"Nyt voitaisiinkin mennä juomaan teetä!" keksii Pollyanna talonsa tullessa ties monennenko kerran vastaan edestakaisella kävelyreitillä.
.
Kiipeämme portaat neljänteen kerrokseen. Pollyanna avaa oven 33 neliömetrin suuruiseen neliömäiseen yksiöön. Eteisestä lounaaseen, vastapäätä kotiovea, on neliömäinen ikkunaton kylpyhuone, jonka takana on neliön muotoinen keittiö ikkunoin lounaaseen. Eteisen vieressä kaakossa on neliömäinen makuualkovi. Loput tilasta on neliön muotoista olohuonetta, josta pääsee lounaaseen ulos pitkulaiselle avonaiselle parvekkeelle, joka on tyhjä ja täysin käyttämätön.
.
Pollyannan koti on hyvin steriilin tuntuinen, karu kuin sairaalan huone. Yhtään viherkasvia ei ole sisällä eikä parvekkeellakaan. Pollyanna ei jaksaisi hoitaa mitään kotikukkia eikä lemmikkieläimiä eikä omaa vauvaakaan, jollaisen sikiön hän on kerran abortoinut (Kullervon kanssa).
.
Pollyannan koti on kuin kuollut ja kivettynyt. Mikään ei tunnu kodissa hevin muuttuvan eikä liikkuvan. Tavaroiden paikkoja ei voi vaihtaa eikä siirtää, sillä kaikelle on jo kerran määrätty paikkansa. Pölykään ei uskalla leijailla täällä.
.
Pöydät, tuolit, sängyt, sohvat ja hyllyt, tarpeelliset standardimaiset huonekalut, on valittu mielikuvituksettomasti ja sisustettu persoonattoman tylsästi, aivan kuin tavoitteena olisi neutraalius tai vaikkapa vain helppo siivottavuus. Kirjahyllyssä on toki muutama rivi kirjakerhojen valitsemia ja vaivattomasti kotiin postittamia kirjoja. Makuualkovin täyttävä iso parisänky on petattu vaalean päiväpeitteen alle.
.
"Minä tilaan kaikki kalusteet, päällysvaatteet, alusvaatteet, liinavaatteet, kodin tarvikkeet ja koriste-esineet aina postimyynnistä, Anttilasta, Hobby Hallista, Elloksesta, kirjakerhoista ja kuponki-ilmoituksista. En jaksaisi ajaa itse bussilla tai junalla Helsingin pakokaasujen täyttämään keskustaan tai lähiöiden ruuhkaisiin kauppakeskuksiin kiertelemään kaupoissa. Postimyynti on niin paljon kätevämpää. Kaiken mikä ei sovi tai mistä en pidä voin aina palauttaa."
.
"Siskoni mies Kaarlo on koonnut kaikki koottavat huonekalut. Maksoin kyllä hänelle tuhat markkaa, vaikka ei hän olisi halunnut ottaa kuin satasen bensarahoiksi, kun joutui ajamaan satoja kilometrejä toisesta kaupungista. Olisin voinut tarjota muutakin, mutta se oli hänestä sopimatonta, kun hän on sellainen vanhanaikainen maaseutukaupungin mies."
.
Pollyanna tarjoaa putkilosta murusina lusikoitavaa sveitsiläistä piparmintun makuista yrttiteetä. Se on kuulemma terveellistä, kuten lautasella olevat kaurakeksitkin. Jyväskylän kaurakeksitehdas on Pollyannan tutkimusten mukaan kaikkein terveellisin.
.
"Useimmat tutkimukset nimittäin osoittavat... ja erään naistenlehden (Eevan) artikkelin mukaan... " - Pollyanna argumentoi vähän väliä erilaisia terveysväitteitä.
.
"Nykyisin jopa 83 % hammaslääkäreistä suosittelee nimenomaan Elmeri-merkkistä tahnaa kaikkein parhaimpana! Tällaiset asiat olisi hyvä muistaa joka kerta kaupassa käydessään. Ne pitäisi toistaa joka viikko lehdissä, radiossa ja televisiossa. Presidentti Kekkosenkin pitäisi olla vähän aktiivisempi koko kansan terveysvalistuksessa."
