyhjää pulpettiakin, ja taitaa luokan perällä tyhjentyä lisääkin ennen kevättä... vai mitä mieltä on Rauno Ruuskanen? Voisitko Rauno ystävällisesti vielä toistaiseksi panna päällystakkisi naulakkoon, ja Juhani Laplander samoin. Mutta nyt, keskusradio alkoi suhista vähän siihen malliin, että ... hiljentykäämme päivänavaukseen!"
.
Etuseinälle ripustetusta yksinkertaisesta, kömpelöstä kaiutinlaatikosta alkaa kuulua naksahduksia ja tyhjiä alkukierroksia pyörivän kuluneen äänilevyn rahinaa: Kraah! kraah! kraah! kraah!
.
Hukkanen yrittää paksuilla nakkisormillaan tuloksettomasti väännellä kaiutinlaatikon pohjasta erottuvaa ainoaa pyöreää säätönappulaa, kunnes sähköisten rytmisoittimien säestämä Lasse Mårtensonilta kuulostava ääni alkaa iskelmöidä ärsyttävän tarttuvasti.
.
"...Pim pim pim pom ding ding dong dong... Miten kukaan koskaan voisi rakastaa... meidän kurjaa maailmaa... kuinka koskaan... kukaan voisi ymmärtää, tätä nurjaa maailmaa...? Jumala voi... yksin ymmärtää... Jumala voi... kaiken rakastaa... Jumala voi... meidät parantaa.... Hän on meidän Herra! Kraah! kraah! kraah! kraah! kraah! kraah! kraah..."
.
"No niin, hrmh, uusi rehtorimme, voimistelunopettaja, filosofian maisteri Reino A.I.V. Oivanen käyttää tänä aamuna puheenvuoron..."
.
"Kiitos Yrjö, ja Hyvät kuulijat, Arvoisat opiskeluyhteisömme jäsenet!
.
"Allekirjoittanut on äskeisellä päivämäärällä siirtynyt tämän koulun rehtoriksi Tapiolan Yhteiskoulun vararehtorin paikalta. Siksi minä, jos kukaan, tiedän, ettei meillä ole Vakaaniemen Yhteiskoulussa pienintäkään syytä alemmuuskompleksiin kuuluisan Tapiolan Yhteiskoulun rinnalla!
.
"Opettaja-aines on observointieni perusteella molemmissa kyseen alaisissa oppilaitoksissa sangen laadullista ja yhtäläisesti korkeatasoista! Tapiolan hyvä maine ja edullinen asema julkisuudessa pohjautuu suurimmalta osalta lähes ainoastaan kuuluisaan lapsikuoroon. Mutta Vakaaniemestä on minun kaudellani tuleva kuvaamataidon erityispainotteinen sekä kansainvälisyys-kasvatusta projektoiva YK:n tiede- ja kulttuurijärjestön UNESCO:n Aspro-koulu!
.
"Tässä yhteydessä haluan vielä kiittää työpanoksestaan aiempaa rehtoriamme, filosofian maisteri Jöns Madsenia, joka jatkaa edelleen englannin kielen vanhempana lehtorina, sekä myös kanslistiamme Ritva Kuittia, joka yllättäen eroaa. Työtä on ollut liikaa, siksi hän lähtee. Hän on yksin vastannut lukemattomista toimistotöistä. Koulumme jatkuva kasvaminen on lisännyt kanslian työruuhkaa niin paljon, että yhden työntekijän on hyvin vaikeaa suoriutua yksin. Ainoan kanslistin työkenttään kuuluu mm. laskutus, tilitykset, tiliviennit, valtionapuanomusten kirjoitus, oppilaskortistojen hoito, ero- ja päästötodistusten kirjoittaminen, tilastointi, lukukausimaksujen keräys, palkkatietojen antaminen, postin lajittelu, kortistojen ja arkiston hoito, koulun puhelinkeskuksena toimiminen sekä opettajien palvelu. Uudeksi kanslistiksemme on valittu Raili Piikanen, joka siirtyy Weilin+Göösin Ahertajantien konttorista. Vararehtorina jatkaa aiempaan tapaansa voimistelunopettaja Eero Salkow.
.
"Rehtorikauteni tulee tuomaan kouluumme runsaasti uusia käytänteitä! Otan ensimmäiseksi esille liikuntatunnit. Siirrymme niin sanottuun luokattomaan liikuntaan! Oppilaat saavat tällöin kukin itsenäisesti valita viikon aikana tarjolla olevasta tuntipaletista itselleen sopivimmat ajankohdat ja mieluisimmat liikuntalajit voidakseen suorittaa lukukauden aikana vaadittavat tuntimäärät. Voimistelunopettaja Eero Salkow kirjaa ylös kunkin suoritukset pullakahvihuoneessaan, juhlasalirakennuksen toisessa kerroksessa.
.
"Työmme alkajaisiksi korostan koulumenestyksen riippuvan paljolti tavoitteista, joita me itse kukin itsellemme asetamme. Tavoitteet antavat pohjan opiskelumotivaatiolle, halulle oppia. Ja koulumenestykseen vaikuttaa ensisijaisesti motivaatio - älykkyys vähemmän kuin luullaan! Siksi meidän kannattaa käyttää aikaamme tavoitteiden pohdintaan. Kun nyt päätämme aloittaa määrätietoisesti hiotun todellisen Timanttilinjan, huudamme itse itsellemme kannustushuudon Hojo! Hojo! ja ryhdymme opiskelemaan uutterasti! Kiitos!... Aslak... Yrjö ole hyvä..."
.
"Kraah! kraah! kraah! kraah!... Ding ding dinge dong dong, pim pim pim pom pom...Minkä värinen on Jumalaa...? Minkä värinen on Jumala...? Hän on musta, keltainen ja valkoinen, jokainen on Hälle saman arvoinen! Hän on musta, kultainen ja valkoinen, jokainen on Hälle tasa-arvoinen... kraah! kraah!... kraah! kraah!...kraah! kraah!... Klik!"
.
v2. Vahtimestari harppoo esiin
Iivisniemen suurkorttelin kaikki kerrostalot ovat ulkonäöltään toistensa kaltaisia, valkeita, nelikerroksisia, betonisia, samanmallisin ikkunoin ja ulko-ovin, vihrein koristeellisin puusäleiköin. Betonielementit hohtavat vuoden 1968 rakennustöiden jälkeen yhä puhtaan kauniina, viitisen vuotta vanhoina. Raudoitukset eivät ole vielä alkaneet häämöttää ruosteenruskeina tahroina vitivalkoisen läpi, kuten ehkä tulevaisuudessa.
.
Kauko Rastaan johtama rakennusyhtiö Polar on perustanut, asemakaavoittanut ja pystyttänyt Kaitansin kylän Ivisnäsin kartanon maille pienen asumalähiön, pohjoismaisen tasa-arvon putipuhtaan onnelan. Omistusasuntojen lomaan on sijoiteltu pari ulkonäöltään erottumatonta, yhtäläisen valkoista Espoon kaupungin vuokrakasarmia.
.
Reetta Autio ja muut näkevät koulumatkalla Iivisniemen vain yhdeltä kulmalta, koillisesta, mutta ovat samalla saaneet jo varsin kattavan yleiskuvan yhtenäisen symmetrisestä neliön muotoisesta alueesta tasaisella maaperällä.
.
Yksi ainoa ajotie kiertää Iivisniemen lähiön kuin lapsen vasemmalla kädellään peilikuvana nurin piirtämä G-kirjain. Alaväkäsestä autoillaan tai kävellään sisään alueelle, joko suoraan Iivisniemenkujan pätkälle etelään tai laajaa kaarta vastapäivään koko jättikorttelin ympäri, Iivisniementietä länteen, Iivisniemenkatua etelään ja Iivisniemenaukiota kohti itää.
.
Suurkorttelin keskelle jää autoilta rauhoitettu puistovyöhyke, jossa on betonilaatoitettuja ja sorapintaisia kävelypolkuja, leikkipuisto kalusteineen sekä puutarhasuunnittelijan kaavoittamia istutuksia, kuten koristemarjapensaita ja pieniä eksoottisia havupuita, jopa hiukan rakentamiselta säästettyä tiheää, alkuperäistä mäntypuustoakin. Iivisniementien ja Iivisniemenkadun kulmauksessa, keskivyöhykkeellä, sijaitsee yksikerroksisen matala ostokeskus, jossa on tukolainen A&O -valintamyymälä, kemikalio, vaatekauppa, postikonttori, Kansallis-osake-pankki sekä evankelis-luterilaisen Etelä-Espoon seurakunnan kerhohuoneisto.
.
Pieni oppilasvirta lähestyy koulua suoraan ostoskeskukselta päin, pitkin leveää betonilaattojen polkua. Lisäksi muita nuoria kävelee tai pyöräilee esiin useiden talojen pihakäytäviltä, pujotellen taitavasti ohi esteiksi rakennettujen hankalien puupölkkyaitausten ja paksujen puomien, joissa lukee: "Pyöräily ja läpikulku ehdottomasti kielletty".
.
Kauimmas koulusta, suurkorttelin länsireunalle, metsänlaitaan ja kalliorinteeseen, on vielä rakennettu kaksi laajaa ja muita korkeampaa kerrostaloa, joiden katutasossa on myös liikehuoneistoja, kuten kampaamo Femina, kukkakauppa Rätvänä, parturi Leena, ketjuihin kuulumaton 'villi' kyläkauppa Tuomivaara, R-kioski, Iivisniemen Huollon konttori, hammaslääkäri Bergelius ja vaatimaton kortteliravintola Pöperö.
.
Vastakkaisella reunalla, lähiön itälaidalla, sijaitsee Espoon kauppalan vuonna 1966 Nöykkiöön perustama ja 1969 omaan uudisrakennukseensa Iivisniemeen muuttanut Vakaaniemen Yhteiskoulu. Vakaaniemi on muutaman kilometrin päässä Matinkylän liepeillä sijaitseva pieni ja kouluton Espoon kylä. Vakaaniemen kansakoulu on rakennettu oppikoulua aiemmin 1960-luvun alussa kolmanteen paikkaan, 4 km:n päähän Jorvaksentien pohjoispuolelle, Frisansin eli Friisilän kylään.
.
Arkkitehti Osmo Siparin suunnittelema, rakennusliike Mauri Rädyn pystyttämä kaksikerroksinen koulurakennus koostuu kolmesta siipiosasta ja niitä yhdistävästä selkärangasta, kuin iso E-kirjain. Kuten aksenttiviiva kirjaimen yllä, pohjoispäädyssä, on pelkällä sadekatoskäytävällä päärakennukseen kytketty neljäs sakara, joka sisältää 590 neliömetrin laajuisen voimistelu- ja juhlasalin pukuhuoneineen, kouluhoitajan vastaanottotilan, tyttöjen opetuskeittiön, poikien metallityö- ja veistoluokan, sekä asunnot talonmiehelle ja vahtimestarille.
.
Pihalle saavuttuaan Reetta Autio huomaa oppilaiden kerääntyneen koulupäivän aluksi seisoskelemaan karulle sorahiekkapohjaiselle kentälle, jossa ei näy penkkejä eikä muitakaan pihakalusteita. Koulun seinässä mittailee ajankulkua iso pyöreä kello, selkeätauluinen pientenkin lasten tajuttavaksi. Opettajat pujahtelevat sisälle pääovesta, voimistelusaliin vievän sadekatoskäytävän kohdalta.
.
Reetta Autio ei tunne pihalla ketään, eikä kukaan tunne häntä. Hän käyttää aikansa kiertelemällä ympäristöä. Oppilaita on niin paljon, useita satoja, ettei kukaan aivan uusikaan tyyppi ehdi juuri herättää huomiota muissa.
.
Koulun pihaa kiertää kolmelta suunnalta vuosisataisen vanha, tuuhea ja korkea kuusiaita, jonka pisimmän itälinjan takana on koulun urheilukenttä ja lyhimmän eteläsivun takana oppilaiden puolisalainen tupakointipaikka. Reetta keksii röökiksen helposti seuraamalla rehvakkaan näköisten ja nikotiininhajuisten, mutta välituntivalvojia olkiensa yli pälyilevien koululaisten virtaa, kuin muurahaisten polkua.
.
Urheilijatyypit puolestaan roikkuvat mielellään pelikentän puolella, jonne pääsee yhdestä isosta kuusiaitaan avatusta aukosta tai kiertämällä aidan pohjoispuolelta Iivilänkujan mutapohjaista polkua pitkin. Iivilänkuja vie itään mutkaiselle ja pahamaineiselle Meritielle asti. Sen on Autio huomannut Espoon kartasta. joka hänellä on laukussa mukanaan. Meritiellä on sattunut lehtiuutisiin yltäneitä tuhopolttoja ja puukotuskin.
.
Kuusiaidan ja urheilukentän takaa, pohjoisesta, idästä ja etelästä, koulua ympäröi joutomaa, ryteikköinen ja risukkoinen vesakko. Nuoren metsän seassa on myös joitakin villiintyneille pihamaille rappeutumaan jääneita alkeellisia, vanhentuneita autiotaloja, mökkejä ja hökkeleitä, odottamassa Etelä-Espoon rannikon tonttimaan kiihtyvää arvonnousua vielä ennen myyntiä. "Veritie...", Autio muistelee lehtijuttua Meritien puukoniskuista.
.
Koulutontin lounaisnurkalla sijaitsee puisessa parakissa lasten päiväkoti ja sen takana heinittynyt avara niitty, jossa on Iivisniemen ensimmäinen ja vanhin, koulupoikien ja urheiluseura Tikanpojan rikkaruohikkoon talloma pikkuinen pallopelikenttä. Lännessä alkavat Iivisniemenkujan lähimmät kerrostalot heti muutamien rakentamisvaiheessa säästyneiden pihapuiden muodostaman metsävyöhykkeen takaa.
.
Reetta Autio ehtii kymmenessä minuutissa hyvin kiertää koulun ja tehdä ympäristöhavaintoja. Hän miettii: - Olenpa nähnyt monia kirkonkyliäkin, kuten Elimäen ja Kärsämäen, bussin kymmenen minuutin pysähdyksen aikana, juoksemalla kilometrin lenkin, muutamien muiden tyytyessä samassa ajassa vetäisemään hermosavut bussin vieressä seisten.
.
Koulun välituntikellon piristessä 9:10 alkavat oppilaat maleksia kohti useita eri ulko-ovia, joita osuu näköpiiriin ainakin neljä, kaksi kummankin välipihan eri sisäkulmissa, kolmen siiven kainaloissa, toteaa Reetta pikaisesti yleishavaintona tarkkailupaikaltaan kuusiaidan luota. Lisäksi koulussa on ovi ainakin eteläpäädyssä sekä pääovi pohjoisessa, josta opettajat ovat kulkeneet. Reetta ei oikein tiedä, mikä olisi hänen ovensa?
.
- Pääovi on kai luonteva valinta? Autio astuu sisään eteisaulaan, pitkän suoran käytävän ja lyhyen sivukäytävän risteykseen. Vasemmalta nousevat yläkertaan portaat, joilla kopisee askelten ääniä tiuhasti, kuten alakerran käytävilläkin. Portaita pääsisi ainakin rehtorin kansliaan, jossa Autio oli elokuun lopussa käväissyt.
.
Alakerran käytävien kulmauksessa on lasiseinäinen muutaman neliömetrin koppi, vahtimestarin näköalapaikka varmaankin. Lasiruudun takana on esillä valikoima löytötavaroita, mutta itse henkilökunnan edustaja puuttuu.
.
Hetken päästä vahtimestari Erno Ewersti harppoo käytävää pitkin koppinsa luo kuin puolenpeninkulman saappailla, tai ainakin askelin, jotka venyttävät lyhyehkön vartalon horisontaaliseen suuntaan pitemmäksi kuin mihin kroppa vastavuoroisesti kutistuu vertikaalisesti.
.
"No niin, mitähän olisit vailla? Nokian kumisaapas, punaraitainen pipo ja malvanvärinen sukkanauha ovat äsken löytyneet. Pelikortit ja pilakuva rehtorista pysyvät takavarikossa uhkapelikiellon ja yleisen hilpeyden vuoksi, kaikille tasapuolisesti..."
.
"Tota hei, olen ekaa päivää uusi opiskelija luokalle 5A, ja nyt mun pitäisi tietää, missä päin taloa mun pitäisi nyt olla?"
.
Ewersti työntyy sisälle koppiinsa ja kurottelee tutkivasti värinastojen kirjomalle ja koodaamalle korkkitaululle. Reetta Autio miettii, ketä mies muistuttaa suomalais-venäläisine maatiaiskasvoineen ja junttimaisessa, korvia peittelevässä, keskipitkässä, patamaisessa fledassaan.
.
"Viisi A on Historia kakkosessa, toinen kerros, keskisiipi, perimmäisin kulmaluokka. - Otapas kartaksi alkusyksyn vanha Vakis, nimeltään silloin vielä VY-tiedote, sillä keskiaukeamalla on koulun kartta. Merkkaan siihen tussilla reitin. Eikun ehdin kyllä lähteä opastamaankin, ihan tasapuolisesti!"
.
Erno Ewersti ja Reetta Autio harppovat aimo askelin oppilaita vilisevää yhdyskäytävää keskisiipeen ja nousevat monien oppilaiden seassa raskaita kivilaattaportaita yläkertaan. Ernesto "Che" Ewersti ajattelee mielessään:
.
- Onpa fiksun ja kypsän oloinen, ihan jo lukiolaisen näköinen, keskikoulun viimeisellä luokalla, paljonkohan ikää? tuplannut? vaiko triplannut? Roosa Kujasen luokalla tai sen rinnakkaisluokalla, sehän voisi kysyä. Kiinnostuisiko opintopiiristä, materialismista, pöksylähetyksestä tai Trotskin virheiden analysoinnista. Tai 'Ei Ikinä EEC:hen!'-kampanjasta?
.
- Sehän on kuin Minkkilä! Mansen Stalin-museon ikoninen hoitaja, huvittavaa!" välähtää Reetta Autiolle mielikuva, jota hän on päästään etsinyt.
.
"Katso tuolla tuo kulmaluokka! Vaalea kiharapäinen paksu opettaja avaa juuri ovea, hän on Kari Hukkanen, kepulainen hissamaikka Ilmajoelta. Sitten hyvää päivänjatkoa tasapuolisesti täysin rinnoin ja oppimisen intoa vasemmalle sykkivään sydämeen!"
.
"No kiitos aimo paljon!" sanoo Autio.
.
.
Kauko Rastaan johtama rakennusyhtiö Polar on perustanut, asemakaavoittanut ja pystyttänyt Kaitansin kylän Ivisnäsin kartanon maille pienen asumalähiön, pohjoismaisen tasa-arvon putipuhtaan onnelan. Omistusasuntojen lomaan on sijoiteltu pari ulkonäöltään erottumatonta, yhtäläisen valkoista Espoon kaupungin vuokrakasarmia.
.
Reetta Autio ja muut näkevät koulumatkalla Iivisniemen vain yhdeltä kulmalta, koillisesta, mutta ovat samalla saaneet jo varsin kattavan yleiskuvan yhtenäisen symmetrisestä neliön muotoisesta alueesta tasaisella maaperällä.
.
Yksi ainoa ajotie kiertää Iivisniemen lähiön kuin lapsen vasemmalla kädellään peilikuvana nurin piirtämä G-kirjain. Alaväkäsestä autoillaan tai kävellään sisään alueelle, joko suoraan Iivisniemenkujan pätkälle etelään tai laajaa kaarta vastapäivään koko jättikorttelin ympäri, Iivisniementietä länteen, Iivisniemenkatua etelään ja Iivisniemenaukiota kohti itää.
.
Suurkorttelin keskelle jää autoilta rauhoitettu puistovyöhyke, jossa on betonilaatoitettuja ja sorapintaisia kävelypolkuja, leikkipuisto kalusteineen sekä puutarhasuunnittelijan kaavoittamia istutuksia, kuten koristemarjapensaita ja pieniä eksoottisia havupuita, jopa hiukan rakentamiselta säästettyä tiheää, alkuperäistä mäntypuustoakin. Iivisniementien ja Iivisniemenkadun kulmauksessa, keskivyöhykkeellä, sijaitsee yksikerroksisen matala ostokeskus, jossa on tukolainen A&O -valintamyymälä, kemikalio, vaatekauppa, postikonttori, Kansallis-osake-pankki sekä evankelis-luterilaisen Etelä-Espoon seurakunnan kerhohuoneisto.
.
Pieni oppilasvirta lähestyy koulua suoraan ostoskeskukselta päin, pitkin leveää betonilaattojen polkua. Lisäksi muita nuoria kävelee tai pyöräilee esiin useiden talojen pihakäytäviltä, pujotellen taitavasti ohi esteiksi rakennettujen hankalien puupölkkyaitausten ja paksujen puomien, joissa lukee: "Pyöräily ja läpikulku ehdottomasti kielletty".
.
Kauimmas koulusta, suurkorttelin länsireunalle, metsänlaitaan ja kalliorinteeseen, on vielä rakennettu kaksi laajaa ja muita korkeampaa kerrostaloa, joiden katutasossa on myös liikehuoneistoja, kuten kampaamo Femina, kukkakauppa Rätvänä, parturi Leena, ketjuihin kuulumaton 'villi' kyläkauppa Tuomivaara, R-kioski, Iivisniemen Huollon konttori, hammaslääkäri Bergelius ja vaatimaton kortteliravintola Pöperö.
.
Vastakkaisella reunalla, lähiön itälaidalla, sijaitsee Espoon kauppalan vuonna 1966 Nöykkiöön perustama ja 1969 omaan uudisrakennukseensa Iivisniemeen muuttanut Vakaaniemen Yhteiskoulu. Vakaaniemi on muutaman kilometrin päässä Matinkylän liepeillä sijaitseva pieni ja kouluton Espoon kylä. Vakaaniemen kansakoulu on rakennettu oppikoulua aiemmin 1960-luvun alussa kolmanteen paikkaan, 4 km:n päähän Jorvaksentien pohjoispuolelle, Frisansin eli Friisilän kylään.
.
Arkkitehti Osmo Siparin suunnittelema, rakennusliike Mauri Rädyn pystyttämä kaksikerroksinen koulurakennus koostuu kolmesta siipiosasta ja niitä yhdistävästä selkärangasta, kuin iso E-kirjain. Kuten aksenttiviiva kirjaimen yllä, pohjoispäädyssä, on pelkällä sadekatoskäytävällä päärakennukseen kytketty neljäs sakara, joka sisältää 590 neliömetrin laajuisen voimistelu- ja juhlasalin pukuhuoneineen, kouluhoitajan vastaanottotilan, tyttöjen opetuskeittiön, poikien metallityö- ja veistoluokan, sekä asunnot talonmiehelle ja vahtimestarille.
.
Pihalle saavuttuaan Reetta Autio huomaa oppilaiden kerääntyneen koulupäivän aluksi seisoskelemaan karulle sorahiekkapohjaiselle kentälle, jossa ei näy penkkejä eikä muitakaan pihakalusteita. Koulun seinässä mittailee ajankulkua iso pyöreä kello, selkeätauluinen pientenkin lasten tajuttavaksi. Opettajat pujahtelevat sisälle pääovesta, voimistelusaliin vievän sadekatoskäytävän kohdalta.
.
Reetta Autio ei tunne pihalla ketään, eikä kukaan tunne häntä. Hän käyttää aikansa kiertelemällä ympäristöä. Oppilaita on niin paljon, useita satoja, ettei kukaan aivan uusikaan tyyppi ehdi juuri herättää huomiota muissa.
.
Koulun pihaa kiertää kolmelta suunnalta vuosisataisen vanha, tuuhea ja korkea kuusiaita, jonka pisimmän itälinjan takana on koulun urheilukenttä ja lyhimmän eteläsivun takana oppilaiden puolisalainen tupakointipaikka. Reetta keksii röökiksen helposti seuraamalla rehvakkaan näköisten ja nikotiininhajuisten, mutta välituntivalvojia olkiensa yli pälyilevien koululaisten virtaa, kuin muurahaisten polkua.
.
Urheilijatyypit puolestaan roikkuvat mielellään pelikentän puolella, jonne pääsee yhdestä isosta kuusiaitaan avatusta aukosta tai kiertämällä aidan pohjoispuolelta Iivilänkujan mutapohjaista polkua pitkin. Iivilänkuja vie itään mutkaiselle ja pahamaineiselle Meritielle asti. Sen on Autio huomannut Espoon kartasta. joka hänellä on laukussa mukanaan. Meritiellä on sattunut lehtiuutisiin yltäneitä tuhopolttoja ja puukotuskin.
.