.
Lopulta Pollyanna varmistaa bussiaikataulun. Lähimmältä päätepysäkiltä Jehovan Todistajien uutta valtakunnansalia vastapäätä lähtee viimeinen autovuoro jo klo 23:35, mutta kauempana S-Marketin ohi ajaa busseja myöhemminkin, jos edellisestä lähdöstä myöhästyy.
.
"Tavataanko, Pekka, uudelleen vaikka viikon päästä? Ihan samaan aikaan, niin on helppo muistaa, eikä tarvitse soitella, kun olen vähän huono puhumaan puhelimessa. Mutta tule täsmällisesti seitsemältä, sillä inhoan odottamista! Oli oikein mukava tavata! Hei hei ja hyvää yötä!" hyvästelee Pollyanna.
.
Viikon ja kuukauden päästä Pollyanna on käytökseltään ja olemukseltaan hämmästyttävän samanlainen. Vaatteetkin taitavat olla samat. Kasvojen synnyttämä vaikutelma vaihtelee huonompaan ja parempaan siitepölyallergisen heinänuhan vaikutusten myötä.
.
Pollyanna ei ole varsinaisesti missikaunotar. Ehkäpä hänessä voisi kuvitella jonkun Etelämeren alkuasukkaan karusti veistettyjä piirteitä yhdistyneenä tahitilaiseen seksuaaliseen halukkuuteen ja puheliaaseen naiselliseen herttaisuuteen sekä tanssivaan hoikkuuteen. Tai sopisiko hän arabialaiseksi haaremin ruusuksi hunnun taakse.
.
Pollyanna ei harrasta kotonaan peilejä. Kuuluisassa lastenkirjassa pikkutyttö Pollyanna Whittier toivoi ullakkokomeroonsa omaa peiliä, mutta kun ei sitä saanut, iloitsi siitä, ettei joutunut näkemään kasvojensa lukemattomia pisamia, joista hän ei itse pitänyt.
.
Pollyanna käy hierojilla pehmentämässä lihastensa jäykistymiä. Hänen ruumiinsa on jännittynyt ja jäykkä lapsuuden ahdistavien kotiolojen johdosta. Hän on myös henkisesti kaavamainen ja käyttäytyy usein konemaisesti kuin käkikello, vaikka toisinaan tanssahteleekin innostuessaan, vuoroin niinkin.
.
"Mun hierojani löysi aivan kauheasti jumiin jännittyneitä lihaksia monista paikoista. Kaikkien ihmisten kannattaisi käydä hierojilla ja jos käy sokeilla hierojilla, ei tarvitse edes jännittää niin paljon uuden hierojan arvostelevaa katsetta. Sokeat on tosin kalliimpia, 47 markkaa puolelta tunnilta. Näkevät hierovat halvemmalla."
.
Pollyannan kotona kaikki esineet pidetään tarkoin paikoillaan. Taikka pysyvät ne yleensä pitämättäkin. Ihmiset istuutuvat joka kerta juuri samoille tuoleille ja käyttäytyvät tismalleen samoin kuin edelliselläkin kerralla. Ehkäpä niin tehdään psykoterapeuttien vastaanotoilla, joilta Pollyanna on imenyt vaikutteita.
.
"Kirjahylly ja pöytä ja sohva ja tuolit ovat niillä paikoilla, mihin siskoni mies Kaarlo ne aikoinaan pani. Ne oli kai niihin paikkoihin sillä hetkellä helpointa saada mahtumaan, että Kaarlo pystyi tuomaan ja kokoamaan lisää tavaroita. En ole ajatellut asiaa sen kummemmin, En ole muuttanut mitään Kaarlon jäljiltä, kun en välitä mistään turhista muutoksista. Muutenkin on paljon ajateltavaa ja järjesteltävää jo ihan omassa elämässäkin."
.