Kuusiaidan ja urheilukentän takaa, pohjoisesta, idästä ja etelästä, koulua ympäröi joutomaa, ryteikköinen ja risukkoinen vesakko. Nuoren metsän seassa on myös joitakin villiintyneille pihamaille rappeutumaan jääneita alkeellisia, vanhentuneita autiotaloja, mökkejä ja hökkeleitä, odottamassa Etelä-Espoon rannikon tonttimaan kiihtyvää arvonnousua vielä ennen myyntiä. "Veritie...", Autio muistelee lehtijuttua Meritien puukoniskuista.
.
Koulutontin lounaisnurkalla sijaitsee puisessa parakissa lasten päiväkoti ja sen takana heinittynyt avara niitty, jossa on Iivisniemen ensimmäinen ja vanhin, koulupoikien ja urheiluseura Tikanpojan rikkaruohikkoon talloma pikkuinen pallopelikenttä. Lännessä alkavat Iivisniemenkujan lähimmät kerrostalot heti muutamien rakentamisvaiheessa säästyneiden pihapuiden muodostaman metsävyöhykkeen takaa.
.
Reetta Autio ehtii kymmenessä minuutissa hyvin kiertää koulun ja tehdä ympäristöhavaintoja. Hän miettii: - Olenpa nähnyt monia kirkonkyliäkin, kuten Elimäen ja Kärsämäen, bussin kymmenen minuutin pysähdyksen aikana, juoksemalla kilometrin lenkin, muutamien muiden tyytyessä samassa ajassa vetäisemään hermosavut bussin vieressä seisten.
.
Koulun välituntikellon piristessä 9:10 alkavat oppilaat maleksia kohti useita eri ulko-ovia, joita osuu näköpiiriin ainakin neljä, kaksi kummankin välipihan eri sisäkulmissa, kolmen siiven kainaloissa, toteaa Reetta pikaisesti yleishavaintona tarkkailupaikaltaan kuusiaidan luota. Lisäksi koulussa on ovi ainakin eteläpäädyssä sekä pääovi pohjoisessa, josta opettajat ovat kulkeneet. Reetta ei oikein tiedä, mikä olisi hänen ovensa?
.
- Pääovi on kai luonteva valinta? Autio astuu sisään eteisaulaan, pitkän suoran käytävän ja lyhyen sivukäytävän risteykseen. Vasemmalta nousevat yläkertaan portaat, joilla kopisee askelten ääniä tiuhasti, kuten alakerran käytävilläkin. Portaita pääsisi ainakin rehtorin kansliaan, jossa Autio oli elokuun lopussa käväissyt.
.
Alakerran käytävien kulmauksessa on lasiseinäinen muutaman neliömetrin koppi, vahtimestarin näköalapaikka varmaankin. Lasiruudun takana on esillä valikoima löytötavaroita, mutta itse henkilökunnan edustaja puuttuu.
.
Hetken päästä vahtimestari Erno Ewersti harppoo käytävää pitkin koppinsa luo kuin puolenpeninkulman saappailla, tai ainakin askelin, jotka venyttävät lyhyehkön vartalon horisontaaliseen suuntaan pitemmäksi kuin mihin kroppa vastavuoroisesti kutistuu vertikaalisesti.
.
"No niin, mitähän olisit vailla? Nokian kumisaapas, punaraitainen pipo ja malvanvärinen sukkanauha ovat äsken löytyneet. Pelikortit ja pilakuva rehtorista pysyvät takavarikossa uhkapelikiellon ja yleisen hilpeyden vuoksi, kaikille tasapuolisesti..."
.
"Tota hei, olen ekaa päivää uusi opiskelija luokalle 5A, ja nyt mun pitäisi tietää, missä päin taloa mun pitäisi nyt olla?"
.
Ewersti työntyy sisälle koppiinsa ja kurottelee tutkivasti värinastojen kirjomalle ja koodaamalle korkkitaululle. Reetta Autio miettii, ketä mies muistuttaa suomalais-venäläisine maatiaiskasvoineen ja junttimaisessa, korvia peittelevässä, keskipitkässä, patamaisessa fledassaan.
.
"Viisi A on Historia kakkosessa, toinen kerros, keskisiipi, perimmäisin kulmaluokka. - Otapas kartaksi alkusyksyn vanha Vakis, nimeltään silloin vielä VY-tiedote, sillä keskiaukeamalla on koulun kartta. Merkkaan siihen tussilla reitin. Eikun ehdin kyllä lähteä opastamaankin, ihan tasapuolisesti!"
.
Erno Ewersti ja Reetta Autio harppovat aimo askelin oppilaita vilisevää yhdyskäytävää keskisiipeen ja nousevat monien oppilaiden seassa raskaita kivilaattaportaita yläkertaan. Ernesto "Che" Ewersti ajattelee mielessään:
.
- Onpa fiksun ja kypsän oloinen, ihan jo lukiolaisen näköinen, keskikoulun viimeisellä luokalla, paljonkohan ikää? tuplannut? vaiko triplannut? Roosa Kujasen luokalla tai sen rinnakkaisluokalla, sehän voisi kysyä. Kiinnostuisiko opintopiiristä, materialismista, pöksylähetyksestä tai Trotskin virheiden analysoinnista. Tai 'Ei Ikinä EEC:hen!'-kampanjasta?
.
- Sehän on kuin Minkkilä! Mansen Stalin-museon ikoninen hoitaja, huvittavaa!" välähtää Reetta Autiolle mielikuva, jota hän on päästään etsinyt.
.
"Katso tuolla tuo kulmaluokka! Vaalea kiharapäinen paksu opettaja avaa juuri ovea, hän on Kari Hukkanen, kepulainen hissamaikka Ilmajoelta. Sitten hyvää päivänjatkoa tasapuolisesti täysin rinnoin ja oppimisen intoa vasemmalle sykkivään sydämeen!"
.
"No kiitos aimo paljon!" sanoo Autio.
.
v1. Opettajatkin ajavat bussilla
Reetta Autio ehti vartissa kävellä Erottajalta Kamppiin Helsingin linja-autoasemalle. Kaukoliikenteen bussilaiturit oli ryhmitelty loogiseksi kehäksi vuosisataisen vanhan Turun kasarmin keltaisen huoltorakennuksen sekä funkiskaudella rakennetun valkoisen Lasipalatsin väliselle aukiolle.
.
Porin pikavuoron nokka osoitti lähtöpaikallaan siis luoteeseen ja Porvoon vakiovuoron keula itään. Kaukovuorojen lisäksi talojen sisäpiha ei enää riittänytkään lähiliikenteen busseille jatkuvasti paisuviin naapurikuntiin, kuten Espooseen ja Kirkkonummelle.
.
Asemakasarmin länsipuolella avautui epämuotoinen, kymmenen hehtaarin laajuinen, länteen kohti Autotaloa, Voimataloa ja Tennispalatsia kohoava tuulinen avokenttä, jolle oli sekavasti siroteltu muutamaan rykelmään sekä pitkiä että lyhyitä bussilaitureita.
.
Euroopan suurimmalta linja-autoasemalta lähtivät niin sinivalkoiset Suomen Turistiautot Pohjois-Haagaan kuin Espoon Auton runsaslukuiset räikeät punaraidoitetut vihreäkylkiset bussit Tapiolaan, rinnallaan sateenkaaren kirjava väripaletti kymmenien muidenkin liikennöitsijöiden kalustoa, Åbergia, Laurilaa, Tyllilää, Juhanilaa, Friisilää, Frihersiä, Westendiä, Wikströmiä ja Someron Linjaa.
.
Laiturilla numero 39, Salomonkadun ja Olavinkadun kulmassa, Hankkijan korttelia täyttävän Maanviljelijäin Maitokeskuksen valtavan kellervänvärisen rakennuskompleksin takana odotteli jo hyvissä ajoin lähtöhetkeään liikennöitsijä P. Tyllilän sinivalkoraitainen, peräti 17 metrin pituinen nivelbussi, jossa oli kolme kapeaa ovea: edessä, keskellä ja haitariliitoksen jälkeisessä takaosassa. "Soukka - Sommarö" luki matkakohde lasiluukussa tuulilasin yläpuolella, samoin kuin bussin oikeassa kyljessäkin, pienehköin valkoisin kirjaimin mustalla pohjalla.
.
Reetta Autio harppoi etuovesta kolme askelmaa ylös bussiin, jossa näytti istuvan hajallaan vasta muutamia matkustajia, aamuvirkkuja tai uneliaita, ja kysyi kuljettajalta, mitä maksaa Iivisniemeen? Auton sivuikkunassa oli pahvikyltissä esillä teksti: "Iivisniemen kautta". Kyltin takapuolelta paistoi auton sisäpuolelle nurinpäin kahdesta vaihtoehdosta toinen: "Martinmäen kautta".
.
"Ivisnäs... 2 markkaa 60 penniä..." sanoo ruttukasvoinen, maamiehen näköinen, ruudulliseen flanellipaitainen pukeutunut autokuski kertalipun ostajalle, laskukoneensa punaisia ja vihreitä nappuloita paksuilla sormillaan hitaasti räpläten. Laitteen aukosta tulostuu ulos pieni valkoinen neliönmuotoinen sivultaan nelisenttinen kuittilappunen haalein aniliininsinisin tekstein.
.
Rahastaessaankin kuljettaja jatkaa samalla juttelua oikeanpuoleisella etupenkillä kököttävän uurteisen ukon kanssa, joka pyörittelee ryhmyistä kävelykeppiä käsissään:
.
"Niin tämähän oli vasta toinen Suomessa koottu nivelbussi. Pauli tilasi, kun Soukka paisui. Kolmisen vuotta ikää tulee, vuosimallia seittemänkymmentä. Tässä on Wiiman kori on pantu Volvon alustalle. Painoa parikymmentä tonnia. Kääntösäde tusinan metriä ja siinä onkin sitten väliin sompailemista."
.
"Ei oo kuskattavia näin aamuisin kuin muutamia lähiöitten suuntaan, mutta kaupunkiin tullessa oli jo Finnoosta 73 istujaa, kaikki mitkä mahtui, ja 20 päälle seisoskeli käytävällä... Ajoinkin sitten Matinkylän silmukasta suoraan ohi vaan..."
.
Reetta Autio istahtaa bussin keskiosaan ja katselee lähtöä odotellessaan pohjoiseen, yli valkoseinäisen Esson huoltoaseman, kohti Arkadiankadun varrelta näkyvää korkeaa uusbarokkista taloa, Eläinmuseoksi muutettua autonomianaikaista kimnaasia, jonka arkkitehdit olivat Schischko ja Tschajko.
.
Kuljettajan kaartaessa liikkeelle rannekellonsa mukaisesti, runsaan minuutin aikataulusta myöhässä, alkaa bussin tyhjäksi jäänyt nivelperäosa vaappua ja huojahdella.
.
Tennispalatsin Anttilan jälkeen Eteläisen ja Pohjoisen Rautatienkadun välisen satamaradan ylittävän kapean kuilun huima terässilta kolisee pelottavasti bussin alla. Reetalle muistuu mieleen Kreikan-matkalta Korintin kanavan silta.
.
Sivuutettuaan Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan KY-talon ja maalipinnaltaan rapistuneen Hotelli Helkan bussi jatkaa suoraan länteen yksisuuntaista Pohjoista Rautatienkatua, ohi linja-autojen pysäköintikenttinä käytettävän hiekkasorapohjaisen joutomaan, Mechelininkadulle asti, ja koukkaa ortodoksisen hautausmaan kaakkoiskulman ympäri, Lapinlahden maantiesillan varjosta länteen Porkkalankadulle.
.
Jorvaksen moottoritien alkupäässä sijaitsee vanhaan maalivarastoon viitisen vuotta sitten 1968 perustettu alkoholistien yömaja. Monet bussin matkustajista katsoa tapittavat oikeanpuoleisista sivuikkunoista ulos, nähdäkseen mitä Liekkihotellin tai Lepakkoluolan pihalla mahtaa tapahtua juuri nyt. Vähän niin kuin oltaisiin eläinpuiston kiertoajelulla.
.
Pihanäkymä voisi olla turistien kuvittelemasta sarjakuvien Meksikosta tai John Steinbeckin Ystävyyden talosta. Yksi rähjäinen rääsyläinen nojailee raukeasti ulkoseinään, toinen istuskelee jalkakäytävällä jalat levällään ja tukka hujanhajan sekaisin, kolmas nautiskelee syksyn viimeisistä auringonsäteistä ruskettunut yläruumis paljaana ilman paitaa, neljäs raahaa rähjäistä patjanjäännöstä alustakseen, viides ottaa huikkaa kirkkaan läpinäkyvästä pullosta, kuudes hoipertelee ympäriinsä epävarmoin askelin.
.
P. Tyllilän bussi kiiruhtaa länteen ohi punatiilisten Alkon tehtaiden, Salmisaaren voimalaitoksen sekä harmaan Nokian Kaapelitehtaan, yli Lauttasaaren uusitun pitkän terässillan. Ohitettuaan pienen puisen 8-kulmaisen mutterin-muotoisen kahvilan eli Lauttasaaren lautan entisen odotushuoneen bussi alkaa nousta jyrkkää rantarinnettä.
.
Seuraavalla pysäkillä huitoo vilkkaasti kädellään joku leveähymyinen ja kikkuratukkainen, kesäauringon tummaksi paahtanut mies, joten bussi seisahtuu.
.
"Huomenta! Meneehän tämä varmasti Iivisniemen kautta?" kysyy kovaäänisesti nahkatakkinen, lähes afrokampaus-kuontaloinen, hammasrivejään väläyttelevä, arviolta 30-vuotias mieshenkilö, ennen kuin alkaa kaivella kukkarostaan lantteja, maksaa kertalipun ja heilauttaa samalla kuluneella mustalla nahkaisella olkalaukullaan vahingossa nenänpäähän perässään jonottavaa pienempää miestä.
.
"Suo anteeksi, Yrjö, kun minä taas näin etuilin! Iivisniemessä tottuu, että oppilaiden kanssa täytyy 'taistella paikasta auringossa', ja nytkin tulin niin kiireesti Koillisväylältä pysäkille, etten ehtinyt huomatakaan. Mutta sinähän taidatkin asua yhä Taivaanvuohentiellä?"
.
"No niin, hmh, Iivisniemessä tottuu oppilailta kaikenlaiseen, hmh", murahtaa vakavakatseinen, matala mies, lyhythiuksinen ja mustatukkainen kuin Lapin saamelainen, korjaillen metallikehyksiä nenällään ja ojentaen kuljettajalle haalean turkoosin 10x7-senttisen kartonkikortin, 50 matkan sarjalippunsa, johon kuljettaja lävistää pihdeillä yhden reiän lisää, uuteen pikkuruutuun numero 27.
.
- No onpas tuo mies kuin Luutnantti Molli Masista, tai olisiko vähän Rokkari Jannua mukana, naureskelee hiljaa itsekseen Helsingin Sanomien sarjakuvat hyvin tunteva Reetta Autio .- Ja perässä tuli se Jermuleirin Pastori, oliko sillä mitään erisnimeä, mustatukkaisempi tämä vain!
.
Kyytiin nousseet lauttasaarelaiset istuvat vieretysten bussin etuosaan ja kovaäänisempi keksii vilkkaasti puheenaiheita.
.
"Kuuluuko piispainkokouksesta mitään uutta? Turun Sanomista luin, että lähes puolet hiippakuntakokouksissa kannattaisi nykyään naispappeutta, mutta kirkolliskokouksen määräenemmistö edelleen torjuu? Onko ollut kirkkoherranvaaleja äskettäin? Vatikaanissa paavi Paavali VI kuulemma sanoi, ettei suostu selibaattikysymyksessä minkäänlaiseen kompromissiin? Eräs viidennen luokan oppilas kirjoittaa minulle jokaisen ainekirjoituksen uskonnollisista aiheista!"
.
"No niin, hmh, Tanskanmaallahan kyllä vihittiin nainen papiksi 1948 ja Ruotsissa 1958. Norjan suurkäräjät meni hyväksymään naispappeuden 1938. Helsingissä on naispappi saarnannut ensimmäisen kerran aprillipäivänä 1963 Meilahden kirkossa, hän oli Ruotsista tullut, mutta meidän oloissamme lienee syytä malttaa..."
.
"Minä kun vietän pyhät Turussa, niin minua harmittaa, kun siellä ei Joulurauhan tultua tapahdu oikein mitään! Joulurauhan julistus Brinkkalan pihalla on kyllä vaikuttava spektaakkeli, mutta siihen meno sitten loppuukin! Kirjoitin Turun Sanomien yleisönosastoon, että Turun jouluun kaivattaisiin kunnon säpinää, kuten jyriseviä ulkoilma-rock-konsertteja Ruisrockin tyyliin. Lähtölaukauksena voisi olla Joulurauhan julistus!"
.
"Hmh -"
.
"Ai mutta tuollahan istuu Maire Munkkivuorikin! Huomenta, puomenta! Anteeksi, luulinko vanteeksi, kun en huomannut tervehtiä, kun touhotin niin kiireesti sisään ja Yrjöllä oli kerrottavaa ekumeniasta ja kirkkohistoriasta."
Mannekiinimaisen tyylikkäästi pukeutunut, pitkä, hoikka ja huoliteltu, viittäkymmentä lähentelevä ruskeaverikkö väläyttää mairean hymyn ja kohentaa hivenen hermostuneella eleellä hattuaan ja asusteitaan. Hän istuu yksin keskikäytävän toisella puolella, pari penkkiriviä miehiä taempana.
.
"Niin, perheetön nainen, lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä, joutuu vähitellen tottumaan, ettei häntä huomata... Ellei ole kysymys jostakin ylityöhommasta, kuten jälki-istunnon valvonnasta, johon perheelliset eivät tahdo ehtiä..." livertelee nainen keimailevasti.
.
Kikkurapää alkaa kehuskella naisen tyylikästä vaatetusta, Pariisin-matkalla tehtyjä vaatelöytöjä.
.
"Ai niin, minä muuten vierailin äskettäin Madsenin Ingen ja Jönsin talossa Nöykkiössä. Vanha rehtorimme tarinoi uusista mielenkiintoisista cockney-sanonnoista, joita hän oli oppinut kesällä Lontoon-matkalla. On se Jösse kyllä viimeisen päälle maan-mainio kielimies! Mutta mistähän se sitten johtuu, kun jotkut oppilaat väittävät minulle, etteivät opettajatkaan aina tahdo oikein osata opettamiaan kieliä?"
.
"Siis... mitä ihmettä? Kuka sellaista on sanonut? Minkä niminen, minkä näköinen oppilas, miltä luokalta? Minä... minä kyllä... Siis no ne on vain joitakuita nenäkkäitä ja viisastelevia imbesillejä teinejä, jotka kehittävät omasta simppelistä päästään täysin mahdottomia rakennelmia, joita ei ole oikeasti olemassakaan, ei Websterillä, Laroussella, missään! Yrittävät kiusalla sabotoida tuntikehyssuunnitelmia totaalisen idioottimaisilla ja absoluuttisen turhilla välikysymyksillä!"
.
Reetta Autio on kaivanut laukustaan vihon ja alkaa kiivaasti kirjoittaa muistiinpanoja. Hän laatii alkusivuille henkilöluetteloa: Madsen, Jöns, ex-rehtori, englanti? Munkkivuori, Maire, kieliä? Yrjö, uskonto? Kikkurapää, ainekirjoitus, äidinkieli?
.
- Madsen? Autio muistaakin, - hänethän tapasin rehtorinkansliassa, pari kuukautta sitten, kun sovin tulostani. Sammakon näköinen tai buldoggimainen, tuikeakatseinen ukko. Soitteli välillä puhelimella muiden koulujen rehtoreille ja kohotteli vuorotellen kumpaisiakin kulmakarvojaan. Mutta suhtautui ihan myönteisesti tulooni ja sanoi, että asia on kunnossa koulun ja hänen puolestaan. Mainitsi olevansa itse siirtymässä pois..., mutta minun juttuni olisi hänen puheellaan selvä.
.
Bussi ohittaa ruokakauppa Westbestin, ostoskeskuksen, Lautta-Kenkä-Skorin, Särkiniementien leveän puistovyöhykkeen, harmaaseinäisen Lauttasaaren yhteiskoulun sekä pölynimureita ovelta ovelle kauppaavan Hedengrenin toimitalon. Bussi nousee ylös Katajaharjulle, ylittää ajosiltaa moottoritien ja kiertää 360 asteen silmukan myötäpäivään laskeutuakseen oikealta alas Jorvaksen moottoritielle. Takaoikealle jää Lauttasaaren korkea puurakenteinen hyppyrimäki ja vielä kauemmas taakse Lauttasaaren vesitorni, joka oli 1960-luvun Spede-filmin väitteen mukaan "kaikkien tapiolalaisten suurin ylpeydenaihe".
.
Jorvaksentien silloilta avautuu myöhäissyksylläkin kauniita näköaloja merelle. Pohjoisessa näkyy Leppäluoto, Lehtisaari, Otaniemi ja puiden yli Etelä-Tapiolan korkeimpia tornitaloja Sateentieltä. Etelässä häämöttävät Tiirasaari, Niittysaari, Käärmesaari ja Vehkasaari sekä moottoritien laidalla Hanasaari, jonne on suunnitteilla ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus. Karhusaaren hämmästyttävä helmi on kaksikerroksinen Sinebrychoffin huvila, likaisen harmaankellertävänä ja huonokuntoisenakin kuin rappeutunut italialainen renessanssipalatsi.
.
Tapiolan liittymän jälkeen tuoreen Espooseen matkustavan huomio kiinnittyy kasvihuoneisiin, Hellingin puutarhan mainoskylttiin sekä rykelmään valkoisia atrium-taloja keskellä vihreää niittyä. Siinä on Pentti Aholan suunnittelema 17 yhtenäisen omakotitalon 'Arabikylä' vuosikymmenen takaa, vuodelta 1964.
.
Pian Matinkylän liittymän Stirling-kattomainoksen jälkeen bussi nousee ylös Suomenojan moottoritiesillalle, 15 kilometrin päässä Helsingistä, ja kääntyy etelään ohi mahtavankorkuisen kallioleikkauksen. Suvisaaristontie mutkittelee lähimmät pari kilometriä käärmemäisesti, kiertäen Hannuksen Puutarhatien pikkuruutuisia lasiseinäisiä kasvihuoneita ja niityiksi heinittyneitä peltoja sekä rapistuneen, luhistumistaan enää odottelevan heinäladon, jonka jälkeen tuleekin heti Iivisniemen ensimmäinen bussipysäkki, jolle kolme opettajaa, muutama matkan varrelta kyytiin tullut oppilas sekä Reetta Autio jäävät.
.
Kapea asfaltoitu sivutie johtaa bussintuomat, yksittäin ja eri ryhminä, etelään, tuuheaan kuusikkoon ja männikköön, kohti havumetsävyöhykkeen puiden lomista häämöttävää hohtavan vitivalkeaa Iivisniemen betonilähiötä. Sen itälaidalla sijaitsee ihmisvirran määränpää, Vakaaniemen Yhteiskoulun päivittäin jopa tuhatta oppilasta kouluttava rakennuskompleksi.
.
.
Porin pikavuoron nokka osoitti lähtöpaikallaan siis luoteeseen ja Porvoon vakiovuoron keula itään. Kaukovuorojen lisäksi talojen sisäpiha ei enää riittänytkään lähiliikenteen busseille jatkuvasti paisuviin naapurikuntiin, kuten Espooseen ja Kirkkonummelle.
.
Asemakasarmin länsipuolella avautui epämuotoinen, kymmenen hehtaarin laajuinen, länteen kohti Autotaloa, Voimataloa ja Tennispalatsia kohoava tuulinen avokenttä, jolle oli sekavasti siroteltu muutamaan rykelmään sekä pitkiä että lyhyitä bussilaitureita.
.
Euroopan suurimmalta linja-autoasemalta lähtivät niin sinivalkoiset Suomen Turistiautot Pohjois-Haagaan kuin Espoon Auton runsaslukuiset räikeät punaraidoitetut vihreäkylkiset bussit Tapiolaan, rinnallaan sateenkaaren kirjava väripaletti kymmenien muidenkin liikennöitsijöiden kalustoa, Åbergia, Laurilaa, Tyllilää, Juhanilaa, Friisilää, Frihersiä, Westendiä, Wikströmiä ja Someron Linjaa.
.
Laiturilla numero 39, Salomonkadun ja Olavinkadun kulmassa, Hankkijan korttelia täyttävän Maanviljelijäin Maitokeskuksen valtavan kellervänvärisen rakennuskompleksin takana odotteli jo hyvissä ajoin lähtöhetkeään liikennöitsijä P. Tyllilän sinivalkoraitainen, peräti 17 metrin pituinen nivelbussi, jossa oli kolme kapeaa ovea: edessä, keskellä ja haitariliitoksen jälkeisessä takaosassa. "Soukka - Sommarö" luki matkakohde lasiluukussa tuulilasin yläpuolella, samoin kuin bussin oikeassa kyljessäkin, pienehköin valkoisin kirjaimin mustalla pohjalla.
.
Reetta Autio harppoi etuovesta kolme askelmaa ylös bussiin, jossa näytti istuvan hajallaan vasta muutamia matkustajia, aamuvirkkuja tai uneliaita, ja kysyi kuljettajalta, mitä maksaa Iivisniemeen? Auton sivuikkunassa oli pahvikyltissä esillä teksti: "Iivisniemen kautta". Kyltin takapuolelta paistoi auton sisäpuolelle nurinpäin kahdesta vaihtoehdosta toinen: "Martinmäen kautta".
.
"Ivisnäs... 2 markkaa 60 penniä..." sanoo ruttukasvoinen, maamiehen näköinen, ruudulliseen flanellipaitainen pukeutunut autokuski kertalipun ostajalle, laskukoneensa punaisia ja vihreitä nappuloita paksuilla sormillaan hitaasti räpläten. Laitteen aukosta tulostuu ulos pieni valkoinen neliönmuotoinen sivultaan nelisenttinen kuittilappunen haalein aniliininsinisin tekstein.
.
Rahastaessaankin kuljettaja jatkaa samalla juttelua oikeanpuoleisella etupenkillä kököttävän uurteisen ukon kanssa, joka pyörittelee ryhmyistä kävelykeppiä käsissään:
.
"Niin tämähän oli vasta toinen Suomessa koottu nivelbussi. Pauli tilasi, kun Soukka paisui. Kolmisen vuotta ikää tulee, vuosimallia seittemänkymmentä. Tässä on Wiiman kori on pantu Volvon alustalle. Painoa parikymmentä tonnia. Kääntösäde tusinan metriä ja siinä onkin sitten väliin sompailemista."
.
"Ei oo kuskattavia näin aamuisin kuin muutamia lähiöitten suuntaan, mutta kaupunkiin tullessa oli jo Finnoosta 73 istujaa, kaikki mitkä mahtui, ja 20 päälle seisoskeli käytävällä... Ajoinkin sitten Matinkylän silmukasta suoraan ohi vaan..."
.
Reetta Autio istahtaa bussin keskiosaan ja katselee lähtöä odotellessaan pohjoiseen, yli valkoseinäisen Esson huoltoaseman, kohti Arkadiankadun varrelta näkyvää korkeaa uusbarokkista taloa, Eläinmuseoksi muutettua autonomianaikaista kimnaasia, jonka arkkitehdit olivat Schischko ja Tschajko.
.
Kuljettajan kaartaessa liikkeelle rannekellonsa mukaisesti, runsaan minuutin aikataulusta myöhässä, alkaa bussin tyhjäksi jäänyt nivelperäosa vaappua ja huojahdella.
.
Tennispalatsin Anttilan jälkeen Eteläisen ja Pohjoisen Rautatienkadun välisen satamaradan ylittävän kapean kuilun huima terässilta kolisee pelottavasti bussin alla. Reetalle muistuu mieleen Kreikan-matkalta Korintin kanavan silta.
.
Sivuutettuaan Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan KY-talon ja maalipinnaltaan rapistuneen Hotelli Helkan bussi jatkaa suoraan länteen yksisuuntaista Pohjoista Rautatienkatua, ohi linja-autojen pysäköintikenttinä käytettävän hiekkasorapohjaisen joutomaan, Mechelininkadulle asti, ja koukkaa ortodoksisen hautausmaan kaakkoiskulman ympäri, Lapinlahden maantiesillan varjosta länteen Porkkalankadulle.
.
Jorvaksen moottoritien alkupäässä sijaitsee vanhaan maalivarastoon viitisen vuotta sitten 1968 perustettu alkoholistien yömaja. Monet bussin matkustajista katsoa tapittavat oikeanpuoleisista sivuikkunoista ulos, nähdäkseen mitä Liekkihotellin tai Lepakkoluolan pihalla mahtaa tapahtua juuri nyt. Vähän niin kuin oltaisiin eläinpuiston kiertoajelulla.
.
Pihanäkymä voisi olla turistien kuvittelemasta sarjakuvien Meksikosta tai John Steinbeckin Ystävyyden talosta. Yksi rähjäinen rääsyläinen nojailee raukeasti ulkoseinään, toinen istuskelee jalkakäytävällä jalat levällään ja tukka hujanhajan sekaisin, kolmas nautiskelee syksyn viimeisistä auringonsäteistä ruskettunut yläruumis paljaana ilman paitaa, neljäs raahaa rähjäistä patjanjäännöstä alustakseen, viides ottaa huikkaa kirkkaan läpinäkyvästä pullosta, kuudes hoipertelee ympäriinsä epävarmoin askelin.
.
P. Tyllilän bussi kiiruhtaa länteen ohi punatiilisten Alkon tehtaiden, Salmisaaren voimalaitoksen sekä harmaan Nokian Kaapelitehtaan, yli Lauttasaaren uusitun pitkän terässillan. Ohitettuaan pienen puisen 8-kulmaisen mutterin-muotoisen kahvilan eli Lauttasaaren lautan entisen odotushuoneen bussi alkaa nousta jyrkkää rantarinnettä.
.
Seuraavalla pysäkillä huitoo vilkkaasti kädellään joku leveähymyinen ja kikkuratukkainen, kesäauringon tummaksi paahtanut mies, joten bussi seisahtuu.
.
"Huomenta! Meneehän tämä varmasti Iivisniemen kautta?" kysyy kovaäänisesti nahkatakkinen, lähes afrokampaus-kuontaloinen, hammasrivejään väläyttelevä, arviolta 30-vuotias mieshenkilö, ennen kuin alkaa kaivella kukkarostaan lantteja, maksaa kertalipun ja heilauttaa samalla kuluneella mustalla nahkaisella olkalaukullaan vahingossa nenänpäähän perässään jonottavaa pienempää miestä.
.
"Suo anteeksi, Yrjö, kun minä taas näin etuilin! Iivisniemessä tottuu, että oppilaiden kanssa täytyy 'taistella paikasta auringossa', ja nytkin tulin niin kiireesti Koillisväylältä pysäkille, etten ehtinyt huomatakaan. Mutta sinähän taidatkin asua yhä Taivaanvuohentiellä?"
.
"No niin, hmh, Iivisniemessä tottuu oppilailta kaikenlaiseen, hmh", murahtaa vakavakatseinen, matala mies, lyhythiuksinen ja mustatukkainen kuin Lapin saamelainen, korjaillen metallikehyksiä nenällään ja ojentaen kuljettajalle haalean turkoosin 10x7-senttisen kartonkikortin, 50 matkan sarjalippunsa, johon kuljettaja lävistää pihdeillä yhden reiän lisää, uuteen pikkuruutuun numero 27.
.
- No onpas tuo mies kuin Luutnantti Molli Masista, tai olisiko vähän Rokkari Jannua mukana, naureskelee hiljaa itsekseen Helsingin Sanomien sarjakuvat hyvin tunteva Reetta Autio .- Ja perässä tuli se Jermuleirin Pastori, oliko sillä mitään erisnimeä, mustatukkaisempi tämä vain!
.
Kyytiin nousseet lauttasaarelaiset istuvat vieretysten bussin etuosaan ja kovaäänisempi keksii vilkkaasti puheenaiheita.
.
"Kuuluuko piispainkokouksesta mitään uutta? Turun Sanomista luin, että lähes puolet hiippakuntakokouksissa kannattaisi nykyään naispappeutta, mutta kirkolliskokouksen määräenemmistö edelleen torjuu? Onko ollut kirkkoherranvaaleja äskettäin? Vatikaanissa paavi Paavali VI kuulemma sanoi, ettei suostu selibaattikysymyksessä minkäänlaiseen kompromissiin? Eräs viidennen luokan oppilas kirjoittaa minulle jokaisen ainekirjoituksen uskonnollisista aiheista!"
.
"No niin, hmh, Tanskanmaallahan kyllä vihittiin nainen papiksi 1948 ja Ruotsissa 1958. Norjan suurkäräjät meni hyväksymään naispappeuden 1938. Helsingissä on naispappi saarnannut ensimmäisen kerran aprillipäivänä 1963 Meilahden kirkossa, hän oli Ruotsista tullut, mutta meidän oloissamme lienee syytä malttaa..."
.
"Minä kun vietän pyhät Turussa, niin minua harmittaa, kun siellä ei Joulurauhan tultua tapahdu oikein mitään! Joulurauhan julistus Brinkkalan pihalla on kyllä vaikuttava spektaakkeli, mutta siihen meno sitten loppuukin! Kirjoitin Turun Sanomien yleisönosastoon, että Turun jouluun kaivattaisiin kunnon säpinää, kuten jyriseviä ulkoilma-rock-konsertteja Ruisrockin tyyliin. Lähtölaukauksena voisi olla Joulurauhan julistus!"
.
"Hmh -"
.
"Ai mutta tuollahan istuu Maire Munkkivuorikin! Huomenta, puomenta! Anteeksi, luulinko vanteeksi, kun en huomannut tervehtiä, kun touhotin niin kiireesti sisään ja Yrjöllä oli kerrottavaa ekumeniasta ja kirkkohistoriasta."
Mannekiinimaisen tyylikkäästi pukeutunut, pitkä, hoikka ja huoliteltu, viittäkymmentä lähentelevä ruskeaverikkö väläyttää mairean hymyn ja kohentaa hivenen hermostuneella eleellä hattuaan ja asusteitaan. Hän istuu yksin keskikäytävän toisella puolella, pari penkkiriviä miehiä taempana.
.
"Niin, perheetön nainen, lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä, joutuu vähitellen tottumaan, ettei häntä huomata... Ellei ole kysymys jostakin ylityöhommasta, kuten jälki-istunnon valvonnasta, johon perheelliset eivät tahdo ehtiä..." livertelee nainen keimailevasti.
.
Kikkurapää alkaa kehuskella naisen tyylikästä vaatetusta, Pariisin-matkalla tehtyjä vaatelöytöjä.
.
"Ai niin, minä muuten vierailin äskettäin Madsenin Ingen ja Jönsin talossa Nöykkiössä. Vanha rehtorimme tarinoi uusista mielenkiintoisista cockney-sanonnoista, joita hän oli oppinut kesällä Lontoon-matkalla. On se Jösse kyllä viimeisen päälle maan-mainio kielimies! Mutta mistähän se sitten johtuu, kun jotkut oppilaat väittävät minulle, etteivät opettajatkaan aina tahdo oikein osata opettamiaan kieliä?"
.
"Siis... mitä ihmettä? Kuka sellaista on sanonut? Minkä niminen, minkä näköinen oppilas, miltä luokalta? Minä... minä kyllä... Siis no ne on vain joitakuita nenäkkäitä ja viisastelevia imbesillejä teinejä, jotka kehittävät omasta simppelistä päästään täysin mahdottomia rakennelmia, joita ei ole oikeasti olemassakaan, ei Websterillä, Laroussella, missään! Yrittävät kiusalla sabotoida tuntikehyssuunnitelmia totaalisen idioottimaisilla ja absoluuttisen turhilla välikysymyksillä!"
.
Reetta Autio on kaivanut laukustaan vihon ja alkaa kiivaasti kirjoittaa muistiinpanoja. Hän laatii alkusivuille henkilöluetteloa: Madsen, Jöns, ex-rehtori, englanti? Munkkivuori, Maire, kieliä? Yrjö, uskonto? Kikkurapää, ainekirjoitus, äidinkieli?
.
- Madsen? Autio muistaakin, - hänethän tapasin rehtorinkansliassa, pari kuukautta sitten, kun sovin tulostani. Sammakon näköinen tai buldoggimainen, tuikeakatseinen ukko. Soitteli välillä puhelimella muiden koulujen rehtoreille ja kohotteli vuorotellen kumpaisiakin kulmakarvojaan. Mutta suhtautui ihan myönteisesti tulooni ja sanoi, että asia on kunnossa koulun ja hänen puolestaan. Mainitsi olevansa itse siirtymässä pois..., mutta minun juttuni olisi hänen puheellaan selvä.
.
Bussi ohittaa ruokakauppa Westbestin, ostoskeskuksen, Lautta-Kenkä-Skorin, Särkiniementien leveän puistovyöhykkeen, harmaaseinäisen Lauttasaaren yhteiskoulun sekä pölynimureita ovelta ovelle kauppaavan Hedengrenin toimitalon. Bussi nousee ylös Katajaharjulle, ylittää ajosiltaa moottoritien ja kiertää 360 asteen silmukan myötäpäivään laskeutuakseen oikealta alas Jorvaksen moottoritielle. Takaoikealle jää Lauttasaaren korkea puurakenteinen hyppyrimäki ja vielä kauemmas taakse Lauttasaaren vesitorni, joka oli 1960-luvun Spede-filmin väitteen mukaan "kaikkien tapiolalaisten suurin ylpeydenaihe".
.
Jorvaksentien silloilta avautuu myöhäissyksylläkin kauniita näköaloja merelle. Pohjoisessa näkyy Leppäluoto, Lehtisaari, Otaniemi ja puiden yli Etelä-Tapiolan korkeimpia tornitaloja Sateentieltä. Etelässä häämöttävät Tiirasaari, Niittysaari, Käärmesaari ja Vehkasaari sekä moottoritien laidalla Hanasaari, jonne on suunnitteilla ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus. Karhusaaren hämmästyttävä helmi on kaksikerroksinen Sinebrychoffin huvila, likaisen harmaankellertävänä ja huonokuntoisenakin kuin rappeutunut italialainen renessanssipalatsi.
.
Tapiolan liittymän jälkeen tuoreen Espooseen matkustavan huomio kiinnittyy kasvihuoneisiin, Hellingin puutarhan mainoskylttiin sekä rykelmään valkoisia atrium-taloja keskellä vihreää niittyä. Siinä on Pentti Aholan suunnittelema 17 yhtenäisen omakotitalon 'Arabikylä' vuosikymmenen takaa, vuodelta 1964.
.
Pian Matinkylän liittymän Stirling-kattomainoksen jälkeen bussi nousee ylös Suomenojan moottoritiesillalle, 15 kilometrin päässä Helsingistä, ja kääntyy etelään ohi mahtavankorkuisen kallioleikkauksen. Suvisaaristontie mutkittelee lähimmät pari kilometriä käärmemäisesti, kiertäen Hannuksen Puutarhatien pikkuruutuisia lasiseinäisiä kasvihuoneita ja niityiksi heinittyneitä peltoja sekä rapistuneen, luhistumistaan enää odottelevan heinäladon, jonka jälkeen tuleekin heti Iivisniemen ensimmäinen bussipysäkki, jolle kolme opettajaa, muutama matkan varrelta kyytiin tullut oppilas sekä Reetta Autio jäävät.
.
Kapea asfaltoitu sivutie johtaa bussintuomat, yksittäin ja eri ryhminä, etelään, tuuheaan kuusikkoon ja männikköön, kohti havumetsävyöhykkeen puiden lomista häämöttävää hohtavan vitivalkeaa Iivisniemen betonilähiötä. Sen itälaidalla sijaitsee ihmisvirran määränpää, Vakaaniemen Yhteiskoulun päivittäin jopa tuhatta oppilasta kouluttava rakennuskompleksi.
.
v0. Lähiökoulu VAKIS 1973, sisältö
LÄHIÖKOULU VAKIS 1973
v0. Lähiökoulu Vakis 1973, sisältö
v1. Opettajatkin ajavat bussilla
v2. Vahtimestari harpoo esiin
v3. Päivänavauksen uusi ja vanha
v4. Historianopettajan oma historia
v5. Käytäväelämää
jatkuu...
.
Vakaaniemen yhteiskoulu 1973
Reetta Autio, luokan uusin
Jöns Madsen, vanha reksi, englanti
Reino AIV Oivanen, uusi rehtori, Kuovi
Eero Salkow, vararehtori, Kuminapa
Maire Munkkivuori, kieltenopettaja
Yrjö Kalmari, uskonto, Temppeli-Elvis
Timo Kikkurapää, ainekirjoitus, äidinkieli
Erno Ewersti, vahtimestari, CheG
Kari Hukkanen, HuK, hissamaikka
Raili Piikanen, kanslisti /Ritva Kuitti, entinen
Esa Wuorimaa, Komma
Matti Koivula, Pikku-Matti
***
Pirkko Sillankorva, priimus, partiolainen
Hyryn kaksoset Marja ja Merja
Karin Jensen, tanskalainen
Ulla Kallio, partiolainen
Pirjo Kupari, upseerin tytär
Tuuli Lähde, vapaaoppilas
Salla Mattila, partiolainen
Jaana Tuunanen, partiolainen
.
Juha Helminen, salapinko
Kalle Kiviraunio, Soukan tavoitelluin
Juhani Laplander, amis-tyyppi
Karri Lehti,
Rauno Ruuskanen, amis-tyyppi
Lars Sand
Tapio Talari
ym.
.
v0. Lähiökoulu Vakis 1973, sisältö
v1. Opettajatkin ajavat bussilla
v2. Vahtimestari harpoo esiin
v3. Päivänavauksen uusi ja vanha
v4. Historianopettajan oma historia
v5. Käytäväelämää
jatkuu...
.
Vakaaniemen yhteiskoulu 1973
Reetta Autio, luokan uusin
Jöns Madsen, vanha reksi, englanti
Reino AIV Oivanen, uusi rehtori, Kuovi
Eero Salkow, vararehtori, Kuminapa
Maire Munkkivuori, kieltenopettaja
Yrjö Kalmari, uskonto, Temppeli-Elvis
Timo Kikkurapää, ainekirjoitus, äidinkieli
Erno Ewersti, vahtimestari, CheG
Kari Hukkanen, HuK, hissamaikka
Raili Piikanen, kanslisti /Ritva Kuitti, entinen
Esa Wuorimaa, Komma
Matti Koivula, Pikku-Matti
***
Pirkko Sillankorva, priimus, partiolainen
Hyryn kaksoset Marja ja Merja
Karin Jensen, tanskalainen
Ulla Kallio, partiolainen
Pirjo Kupari, upseerin tytär
Tuuli Lähde, vapaaoppilas
Salla Mattila, partiolainen
Jaana Tuunanen, partiolainen
.
Juha Helminen, salapinko
Kalle Kiviraunio, Soukan tavoitelluin
Juhani Laplander, amis-tyyppi
Karri Lehti,
Rauno Ruuskanen, amis-tyyppi
Lars Sand
Tapio Talari
ym.
.
torstai 10. tammikuuta 2019
G. Poseeraaminen (Aakkosela)
AAKKOSELA eli Esineistö
G. Poseeraaminen (Aakkosela)
.
Päiväaterian jälkeen ehdotti korpraalitar Rebecca, reippaasti niiaten, että hän marssittaisi aamun unikekoni Claudian ja Phylliksen hajuvesitehtaaseen arkisiin töihin samassa tahdissa muun tyttökomppanian mukana.
.
Annoin suostumukseni ja siirryin itse sihteeritär Wendyn ja sisäkköneitini Dinahin kanssa kirjastoon jatkamaan arkistoihin perehtymistä. Minun täytyisi saada riittävän tarkka selvyys Tipulan olosuhteista, ennen kuin voisin järjestää ne mahdollisimman täydellisiksi. Päivät ja tunnit toivat minulle edelleen useita yllätyksiä, vieläpä miellyttäviä sellaisia.
.
Toisaalta minua suuresti vaivasi havaitsemani tehottomuus, epämääräisyys, järjestymättömyys sekä ajan, jollei materiankin, hukkakäyttö. Tämä 30 naisen laitos huusi parempaa organisointia. Tehtäväni olisi luoda mahdollisimman ihanteellinen yhteisö, niiden rajoitusten puitteissa, joita en voisi tai edes tahtoisi muuttaa.
.
Kaikki asukkaat halusivat saada oman osansa Ylipäälliköstä tai mieluiten koko Valitsijansa itselleen, mutta yhden saama liian suuri osuus olisi pois kaikilta muilta. Rakkautta olisi jaettava mahdollisimman paljon, tasapuolisesti, mutta piristävän yllättävästi vaihdellen. Jokaisen naaraan pitäisi voida säilyttää mahdollisuus päävoittoon (häihin! tietenkin), mutta saada matkan varrella pikkuvoittoja. Kukaan ei ikinä voisi saada päävoittoa, koska se olisi lopullinen tappio kaikille muille!
.
Naaraiden olisi sallittava kilpailla keskenään Tarkastajastaan, koska kisailu toisi vaihtelun iloa ja jännitystä kaikkien elämään. Toisaalta neitojen erilaisia edellytyksiä ja lähtökohtia olisi tasattava. Vastakkain olisivat riittävä tasa-arvo sekä mahdollisimman suuri vapaus ja luovuus. Kaikkien kukkien olisi saatava kukkia tarhassani!
.
Käskin neidit Wilman ja Danielan pyyhkimään pölyjä, kun en keksinyt heille muuta tekemistä, ja he olivat sitä ennen häirinneet näkökenttääni väännellen vartaloitaan miestä houkuttelevasti. Kerran esimerkiksi neiti Wendy oli rinnat heilahtaen vetänyt naisellisen pulloverin päänsä yli, tutkiskellut vaatetta hetken ja pukeunut sen uudelleen. Tulin toki katselleeksi hänen keimailevia eleitään.
.
Neiti Daisy viittasi, niiasi ja pyysi saada käydä "puuteroimassa nenäänsä" naistenhuoneessa eli lupaa käydä pissalla? En lähtenyt mukaan pissauttamaan häntä, vaikka hän ehkä sitä toivoikin? Henkilökohtaisilla neitosillani oli liian paljon turhaa odotusaikaa, kuin alokkailla armeijassa. Minun olisi jatkossa organisoitava heidän ajankäyttöään paremmin.
.
Molemmat neidit keksivät pyyhkiä hyllyjä sellaisessa järjestyksessä, että he kumpikin eri puolelta lähestyivät pikku hiljaa minua. Sisäkköneiti Dinah arveli, aivan oikein, olevansa sihteerikkö Wendyn edellä kilpailussa huomiostani, koska hänellä oli seksikkäämpi univormu, sisäkön virkapuku, koketeeraava pikkuinen hilkka tukassaan ja pikkuruinen esiliina vatsallaan, sekä lyhythelmainen kevyt mekko. Kohta hän kurottelisikin hyllyjä aivan lähelläni, hameenhelma ja peppu heiluen aivan käteni ulottuvilla, koskettelemaan houkuttelevasti.
.
Mutta iltapäivä tuntui lyhyeltä. Jokohan hajuvesipajan työpäivä päättyikin? Kuulin askelia, monien tyttöjen kapeiden korkeiden korkojen kopinoita käytäviltä.
.
Yhtäkkiä, aivan yllättäen, lehahti juosten luokseni kauniiseen saksalaiseen kansallispukuun sonnustautunut neitonen värikkäät ja kevyet päällys- ja alushameen helmat liehuen. Valkoiset pitsit somistivat kaikkialta hänen puhvihihaista, puhtaan valkoista ja hyvin avokaulaista, rintojen vaon esiin jättävää paitaansa.
.
Hengästyksen myötä aaltoilevia suuria rintoja kohotti ylöspäin - ja röyhelöistä paitaa piti tiukassa kurissa - edestä ohuella värikkäällä nauhalla ristiin rastiin kiinni nyöritetty puvun samettinen miehusta. Neitsyt oli hunnuttautunut ohuilla silkkihuiveilla ja hänellä oli kevyt pitsinen valkoinen hilkka hiustensa yllä.
.
Erikoisinta asussa oli naisten kansallispukuihin yleensä kuulumaton pieni pyöreä ohut nahkainen kilpi, jota hento metalliketju kannatteli neitosen vyötäisiltä, niin että pyörylä roikuskeli ja heilahteli naisen haarovälin kohdalla, laattaa hieman suuremman pitsisen esiliinan edessä. Kilpi oli samanlainen kuin muistin vuosikymmeniä sitten arpapeliä mainostaneen Lotto-tytön lanteilla roikkuneen. Pyörylän väitettiin symboloivan naisen pikkupöksyjen alle kätkeytynyttä onnenonkaloa.
.
Kauniiksi somistautunut neitonen niiasi sirosti kaksi kertaa ja esittäytyi:
.
- Ma olen siis neljäs valittunne, neiti Fabiola Fanny Fiona F, seremoniatar, jos suvaitsette muistaa? Ma pyrin ottamaan vaarin päiväkäskystä, kuin ymmärsin sen, ja olen pukeutunut uudelleen, peseytynyt ensin. Mun ylläni on nyt Dirndl ja nahkakilpi pikkuinen. Saanko stripata?
.
Tunsinhan jotenkuten Fionan! Uudessa erikoisessa asussa tosin, mutta eilen valittu ja tänä aamuna kappelissa palvellut neitonen, joka oli siellä minulta kysynyt, halusinko antaa päiväkäskyn.