Pollyanna tartuttaa käyttäytymismaneerejaan. Ehkäpä monet repliikit alkavat toistua samanlaisina kerrasta toiseen. Juotava tee on aina yhtä ja samaa sveitsiläistä piparminttu-yrttiteetä, samoista astioista, tarjoiltuna samaan aikaan tasan klo 23, ja kaurakeksitkin ovat samoja jyväskyläläisiä jo terveellisiksi todettuja. Metsälän Liikenteen linja-auto lähiöstä keskustaan lähtee Jehovan Todistajien Valtakunnansalin läheltä klo 23:35.
tiistai 6. marraskuuta 2018
p-4: Polkuannan kävelylenkki
Toukokuun keskiviikkona Pollyanna täsmentää puhelimessa:
.
"Tule torstaina mahdollisimman tarkalleen kello 19, enintään 5-7 minuuttia yli. En yhtään pidä odotuksesta ja sellainen hermostuttaa minua, eikä minulla riitä siihen ylimääräistä aikaakaan. Enhän muuten tietäisi kuka on tulossa kulloinkin. Siis tasan kello 19. Puhutaan sitten enemmän, kun olen vähän huono puhumaan pitkään puhelimessa. Hei hei!"
.
Torstaina tasan klo 19 Pollyanna avaa yksiönsä oven ja astuu saman tien ulos rappuun, näköjään jo valmiiksi kengittäytyneenä ja takittautuneena keväistä ulkoilulenkkiä varten.
.
"Hei, oikein kiva kun tulit! On kaunis ilta tänäänkin, tai ei ainakaan sada paljon vettä nytkään. Jutellaan mieluummin ensin ulkona ja voidaan lopuksi tulla tänne ylös juomaan kupillinen teetä", Pollyanna sanoo.
.
Pollyannan osoittama kävelyreitti kulkee ensin Ohratietä tien päähän ja takaisin, sitten Kauratietä Vehnätien päähän ja Vehnätietä toiseen päähän ja takaisin. Sitten taas Ohratietä tai Vehnätietä tai Kauratietä uudelleen, tunti taikka tuntikausia edestakaisin muutamia hiljaisen autioita pikkuteitä, jotka risteilevät hämähäkin kutoman verkon lailla pienkerrostalojen ympäristössä omakoti- ja rivitaloalueella, Pollyannan talo verkon keskipisteessä.
.
"Jos tie on pitkä, ehtii matkalla jutella enemmän! Mutta jos tie onkin lyhyt, pääsee nopeammin perille!" mietiskeli optimistinen Pollyanna Whittier vuonna 1913.
.
Pollyanna ei kiinnitä lainkaan huomiota ympäristöönsä, maisemaan, laulavatko linnut, kukkiiko kasvillisuus, paistaako, pilveileekö vai sataako, sillä hän keskittyy herkeämättä puhua pälpättämään tauotonta kertomusta omasta itsestään, omista sukulaisistaan, terveysasioista ja erityisesti entisistä, nykyisistä ja tulevista poikaystävistään.
.
Pollyanna opiskelee yliopistossa psykologiaa, ainakin pyrkii sinne, aikoo joskus pyrkiä opiskelemaan sitä. Hän on ajatellut aikovansa pyrkiä myöhemmin opiskelemaan psykologiaa, biologiaa tai ympäristönsuojelua. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysministerin tehtävät kiinnostaisivat, mutta eivät pienimmät virat.
.
Tarkoilla suunnitelmilla ei ole suurta väliä, sillä Pollyanna on hyvin optimistinen! Kaikenlaista hyvää voi tapahtua aivan yllättäen ihan milloin vain, tai jos sattuukin käymään toisinpäin, siinä on kuitenkin toisaalta omat hyvät ja huonot puolensa.
.
"Hoidan nyt pieniä lapsia ja luen itsekseni ympäristömyrkyistä. Kirjoitan niistä myös, esimerkiksi mielipidekirjoituksia sanomalehtiin. Kärsin itse allergioista ja siksi asun kerrostalon ylimmässä kerroksessa. Vanhempani ostivat minulle tämän lähiön kalleimman yksiön."
.