.
Sisälähettini Dinah Daisy Dorinda vertaili tuumivaisen näköisenä neiti Fannyn Dirndl-asua ja omaa söpöä minimittaista sisäkön asuaan pikkuisine pitsiesiliinoineen sekä nosti varovaisesti siron kätensä viittausasentoon, mutta neiti Fabiola ei piitannut hänestä, vaan kysyi uudelleen minulta:
.
- Tarkastaja, strippautatteko minut?
.
Kirjuritar Wench kohotti hänkin ylös kätensä ennen kuin niiasi ja avasi suunsa selventääkseen asiaa:
.
- Alokasneiti Fiona ilmoittautuu halukkaana vapaaehtoisesti strip-tease -tarkastukseen! Mutta sisäkköneiti Daisy haluaa heti haastaa neiti Fabiolan ja tarjota tämän sijasta itseään ensimmäiseksi riisuutujaksi, mikäli tahdotte valita? Ja sitten kolmanneksi, myös toivoisin ma saavani ensimmäiseksi stripata Ylipäällikölle mun täyteen appo-alastomuuteeni, jos vain saisin luopua kirjaamisesta siksi aikaa? Kuin voi Tarkastaja myös käskeä kenet tahansa kaikista alokasneideistä heti paikalla strippaamaan alastomaksi?
.
Empimättä valitsin käskevällä kosketuksellani riisuutujaksi ensimmäisen ja eksoottisimmin pukeutuneen neiti Fannyn. Hän alkoi plastillisilla liikkeillä tanssahdella, kiemurrellen ympäri ja ympäri edessäni, ensimmäiseksi heilutellen kevyesti pientä nahkakilpeään. Hän pyöräytti nahkapyörylän ympäri ja näytti ylpeästi toiselle puolelle maalattua suurta nimikirjaintaan F. Hän esitti puolustautuvansa riisuutumaan pakottamista vastaan ja suojasi naisellisimpia paikkojaan pikku kilvellään odottamiltaan kuvitelluilta hyökkäyksiltä, mutta päättikin sitten alistua kohtalolle ja antautua täysin Tarkastajalleen ja oli valmis luopumaan nahkakilvestään ja riisui sen pois Valitsijansa jalkojen juureen.
.
Seuraavaksi Fabiola heilautteli keveästi yltään muutaman silkkihuivin leijumaan ilmaan sekä viskasi sirosti pois pikkuisen pitsipäähineensä. Hän tarttui pukunsa miehustaa sitovien nyörien päihin ja ojensi ne ujosti ja kysyvästi Valitsijalleen. Kärkkäin sormin avasinkin nauhoja, tuntien neidon paidan takana piilottelevat, hengityksestä kohoilevat omenarinnat, jotka käsissäni vähitellen vapautuivat nyöritysten puristuksesta.
.
Autoin neitoa hankalien kireiden hameennappienkin kanssa, koska nappeja oli epäkäytännöllisesti neidin selkäpuolella. Neiti Fiona oli kai ensin pukeutunut napit etupuolella ja sitten pyöräyttänyt hameen vyötärönsä ympäri, siirtäen napit taakse, pois neidon omasta hallinnasta, vain hänen Valitsijansa ja riisujansa hallittaviksi.
.
Vaatekerrosten vähetessä tuntui neitonen muuttuvan ujommaksi ja passiivisemmaksi, alkaen jättää enimmän riisumisensa herran haltuun. Kuorin hänen alushamekerroksiaan ja kun hän nosteli vuorotellen jalkojaan, olkaani käsillään tukien, irrotin hänen sukkanauhansa ja rullasin hänen silkkisukkansa reisiltä alas sääriin ja nilkkoihin, joista hän poisti sukat sirosti kädellään, keveästi jalkojaan nostellen.
.
Lopulta Fannyn kääntyessä taas ympäri irrotin vielä takaa hänen pitsiset rintaliivinsä ja lantiota vihoviimeiseksi suojanneen alusliivin sukkanauhoineen. Appoalaston Fabiola pakeni pakarat paljaina heiluen pari askelta poispäin käsieni ulottuvilta ja sieppasi vaatekasan vierestä nahkakilven ketjuineen sekä sujautti pelkän nahkakilven enää roikkumaan ja heilumaan lanteilleen, piilottamaan häpyaluetta katseeltani. Neito käänsi kilpeäään vasemmalla kädellä tarpeen mukaan sopivasti peittämään jalkovälin karvakolmiota, samalla kun hän kääntyi ympäri vatsapuoli minuun päin ja peitteli oikealla käsivarrellaan ujosti molempien rintojensa punertavia nännipihoja.
.
Seuraavaksi alaston Fiona ryhtyi edessäni yhäkin salatuimpia paikkojaan ujosti peitellen tekemään vaikeantuntuista, maahan asti yltävää hoviniiausta, jota varten hän asetteli jalkansa ristiin rastiin. Niiaus kuitenkin epäonnistui surkeasti, sillä Fanny humpsahti kömpelösti taaksepäin ja muksahti lattialle paljaalle pepulleen, niin että ympyriäinen nahkalaattakin ponnahti sijaltaan ja oikea käsivarsi karkasi vartiopaikaltaan nännipihojen päältä yrittäessään avuttomasti harata tukea ilmasta.
.
Siinä tapahtui hetken viuhahdus ja vilahdus, jolloin ehdin nähdä sekunnin tai pari kömpelön neidin Fabiolan jalkoväliä, ennen kuin hän hädissään ehti peittämään salaisimman häpyalueensa lottotyttölaatalla.
.
- Oops! O-ou! Sorry, Sir, I'll do this again, and again, and again! hän visersi hämmentyneesti hymyillen, yrittäen keventää tilannetta.
.
- Good Girl!
.
Tuin epäonnistunutta neitosta toisesta kädestä, kun hän toisella kädellään yritti edelleen peitellä intiimejä paikkojaan, ja autoin häntä kömpimään polvilleen ja sitten nousemaan suoraksi jaloilleen, niin että nahkapyörylä vain keikkui ketjussa vyötärön alla hänen ainoana lannevaatteenaan.
.
Pyöräytin neitosen pari kertaa ympäri edessäni. Vaivihkaa hän vilkuili odotellen mitä seuraavaksi haluaisin häneltä? Mutta pyöräytin Fionan uudelleen ympäri, läimäytin kevyesti pepulle ja käskin hänen pukeutua. Ei vaan, kahmaisin hänet sittenkin takaisin syleilyyni ja puristelin kevyesti hänen rintojaan sekä nipistelin sormieni väliin hänen peppuaan. Mittailin neidin pientä rasvaprosenttia vatsan sivuilta kyljistä lihaa sormieni väliin puristamalla.
.
Avustin neiti Feliceä pukeutumisessa. Hänellä oli suljettavia nappeja selustassa ja pujoteltavia nyörejä miehustassa. Neiti Fian reisien sisäpintaa silitellen vedin sukat polvista ylöspäin ja kiinnitin sukkanauhoihin. Dirndl oli nätti ja neitonen vain kaunistui peittyessään uudelleen värikkäisiin päällyskerroksiin. Istuin nojatuoliin ja istutin neiti Fannyn syliini, keinutin neitosta polvellani. Kiedoin käteni hänen vaatteisiinsa ja tunsin kankaisen pehmeyden, puhtauden ja hajuveden tuoksun sekä kiihtyneen hengityksen ja ruumiin lämmön.
.
Kirjurineiti Wendy Wench Wilma Whatever kiirehti keskeyttämään:
.
- Neidin niiaus äsken epäonnistunut! Alokasneiti Fiona onnistui vain täydellisessä epäonnistumisessa? Kirjataanko neiti Fabiolalle tarkastus tai rangaistus? Taikka palkinto? Ehkä korpraalitar Ruby käsketään saattamaan neiti Fanny F. mittaushuoneeseen tai kytkemään jalkapuuhun häpeähalliin? Taikka sitomaan siveysvyössä morsiuskamariin numero kaksi odottamaan yötä? Kuin?
.
- Kirjataan palkinnoksi morsiuskamari kaksi neiti Fannylle. Ykkönen on muistaakseni jo neiti Danielalle varattu.
.
Neiti Fabiola hengähti voimakkaasti ilosta. Sitten hän tuntui mietteliään onnelliselta keinahdellessaan polvellani. Äkkiä hän kääntyi puolittain minuun päin kuin jotakin muistaen:
.
- Voinko ma kysyä, onko seremoniallisia toiveita illalle? Haluatteko neitejä käytävälle passiin odottamaan ja poseeraamaan, esittämään attitydia? Kyllä korpraalineiti Rebecca järjestää kaiken päiväkäskyn mukaan, jos lähettineiti Daisy juoksutetaan viestin viemään?
.
Neiti Daniela hypähti terhakkaasti pystyyn, niiata niksautti ja katsoi odottavasti kuin uskollinen koira? Hänkin halusi päästä palvelemaan. Ehkä juoksutin sisälähettiäni ja sisäkköäni liian vähän! Sihteerineiti Wendylle riitti tehtäväksi muistikirjaan merkitsemistä, mutta neiti Dinahille jäi liian paljon joutilasta odottamista. Niin, kun pölyjen pyyhkimisen esittäminen oli unohtunut yllättävien uusien tapahtumien aikana.
.
- Neiti Wilma kirjoittakoon lapun. Sitten neiti Dolly juoksee viemään, aikaa neljä minuuttia, ei vetelehtimistä haaveillen eikä jäämistä juoruilemaan. Heti takaisin taikka voi tulla piiskaa.
.
Muutaman minuutin kuluttua, neiti Dorindan palattua, tuntuivat valitut neitoseni alkavan odottaa, lähtisimmekö liikkeelle? Sylikissani neiti Fabiola loi kysyviä katseita, vaikka äännähtelikin vain suloisia huokauksia tuntiessaan vaihtelevia kosketuksia kehollaan tai kääntäessäni hänet ympäri ja vaihtaessani hänen asentoaan sylissäni. Neiti Wendy oli pakannut kirjurinlaukkunsa ja neiti Daniela koketeerasi leikkisästi juoksuun lähdön valmiudessa, kuin lähtötelineessä odottamassa käskyjäni lähettitytölle.
.
Lähdimmekin vaeltamaan käytäviä pitkin, minä käsi kädessä neiti Fannyn kanssa toisten valittujeni neitien Dollyn ja Wendyn hengittäessä kevyesti niskoihimme takanamme.
.
Kohtasimme käytävän varrella tuntemattomaksi hunnuttautuneen neidon, mutta hän ei tavalliseen tapaan niiannut minulle ja kävellyt matkoihinsa vaan oli asettautunut keimailevan veltosti lojumaan ikkunalaudalle! Passiivinen letukka lötkötti tyrkyllä kuin tarjottimella minua varten, odottaen huomioisinko hänet?
.
Irrottauduinkin neiti Fionasta ja menin uuden neidon luokse, työnsin käsivarteni hänen polvitaipeisiinsa, toisen hänen yläselkänsä taakse ja vedin hänet ikkunalaudalta yläruumistani vasten. Halukkaasti hän kietoi kätensä kaulaani, kun nostin hänet käsivarsilleni ja pyöräytin häntä sylissäni ja laskin hänet omille jaloilleen lattialle. Halasin häntä edelleen kevyesti, sitten pusersin hänen pehmeää vartaloaan tiukasti itseni ja kovan seinän väliin sekä suutelin häntä suulle. Kunnes hellitin irti hänestä, tuntemattomasta, ja kevyesti häntä pepulle läpsäyttäen lähetin hänet tiehensä.
.
Kirjurineiti Wendy tuntui odottavan että olisin paljastanut neidon kirjaimen, jonka hän olisi voinut kirjoittaa muistiin, mutta en välittänyt muodollisuudesta. Hän teki ehdotuksen:
.
- Kirjataanko huomio? Lähetetäänkö korpraalitar ottamaan kiinni tunnistamaton velttoileva neiti tyrkkyydestä ja marssitetaan pesulle odottamaan lihan ja nahkan tarkastusta mittaushuoneessa?
.
Jätin väliin tuon tuntemattoman tunnistamisen, mutta toisaalta mietin jo, olisiko kukaties mittaushuoneessa joku pimu yllätyksekseni odottamassa minua tarkastajakseen? Naaraat tuntuivat usein toimivan omapäisestikin ilman käskyjänikin?
.
Vilkaisin ohi mennen tanssisaliin, koska ympärilläni kulkevat valittuni tuntuivat, hengitystensä tihentymisestä päätellen, jotakin yllätystä aavistelevan?
.
Salin ovisuun penkillä istuikin kolme aivan joutilasta neitosta, kuin "ampumaradalla", vapaasti valittaviksi, jos halusin, odottamassa tahtoisinko tanssittaa jotakuta? Sipaisin yhtä neitoa kädelläni, hänen päälakensa kultaisia hiuksia, ja hän ampaisi halukkaasti pystyyn, niiasi, ja oli valmis Valitsijansa vietäväksi. Pyöräyttelin häntä muutaman kerran ympäri ja ämpäri, halasin häntä, taputin pyllylle, silittelin, suukottelin ja hylkäsin, istutin takaisin penkille. Josta neiti kohta itsekseen nousi jalkeille ja lähti hiljakseen pois, muiden penkillä varalta valmiudessa odotelleiden neitosten tavoin.
.
Ohitin kolmen siivettäreni kanssa tyhjän voimistelusalin, jossa oli kaksi rautakettingeillä katosta roikkuvaa rekkiä. Pieneksi yllätyksekseni neidit Dolly ja Fiona ryntäsivät lasten tavoin kilpaa varaamaan kumpikin itselleen toisen kahdesta keinusta. - Ykköskeinu apus mulle! Neiti Wendy ei ehtinyt toisten perään, kun hänen täytyi miettiä mihin olisi viskannut kirjurinvälineet.
.
Neidit Dorinda ja Fabiola istuivat passiivisesti paikoillaan keinuissaan reidet pyöreillä rautaputkilla, kädet kettingeillä, ja loivat vaivihkaa odottavia silmäyksiä minun suuntaani.
.
- Tehdäänkö alokasneitien vallattomasta käytöksestä rangaistusmerkintä? kysyi Wilma. - Neitoset eivät saa omavaltaisesti keinua itse, vaan heidän tulee odottaa Valitsijansa keinuttavan, joko jompaa kumpaa, ei kumpaakaan, taikka molempia?
.
Valitsin tällä kertaa neiti Danielan ja annoin hänelle vauhtia keinumiseen, kerta kerralta kovempaa kyytiä. Daisy Dolly Dorothea, iloinen nukkeni! Mietin miltä hän mahtaisi näyttää ensi yönä pienen-pienessä baby-doll-yöpaidassa polvillaan sängyn päällä odottamassa minua Morsiuskamarissa? Niinpä muistutin:
.
- Kirjuritar Wendy-neiti, vahvistan uudelleen neitsyt Dorotean määräämisen ensi yöksi odottamaan morsiuskamariin yksi! Varusteiksi neidille Chastity Belt, kaksi pisaraa hajuvettä numero 5 kummankin korvan taakse sekä kevyt, erittäin läpinäkyvä, hyvin lyhythelmainen, nopeasti riisuttava, minimittainen yö-paituli, jos sellaista löytyy tai on ensi yöhön mennessä lyhennettävissä. Taikka vaihtoehtoisesti neidin yöasuksi pelkkä silkkinen pyjaman yläosa ilman pöksyjä.
.
- Tapahtuu! sanoi sihteeritär Wilma ja niiasi, punehtuen omista karkailevista aistillisista ajatuksistaan.
.
En malttanut olla keinuttamatta neiti Fabiolaakin, joka oli saanut pettyneenä katsella vierestä neiti Dorothyn vauhdikasta keinumista. Nyt neitoset alkoivat kilvan seurata toisiaan, kumpi heilahti korkeammalle eli kummalle annettiin kovempaa kyytiä?
.
Ehkäpä joskus laittaisin kilpailevia neitosia mutapainiotteluun keskenään, ratkaisemaan paremmuuttaan?
.
Annettuani vauhdin hiljetä nostin kummankin neidin vuorollaan keinuista syliini. Jatkoimme sitten kädet käsissä matkaa uima-allasosastolle, neiti Fionan oikea pikkukäsi vasemmassa kädessäni ja neiti Danielan vasen pikkukäsi oikean kämmeneni otteessa.
.
Uudeksi yllätykseksi löysin uima-altaan reunalta kolme vielä riihikuivaa bikiniasuista neitosta, jotka näyttivät vain lojuskelleen laiskotellen aloillaan, kunnes heti havaitessaan saapumiseni alkoivat poseerata minulle mitä houkuttelevimmissa asennoissa kukin omalta uimapatjaltaan. Yhdellä oli punaiset, toisella vihreät ja kolmannella kirkkaan keltaiset pikku-bikinit.
.
Kaikki kolme sulotarta olivat vain odotelleet saapumistani. Neitoset kääntelivät itseään eri asentoihin yrittäen kukin miellyttää minua enemmän kuin kumpikaan kilpasiskonsa, asettuen yksi kyljelleen täyteläisiä bikinirintojaan pullistellen, toinen selällään meheviä reisiään levitellen, kolmas vatsallaan korostaen alaselkänsä naisellista notkoa ja peppunsa pyöreitä kukkuloita.
.
Kuin yhteisestä päätöksestä, ilman käskyä, kolme bikinipimua keräsivät itsensä kokoon ja ponnahtivat sirosti seisaalleen ja niiasivat minulle vuorotellen järjestyksessä, kuin etenevä aalto vasemmalta oikealle. Sitten neitoset marssivat rinnat ja peput keinahdellen harvaan riviin uima-altaan reunalle, ojentelivat itseään, ja keinuttelivat sirosti käsivarsiaan, reisiään, lantioitaan ja takapuoliaan katseltavikseni.
.
Kirjuritar Wilma neuvoi minua:
.
- Neidit alokkaat eivät saa omin luvin kastaa pikkuvarvastaankaan ilman Tarkastajan käskyä. Vain heidän Valitsijansa saa uittaa bikinipimut. Joten rantatytöt odottavat, että Tarkastaja omakätisesti ohjaa tai pudottelee tai heittelee kissimirrinsä lämpöiseen veteen.
.
- Valitsija voi toki kastella neitoset joko vähän kerrallaan taikka kaikki kokonaan? Ehkä Ylipäällikkö käskyttää rantatyttöjen uimapukukierroksen marssimaan hyppylankulle, mannekiinien esiintymislavaa catwalkia pitkin? Tahtooko Tarkastaja ohjata vedenneitoja uimaopettajan rottinkisauvan lenkillä?
.
Rantatyttöjen poseerauksia katsellessani Wendy kertoi lisää:
.
- Ylipäällikköä odotellessaan vedenneitoryhmän tehtävänä oli huolehtia saunan ja kylpyalueen siisteydestä. He hinkkasivat harjoilla kaakeleita. Heillä ei ollut aikaa lojua uimapatjoilla ennen kuin he kuulivat Tarkastajan saapumisen ja asettuivat lepoasentoon tarkastus-valmiuteen.
.
Rantatytöt kääntyivät uima-altaan reunalla ympäri lähes yhtä aikaa, toisiaan seuraten, esitelläkseen kukin napapuoltaan, söpöjä pieniä synnyttämättömiä vatsojaan, vyötärön kapeutta ja lantion leveyttä, bikinikupin peittämiä omenan kokoisia rintoja, polviensa nuorta kukkeutta, reisiensä sopusuhtaisuutta, sääriensä silkin sileyttä ihokarvat poistettuina, pieniä kapeita jalkateriään, siroja pikkuisia varpaitaan - ja punaisiksi lakattuja varpaankynsiään.
.
Katsellessani suunnittelin mielessäni, miten tulevaisuudessa Vedenneitosten uimaasu saisi vaihdella käskyjeni mukaan erivärisistä yksiosaisista kokouimapuvuista tangoihin, monokineihin, kaksiosaisiin bikineihin, ilkialastomaan Eevan asuun, taikka mielikuvituskuteisiin, merenneidon pyrstöihin tai sammakkonaisten kumipukuihin. Uimamaisterittaret olisivat myös hyviä kandidaatteja kunkin päivän Miss Uimapuvuksi ja märkiin vesileikkeihin?
.
Valmiiksi vähäpukeisina Vedenneidot olisivat otollisia nopeillekin ruumiintarkastuksille ja ulottuvuuksiensa mittauksille. Sihteerikkö saisi merkitä tulokset kortteihin, kuten myös urheilusuorituksia ja testauksia uima-altaan olosuhteissa. Tarkastus-, mittaus- ja punnitushuone olikin sopivasti kylpyläosaston vieressä.
.
Uimapukuihin liittyvä puolialastomuus saisi normaalisti olla sallittua neitokaisille vain sauna- ja uimaosastolla, mutta toisinaan päästäisin uimapukuisia pimuja sipsuttelemaan korkokengissä muuallekin laitokseen, kenties suunnittelemieni puoliviikkoisten Tipulan missikisojen yhteydessä?
.
Uima-altaan reunalla olivat viipyviä valintojani odottelevat Vedenneidot sujauttaneet korkeakorkoiset, ohutremmiset, sirot sandaalit jalkaansa ja alkaneet sipsutella hiljakseen altaan ympäri uudelleen ja uudelleen, lanteitaan keinutellen, ympäri ja ympäri, hitaasti ja odotellen jotakin tapahtuvaksi.
.
Pysäytin kohdalleni yhden neitosista, annoin hänelle suukon, irrotin häneltä punaisten bikinien yläosan itselleni saaliikseni sekä suoritin hellästi kourillani hänen rintojensa pikaisen mittauksen. Tyttö potkiskeli korkosandaalit jaloistaan eikä hämmästynyt suuresti siitä että sysäsin hänet altaan reunalta veteen, jossa hän sitten pärski ja kiljahteli. Hän sai siis olla numero ykkönen!
.
Kaksi muuta rantatyttöä, neidit ruohonvihreä ja keltainen, odottivat vuorojaan lanteitaan kevyesti keinutellen. He pudottivat kumpikin hitaasti jaloistaan korkokenkänsä ja seisoskelivat varpaillaan altaan reunalla.
.
Annoin lähimmälle pimulle suukon ja vedin häneltä bikinin alaosan alas säärille. Käänsin hänen selkänsä ja peppunsa nojaamaan vatsaani päin ja nostin toisella kädelläni vuorotellen hänen reisiään niin, että saatoin toisella kädelläni nykäistä vihreät bikinipöksyt nilkkojen kautta pois. Suoristin rantatytön pystyasentoon, läimäytin kevyesti paljaalle takapuolelle ja tönäisin vesialtaaseen. Sieltä kuului perään kakkosvalitun ihastunut kiljahdus! Hopeakaan ei ollut häpeä!
.
Kolmannelta kissimirriltä, joka sydän pamppaillen oli odottanut kohtaloaan, valintaa vai eikö ollenkaan, riisuin keltaiset bikinit kokonaan, ylä- ja alaosan. Sieppasin appoalastoman syliini ja heitin veteen, pudoten melkein itsekin. Pronssikiljahdus kuului altaasta.
.
Odotusten täytyttyä katselin altaassa vapautuneen iloisina uivia märkiä sulottaria ja päätin, että vedenneidoista poimisin ensi sijassa saunottajani ja pesijäni. Heistä tulisin valitsemaan suihkuseurapiiriin neitosen, jonka omin käsin saippuoisin, vaahdottaisin, pesisin ja kuivaisin isoon pehmeään kylpypyyhkeeseen.
.
Neiti saunottajani saisi pestä minut pehmeillä kätösillään ja ennen kaikkea hangata minua kaikkialta koko suloisella pehmeämuotoisella vartalollaan, saippuoidulla, liukkaan luistavalla, notkealla, pullearintaisella, reitevällä, pyöreäpeppuisella. Sitten hän saisi kuivata minut kylpypyyhkeellä ja liinamaisilla pitkillä vaaleilla hiuksillaan. Ellen sittenkin päähänpistosta ryöstäisi ketä tahansa muutakin neitosta pikapesulle kanssani. Neitosen pehmeät pakarat ja rinnat ja reidet ja vatsanahka saisivat toimia pesusieninäni.
.
- Sauna on lämpiämässä tai jo lämmin! huomautti kirjuritar Wendy lukien ajatukseni ja niiaten.
.
- Juoksenko hakemaan pyyhkeitä? kysyi sisäkköneiti Daniela ja niiasi.
.
- Saisinko riisua vaatteenne? pyysi seremonianeiti Fiona niiaten, ja annoinkin luvan.
.
Kilpailutin kastamiani uimarityttöjä vielä kierroksen verran alasti catwalkilla ja valitsin sitten saunaseuraksi ja pesijättäreksi neiti punaisen, sekä otin toisen tytön mukaan esiliinaksi, neiti keltaisen. Mielessäni kävi houkutteleva ajatus täyttää löylyhuone ääriään myöten alastomalla pehmeämuotoisella naislihalla tai naiskauneudella, mutta tajusin sopimattomuuden. Erityisesti alastomina oli tytöt pidettävä erillään toisistaan. Tyttöjen keskinäistä kosketusta ei sovi suosia. Houkutus sopimattomiin suhteisiin olisi torjuttava. Tytöt saisivat aistia vain Valitsijansa ihoa ja hellyyttä ja tuntea Tarkastajansa otteita.
.
Alaston tyttö kummallakin puolellani oli optimi. Kumpikin neitonen saattoi tulla koskettaneeksi vain minua keskellään. Kun lähentelin vuorotellen kumpaakin sulotarta vahti toinen neitsyt mustasukkaisesti esiliinana, ettei toisen neitsyys vaarantunut. Toinen neitonen sai heittää löylyä, kun silittelin hyväillen toista. Piiskasin vihdoilla vuoroin kummankin ja vapaana oleva tyttö vihtoi vastaavasti minua.
.
Sitten toinen saunaneitosista sai olla pehmeä pesusieneni. Hän oli neiti J, Jolanda Judith Jessica, äskeinen punabikinityttö. Hän saippuoi selkäni ja minä saippuoin hänen vatsansa, rintansa, reitensä, peppunsa. Syleilimme liukkain, sulavin kokovartalon kosketuksin toisiamme. Hivelin itseäni hänen pehmeillä muodoillaan. Sitten esiliinamme neiti Virginia Venus Violet V. suihkutti meidät puhtaiksi.
.
Kiedoin saippuatyttöni Jolanda J:n isoon pyyhkeeseen ja kuivasin hänet - ja samalla kertaa itseni samaa välissämme olevaa pyyhettä vasten. Esiliinamme neiti Viola Venla Valkyria kietoi selkäpuolelleni pyyhkeensä ja kuivasi minua vasten itsensä, omat rintansa ja vatsapuolensa. Kuivasin hänenkin selkänsä. Suloinen raukea olo levisi. Puin molemmat saunaneidit ja neitoset pukivat minut.
.
xxxxxxx
.
Harharetki Aakkoselaan eli Esineistö.
A. Saapuminen (Aakkosela)
B. Valitseminen (Aakkosela)
C. Tarkastaminen (Aakkosela)
D. Perehtyminen (Aakkosela)
E. Hunnuttaminen (Aakkosela)
F. Ohjeistaminen (Aakkosela)
G. Poseeraaminen (Aakkosela)
jatkuu...
(eroottisia ja romanttisia fantasioita, seksuaalisia unia ja unelmia)
.
G. Poseeraaminen (Aakkosela)
.
Päiväaterian jälkeen ehdotti korpraalitar Rebecca, reippaasti niiaten, että hän marssittaisi aamun unikekoni Claudian ja Phylliksen hajuvesitehtaaseen arkisiin töihin samassa tahdissa muun tyttökomppanian mukana.
.
Annoin suostumukseni ja siirryin itse sihteeritär Wendyn ja sisäkköneitini Dinahin kanssa kirjastoon jatkamaan arkistoihin perehtymistä. Minun täytyisi saada riittävän tarkka selvyys Tipulan olosuhteista, ennen kuin voisin järjestää ne mahdollisimman täydellisiksi. Päivät ja tunnit toivat minulle edelleen useita yllätyksiä, vieläpä miellyttäviä sellaisia.
.
Toisaalta minua suuresti vaivasi havaitsemani tehottomuus, epämääräisyys, järjestymättömyys sekä ajan, jollei materiankin, hukkakäyttö. Tämä 30 naisen laitos huusi parempaa organisointia. Tehtäväni olisi luoda mahdollisimman ihanteellinen yhteisö, niiden rajoitusten puitteissa, joita en voisi tai edes tahtoisi muuttaa.
.
Kaikki asukkaat halusivat saada oman osansa Ylipäälliköstä tai mieluiten koko Valitsijansa itselleen, mutta yhden saama liian suuri osuus olisi pois kaikilta muilta. Rakkautta olisi jaettava mahdollisimman paljon, tasapuolisesti, mutta piristävän yllättävästi vaihdellen. Jokaisen naaraan pitäisi voida säilyttää mahdollisuus päävoittoon (häihin! tietenkin), mutta saada matkan varrella pikkuvoittoja. Kukaan ei ikinä voisi saada päävoittoa, koska se olisi lopullinen tappio kaikille muille!
.
Naaraiden olisi sallittava kilpailla keskenään Tarkastajastaan, koska kisailu toisi vaihtelun iloa ja jännitystä kaikkien elämään. Toisaalta neitojen erilaisia edellytyksiä ja lähtökohtia olisi tasattava. Vastakkain olisivat riittävä tasa-arvo sekä mahdollisimman suuri vapaus ja luovuus. Kaikkien kukkien olisi saatava kukkia tarhassani!
.
Käskin neidit Wilman ja Danielan pyyhkimään pölyjä, kun en keksinyt heille muuta tekemistä, ja he olivat sitä ennen häirinneet näkökenttääni väännellen vartaloitaan miestä houkuttelevasti. Kerran esimerkiksi neiti Wendy oli rinnat heilahtaen vetänyt naisellisen pulloverin päänsä yli, tutkiskellut vaatetta hetken ja pukeunut sen uudelleen. Tulin toki katselleeksi hänen keimailevia eleitään.
.
Neiti Daisy viittasi, niiasi ja pyysi saada käydä "puuteroimassa nenäänsä" naistenhuoneessa eli lupaa käydä pissalla? En lähtenyt mukaan pissauttamaan häntä, vaikka hän ehkä sitä toivoikin? Henkilökohtaisilla neitosillani oli liian paljon turhaa odotusaikaa, kuin alokkailla armeijassa. Minun olisi jatkossa organisoitava heidän ajankäyttöään paremmin.
.
Molemmat neidit keksivät pyyhkiä hyllyjä sellaisessa järjestyksessä, että he kumpikin eri puolelta lähestyivät pikku hiljaa minua. Sisäkköneiti Dinah arveli, aivan oikein, olevansa sihteerikkö Wendyn edellä kilpailussa huomiostani, koska hänellä oli seksikkäämpi univormu, sisäkön virkapuku, koketeeraava pikkuinen hilkka tukassaan ja pikkuruinen esiliina vatsallaan, sekä lyhythelmainen kevyt mekko. Kohta hän kurottelisikin hyllyjä aivan lähelläni, hameenhelma ja peppu heiluen aivan käteni ulottuvilla, koskettelemaan houkuttelevasti.
.
Mutta iltapäivä tuntui lyhyeltä. Jokohan hajuvesipajan työpäivä päättyikin? Kuulin askelia, monien tyttöjen kapeiden korkeiden korkojen kopinoita käytäviltä.
.
Yhtäkkiä, aivan yllättäen, lehahti juosten luokseni kauniiseen saksalaiseen kansallispukuun sonnustautunut neitonen värikkäät ja kevyet päällys- ja alushameen helmat liehuen. Valkoiset pitsit somistivat kaikkialta hänen puhvihihaista, puhtaan valkoista ja hyvin avokaulaista, rintojen vaon esiin jättävää paitaansa.
.
Hengästyksen myötä aaltoilevia suuria rintoja kohotti ylöspäin - ja röyhelöistä paitaa piti tiukassa kurissa - edestä ohuella värikkäällä nauhalla ristiin rastiin kiinni nyöritetty puvun samettinen miehusta. Neitsyt oli hunnuttautunut ohuilla silkkihuiveilla ja hänellä oli kevyt pitsinen valkoinen hilkka hiustensa yllä.
.
Erikoisinta asussa oli naisten kansallispukuihin yleensä kuulumaton pieni pyöreä ohut nahkainen kilpi, jota hento metalliketju kannatteli neitosen vyötäisiltä, niin että pyörylä roikuskeli ja heilahteli naisen haarovälin kohdalla, laattaa hieman suuremman pitsisen esiliinan edessä. Kilpi oli samanlainen kuin muistin vuosikymmeniä sitten arpapeliä mainostaneen Lotto-tytön lanteilla roikkuneen. Pyörylän väitettiin symboloivan naisen pikkupöksyjen alle kätkeytynyttä onnenonkaloa.
.
Kauniiksi somistautunut neitonen niiasi sirosti kaksi kertaa ja esittäytyi:
.
- Ma olen siis neljäs valittunne, neiti Fabiola Fanny Fiona F, seremoniatar, jos suvaitsette muistaa? Ma pyrin ottamaan vaarin päiväkäskystä, kuin ymmärsin sen, ja olen pukeutunut uudelleen, peseytynyt ensin. Mun ylläni on nyt Dirndl ja nahkakilpi pikkuinen. Saanko stripata?
.
Tunsinhan jotenkuten Fionan! Uudessa erikoisessa asussa tosin, mutta eilen valittu ja tänä aamuna kappelissa palvellut neitonen, joka oli siellä minulta kysynyt, halusinko antaa päiväkäskyn.
.
Sisälähettini Dinah Daisy Dorinda vertaili tuumivaisen näköisenä neiti Fannyn Dirndl-asua ja omaa söpöä minimittaista sisäkön asuaan pikkuisine pitsiesiliinoineen sekä nosti varovaisesti siron kätensä viittausasentoon, mutta neiti Fabiola ei piitannut hänestä, vaan kysyi uudelleen minulta:
.
- Tarkastaja, strippautatteko minut?
.
Kirjuritar Wench kohotti hänkin ylös kätensä ennen kuin niiasi ja avasi suunsa selventääkseen asiaa:
.
- Alokasneiti Fiona ilmoittautuu halukkaana vapaaehtoisesti strip-tease -tarkastukseen! Mutta sisäkköneiti Daisy haluaa heti haastaa neiti Fabiolan ja tarjota tämän sijasta itseään ensimmäiseksi riisuutujaksi, mikäli tahdotte valita? Ja sitten kolmanneksi, myös toivoisin ma saavani ensimmäiseksi stripata Ylipäällikölle mun täyteen appo-alastomuuteeni, jos vain saisin luopua kirjaamisesta siksi aikaa? Kuin voi Tarkastaja myös käskeä kenet tahansa kaikista alokasneideistä heti paikalla strippaamaan alastomaksi?
.
Empimättä valitsin käskevällä kosketuksellani riisuutujaksi ensimmäisen ja eksoottisimmin pukeutuneen neiti Fannyn. Hän alkoi plastillisilla liikkeillä tanssahdella, kiemurrellen ympäri ja ympäri edessäni, ensimmäiseksi heilutellen kevyesti pientä nahkakilpeään. Hän pyöräytti nahkapyörylän ympäri ja näytti ylpeästi toiselle puolelle maalattua suurta nimikirjaintaan F. Hän esitti puolustautuvansa riisuutumaan pakottamista vastaan ja suojasi naisellisimpia paikkojaan pikku kilvellään odottamiltaan kuvitelluilta hyökkäyksiltä, mutta päättikin sitten alistua kohtalolle ja antautua täysin Tarkastajalleen ja oli valmis luopumaan nahkakilvestään ja riisui sen pois Valitsijansa jalkojen juureen.
.
Seuraavaksi Fabiola heilautteli keveästi yltään muutaman silkkihuivin leijumaan ilmaan sekä viskasi sirosti pois pikkuisen pitsipäähineensä. Hän tarttui pukunsa miehustaa sitovien nyörien päihin ja ojensi ne ujosti ja kysyvästi Valitsijalleen. Kärkkäin sormin avasinkin nauhoja, tuntien neidon paidan takana piilottelevat, hengityksestä kohoilevat omenarinnat, jotka käsissäni vähitellen vapautuivat nyöritysten puristuksesta.
.
Autoin neitoa hankalien kireiden hameennappienkin kanssa, koska nappeja oli epäkäytännöllisesti neidin selkäpuolella. Neiti Fiona oli kai ensin pukeutunut napit etupuolella ja sitten pyöräyttänyt hameen vyötärönsä ympäri, siirtäen napit taakse, pois neidon omasta hallinnasta, vain hänen Valitsijansa ja riisujansa hallittaviksi.
.
Vaatekerrosten vähetessä tuntui neitonen muuttuvan ujommaksi ja passiivisemmaksi, alkaen jättää enimmän riisumisensa herran haltuun. Kuorin hänen alushamekerroksiaan ja kun hän nosteli vuorotellen jalkojaan, olkaani käsillään tukien, irrotin hänen sukkanauhansa ja rullasin hänen silkkisukkansa reisiltä alas sääriin ja nilkkoihin, joista hän poisti sukat sirosti kädellään, keveästi jalkojaan nostellen.
.
Lopulta Fannyn kääntyessä taas ympäri irrotin vielä takaa hänen pitsiset rintaliivinsä ja lantiota vihoviimeiseksi suojanneen alusliivin sukkanauhoineen. Appoalaston Fabiola pakeni pakarat paljaina heiluen pari askelta poispäin käsieni ulottuvilta ja sieppasi vaatekasan vierestä nahkakilven ketjuineen sekä sujautti pelkän nahkakilven enää roikkumaan ja heilumaan lanteilleen, piilottamaan häpyaluetta katseeltani. Neito käänsi kilpeäään vasemmalla kädellä tarpeen mukaan sopivasti peittämään jalkovälin karvakolmiota, samalla kun hän kääntyi ympäri vatsapuoli minuun päin ja peitteli oikealla käsivarrellaan ujosti molempien rintojensa punertavia nännipihoja.
.
Seuraavaksi alaston Fiona ryhtyi edessäni yhäkin salatuimpia paikkojaan ujosti peitellen tekemään vaikeantuntuista, maahan asti yltävää hoviniiausta, jota varten hän asetteli jalkansa ristiin rastiin. Niiaus kuitenkin epäonnistui surkeasti, sillä Fanny humpsahti kömpelösti taaksepäin ja muksahti lattialle paljaalle pepulleen, niin että ympyriäinen nahkalaattakin ponnahti sijaltaan ja oikea käsivarsi karkasi vartiopaikaltaan nännipihojen päältä yrittäessään avuttomasti harata tukea ilmasta.
.
Siinä tapahtui hetken viuhahdus ja vilahdus, jolloin ehdin nähdä sekunnin tai pari kömpelön neidin Fabiolan jalkoväliä, ennen kuin hän hädissään ehti peittämään salaisimman häpyalueensa lottotyttölaatalla.
.
- Oops! O-ou! Sorry, Sir, I'll do this again, and again, and again! hän visersi hämmentyneesti hymyillen, yrittäen keventää tilannetta.
.
- Good Girl!
.
Tuin epäonnistunutta neitosta toisesta kädestä, kun hän toisella kädellään yritti edelleen peitellä intiimejä paikkojaan, ja autoin häntä kömpimään polvilleen ja sitten nousemaan suoraksi jaloilleen, niin että nahkapyörylä vain keikkui ketjussa vyötärön alla hänen ainoana lannevaatteenaan.
.
Pyöräytin neitosen pari kertaa ympäri edessäni. Vaivihkaa hän vilkuili odotellen mitä seuraavaksi haluaisin häneltä? Mutta pyöräytin Fionan uudelleen ympäri, läimäytin kevyesti pepulle ja käskin hänen pukeutua. Ei vaan, kahmaisin hänet sittenkin takaisin syleilyyni ja puristelin kevyesti hänen rintojaan sekä nipistelin sormieni väliin hänen peppuaan. Mittailin neidin pientä rasvaprosenttia vatsan sivuilta kyljistä lihaa sormieni väliin puristamalla.
.
Avustin neiti Feliceä pukeutumisessa. Hänellä oli suljettavia nappeja selustassa ja pujoteltavia nyörejä miehustassa. Neiti Fian reisien sisäpintaa silitellen vedin sukat polvista ylöspäin ja kiinnitin sukkanauhoihin. Dirndl oli nätti ja neitonen vain kaunistui peittyessään uudelleen värikkäisiin päällyskerroksiin. Istuin nojatuoliin ja istutin neiti Fannyn syliini, keinutin neitosta polvellani. Kiedoin käteni hänen vaatteisiinsa ja tunsin kankaisen pehmeyden, puhtauden ja hajuveden tuoksun sekä kiihtyneen hengityksen ja ruumiin lämmön.
.
Kirjurineiti Wendy Wench Wilma Whatever kiirehti keskeyttämään:
.
- Neidin niiaus äsken epäonnistunut! Alokasneiti Fiona onnistui vain täydellisessä epäonnistumisessa? Kirjataanko neiti Fabiolalle tarkastus tai rangaistus? Taikka palkinto? Ehkä korpraalitar Ruby käsketään saattamaan neiti Fanny F. mittaushuoneeseen tai kytkemään jalkapuuhun häpeähalliin? Taikka sitomaan siveysvyössä morsiuskamariin numero kaksi odottamaan yötä? Kuin?
.
- Kirjataan palkinnoksi morsiuskamari kaksi neiti Fannylle. Ykkönen on muistaakseni jo neiti Danielalle varattu.
.
Neiti Fabiola hengähti voimakkaasti ilosta. Sitten hän tuntui mietteliään onnelliselta keinahdellessaan polvellani. Äkkiä hän kääntyi puolittain minuun päin kuin jotakin muistaen:
.
- Voinko ma kysyä, onko seremoniallisia toiveita illalle? Haluatteko neitejä käytävälle passiin odottamaan ja poseeraamaan, esittämään attitydia? Kyllä korpraalineiti Rebecca järjestää kaiken päiväkäskyn mukaan, jos lähettineiti Daisy juoksutetaan viestin viemään?
.
Neiti Daniela hypähti terhakkaasti pystyyn, niiata niksautti ja katsoi odottavasti kuin uskollinen koira? Hänkin halusi päästä palvelemaan. Ehkä juoksutin sisälähettiäni ja sisäkköäni liian vähän! Sihteerineiti Wendylle riitti tehtäväksi muistikirjaan merkitsemistä, mutta neiti Dinahille jäi liian paljon joutilasta odottamista. Niin, kun pölyjen pyyhkimisen esittäminen oli unohtunut yllättävien uusien tapahtumien aikana.
.
- Neiti Wilma kirjoittakoon lapun. Sitten neiti Dolly juoksee viemään, aikaa neljä minuuttia, ei vetelehtimistä haaveillen eikä jäämistä juoruilemaan. Heti takaisin taikka voi tulla piiskaa.
.
Muutaman minuutin kuluttua, neiti Dorindan palattua, tuntuivat valitut neitoseni alkavan odottaa, lähtisimmekö liikkeelle? Sylikissani neiti Fabiola loi kysyviä katseita, vaikka äännähtelikin vain suloisia huokauksia tuntiessaan vaihtelevia kosketuksia kehollaan tai kääntäessäni hänet ympäri ja vaihtaessani hänen asentoaan sylissäni. Neiti Wendy oli pakannut kirjurinlaukkunsa ja neiti Daniela koketeerasi leikkisästi juoksuun lähdön valmiudessa, kuin lähtötelineessä odottamassa käskyjäni lähettitytölle.
.
Lähdimmekin vaeltamaan käytäviä pitkin, minä käsi kädessä neiti Fannyn kanssa toisten valittujeni neitien Dollyn ja Wendyn hengittäessä kevyesti niskoihimme takanamme.
.
Kohtasimme käytävän varrella tuntemattomaksi hunnuttautuneen neidon, mutta hän ei tavalliseen tapaan niiannut minulle ja kävellyt matkoihinsa vaan oli asettautunut keimailevan veltosti lojumaan ikkunalaudalle! Passiivinen letukka lötkötti tyrkyllä kuin tarjottimella minua varten, odottaen huomioisinko hänet?
.
Irrottauduinkin neiti Fionasta ja menin uuden neidon luokse, työnsin käsivarteni hänen polvitaipeisiinsa, toisen hänen yläselkänsä taakse ja vedin hänet ikkunalaudalta yläruumistani vasten. Halukkaasti hän kietoi kätensä kaulaani, kun nostin hänet käsivarsilleni ja pyöräytin häntä sylissäni ja laskin hänet omille jaloilleen lattialle. Halasin häntä edelleen kevyesti, sitten pusersin hänen pehmeää vartaloaan tiukasti itseni ja kovan seinän väliin sekä suutelin häntä suulle. Kunnes hellitin irti hänestä, tuntemattomasta, ja kevyesti häntä pepulle läpsäyttäen lähetin hänet tiehensä.
.
Kirjurineiti Wendy tuntui odottavan että olisin paljastanut neidon kirjaimen, jonka hän olisi voinut kirjoittaa muistiin, mutta en välittänyt muodollisuudesta. Hän teki ehdotuksen:
.
- Kirjataanko huomio? Lähetetäänkö korpraalitar ottamaan kiinni tunnistamaton velttoileva neiti tyrkkyydestä ja marssitetaan pesulle odottamaan lihan ja nahkan tarkastusta mittaushuoneessa?
.
Jätin väliin tuon tuntemattoman tunnistamisen, mutta toisaalta mietin jo, olisiko kukaties mittaushuoneessa joku pimu yllätyksekseni odottamassa minua tarkastajakseen? Naaraat tuntuivat usein toimivan omapäisestikin ilman käskyjänikin?
.
Vilkaisin ohi mennen tanssisaliin, koska ympärilläni kulkevat valittuni tuntuivat, hengitystensä tihentymisestä päätellen, jotakin yllätystä aavistelevan?
.
Salin ovisuun penkillä istuikin kolme aivan joutilasta neitosta, kuin "ampumaradalla", vapaasti valittaviksi, jos halusin, odottamassa tahtoisinko tanssittaa jotakuta? Sipaisin yhtä neitoa kädelläni, hänen päälakensa kultaisia hiuksia, ja hän ampaisi halukkaasti pystyyn, niiasi, ja oli valmis Valitsijansa vietäväksi. Pyöräyttelin häntä muutaman kerran ympäri ja ämpäri, halasin häntä, taputin pyllylle, silittelin, suukottelin ja hylkäsin, istutin takaisin penkille. Josta neiti kohta itsekseen nousi jalkeille ja lähti hiljakseen pois, muiden penkillä varalta valmiudessa odotelleiden neitosten tavoin.
.
Ohitin kolmen siivettäreni kanssa tyhjän voimistelusalin, jossa oli kaksi rautakettingeillä katosta roikkuvaa rekkiä. Pieneksi yllätyksekseni neidit Dolly ja Fiona ryntäsivät lasten tavoin kilpaa varaamaan kumpikin itselleen toisen kahdesta keinusta. - Ykköskeinu apus mulle! Neiti Wendy ei ehtinyt toisten perään, kun hänen täytyi miettiä mihin olisi viskannut kirjurinvälineet.
.
Neidit Dorinda ja Fabiola istuivat passiivisesti paikoillaan keinuissaan reidet pyöreillä rautaputkilla, kädet kettingeillä, ja loivat vaivihkaa odottavia silmäyksiä minun suuntaani.
.
- Tehdäänkö alokasneitien vallattomasta käytöksestä rangaistusmerkintä? kysyi Wilma. - Neitoset eivät saa omavaltaisesti keinua itse, vaan heidän tulee odottaa Valitsijansa keinuttavan, joko jompaa kumpaa, ei kumpaakaan, taikka molempia?
.
Valitsin tällä kertaa neiti Danielan ja annoin hänelle vauhtia keinumiseen, kerta kerralta kovempaa kyytiä. Daisy Dolly Dorothea, iloinen nukkeni! Mietin miltä hän mahtaisi näyttää ensi yönä pienen-pienessä baby-doll-yöpaidassa polvillaan sängyn päällä odottamassa minua Morsiuskamarissa? Niinpä muistutin:
.
- Kirjuritar Wendy-neiti, vahvistan uudelleen neitsyt Dorotean määräämisen ensi yöksi odottamaan morsiuskamariin yksi! Varusteiksi neidille Chastity Belt, kaksi pisaraa hajuvettä numero 5 kummankin korvan taakse sekä kevyt, erittäin läpinäkyvä, hyvin lyhythelmainen, nopeasti riisuttava, minimittainen yö-paituli, jos sellaista löytyy tai on ensi yöhön mennessä lyhennettävissä. Taikka vaihtoehtoisesti neidin yöasuksi pelkkä silkkinen pyjaman yläosa ilman pöksyjä.
.
- Tapahtuu! sanoi sihteeritär Wilma ja niiasi, punehtuen omista karkailevista aistillisista ajatuksistaan.
.
En malttanut olla keinuttamatta neiti Fabiolaakin, joka oli saanut pettyneenä katsella vierestä neiti Dorothyn vauhdikasta keinumista. Nyt neitoset alkoivat kilvan seurata toisiaan, kumpi heilahti korkeammalle eli kummalle annettiin kovempaa kyytiä?
.
Ehkäpä joskus laittaisin kilpailevia neitosia mutapainiotteluun keskenään, ratkaisemaan paremmuuttaan?