Pollyannalla on siniset silmät ja erinomainen näkökyky. Hän ei ole koskaan tarvinnut silmälaseja. Hänen päätään koristavat pitkät vahvat vaaleat hiukset ja hän on vielä teinityttömäisen hoikka ja siro. Hän myös pukeutuu teinityttömäisesti, edellisten vuosikymmenten lukiolaistyttöjen malliin. Hän on ehtinyt pukeutua niin jo vuosikymmenen, jollei toisenkin, uskollisesti tyyliään muuttamatta.
.
"Eräs vanha koulukaverini Riitta tuli vastaan ja tervehti. Ihmettelin, miten hän vielä saattoi tunnistaa minut, niin monen vuoden jälkeen, kun oli itsekin muuttunut kovasti? No, vaatteista! vastasi Riitta. Hih hih hii!"
.
"Hei arvaapa minkä ikäinen mä olen? Olenko mä... no esimerkiksi 18...? No niin, olenhan mä nyt vähän enemmän, mutta olenko vielä vaikka 20 vai 22? No joo, olenhan mä yli 24... mutta olenko vielä 26...tai 28... taikka yli 30? Mutta jokainen ihminen voi olla juuri sen ikäinen kuin haluaa. Mulla on vielä paljon nuoruusvuosia elämättä!"
.
"Mä olen nyt ollut vähän kiinnostunut yhdestä television meteorologista. Olen ajatellut soittaakin sille ja kysyä... - Kyllä niin tehdään! Olen lukenut lehdistä! Viikkolehtien mukaan hyvin monet vieraat naiset soittelevat jatkuvasti esimerkiksi Donnerille! Olen minäkin joskus melkein soittanut sille, tai etsinyt Donnerin osoitetta puhelinluettelosta, tai kysellyt Kanervaa numeropalvelusta, mutten ihan vielä ole mennyt loppuun asti."
.
"Mun entinen poikaystäväni Kullervo, joka on historianopettaja, toivoi aina menevänsä joskus mun kanssani naimisiin, mutta mä tähdensin hänelle aivan alusta alkaen, etten voi koskaan, en koskaan, rakastaa häntä niin paljon, sillä olemme keskenämme liian erilaisia tai toisaalta liian samanlaisiakin."
.
"Kun perusasiat ovat kunnossa, ihminen on onnellinen. Ihmiset ovat onnettomia, koska etsivät onneaan muualta, tajuamatta että perusasioista kaikki riiippuu. Jopa Kullervokin, mun entinen poikaystäväni, sanoo oivaltaneensa vähitellen tämän, kun olen sanonut hänelle."
.
"Mun pitäisi nyt keskittyä järjestelemään mun elämäni, järjestämään asiani ja järjestämään ihmissuhteeni. Kaikkien muidenkin ihmisten pitäisi järjestää oma elämänsä. Olen ajatellut tutustua vähitellen ainakin kahteentuhanteen mieheen löytääkseni vihdoin itselleni sopivimman poikaystävän."
.
"Mielestäni jokaisen kannattaisi aina pitää mukanaan sellaisia lappusia, joissa olisi pieni rakkausruno ja puhelinnumero. Niitä voisi kadulla antaa kaikille näkemilleen mielenkiintoisille ihmisille. Siten olisi entistä suuremmat mahdollisuudet löytää juuri oikea ihminen itselleen. Joskus aion kyllä alkaa tehdä noin."
.
"Pitempiaikaisia poikaystäviä mulla on ollut vain eräs Kullervo ja eräs nuori poika aivan nuorena. No, melkeinpä ihan yhden käden sormilla voisin laskea pitempiaikaiset seksisuhteetkin."
.
"Eikun anteeksi, taisin laskea äsken vahingossa väärin. Tarkoitukseni oli kuitenkin sanoa, että melkein kahden käden sormilla voisin laskea entisten pitkäaikaisten seksikumppanieni määrän."
.
"Mun entinen poikaystäväni Kullervo oli aina liiankin huolehtivainen halutessaan kaikkea hyvää mulle ja kaikille muille ihmisille. Mutta joskus Kullervokin hermostui minun kanssani ollessaan oikein kovasti ja sanoi, että jos hänen ulottuvillaan vain kerrankin olisi se kuuluisa punainen nappi, jolla ydinpommit voidaan räjäyttää, niin hän kyllä menisi painamaan sitä nappia ja pamauttamaan triljooniksi kilon palasiksi koko maapallomme. Eikö olekin kauheaa?"