.
Annettuani vauhdin hiljetä nostin kummankin neidin vuorollaan keinuista syliini. Jatkoimme sitten kädet käsissä matkaa uima-allasosastolle, neiti Fionan oikea pikkukäsi vasemmassa kädessäni ja neiti Danielan vasen pikkukäsi oikean kämmeneni otteessa.
.
Uudeksi yllätykseksi löysin uima-altaan reunalta kolme vielä riihikuivaa bikiniasuista neitosta, jotka näyttivät vain lojuskelleen laiskotellen aloillaan, kunnes heti havaitessaan saapumiseni alkoivat poseerata minulle mitä houkuttelevimmissa asennoissa kukin omalta uimapatjaltaan. Yhdellä oli punaiset, toisella vihreät ja kolmannella kirkkaan keltaiset pikku-bikinit.
.
Kaikki kolme sulotarta olivat vain odotelleet saapumistani. Neitoset kääntelivät itseään eri asentoihin yrittäen kukin miellyttää minua enemmän kuin kumpikaan kilpasiskonsa, asettuen yksi kyljelleen täyteläisiä bikinirintojaan pullistellen, toinen selällään meheviä reisiään levitellen, kolmas vatsallaan korostaen alaselkänsä naisellista notkoa ja peppunsa pyöreitä kukkuloita.
.
Kuin yhteisestä päätöksestä, ilman käskyä, kolme bikinipimua keräsivät itsensä kokoon ja ponnahtivat sirosti seisaalleen ja niiasivat minulle vuorotellen järjestyksessä, kuin etenevä aalto vasemmalta oikealle. Sitten neitoset marssivat rinnat ja peput keinahdellen harvaan riviin uima-altaan reunalle, ojentelivat itseään, ja keinuttelivat sirosti käsivarsiaan, reisiään, lantioitaan ja takapuoliaan katseltavikseni.
.
Kirjuritar Wilma neuvoi minua:
.
- Neidit alokkaat eivät saa omin luvin kastaa pikkuvarvastaankaan ilman Tarkastajan käskyä. Vain heidän Valitsijansa saa uittaa bikinipimut. Joten rantatytöt odottavat, että Tarkastaja omakätisesti ohjaa tai pudottelee tai heittelee kissimirrinsä lämpöiseen veteen.
.
- Valitsija voi toki kastella neitoset joko vähän kerrallaan taikka kaikki kokonaan? Ehkä Ylipäällikkö käskyttää rantatyttöjen uimapukukierroksen marssimaan hyppylankulle, mannekiinien esiintymislavaa catwalkia pitkin? Tahtooko Tarkastaja ohjata vedenneitoja uimaopettajan rottinkisauvan lenkillä?
.
Rantatyttöjen poseerauksia katsellessani Wendy kertoi lisää:
.
- Ylipäällikköä odotellessaan vedenneitoryhmän tehtävänä oli huolehtia saunan ja kylpyalueen siisteydestä. He hinkkasivat harjoilla kaakeleita. Heillä ei ollut aikaa lojua uimapatjoilla ennen kuin he kuulivat Tarkastajan saapumisen ja asettuivat lepoasentoon tarkastus-valmiuteen.
.
Rantatytöt kääntyivät uima-altaan reunalla ympäri lähes yhtä aikaa, toisiaan seuraten, esitelläkseen kukin napapuoltaan, söpöjä pieniä synnyttämättömiä vatsojaan, vyötärön kapeutta ja lantion leveyttä, bikinikupin peittämiä omenan kokoisia rintoja, polviensa nuorta kukkeutta, reisiensä sopusuhtaisuutta, sääriensä silkin sileyttä ihokarvat poistettuina, pieniä kapeita jalkateriään, siroja pikkuisia varpaitaan - ja punaisiksi lakattuja varpaankynsiään.
.
Katsellessani suunnittelin mielessäni, miten tulevaisuudessa Vedenneitosten uimaasu saisi vaihdella käskyjeni mukaan erivärisistä yksiosaisista kokouimapuvuista tangoihin, monokineihin, kaksiosaisiin bikineihin, ilkialastomaan Eevan asuun, taikka mielikuvituskuteisiin, merenneidon pyrstöihin tai sammakkonaisten kumipukuihin. Uimamaisterittaret olisivat myös hyviä kandidaatteja kunkin päivän Miss Uimapuvuksi ja märkiin vesileikkeihin?
.
Valmiiksi vähäpukeisina Vedenneidot olisivat otollisia nopeillekin ruumiintarkastuksille ja ulottuvuuksiensa mittauksille. Sihteerikkö saisi merkitä tulokset kortteihin, kuten myös urheilusuorituksia ja testauksia uima-altaan olosuhteissa. Tarkastus-, mittaus- ja punnitushuone olikin sopivasti kylpyläosaston vieressä.
.
Uimapukuihin liittyvä puolialastomuus saisi normaalisti olla sallittua neitokaisille vain sauna- ja uimaosastolla, mutta toisinaan päästäisin uimapukuisia pimuja sipsuttelemaan korkokengissä muuallekin laitokseen, kenties suunnittelemieni puoliviikkoisten Tipulan missikisojen yhteydessä?
.
Uima-altaan reunalla olivat viipyviä valintojani odottelevat Vedenneidot sujauttaneet korkeakorkoiset, ohutremmiset, sirot sandaalit jalkaansa ja alkaneet sipsutella hiljakseen altaan ympäri uudelleen ja uudelleen, lanteitaan keinutellen, ympäri ja ympäri, hitaasti ja odotellen jotakin tapahtuvaksi.
.
Pysäytin kohdalleni yhden neitosista, annoin hänelle suukon, irrotin häneltä punaisten bikinien yläosan itselleni saaliikseni sekä suoritin hellästi kourillani hänen rintojensa pikaisen mittauksen. Tyttö potkiskeli korkosandaalit jaloistaan eikä hämmästynyt suuresti siitä että sysäsin hänet altaan reunalta veteen, jossa hän sitten pärski ja kiljahteli. Hän sai siis olla numero ykkönen!
.
Kaksi muuta rantatyttöä, neidit ruohonvihreä ja keltainen, odottivat vuorojaan lanteitaan kevyesti keinutellen. He pudottivat kumpikin hitaasti jaloistaan korkokenkänsä ja seisoskelivat varpaillaan altaan reunalla.
.
Annoin lähimmälle pimulle suukon ja vedin häneltä bikinin alaosan alas säärille. Käänsin hänen selkänsä ja peppunsa nojaamaan vatsaani päin ja nostin toisella kädelläni vuorotellen hänen reisiään niin, että saatoin toisella kädelläni nykäistä vihreät bikinipöksyt nilkkojen kautta pois. Suoristin rantatytön pystyasentoon, läimäytin kevyesti paljaalle takapuolelle ja tönäisin vesialtaaseen. Sieltä kuului perään kakkosvalitun ihastunut kiljahdus! Hopeakaan ei ollut häpeä!
.
Kolmannelta kissimirriltä, joka sydän pamppaillen oli odottanut kohtaloaan, valintaa vai eikö ollenkaan, riisuin keltaiset bikinit kokonaan, ylä- ja alaosan. Sieppasin appoalastoman syliini ja heitin veteen, pudoten melkein itsekin. Pronssikiljahdus kuului altaasta.
.
Odotusten täytyttyä katselin altaassa vapautuneen iloisina uivia märkiä sulottaria ja päätin, että vedenneidoista poimisin ensi sijassa saunottajani ja pesijäni. Heistä tulisin valitsemaan suihkuseurapiiriin neitosen, jonka omin käsin saippuoisin, vaahdottaisin, pesisin ja kuivaisin isoon pehmeään kylpypyyhkeeseen.
.
Neiti saunottajani saisi pestä minut pehmeillä kätösillään ja ennen kaikkea hangata minua kaikkialta koko suloisella pehmeämuotoisella vartalollaan, saippuoidulla, liukkaan luistavalla, notkealla, pullearintaisella, reitevällä, pyöreäpeppuisella. Sitten hän saisi kuivata minut kylpypyyhkeellä ja liinamaisilla pitkillä vaaleilla hiuksillaan. Ellen sittenkin päähänpistosta ryöstäisi ketä tahansa muutakin neitosta pikapesulle kanssani. Neitosen pehmeät pakarat ja rinnat ja reidet ja vatsanahka saisivat toimia pesusieninäni.
.
- Sauna on lämpiämässä tai jo lämmin! huomautti kirjuritar Wendy lukien ajatukseni ja niiaten.
.
- Juoksenko hakemaan pyyhkeitä? kysyi sisäkköneiti Daniela ja niiasi.
.
- Saisinko riisua vaatteenne? pyysi seremonianeiti Fiona niiaten, ja annoinkin luvan.
.
Kilpailutin kastamiani uimarityttöjä vielä kierroksen verran alasti catwalkilla ja valitsin sitten saunaseuraksi ja pesijättäreksi neiti punaisen, sekä otin toisen tytön mukaan esiliinaksi, neiti keltaisen. Mielessäni kävi houkutteleva ajatus täyttää löylyhuone ääriään myöten alastomalla pehmeämuotoisella naislihalla tai naiskauneudella, mutta tajusin sopimattomuuden. Erityisesti alastomina oli tytöt pidettävä erillään toisistaan. Tyttöjen keskinäistä kosketusta ei sovi suosia. Houkutus sopimattomiin suhteisiin olisi torjuttava. Tytöt saisivat aistia vain Valitsijansa ihoa ja hellyyttä ja tuntea Tarkastajansa otteita.
.
Alaston tyttö kummallakin puolellani oli optimi. Kumpikin neitonen saattoi tulla koskettaneeksi vain minua keskellään. Kun lähentelin vuorotellen kumpaakin sulotarta vahti toinen neitsyt mustasukkaisesti esiliinana, ettei toisen neitsyys vaarantunut. Toinen neitonen sai heittää löylyä, kun silittelin hyväillen toista. Piiskasin vihdoilla vuoroin kummankin ja vapaana oleva tyttö vihtoi vastaavasti minua.
.
Sitten toinen saunaneitosista sai olla pehmeä pesusieneni. Hän oli neiti J, Jolanda Judith Jessica, äskeinen punabikinityttö. Hän saippuoi selkäni ja minä saippuoin hänen vatsansa, rintansa, reitensä, peppunsa. Syleilimme liukkain, sulavin kokovartalon kosketuksin toisiamme. Hivelin itseäni hänen pehmeillä muodoillaan. Sitten esiliinamme neiti Virginia Venus Violet V. suihkutti meidät puhtaiksi.
.
Kiedoin saippuatyttöni Jolanda J:n isoon pyyhkeeseen ja kuivasin hänet - ja samalla kertaa itseni samaa välissämme olevaa pyyhettä vasten. Esiliinamme neiti Viola Venla Valkyria kietoi selkäpuolelleni pyyhkeensä ja kuivasi minua vasten itsensä, omat rintansa ja vatsapuolensa. Kuivasin hänenkin selkänsä. Suloinen raukea olo levisi. Puin molemmat saunaneidit ja neitoset pukivat minut.
.
xxxxxxx
.
Harharetki Aakkoselaan eli Esineistö.
A. Saapuminen (Aakkosela)
B. Valitseminen (Aakkosela)
C. Tarkastaminen (Aakkosela)
D. Perehtyminen (Aakkosela)
E. Hunnuttaminen (Aakkosela)
F. Ohjeistaminen (Aakkosela)
G. Poseeraaminen (Aakkosela)
jatkuu...
(eroottisia ja romanttisia fantasioita, seksuaalisia unia ja unelmia)
.
F. Ohjeistaminen (Aakkosela)
AAKKOSELA eli ESINEISTÖ.
F. Ohjeistaminen (Aakkosela)
.
Heräsin aamuyöllä morsiuskamari ykkösen aviovuoteesta kahden suloisen nukkuvan valittuni välistä, neiti ykkösen ja neiti kakkosen, ja aloin mielessäni ajatella ja ihmetellä. Päivän valjetessa koittaisi jo toinen aamuni Tipulassa.
.
Päätin määrätä molemmille vuodekumppaneilleni neiti Claudia Cindy Cecilia C:lle ja neiti Pirita Phyllis Penelope P:lle aamupäivän vapaaksi alokaskoulutuksen sulkeisharjoituksista ja työstä hajuvesipajassa, jotta he saisivat nukkua pitkät kauneusunet ja toipua rauhassa oltuaan yhtäjaksoisesti palveluksessani yön pikkutunneille asti, oikeastaan jo kaksi yötä peräkkäin ja niiden välisen päivän.
.
- Täyteläisempi neiti Cindy Cecilia jääköön makaamaan morsiuskamariin numero yksi ja pienemmän tiukan pimupakkauksen neiti Pirita Penelopen kannan omin käsin sylissäni, häneltä jalat alta vieden, viereiseen tyhjään kakkoskamariin. Itse palaan alkuperäiseen aapiskukon huoneeseen, päätin mielessäni.
.
Tuntui aina hyvältä viedä neitoselta jalat alta, ottaa hänen omat jalkansa pois käytöstä kokonaan, heittää hänen säärensä sätkimään ilmaan. Kannoin käsillään kaulassani roikkuvan, polvitaipeestaan vasemmalla käsivarrellani istuvan, selkänsä oikeaan käsivarteeni nojaavan neiti Piritan mukanani, sylissäni omana omaisuutenani ja esineenäni, kuin mitäkin eläväistä merimiessäkkiäni, makuupussiani, lämmintä rukousmattoani tai kurvikasta nahkapatjaani. Neiti Penny, peppuineen, povineen, polvineen, ylä- ja alapäineen, pilluineen ja jalkovälineen, uumineen, reisineen, olkineen, kyynärpäineen ja käsivarsineen, olisi tästedes ikioma "taskukokoinen" Tasku-Venukseni!
.
Jos lähtisin Tipulasta, ottaisin Penelopen, jollen housujeni takataskuun, jonne hän ei mahtuisi, niin ainakin reppuselkääni, ja veisin mukanani kuin pienen menninkäisen tai sievän keijukaisen. Phyllis saisi vastedes olla minun ikiomani, koko tiukalla naisenkropallaan, jokaista jäsentään, kudostaan ja limakalvoaan, soluaan ja vakoaan, hiuskiharaansa, nahkaansa ja ihokarvaansa myöten.
.
Olisin itsekin halunnut levätä sängyssä pitkään, mutta minun oli parasta nousta ajoissa pitämään yllä aamukuria Tipulassa. Halusin toki tarkastaa neitikomppanian kevyen aamulenkin ja antaa päiväkäskyn. Mietin, voisinko (vaiko ehkä en) palata aamupäiväksi lepäilemään yksin, tai ehkäpä vieläkin kahmaisten neiti Piritan pehmoiseksi unileluksi kainalooni, vetäen notkean ja uumalle kapenevan naisenselän ja pyöreän pikku pepun syliini kuin luumun lusikkaan.
.
Nukahdettuani hetkeksi yksin huoneessani minut jo kohta herätettiinkin. Uuden päivän auliiksi kamarineidokseni, sukkien-pukijaksi, sisäköksi, nissetytöksi ja sisälähetiksi ilmoittautui tasan kello 6:01 aamulla ensimmäinen valittuni, D-duuriksi heleän iloisuutensa vuoksi nimittämäni Dinah Daniela Dorinda Dolly D. Pukeuduttuani, ja hänen niiailtuaan hamosissaan, notkisteltuaan silosääriään, polvisteltuaan ja palveltuaan minua kontallaan kengityksessäni lähdimme ulos huoneestani.
.
Kirjurittareksi kynää ja asiakirjasalkkua kantamaan oli osunut nytkin tyttöparista tummempi, näppärän asiallinen neiti Wilma Wendy Wench Whatever. Korpraalittarena minulle ilmoittautui innostunutta tätimäistä paraatisotilaallisuutta kaksin täysin rinnoin puhkuva neiti Rebecca Rachel Ruby, tehden kunniaa ja niiaten.
.
- Ylipäällikkö, ilmoitan komppanian vahvuudeksi 28 neitiä. Rivistä puuttuvat alokasneidit Cindy Cecilia C. ja Phyllis Penelope Pirita P. Otetaanko neidit C ja P heti kiinni, kahlitaanko kaakinpuuhun, kuulustellaan, rangaistaan niskoittelusta, piestään reisille ja pepuille sekä alennetaan alokasta alemmiksi, pelkiksi naaraan nahkoiksi?
.
- Korpraalitar, olen määrännyt alokasneidit Claudia Cecilian ja Pirita Pennyn ansiokkaan yöpalveluksen tähden kauneusunille aamupäiväksi, keskipäivään asti. Käykää heti vapauttamassa neidit C. ja P. siveysvöistä morsiuskamareissa 1 ja 2, annan aikaa suoritukseen viisi minuuttia!
.
Korpraalitar niiasi ja pinkaisi juoksuun suorittamaan tehtävän. Häntä takaisin odotellessani tarkastelin neitirivistöä edessäni A:sta Ö:hön ja mietiskelin uusia ajatuksia pehmeälihaisten kurvikkaiden kaunokaisten kurinalaisesta alokaskoulutuksesta.
.
Heti palattuaan eteeni käskytti korpraalitar Rachel R. neitikomppanian ojentautumaan uudelleen ja järjestäytymään usealla eri tavalla, milloin aakkosjärjestykseen, milloin joko hiusten pituuden, lantionleveyden tai rintojen kuppikoon mukaan, sekä lopuksi antamaan minulle pienen cheerleaderien voimistelunäytöksen. Neidit muodostivat pyramidin, pienimmät pimut keon huipulla. Sitten neitijono marssi edelläni kappeliin, naisliikettä ilmentäen, ylipäällikköään viehättääkseen, lanteitaan keinutellen, pyllyjään pyöritellen.
.
Aamun seremonian päätökseksi neiti Fiona Fabiola F. tiedusteli minulta niiata niksauttaen, pikkuisen polviaan notkistaen, ylipäällikköönsä ylöspäin katsoen, halusinko antaa uuden päiväkäskyn, vai jatkaisimmeko entisellä?
.
Entinen käsky oli saanut kelvata eilen, mutta nyt minulle oli ehtinyt syntyä omia ajatuksia ja päätin määrätä naiskomppanialle seuraavaa:
.
- Tahdon Ylipäällikkönä naisalokkaitten voimisteluun ja lihasharjoitteluun entistäkin enemmän pehmeäliikkeistä plastillisuutta! Kaikkien neitien eleiden on oltava siroja ja kauniita ja ennemminkin naisellisen avuttomia kuin jätkämäisen aggressiivisia, ellen joskus toisin määrää!
.
- Kun käsken, alokasneiti totelkoon! Hänen on kuitenkin sallittua ensiksi kyynelehtiä, pelätä, vapista tai epäröidä. Hän voi näyttää avuttomalta kuin lapsenomainen koomikko Ohukainen, mutta sitten hänen pitää totella. Vaikkapa ensiksi itkeä pirauttaa ja sitten totella.
.
- Alokasneiti tottelee poikkeuksetta aina, mutta epäonnistuminen on hänelle sallittua. Hento puputyttö saakoon punnertaa permannolta vaivalloisesti vain yhden ainoankin suorituksen, tai puolikkaan, ja kiskoa rekillä vain yhden leuanvedon tai sen puolikkaan.
.
- Pakoon juostessaan pieni puputyttö saa jäädä helpostikin kiinni ja hän joutuu antautumaan takaa-ajajalleen, jos tämä on hänen Tarkastajansa ja Valitsijansa.
.
- Luistellessaan tai tanssiessaan neitokainen saa epäonnistuessaan pyllähtää pyllylleen maahan. Epäonnistuessaan toistuvasti voi neiti alokas tunnustaa teinitytön ja pop-laulajattaren tapaan: "Oops! Oh-ouh! I did it again, sorry!". Pystyyn noustuaan hänen tulee muistaa niiata.
.
- Jokainen alokastipu opettelee antautumaan Tarkastajalleen kuin aseella uhattuna, jos Valitsija koskettaa häntä sormenpäällään tai patukalla kuin pistoolin piipulla. Jänishousuisen pikkupöksyisen Pupuneidin on ymmärrettävä sievästi kuin säikähtäen, arkajalkaisen antautumisensa merkiksi, kohottaa tassunsa taivasta kohti, kuten pupusen pitkät korvatkin sojottavat suoraan ylöspäin.
.
- Puputyttökomppanialta vaaditaan neitimäisen sievistelevää siroa käyttäytymistä. Reippaus saa olla vain tätimäistä, pirteää tekoreippautta!
.
- Tipu muistaa aina ensimmäiseksi huolehtia siisteydestään ja ulkonäöstään, hipiästään, hiuksistaan ja pikkuhousujensa puhtaudesta.
.
- Jos neiti kaunokaisen käsketään ryynätä rähmälleen maahan, hänen ei kuitenkaan tarvitse heti singahtaa sotkemaan vaatteitaan mihin tahansa maakentän mutaan. Neiti alokkaan tulee aina varoa likaantumista. Hän saa kaivaa rintaliiviensä kupista esiin vitivalkoisen puhtaan liinan ja levittää sen alleen ennen maastoutumistaan. Eri asia ovat Neideille erikseen uimapuvuissa, bikineissä, monokineissa, tangoissa, yläosattomissa tai alaosattomissa taikka Eevan asussa määräämäni mutapainiottelut.
.
- Käskenkin adjutanttini ja sisälähettini, alokasneiti Daniela Dinah Dorinda D:n etsimään aamupalan jälkeen vaatevarastosta jokaiselle puputytölle varusteeksi vitivalkoisen liinan, neitien sievistelevää ryynäystä varten, sekä jokaisen tipuneidin omaksi valkoiseksi lipuksi, hänen Tarkastajalleen antautumisensa symboliksi.
.
- Haluan kunniakomppanian paraatiasuista ennen kaikkea sieviä, karnevalistisen epäkäytännöllisiä, naisellisen avuttomia ja höpsöjä, naisen logiikalla suunniteltuja. Neiti alokkaat ryhtykööt vapaa-ajallaan kilpasille ompelemaan erilaisia aistikkaita mielikuvitusasuja operettimaisiin satuparaateihin ja muihin esityksiin Tarkastajalleen.
.
- Tulemme järjestämään runsaasti mannekiininäytöksiä ja kauneuskilpailuja, joilla on yksi katsoja ja yksi ylituomari, teidän Ylipäällikkönne. Pukeudutte, esiinnytte, kävelette catwalkilla ja riisuudutte ainoastaan teidän ainoaa Tarkastajaanne ja Valitsijaanne varten.
.
- Kirjuritar kirjatkoon jokaisen sanani muistiin ja korpraalitar valvokoon käskyjeni noudattamista täsmällisesti! Onko kysyttävää?
.
Yksi alokasneiti nosti terhakkaasti kätensä, niiata niksautti ja esitteli itsensä neiti Leonora Laetitia Lillemor L:ksi:
.
- Ylipäällikkö, kuinka alokasneidin pissihätä, kakkihätä, valkovuoto, kuukautiset, naistentaudit, muu kipeys, kauneudenhoito?
.
- Jos neiti alokkaalla on tarve mennä puuteroimaan poskensa tai punaamaan huulensa silloin kun häntä käskytetään, hän nostakoot oikean kätensä sirosti pystyyn ja pyytäkööt lupaa saada puuteroida nenänsä tai lakata kyntensä ensin. Mutta Ylipäällikkö saattaa lähteä itse pissauttamaan tai kakittamaan tipusensa, tarkastamaan omin silmin pätevän syyn. Ellei tarpeen mukaan määrää pikkuhousuihin pissavaippaa.
.
- Kuukautisten alkaminen ja naistentaudit ilmoitetaan korpraalittarelle ja kirjuritar tekee niistä merkinnät. Saatan tarkastaa itse kuukautissiteet jalkoväleissänne. Tulen kyllä tuntemaan jokaisen puputyttöni intiimit yksityiskohdat ja häpyjen karvanvärin. Ylipäällikkönne tietää kaikki salaisimmatkin solanne ettekä voi kätkeä Tarkastajaltanne mitään!
.
***
.
Ruokailun jälkeen korpraalitar Rachel Rebecca R. marssitti komppanian töihin hajuvesiverstaalle. Minulle jäivät adjutantiksi ja assistentiksi neidit Wendy ja Daniela, joiden kanssa lähdin kohti aapiskukon huonetta voidakseni levähtää hetken aikaa.
.
Ohittaessamme erään suuren salin avoimen oven olin näkevinäni vilauksen liikahtelevasta säkistä tai sätkivästä ihmishahmosta! Mitä ihmettä?
.
Työnnyin heti ovesta huoneeseen katsomaan tarkemmin ja näin siellä hunnutetun, suukapuloidun naisen seisomassa melkein liikkumattomana, mutta jonkin verran notkuen, kädet ylhäälle ja jalat alhaalle rautaketjuilla kytkettyinä, kasvot, rinnat ja vatsa puupilaria vasten, selkä kaarella ovelle päin, yläruumiiltaan paitulilla vaatetettuna mutta pylly, reidet ja sääret alastomiksi paljastettuna. Tämä minulle tuntematon neitonen oli melko tiukasti kahlittu itseään paksumman puupylvään ympärille.
.
Vaadin heti selityksen kirjuritar Wendy Wench Wilmalta, koska sidotulla neidillä itsellään oli suukapula ja hän ei olisi pystynyt edes elehtimään kahlituilla käsillään.
.
- Kyseinen alokasneiti Cindy Cecilia Claudia C. on aivan itse tuominnut itsensä tyrkyttäytymisestä ja Ylipäällikön reittä pitkin kiipeämisestä, suosikin asemaan pyrkimisestä. Hän haluaa suorittaa rangaistuksen, koska kokee Neitikunnan vaativan rangaistusta eilisiltana kappelissa ilmi tulleen palautteen perusteella.
.
- Myös alokasneidit Penelope Phyllis Pirita P. ja Maude Mildred Muriel M. ovat vapaaehtoisesti ilman kidutusta tunnustaneet ja ilmoittaneet tahtovansa päästä rangaistaviksi tyrkkyydestä ja Ylipäällikön suosikin asemaan pyrkimisestä. He ovat vuorossa seuraavina neiti Claudia Cecilian rangaistuksen tultua kokonaan suoritetuksi, mikäli Ylipäällikkö niin sallii ja käskee?
.
Jäin sanattomaksi hämmästyksestä. Kirjuritar Wilma niiasi ja vaikeni odottavasti, peläten puhuvansa luvatta liian pitkään. Sillä Tiputytöillä tuli olla kaksi pupunkorvaa pystyssä kuuntelemaan tarkasti Ylipäällikkönsä käskyjä, mutta vain yksi pieni söpö nokka laulamaan, kun Ylipäällikkö käski.
.
Assistenttineitini Daniela niiasi sirosti ja uskaltautui jatkamaan täsmällistä selontekoa:
.
- Oman vitsan tekeminen ja häpeäpaaluun kytkeminen on tavallinen katumusharjoitus tipujen keskuudessa. Neiti Cecilia on itse kerännyt kokoon ja solminut pienen vitsan, jolla Tarkastaja voi hänet piiskata. Muutamallakin läimäyksellä pepulle tai takareisille voidaan hänet vapauttaa syyllisyydentunteesta. Ankarimpia rangaistuksia varten on kellarissa rotanloukko, jota kutsutaan Kirkumiskammioksi, mutta sinne ei kukaan neiti halua vapaaehtoisesti mennä!
.
Olin saanut uutta pohdittavaa. Annoin neiti Cindy Claudian nauttia odotuksesta ja väreillä jännityksestä koko herkällä ihollaan ja kehollaan. Hän ei paljon pystynyt kiemurtelemaan ollessaan tiukan turvallisesti häpeäpaaluun kytkettynä. Hän saattoi vain yhä uudelleen ja uudelleen kuvitella mielessään, mitä Ylipäällikkö tulisi tekemään hänelle?
.
Kahlepaalun lisäksi huomasin huoneessa pari muutakin merkittävää kalustetta, kuten ensiksikin hieman abstraktin, mutta sittenkin selvästi mieshahmoisen pronssipatsaan. Se tuntui kuluneen kiiltäväksi ulokkeidensa kohdilta.
.
Toisessa nurkassa näin katolisista kirkoista tutuksi tulleen puurakenteisen kojun, tummanvärisen, umpinaisen suorakaiteen muotoisen, pohjan pinta-alalta arviolta metri kertaa kaksi metriä. Sisään johti vastakkaisilta sivuilta kaksi ovea.
.
Adjutanttineitini Wendy niiasi ja selitti lisää:
.
- Alokasneidit kätkeytyvät toisinaan vapaa-aikanaan, kukin vuorollaan, rippituolin sisälle tekemään tunnustuksia ja paljastamaan sydämensä salaisuuksia itsestään. Niin, tietenkin myös ennen kaikkea juoruamaan paljastuksia kilpailijoistaan, toisista neideistä, näiden häpeämättömästä tyrkkyydestä tai salaisesta niskojen nakkelusta ja silmien pyörittelystä tai muusta epäkunnioituksesta toisiaan tai jopa Ylipäällikköään kohtaan.
.
Olin hämmästynyt ja tyrmistynyt! Väittivätkö jotkut alokasneidot toisten puputyttöjen saattavan olla joskus epäkunnioittavia ja kapinoivia Tarkastajaansa ja Valitsijaansa vastaan? Niskojen nakkelijoita ja silmien pyörittelijöitä? Ehkä sentään vain naisten kesken, toisiaan kohtaan?
.
Neiti Daniela jatkoi uskaliaasti, jopa hieman haaveksivasti henkäisten:
.
- Me puputytöt haluaisimme purkaa sanoiksi ääneen syvintä sisintämme. Haluaisimme puhua, puhua, puhua! itsestämme ja ajatuksistamme Tarkastajallemme, varmasti enemmän kuin meidän Valitsijamme koskaan jaksaisi kuunnella?
.
- Haluamme kätkeytyä ulkoisesti kopin piiloon voidaksemme sitä keskittyneemmin paljastaa itsemme sisäisesti aivan appo-alastomiksi, henkisesti avatuiksi sisälmyksiksi ja nyljetyiksi naaraannahkoiksi, Tarkastajamme tutkittaviksi. Toivomme että Valitsijamme olisi paikalla kuuntelemassa ja siinä toivossa toistamme täällä tunnustuksemme yhä uudelleen ja uudelleen.
.
Neiti Wilma W. niiasi vuorostaan ja esitti käytännöllisemmän houkutuksen:
.
- Rippituolin kuuntelijan kammio on pehmustettu hyvin mukavaksi Tarkastajaa varten, jos hän haluaa ottaa vastaan meidän alokasneitien salaisia rakkauden kuiskeita ja katumuksen tunnustuksia? Neitien osasto on luonnollisesti puupenkkinen, karu ja kova, jotta keskittyisimme paremmin henkisesti ja muistaisimme oman nautintomme voivan tulla vasta Tarkastajan tekemien Valintojen kautta.
.
Neiti Dinah Dorinda niiasi punastellen, painoi katseensa alas ja jatkoi hiljakseen:
.
- Mykkä pronssipatsas on ollut meille puputytöille, jos vain sallitte, elävän Valitsijamme korvike, silloin kun Tarkastaja itse ei ole läsnä. Me neitoset osoitamme usein "Kultaista Sonnia" kohtaan samaa kunnioitusta, hellyyttä ja palvontaa, jota haluaisimme, jos saisimme, koko sydämestämme antaa todelliselle Tarkastajallemme ja elävälle Valitsijallemme. Neidit pesevät, hierovat, silittelevät ja suutelevat patsasta haaveillen Valitsijastaan...
.
Kirjuritar Wendy W jatkoi:
.
- Neidit niiaavat ja laskeutuvat lattialle rähmälleen rukousmattojen päälle palvomaan patsasta korvikkeena. Neidit jopa riisuutuvat ja paljastavat itsensä bikinisilleen tai pikkupöksysilleen patsaan katseltaviksi, silloin kun eivät pääse näyttämään kaunista alastomuuttaan itse elävälle Valitsijalleen!
.
Neiti Dorinda Daniela huudahti, suorastaan vapautuneesti ja runollisesti:
.
- "Kultaisen Sonnin" loisteen luo käyvät naiset iho paljaana kuin aurinkoa palvomaan, mutta se ei rusketa eikä saa ihoa punertumaan... Se on pelkkä torpparin aurinko eli Täysikuu, joka heijastelee Valitsijan, todellisen auringon loistoa. Ylipäällikön, joka saa meidän ihomme punastumaan, joko tunteidemme kautta veren syöksyessä poskillemme tai kovilla otteillaan ihollamme, pakottaen fyysisesti veremme kiertämään tahtomallaan tavalla, joka on samalla myös oma hahmottamaton, ajattelematon toiveemme, jota emme itse osaisi sanoa, vaan jonka jätämme kokonaan Tarkastajamme hallittavaksi ja muotoil...
.
Minun oli vaikea hillitä itseäni. Vereni kuohui suonissani. Olisinpa halunnut heti ryöstää runollisen neiti Dolly D-duurin, viedä hänet pieneen pussauskoppiin, repiä hänen vaatteensa ja panna hänen verensä kiertämään naisen paljastuneen ihon huokosissa. Mitä saatoin tehdä, mitäkö vain, vai enkö?
.
Tempaisin neiti Dorindan syleilyyni kesken hänen puheittensa ja suutelin häntä suoraan suulle, kiihkeästi ja pitkään. Neiti Dollyn oli siten mahdotonta puhua enää, niin kiinnostavaa kuin häntä olikin kuunnella. Miksi häntä estinkään, miksi rakkauden oli nyt tapettava puhe? Neiti Dinah puristautui minua vasten omasta puolestaan hengästyneen kiihkeästi. Välillä hän tuntui hetkisen hervottomalta, rakastajan rajun melkein viedessä tajun. Hän antautui kuin kokeeksi vain Valitsijansa voittamaksi, mutta uskaltaen itsekin haluta intohimoisesti kaikin sellaisin voimin, joita saattoi riittää pajunvitsamaisen hoikalta 163-senttiseltä 53-kiloiselta blondiinilta maitotytöltä.
.
Joitakin hetkiä tunsin koko kehollani vain neiti Dollyn pelkästään, koko ympäristönä ja maailmankaikkeutena. Kiihkeän yhteen puristuneen läheisyyden. Sitten pystyin taas myös ajattelemaan. Määräisinkö neiti Danielan heti pesulle ja riisuttuna tarkastushuoneeseen odottamaan hidasta ja täydellistä naisenvartalon tutkimusta ja kaikkien naisellisten muotojen mittausta? Ei mutta neiti Dorindahan oli tämän päivän assistenttini, sisäkköni ja tarjoilijattareni, hänellä oli virkansa sisälähettinä ja juoksutyttönä, miten hankkisin uuden? Kai minun pitäisi säästää hänet Morsiuskamariin ensi yöksi? Vaan ehtisikö tunnelma laimentua lähituntien kuluessa?
.
Irrotin rauhallisesti neiti Danielan itsestäni, taputtelin hyväksyvästi sekä silittelin ja kampailin sormillani hänen sekaisin menneitä pitkiä vaaleita hiuksiaan ja rutisteltuja vaatteitaan. Neiti Dolly seisoi hiljaa, yläruumistaan tärisyttävää kiihkeää hengitystään tasoitellen, passiivisesti odotellen valmistautuneena kaikkeen mitä häneltä vain tahtoisiinkaan.
.
- Kirjataanko tarkastus tai rangaistus assistentti Dinah Daniela D:lle? Koska hänen sisäkön hilkkansa roikkuu päässä huolimattomasti kallellaan! kysyi sihteerilintu Wendy W, viileän asiallisesti, ellei kateellisena.
.
- Kirjataan että korpraalineiti Rachel Rebecca R. toimittaa neiti Dolly Danielan asianmukaisesti siveysvyötettynä ensi yöksi Morsiuskamariin numero yksi. Seuraavaksi neiti Dorothy saa poistua puuteroimaan nenänsä, kampaamaan hiuksensa, asettelemaan hilkkansa paremmin ja vaikkapa pikkuiselle pesulle ja pisulle, vaihtamaan pikkupöksyt kuiviin, mutta hän ilmestyy sen jälkeen taas tip-top sisäkkönä palvelukseen 20 minuutin päästä. Toimikaa!
.
Neiti Dorinda niiata niksautti ja pinkaisi nopeasti naistenhuoneeseen. Järjestys oli jälleen voittanut äkillisten tunteenpurkausten kaaoksen.
.
Kirjurineito Wendy W. jatkoi asiallista selostusta salistamme:
.
- Kun rippituolin kuuntelijan osasto on tyhjä, Tarkastajan ollessa muualla, voi neitonen kuvitella puhuvansa lähellä olevan patsaan edustamalle symboliselle Ylipäällikön hahmolle.
.
- Ja mikäli läsnä olevalle Tarkastajalle tehdyt tunnustukset vaativat neitosen välitöntä rankaisemista, on häpeäpaalu käytännöllisesti lähellä, jolloin säästyy kuljetuskustannuksia eli työaikaa korpraalilta.
.
- Esimerkiksi kahleissa oleva neiti Claudia Cinderella C. on tunnustanut tekonsa Ylipäällikön patsaalle ja ottanut oma-aloitteisesti suorittaakseen rangaistuksen häpeäpaalussa, johon korpraalitar on sitten hänet kahlinnut.
.
Cindy, Cindy... Mitä hänelle tekisin? Yhäkö kullanmurua odotutin. En halunnut vähääkään satuttaa, kivun aiheuttaminen olisi kauhistuttavaa. Mutta miten paljon rakkaudessa onkin palvontaa? Tarkastajan ja Valitsijan palvonnan ehdottomuus ja antaumuksellisuus Tipulassa teki suuren vaikutuksen.
.
Olin utelias rippituolista ja menin kokeilemaan istumista kuuntelijan pehmeällä sohvalla. Testasin miten voisin halutessani raottaa säleikköjä ja tarkastella piilosta vaivihkaa joko tunnustusten tekijää kopissa tai vaihtoehtoisesti tirkistellä saliin "Kultaista Sonnia" palvomaan tulleita puputyttöjä, näiden voimatta tietää läsnäolostani, jos olisin tullut paikalle salaa ja pysyisin hiirenhiljaa?
.
Näinkin saman tien piilostani miten naistenhuoneesta itseään puuteroimasta palannut neiti Dolly Daniela Dinah D. avasi nyt siivouskomeron oven, kasteli vedellä ja desinfiointiaineella pesusienen sekä pyyhki huolellisesti alastoman patsaan lanteita. Sitten hän suuteli hellästi patsaan keskiruumiin uloketta, kaksi, kolme ja neljä kertaa. Neiti Dinah vilkaisi hätäisesti rippituolin suuntaan ja punastui tiedostaessaan, että saatoin ehkä salaa piilosta nähdä mitä hän teki. Tai ehkä hän halusikin minun näkevän? Neiti niiata niksautti patsaalle, kyyristyi sitten polvilleen sen eteen rukousmatolle ja painoi punastuneet kasvonsa alas rukousmattoaan vasten.
.
Neiti Wendy Wilma Wench W. polvistui vuorostaan patsaan eteen ja alkoi hellästi pyyhkiä puhdistussienellä patsaan puolivälin uloketta. Sitten neiti raotti suunsa ja alkoi hitaasti hamuta patsaan pronssista uloketta huuliensa väliin ja suuhunsa, minne se mahtui hyvinkin, kun ei ollut provokatiivisen ylisuuri tai oli vähitellen kulunut pienemmäksikin puputyttöjen huulten kuluttamana.
.
Suoritettuaan tekonsa neiti Wilhelmina W. kohottautui polviltaan pystyyn, kääntyi rippituolin suuntaan ja niiasi, arvattavasti tietoisena siitä, että Tarkastaja oli katsellut hänen esityksensä. Lopuksi Wilmakin kyyristyi rukousmatolle pää patsaaseen päin ja painoi hetkeksi kasvonsa maahan.
.
Muistin äkkiä, että olisi jo korkea aika vapauttaa neiti Claudia Cecilia C. pitkästä rangaistuksen odotuksestaan. Kävelin häpeäpaalun luo, nykäisin kytkettyä pupulaista hellästi hiuksista ja asetin huolehtivaisesti assistenttini Daniela Daria D:n minulle ojentaman tyynyn Cindyn kasvojen pehmikkeeksi, ettei tämä vain kolhisi päätään pylvääseen.
.
Claudiaa selvästikin jännitti ja hän värähti hieman, kun silitin hänen alastonta takapuoltaan vitsalla. Pistelevät risut hivelivät hänen paljaita pakaroitaan varoitukseksi, että vitsa ehkä iskisi kohta. Sitten annoin Cecilia Cinderellan valkealle pehmeälle pepulle vain yhden symbolisen pienen lyönnin, odotetuksi pikku häpeärangaistukseksi tyrkkyydestä ja kiipimisestä reittä pitkin, Valitsijan suosikiksi tuputtautumisesta, kuten ahkera Wendy W. halusi muotoilla tapahtumasta merkinnän muistikirjaan.
.
Lähetin juoksutyttösen Dorindan neljän minuutin asialle hakemaan korpraalitar Rebeccaa, joka saisi heti juosta Häpeähalliin vapauttamaan alokasneiti Claudian kahleista ja marssittamaan tämän vihdoin aiemman käskyni mukaisesti lepäämään sänkyyn kauneusunille lopuksi aamupäiväksi.
.
Neitien Penelope Piritan ja Maude Murielin mahdollisesti myös kaipaamaa alistumista ruumiilliselle rangaistukselle lykkäsin joskus tulevaisuudessa harkittavaksi. Olin omasta mielestäni käsitellyt noita molempia pupusia jo kylliksi viimeisen vuorokauden aikana, liika olisi liikaa.
.
Olin väsynyt monivivahteisesta yöstä ja aamusta ja halusin itse päästä lepäämään pariksi tunniksi aivan yksin vuoteeseeni. Kirjurineiti Wendy Wilhelmina voisi vartioida rauhaani vaikkapa päinmakuulla patjalla lojuen ja kirjoittaa päiväkirjaa aamun tapahtumista. Sisäkköneiti Dolly Deborah Daniela saisi myös asettua lepäämään toiselle patjalle odottelemaan Valitsijansa myöhempiä käskyjä, uskollisen narttukoiran tavoin, mutta vain puputytön töpöhäntää kuvaannollisesti isännälleen heilutellen.
.
xxxxxx
.
Harharetki Aakkoselaan eli Esineistö.
A. Saapuminen (Aakkosela)
B. Valitseminen (Aakkosela)
C. Tarkastaminen (Aakkosela)
D. Perehtyminen (Aakkosela)
E. Hunnuttaminen (Aakkosela)
F. Ohjeistaminen (Aakkosela)
jatkuu...
(Romanttinen ja eroottinen fantasia, seksuaalinen unelma ja uni)
.
F. Ohjeistaminen (Aakkosela)
.
Heräsin aamuyöllä morsiuskamari ykkösen aviovuoteesta kahden suloisen nukkuvan valittuni välistä, neiti ykkösen ja neiti kakkosen, ja aloin mielessäni ajatella ja ihmetellä. Päivän valjetessa koittaisi jo toinen aamuni Tipulassa.
.
Päätin määrätä molemmille vuodekumppaneilleni neiti Claudia Cindy Cecilia C:lle ja neiti Pirita Phyllis Penelope P:lle aamupäivän vapaaksi alokaskoulutuksen sulkeisharjoituksista ja työstä hajuvesipajassa, jotta he saisivat nukkua pitkät kauneusunet ja toipua rauhassa oltuaan yhtäjaksoisesti palveluksessani yön pikkutunneille asti, oikeastaan jo kaksi yötä peräkkäin ja niiden välisen päivän.
.
- Täyteläisempi neiti Cindy Cecilia jääköön makaamaan morsiuskamariin numero yksi ja pienemmän tiukan pimupakkauksen neiti Pirita Penelopen kannan omin käsin sylissäni, häneltä jalat alta vieden, viereiseen tyhjään kakkoskamariin. Itse palaan alkuperäiseen aapiskukon huoneeseen, päätin mielessäni.
.
Tuntui aina hyvältä viedä neitoselta jalat alta, ottaa hänen omat jalkansa pois käytöstä kokonaan, heittää hänen säärensä sätkimään ilmaan. Kannoin käsillään kaulassani roikkuvan, polvitaipeestaan vasemmalla käsivarrellani istuvan, selkänsä oikeaan käsivarteeni nojaavan neiti Piritan mukanani, sylissäni omana omaisuutenani ja esineenäni, kuin mitäkin eläväistä merimiessäkkiäni, makuupussiani, lämmintä rukousmattoani tai kurvikasta nahkapatjaani. Neiti Penny, peppuineen, povineen, polvineen, ylä- ja alapäineen, pilluineen ja jalkovälineen, uumineen, reisineen, olkineen, kyynärpäineen ja käsivarsineen, olisi tästedes ikioma "taskukokoinen" Tasku-Venukseni!
.
Jos lähtisin Tipulasta, ottaisin Penelopen, jollen housujeni takataskuun, jonne hän ei mahtuisi, niin ainakin reppuselkääni, ja veisin mukanani kuin pienen menninkäisen tai sievän keijukaisen. Phyllis saisi vastedes olla minun ikiomani, koko tiukalla naisenkropallaan, jokaista jäsentään, kudostaan ja limakalvoaan, soluaan ja vakoaan, hiuskiharaansa, nahkaansa ja ihokarvaansa myöten.
.
Olisin itsekin halunnut levätä sängyssä pitkään, mutta minun oli parasta nousta ajoissa pitämään yllä aamukuria Tipulassa. Halusin toki tarkastaa neitikomppanian kevyen aamulenkin ja antaa päiväkäskyn. Mietin, voisinko (vaiko ehkä en) palata aamupäiväksi lepäilemään yksin, tai ehkäpä vieläkin kahmaisten neiti Piritan pehmoiseksi unileluksi kainalooni, vetäen notkean ja uumalle kapenevan naisenselän ja pyöreän pikku pepun syliini kuin luumun lusikkaan.
.
Nukahdettuani hetkeksi yksin huoneessani minut jo kohta herätettiinkin. Uuden päivän auliiksi kamarineidokseni, sukkien-pukijaksi, sisäköksi, nissetytöksi ja sisälähetiksi ilmoittautui tasan kello 6:01 aamulla ensimmäinen valittuni, D-duuriksi heleän iloisuutensa vuoksi nimittämäni Dinah Daniela Dorinda Dolly D. Pukeuduttuani, ja hänen niiailtuaan hamosissaan, notkisteltuaan silosääriään, polvisteltuaan ja palveltuaan minua kontallaan kengityksessäni lähdimme ulos huoneestani.
.
Kirjurittareksi kynää ja asiakirjasalkkua kantamaan oli osunut nytkin tyttöparista tummempi, näppärän asiallinen neiti Wilma Wendy Wench Whatever. Korpraalittarena minulle ilmoittautui innostunutta tätimäistä paraatisotilaallisuutta kaksin täysin rinnoin puhkuva neiti Rebecca Rachel Ruby, tehden kunniaa ja niiaten.
.
- Ylipäällikkö, ilmoitan komppanian vahvuudeksi 28 neitiä. Rivistä puuttuvat alokasneidit Cindy Cecilia C. ja Phyllis Penelope Pirita P. Otetaanko neidit C ja P heti kiinni, kahlitaanko kaakinpuuhun, kuulustellaan, rangaistaan niskoittelusta, piestään reisille ja pepuille sekä alennetaan alokasta alemmiksi, pelkiksi naaraan nahkoiksi?
.
- Korpraalitar, olen määrännyt alokasneidit Claudia Cecilian ja Pirita Pennyn ansiokkaan yöpalveluksen tähden kauneusunille aamupäiväksi, keskipäivään asti. Käykää heti vapauttamassa neidit C. ja P. siveysvöistä morsiuskamareissa 1 ja 2, annan aikaa suoritukseen viisi minuuttia!
.
Korpraalitar niiasi ja pinkaisi juoksuun suorittamaan tehtävän. Häntä takaisin odotellessani tarkastelin neitirivistöä edessäni A:sta Ö:hön ja mietiskelin uusia ajatuksia pehmeälihaisten kurvikkaiden kaunokaisten kurinalaisesta alokaskoulutuksesta.
.
Heti palattuaan eteeni käskytti korpraalitar Rachel R. neitikomppanian ojentautumaan uudelleen ja järjestäytymään usealla eri tavalla, milloin aakkosjärjestykseen, milloin joko hiusten pituuden, lantionleveyden tai rintojen kuppikoon mukaan, sekä lopuksi antamaan minulle pienen cheerleaderien voimistelunäytöksen. Neidit muodostivat pyramidin, pienimmät pimut keon huipulla. Sitten neitijono marssi edelläni kappeliin, naisliikettä ilmentäen, ylipäällikköään viehättääkseen, lanteitaan keinutellen, pyllyjään pyöritellen.
.
Aamun seremonian päätökseksi neiti Fiona Fabiola F. tiedusteli minulta niiata niksauttaen, pikkuisen polviaan notkistaen, ylipäällikköönsä ylöspäin katsoen, halusinko antaa uuden päiväkäskyn, vai jatkaisimmeko entisellä?
.
Entinen käsky oli saanut kelvata eilen, mutta nyt minulle oli ehtinyt syntyä omia ajatuksia ja päätin määrätä naiskomppanialle seuraavaa:
.