.
"Jos niin viilipyttymäisen rauhallinen Kullervokin voi noin hermostua, niin entäpä sitten, jos jollekulle suurvallan presidentille tulisi avioliittokriisi? Ja hän ei ammuskelisi vain kotonaan, vaan kotiplaneetallaan... Tulisivatko edes ufot silloin maapallon apuun, tai Jumala, jos on olemassa?"
.
"Mielestäni heti ensimmäisellä tapaamiskerralla ei välttämättä tarvitse, eikä ehkä pitäisikään, mennä sänkyyn, vaikkakin viimeistään toisella kerralla. Maksulliset päiväkahvit ovat tietysti asia erikseen."
.
Tunnit kuluvat kävellen kuin oravanpyörässä ympäri Kauratietä ja Ruistietä ja Ohratietä ja Vehnätietä ja Rypsitietä. Eikö sama edestakainen reitti käy Pollyannasta lainkaan yksitoikkoiseksi?
.
"Yksikseni käyn kävelylenkeillä vain, koska kävely on monien tutkimusten mukaan hyvin terveellistä. Silloin kuljen samaa yhtä tietä niin monta kertaa edestakaisin, että kilometrejä kertyy tarpeeksi. Voin samalla miettiä omia asioitani ja siskojeni ja muiden sukulaisteni ja tuttavieni asioita."
.
"En välitä lainkaan turismista! Mielestäni itseään ei pidä hajottaa moneen eri asiaan. Kuten eräs vanki on sanonut: Silloin kun on vankilassa, sitä vain lusitaan, ja sitten kun on vapaana harrastetaan muita asioita."
.
"Tule torstaina mahdollisimman tarkalleen kello 19, enintään 5-7 minuuttia yli. En yhtään pidä odotuksesta ja sellainen hermostuttaa minua, eikä minulla riitä siihen ylimääräistä aikaakaan. Enhän muuten tietäisi kuka on tulossa kulloinkin. Siis tasan kello 19. Puhutaan sitten enemmän, kun olen vähän huono puhumaan pitkään puhelimessa. Hei hei!"
.
Torstaina tasan klo 19 Pollyanna avaa yksiönsä oven ja astuu saman tien ulos rappuun, näköjään jo valmiiksi kengittäytyneenä ja takittautuneena keväistä ulkoilulenkkiä varten.
.
"Hei, oikein kiva kun tulit! On kaunis ilta tänäänkin, tai ei ainakaan sada paljon vettä nytkään. Jutellaan mieluummin ensin ulkona ja voidaan lopuksi tulla tänne ylös juomaan kupillinen teetä", Pollyanna sanoo.
.
Pollyannan osoittama kävelyreitti kulkee ensin Ohratietä tien päähän ja takaisin, sitten Kauratietä Vehnätien päähän ja Vehnätietä toiseen päähän ja takaisin. Sitten taas Ohratietä tai Vehnätietä tai Kauratietä uudelleen, tunti taikka tuntikausia edestakaisin muutamia hiljaisen autioita pikkuteitä, jotka risteilevät hämähäkin kutoman verkon lailla pienkerrostalojen ympäristössä omakoti- ja rivitaloalueella, Pollyannan talo verkon keskipisteessä.
.
"Jos tie on pitkä, ehtii matkalla jutella enemmän! Mutta jos tie onkin lyhyt, pääsee nopeammin perille!" mietiskeli optimistinen Pollyanna Whittier vuonna 1913.
.
Pollyanna ei kiinnitä lainkaan huomiota ympäristöönsä, maisemaan, laulavatko linnut, kukkiiko kasvillisuus, paistaako, pilveileekö vai sataako, sillä hän keskittyy herkeämättä puhua pälpättämään tauotonta kertomusta omasta itsestään, omista sukulaisistaan, terveysasioista ja erityisesti entisistä, nykyisistä ja tulevista poikaystävistään.
.