- Tahdon Ylipäällikkönä naisalokkaitten voimisteluun ja lihasharjoitteluun entistäkin enemmän pehmeäliikkeistä plastillisuutta! Kaikkien neitien eleiden on oltava siroja ja kauniita ja ennemminkin naisellisen avuttomia kuin jätkämäisen aggressiivisia, ellen joskus toisin määrää!
.
- Kun käsken, alokasneiti totelkoon! Hänen on kuitenkin sallittua ensiksi kyynelehtiä, pelätä, vapista tai epäröidä. Hän voi näyttää avuttomalta kuin lapsenomainen koomikko Ohukainen, mutta sitten hänen pitää totella. Vaikkapa ensiksi itkeä pirauttaa ja sitten totella.
.
- Alokasneiti tottelee poikkeuksetta aina, mutta epäonnistuminen on hänelle sallittua. Hento puputyttö saakoon punnertaa permannolta vaivalloisesti vain yhden ainoankin suorituksen, tai puolikkaan, ja kiskoa rekillä vain yhden leuanvedon tai sen puolikkaan.
.
- Pakoon juostessaan pieni puputyttö saa jäädä helpostikin kiinni ja hän joutuu antautumaan takaa-ajajalleen, jos tämä on hänen Tarkastajansa ja Valitsijansa.
.
- Luistellessaan tai tanssiessaan neitokainen saa epäonnistuessaan pyllähtää pyllylleen maahan. Epäonnistuessaan toistuvasti voi neiti alokas tunnustaa teinitytön ja pop-laulajattaren tapaan: "Oops! Oh-ouh! I did it again, sorry!". Pystyyn noustuaan hänen tulee muistaa niiata.
.
- Jokainen alokastipu opettelee antautumaan Tarkastajalleen kuin aseella uhattuna, jos Valitsija koskettaa häntä sormenpäällään tai patukalla kuin pistoolin piipulla. Jänishousuisen pikkupöksyisen Pupuneidin on ymmärrettävä sievästi kuin säikähtäen, arkajalkaisen antautumisensa merkiksi, kohottaa tassunsa taivasta kohti, kuten pupusen pitkät korvatkin sojottavat suoraan ylöspäin.
.
- Puputyttökomppanialta vaaditaan neitimäisen sievistelevää siroa käyttäytymistä. Reippaus saa olla vain tätimäistä, pirteää tekoreippautta!
.
- Tipu muistaa aina ensimmäiseksi huolehtia siisteydestään ja ulkonäöstään, hipiästään, hiuksistaan ja pikkuhousujensa puhtaudesta.
.
- Jos neiti kaunokaisen käsketään ryynätä rähmälleen maahan, hänen ei kuitenkaan tarvitse heti singahtaa sotkemaan vaatteitaan mihin tahansa maakentän mutaan. Neiti alokkaan tulee aina varoa likaantumista. Hän saa kaivaa rintaliiviensä kupista esiin vitivalkoisen puhtaan liinan ja levittää sen alleen ennen maastoutumistaan. Eri asia ovat Neideille erikseen uimapuvuissa, bikineissä, monokineissa, tangoissa, yläosattomissa tai alaosattomissa taikka Eevan asussa määräämäni mutapainiottelut.
.
- Käskenkin adjutanttini ja sisälähettini, alokasneiti Daniela Dinah Dorinda D:n etsimään aamupalan jälkeen vaatevarastosta jokaiselle puputytölle varusteeksi vitivalkoisen liinan, neitien sievistelevää ryynäystä varten, sekä jokaisen tipuneidin omaksi valkoiseksi lipuksi, hänen Tarkastajalleen antautumisensa symboliksi.
.
- Haluan kunniakomppanian paraatiasuista ennen kaikkea sieviä, karnevalistisen epäkäytännöllisiä, naisellisen avuttomia ja höpsöjä, naisen logiikalla suunniteltuja. Neiti alokkaat ryhtykööt vapaa-ajallaan kilpasille ompelemaan erilaisia aistikkaita mielikuvitusasuja operettimaisiin satuparaateihin ja muihin esityksiin Tarkastajalleen.
.
- Tulemme järjestämään runsaasti mannekiininäytöksiä ja kauneuskilpailuja, joilla on yksi katsoja ja yksi ylituomari, teidän Ylipäällikkönne. Pukeudutte, esiinnytte, kävelette catwalkilla ja riisuudutte ainoastaan teidän ainoaa Tarkastajaanne ja Valitsijaanne varten.
.
- Kirjuritar kirjatkoon jokaisen sanani muistiin ja korpraalitar valvokoon käskyjeni noudattamista täsmällisesti! Onko kysyttävää?
.
Yksi alokasneiti nosti terhakkaasti kätensä, niiata niksautti ja esitteli itsensä neiti Leonora Laetitia Lillemor L:ksi:
.
- Ylipäällikkö, kuinka alokasneidin pissihätä, kakkihätä, valkovuoto, kuukautiset, naistentaudit, muu kipeys, kauneudenhoito?
.
- Jos neiti alokkaalla on tarve mennä puuteroimaan poskensa tai punaamaan huulensa silloin kun häntä käskytetään, hän nostakoot oikean kätensä sirosti pystyyn ja pyytäkööt lupaa saada puuteroida nenänsä tai lakata kyntensä ensin. Mutta Ylipäällikkö saattaa lähteä itse pissauttamaan tai kakittamaan tipusensa, tarkastamaan omin silmin pätevän syyn. Ellei tarpeen mukaan määrää pikkuhousuihin pissavaippaa.
.
- Kuukautisten alkaminen ja naistentaudit ilmoitetaan korpraalittarelle ja kirjuritar tekee niistä merkinnät. Saatan tarkastaa itse kuukautissiteet jalkoväleissänne. Tulen kyllä tuntemaan jokaisen puputyttöni intiimit yksityiskohdat ja häpyjen karvanvärin. Ylipäällikkönne tietää kaikki salaisimmatkin solanne ettekä voi kätkeä Tarkastajaltanne mitään!
.
***
.
Ruokailun jälkeen korpraalitar Rachel Rebecca R. marssitti komppanian töihin hajuvesiverstaalle. Minulle jäivät adjutantiksi ja assistentiksi neidit Wendy ja Daniela, joiden kanssa lähdin kohti aapiskukon huonetta voidakseni levähtää hetken aikaa.
.
Ohittaessamme erään suuren salin avoimen oven olin näkevinäni vilauksen liikahtelevasta säkistä tai sätkivästä ihmishahmosta! Mitä ihmettä?
.
Työnnyin heti ovesta huoneeseen katsomaan tarkemmin ja näin siellä hunnutetun, suukapuloidun naisen seisomassa melkein liikkumattomana, mutta jonkin verran notkuen, kädet ylhäälle ja jalat alhaalle rautaketjuilla kytkettyinä, kasvot, rinnat ja vatsa puupilaria vasten, selkä kaarella ovelle päin, yläruumiiltaan paitulilla vaatetettuna mutta pylly, reidet ja sääret alastomiksi paljastettuna. Tämä minulle tuntematon neitonen oli melko tiukasti kahlittu itseään paksumman puupylvään ympärille.
.
Vaadin heti selityksen kirjuritar Wendy Wench Wilmalta, koska sidotulla neidillä itsellään oli suukapula ja hän ei olisi pystynyt edes elehtimään kahlituilla käsillään.
.
- Kyseinen alokasneiti Cindy Cecilia Claudia C. on aivan itse tuominnut itsensä tyrkyttäytymisestä ja Ylipäällikön reittä pitkin kiipeämisestä, suosikin asemaan pyrkimisestä. Hän haluaa suorittaa rangaistuksen, koska kokee Neitikunnan vaativan rangaistusta eilisiltana kappelissa ilmi tulleen palautteen perusteella.
.
- Myös alokasneidit Penelope Phyllis Pirita P. ja Maude Mildred Muriel M. ovat vapaaehtoisesti ilman kidutusta tunnustaneet ja ilmoittaneet tahtovansa päästä rangaistaviksi tyrkkyydestä ja Ylipäällikön suosikin asemaan pyrkimisestä. He ovat vuorossa seuraavina neiti Claudia Cecilian rangaistuksen tultua kokonaan suoritetuksi, mikäli Ylipäällikkö niin sallii ja käskee?
.
Jäin sanattomaksi hämmästyksestä. Kirjuritar Wilma niiasi ja vaikeni odottavasti, peläten puhuvansa luvatta liian pitkään. Sillä Tiputytöillä tuli olla kaksi pupunkorvaa pystyssä kuuntelemaan tarkasti Ylipäällikkönsä käskyjä, mutta vain yksi pieni söpö nokka laulamaan, kun Ylipäällikkö käski.
.
Assistenttineitini Daniela niiasi sirosti ja uskaltautui jatkamaan täsmällistä selontekoa:
.
- Oman vitsan tekeminen ja häpeäpaaluun kytkeminen on tavallinen katumusharjoitus tipujen keskuudessa. Neiti Cecilia on itse kerännyt kokoon ja solminut pienen vitsan, jolla Tarkastaja voi hänet piiskata. Muutamallakin läimäyksellä pepulle tai takareisille voidaan hänet vapauttaa syyllisyydentunteesta. Ankarimpia rangaistuksia varten on kellarissa rotanloukko, jota kutsutaan Kirkumiskammioksi, mutta sinne ei kukaan neiti halua vapaaehtoisesti mennä!
.
Olin saanut uutta pohdittavaa. Annoin neiti Cindy Claudian nauttia odotuksesta ja väreillä jännityksestä koko herkällä ihollaan ja kehollaan. Hän ei paljon pystynyt kiemurtelemaan ollessaan tiukan turvallisesti häpeäpaaluun kytkettynä. Hän saattoi vain yhä uudelleen ja uudelleen kuvitella mielessään, mitä Ylipäällikkö tulisi tekemään hänelle?
.
Kahlepaalun lisäksi huomasin huoneessa pari muutakin merkittävää kalustetta, kuten ensiksikin hieman abstraktin, mutta sittenkin selvästi mieshahmoisen pronssipatsaan. Se tuntui kuluneen kiiltäväksi ulokkeidensa kohdilta.
.
Toisessa nurkassa näin katolisista kirkoista tutuksi tulleen puurakenteisen kojun, tummanvärisen, umpinaisen suorakaiteen muotoisen, pohjan pinta-alalta arviolta metri kertaa kaksi metriä. Sisään johti vastakkaisilta sivuilta kaksi ovea.
.
Adjutanttineitini Wendy niiasi ja selitti lisää:
.
- Alokasneidit kätkeytyvät toisinaan vapaa-aikanaan, kukin vuorollaan, rippituolin sisälle tekemään tunnustuksia ja paljastamaan sydämensä salaisuuksia itsestään. Niin, tietenkin myös ennen kaikkea juoruamaan paljastuksia kilpailijoistaan, toisista neideistä, näiden häpeämättömästä tyrkkyydestä tai salaisesta niskojen nakkelusta ja silmien pyörittelystä tai muusta epäkunnioituksesta toisiaan tai jopa Ylipäällikköään kohtaan.
.
Olin hämmästynyt ja tyrmistynyt! Väittivätkö jotkut alokasneidot toisten puputyttöjen saattavan olla joskus epäkunnioittavia ja kapinoivia Tarkastajaansa ja Valitsijaansa vastaan? Niskojen nakkelijoita ja silmien pyörittelijöitä? Ehkä sentään vain naisten kesken, toisiaan kohtaan?
.
Neiti Daniela jatkoi uskaliaasti, jopa hieman haaveksivasti henkäisten:
.
- Me puputytöt haluaisimme purkaa sanoiksi ääneen syvintä sisintämme. Haluaisimme puhua, puhua, puhua! itsestämme ja ajatuksistamme Tarkastajallemme, varmasti enemmän kuin meidän Valitsijamme koskaan jaksaisi kuunnella?
.
- Haluamme kätkeytyä ulkoisesti kopin piiloon voidaksemme sitä keskittyneemmin paljastaa itsemme sisäisesti aivan appo-alastomiksi, henkisesti avatuiksi sisälmyksiksi ja nyljetyiksi naaraannahkoiksi, Tarkastajamme tutkittaviksi. Toivomme että Valitsijamme olisi paikalla kuuntelemassa ja siinä toivossa toistamme täällä tunnustuksemme yhä uudelleen ja uudelleen.
.
Neiti Wilma W. niiasi vuorostaan ja esitti käytännöllisemmän houkutuksen:
.
- Rippituolin kuuntelijan kammio on pehmustettu hyvin mukavaksi Tarkastajaa varten, jos hän haluaa ottaa vastaan meidän alokasneitien salaisia rakkauden kuiskeita ja katumuksen tunnustuksia? Neitien osasto on luonnollisesti puupenkkinen, karu ja kova, jotta keskittyisimme paremmin henkisesti ja muistaisimme oman nautintomme voivan tulla vasta Tarkastajan tekemien Valintojen kautta.
.
Neiti Dinah Dorinda niiasi punastellen, painoi katseensa alas ja jatkoi hiljakseen:
.
- Mykkä pronssipatsas on ollut meille puputytöille, jos vain sallitte, elävän Valitsijamme korvike, silloin kun Tarkastaja itse ei ole läsnä. Me neitoset osoitamme usein "Kultaista Sonnia" kohtaan samaa kunnioitusta, hellyyttä ja palvontaa, jota haluaisimme, jos saisimme, koko sydämestämme antaa todelliselle Tarkastajallemme ja elävälle Valitsijallemme. Neidit pesevät, hierovat, silittelevät ja suutelevat patsasta haaveillen Valitsijastaan...
.
Kirjuritar Wendy W jatkoi:
.
- Neidit niiaavat ja laskeutuvat lattialle rähmälleen rukousmattojen päälle palvomaan patsasta korvikkeena. Neidit jopa riisuutuvat ja paljastavat itsensä bikinisilleen tai pikkupöksysilleen patsaan katseltaviksi, silloin kun eivät pääse näyttämään kaunista alastomuuttaan itse elävälle Valitsijalleen!
.
Neiti Dorinda Daniela huudahti, suorastaan vapautuneesti ja runollisesti:
.
- "Kultaisen Sonnin" loisteen luo käyvät naiset iho paljaana kuin aurinkoa palvomaan, mutta se ei rusketa eikä saa ihoa punertumaan... Se on pelkkä torpparin aurinko eli Täysikuu, joka heijastelee Valitsijan, todellisen auringon loistoa. Ylipäällikön, joka saa meidän ihomme punastumaan, joko tunteidemme kautta veren syöksyessä poskillemme tai kovilla otteillaan ihollamme, pakottaen fyysisesti veremme kiertämään tahtomallaan tavalla, joka on samalla myös oma hahmottamaton, ajattelematon toiveemme, jota emme itse osaisi sanoa, vaan jonka jätämme kokonaan Tarkastajamme hallittavaksi ja muotoil...
.
Minun oli vaikea hillitä itseäni. Vereni kuohui suonissani. Olisinpa halunnut heti ryöstää runollisen neiti Dolly D-duurin, viedä hänet pieneen pussauskoppiin, repiä hänen vaatteensa ja panna hänen verensä kiertämään naisen paljastuneen ihon huokosissa. Mitä saatoin tehdä, mitäkö vain, vai enkö?
.
Tempaisin neiti Dorindan syleilyyni kesken hänen puheittensa ja suutelin häntä suoraan suulle, kiihkeästi ja pitkään. Neiti Dollyn oli siten mahdotonta puhua enää, niin kiinnostavaa kuin häntä olikin kuunnella. Miksi häntä estinkään, miksi rakkauden oli nyt tapettava puhe? Neiti Dinah puristautui minua vasten omasta puolestaan hengästyneen kiihkeästi. Välillä hän tuntui hetkisen hervottomalta, rakastajan rajun melkein viedessä tajun. Hän antautui kuin kokeeksi vain Valitsijansa voittamaksi, mutta uskaltaen itsekin haluta intohimoisesti kaikin sellaisin voimin, joita saattoi riittää pajunvitsamaisen hoikalta 163-senttiseltä 53-kiloiselta blondiinilta maitotytöltä.
.
Joitakin hetkiä tunsin koko kehollani vain neiti Dollyn pelkästään, koko ympäristönä ja maailmankaikkeutena. Kiihkeän yhteen puristuneen läheisyyden. Sitten pystyin taas myös ajattelemaan. Määräisinkö neiti Danielan heti pesulle ja riisuttuna tarkastushuoneeseen odottamaan hidasta ja täydellistä naisenvartalon tutkimusta ja kaikkien naisellisten muotojen mittausta? Ei mutta neiti Dorindahan oli tämän päivän assistenttini, sisäkköni ja tarjoilijattareni, hänellä oli virkansa sisälähettinä ja juoksutyttönä, miten hankkisin uuden? Kai minun pitäisi säästää hänet Morsiuskamariin ensi yöksi? Vaan ehtisikö tunnelma laimentua lähituntien kuluessa?
.
Irrotin rauhallisesti neiti Danielan itsestäni, taputtelin hyväksyvästi sekä silittelin ja kampailin sormillani hänen sekaisin menneitä pitkiä vaaleita hiuksiaan ja rutisteltuja vaatteitaan. Neiti Dolly seisoi hiljaa, yläruumistaan tärisyttävää kiihkeää hengitystään tasoitellen, passiivisesti odotellen valmistautuneena kaikkeen mitä häneltä vain tahtoisiinkaan.
.
- Kirjataanko tarkastus tai rangaistus assistentti Dinah Daniela D:lle? Koska hänen sisäkön hilkkansa roikkuu päässä huolimattomasti kallellaan! kysyi sihteerilintu Wendy W, viileän asiallisesti, ellei kateellisena.
.
- Kirjataan että korpraalineiti Rachel Rebecca R. toimittaa neiti Dolly Danielan asianmukaisesti siveysvyötettynä ensi yöksi Morsiuskamariin numero yksi. Seuraavaksi neiti Dorothy saa poistua puuteroimaan nenänsä, kampaamaan hiuksensa, asettelemaan hilkkansa paremmin ja vaikkapa pikkuiselle pesulle ja pisulle, vaihtamaan pikkupöksyt kuiviin, mutta hän ilmestyy sen jälkeen taas tip-top sisäkkönä palvelukseen 20 minuutin päästä. Toimikaa!
.
Neiti Dorinda niiata niksautti ja pinkaisi nopeasti naistenhuoneeseen. Järjestys oli jälleen voittanut äkillisten tunteenpurkausten kaaoksen.
.
Kirjurineito Wendy W. jatkoi asiallista selostusta salistamme:
.
- Kun rippituolin kuuntelijan osasto on tyhjä, Tarkastajan ollessa muualla, voi neitonen kuvitella puhuvansa lähellä olevan patsaan edustamalle symboliselle Ylipäällikön hahmolle.
.
- Ja mikäli läsnä olevalle Tarkastajalle tehdyt tunnustukset vaativat neitosen välitöntä rankaisemista, on häpeäpaalu käytännöllisesti lähellä, jolloin säästyy kuljetuskustannuksia eli työaikaa korpraalilta.
.
- Esimerkiksi kahleissa oleva neiti Claudia Cinderella C. on tunnustanut tekonsa Ylipäällikön patsaalle ja ottanut oma-aloitteisesti suorittaakseen rangaistuksen häpeäpaalussa, johon korpraalitar on sitten hänet kahlinnut.
.
Cindy, Cindy... Mitä hänelle tekisin? Yhäkö kullanmurua odotutin. En halunnut vähääkään satuttaa, kivun aiheuttaminen olisi kauhistuttavaa. Mutta miten paljon rakkaudessa onkin palvontaa? Tarkastajan ja Valitsijan palvonnan ehdottomuus ja antaumuksellisuus Tipulassa teki suuren vaikutuksen.
.
Olin utelias rippituolista ja menin kokeilemaan istumista kuuntelijan pehmeällä sohvalla. Testasin miten voisin halutessani raottaa säleikköjä ja tarkastella piilosta vaivihkaa joko tunnustusten tekijää kopissa tai vaihtoehtoisesti tirkistellä saliin "Kultaista Sonnia" palvomaan tulleita puputyttöjä, näiden voimatta tietää läsnäolostani, jos olisin tullut paikalle salaa ja pysyisin hiirenhiljaa?
.
Näinkin saman tien piilostani miten naistenhuoneesta itseään puuteroimasta palannut neiti Dolly Daniela Dinah D. avasi nyt siivouskomeron oven, kasteli vedellä ja desinfiointiaineella pesusienen sekä pyyhki huolellisesti alastoman patsaan lanteita. Sitten hän suuteli hellästi patsaan keskiruumiin uloketta, kaksi, kolme ja neljä kertaa. Neiti Dinah vilkaisi hätäisesti rippituolin suuntaan ja punastui tiedostaessaan, että saatoin ehkä salaa piilosta nähdä mitä hän teki. Tai ehkä hän halusikin minun näkevän? Neiti niiata niksautti patsaalle, kyyristyi sitten polvilleen sen eteen rukousmatolle ja painoi punastuneet kasvonsa alas rukousmattoaan vasten.
.
Neiti Wendy Wilma Wench W. polvistui vuorostaan patsaan eteen ja alkoi hellästi pyyhkiä puhdistussienellä patsaan puolivälin uloketta. Sitten neiti raotti suunsa ja alkoi hitaasti hamuta patsaan pronssista uloketta huuliensa väliin ja suuhunsa, minne se mahtui hyvinkin, kun ei ollut provokatiivisen ylisuuri tai oli vähitellen kulunut pienemmäksikin puputyttöjen huulten kuluttamana.
.
Suoritettuaan tekonsa neiti Wilhelmina W. kohottautui polviltaan pystyyn, kääntyi rippituolin suuntaan ja niiasi, arvattavasti tietoisena siitä, että Tarkastaja oli katsellut hänen esityksensä. Lopuksi Wilmakin kyyristyi rukousmatolle pää patsaaseen päin ja painoi hetkeksi kasvonsa maahan.
.
Muistin äkkiä, että olisi jo korkea aika vapauttaa neiti Claudia Cecilia C. pitkästä rangaistuksen odotuksestaan. Kävelin häpeäpaalun luo, nykäisin kytkettyä pupulaista hellästi hiuksista ja asetin huolehtivaisesti assistenttini Daniela Daria D:n minulle ojentaman tyynyn Cindyn kasvojen pehmikkeeksi, ettei tämä vain kolhisi päätään pylvääseen.
.
Claudiaa selvästikin jännitti ja hän värähti hieman, kun silitin hänen alastonta takapuoltaan vitsalla. Pistelevät risut hivelivät hänen paljaita pakaroitaan varoitukseksi, että vitsa ehkä iskisi kohta. Sitten annoin Cecilia Cinderellan valkealle pehmeälle pepulle vain yhden symbolisen pienen lyönnin, odotetuksi pikku häpeärangaistukseksi tyrkkyydestä ja kiipimisestä reittä pitkin, Valitsijan suosikiksi tuputtautumisesta, kuten ahkera Wendy W. halusi muotoilla tapahtumasta merkinnän muistikirjaan.
.
Lähetin juoksutyttösen Dorindan neljän minuutin asialle hakemaan korpraalitar Rebeccaa, joka saisi heti juosta Häpeähalliin vapauttamaan alokasneiti Claudian kahleista ja marssittamaan tämän vihdoin aiemman käskyni mukaisesti lepäämään sänkyyn kauneusunille lopuksi aamupäiväksi.
.
Neitien Penelope Piritan ja Maude Murielin mahdollisesti myös kaipaamaa alistumista ruumiilliselle rangaistukselle lykkäsin joskus tulevaisuudessa harkittavaksi. Olin omasta mielestäni käsitellyt noita molempia pupusia jo kylliksi viimeisen vuorokauden aikana, liika olisi liikaa.
.
Olin väsynyt monivivahteisesta yöstä ja aamusta ja halusin itse päästä lepäämään pariksi tunniksi aivan yksin vuoteeseeni. Kirjurineiti Wendy Wilhelmina voisi vartioida rauhaani vaikkapa päinmakuulla patjalla lojuen ja kirjoittaa päiväkirjaa aamun tapahtumista. Sisäkköneiti Dolly Deborah Daniela saisi myös asettua lepäämään toiselle patjalle odottelemaan Valitsijansa myöhempiä käskyjä, uskollisen narttukoiran tavoin, mutta vain puputytön töpöhäntää kuvaannollisesti isännälleen heilutellen.
.
xxxxxx
.
Harharetki Aakkoselaan eli Esineistö.
A. Saapuminen (Aakkosela)
B. Valitseminen (Aakkosela)
C. Tarkastaminen (Aakkosela)
D. Perehtyminen (Aakkosela)
E. Hunnuttaminen (Aakkosela)
F. Ohjeistaminen (Aakkosela)
jatkuu...
(Romanttinen ja eroottinen fantasia, seksuaalinen unelma ja uni)
.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)