Pollyanna opiskelee yliopistossa psykologiaa, ainakin pyrkii sinne, aikoo joskus pyrkiä opiskelemaan sitä. Hän on ajatellut aikovansa pyrkiä myöhemmin opiskelemaan psykologiaa, biologiaa tai ympäristönsuojelua. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysministerin tehtävät kiinnostaisivat, mutta eivät pienimmät virat.
.
Tarkoilla suunnitelmilla ei ole suurta väliä, sillä Pollyanna on hyvin optimistinen! Kaikenlaista hyvää voi tapahtua aivan yllättäen ihan milloin vain, tai jos sattuukin käymään toisinpäin, siinä on kuitenkin toisaalta omat hyvät ja huonot puolensa.
.
"Hoidan nyt pieniä lapsia ja luen itsekseni ympäristömyrkyistä. Kirjoitan niistä myös, esimerkiksi mielipidekirjoituksia sanomalehtiin. Kärsin itse allergioista ja siksi asun kerrostalon ylimmässä kerroksessa. Vanhempani ostivat minulle tämän lähiön kalleimman yksiön."
.
Pollyannalla on siniset silmät ja erinomainen näkökyky. Hän ei ole koskaan tarvinnut silmälaseja. Hänen päätään koristavat pitkät vahvat vaaleat hiukset ja hän on vielä teinityttömäisen hoikka ja siro. Hän myös pukeutuu teinityttömäisesti, edellisten vuosikymmenten lukiolaistyttöjen malliin. Hän on ehtinyt pukeutua niin jo vuosikymmenen, jollei toisenkin, uskollisesti tyyliään muuttamatta.
.
"Eräs vanha koulukaverini Riitta tuli vastaan ja tervehti. Ihmettelin, miten hän vielä saattoi tunnistaa minut, niin monen vuoden jälkeen, kun oli itsekin muuttunut kovasti? No, vaatteista! vastasi Riitta. Hih hih hii!"
.
"Hei arvaapa minkä ikäinen mä olen? Olenko mä... no esimerkiksi 18...? No niin, olenhan mä nyt vähän enemmän, mutta olenko vielä vaikka 20 vai 22? No joo, olenhan mä yli 24... mutta olenko vielä 26...tai 28... taikka yli 30? Mutta jokainen ihminen voi olla juuri sen ikäinen kuin haluaa. Mulla on vielä paljon nuoruusvuosia elämättä!"
.
"Mä olen nyt ollut vähän kiinnostunut yhdestä television meteorologista. Olen ajatellut soittaakin sille ja kysyä... - Kyllä niin tehdään! Olen lukenut lehdistä! Viikkolehtien mukaan hyvin monet vieraat naiset soittelevat jatkuvasti esimerkiksi Donnerille! Olen minäkin joskus melkein soittanut sille, tai etsinyt Donnerin osoitetta puhelinluettelosta, tai kysellyt Kanervaa numeropalvelusta, mutten ihan vielä ole mennyt loppuun asti."
.
"Mun entinen poikaystäväni Kullervo, joka on historianopettaja, toivoi aina menevänsä joskus mun kanssani naimisiin, mutta mä tähdensin hänelle aivan alusta alkaen, etten voi koskaan, en koskaan, rakastaa häntä niin paljon, sillä olemme keskenämme liian erilaisia tai toisaalta liian samanlaisiakin."
.
"Kun perusasiat ovat kunnossa, ihminen on onnellinen. Ihmiset ovat onnettomia, koska etsivät onneaan muualta, tajuamatta että perusasioista kaikki riiippuu. Jopa Kullervokin, mun entinen poikaystäväni, sanoo oivaltaneensa vähitellen tämän, kun olen sanonut hänelle."
.
"Mun pitäisi nyt keskittyä järjestelemään mun elämäni, järjestämään asiani ja järjestämään ihmissuhteeni. Kaikkien muidenkin ihmisten pitäisi järjestää oma elämänsä. Olen ajatellut tutustua vähitellen ainakin kahteentuhanteen mieheen löytääkseni vihdoin itselleni sopivimman poikaystävän."
.
"Mielestäni jokaisen kannattaisi aina pitää mukanaan sellaisia lappusia, joissa olisi pieni rakkausruno ja puhelinnumero. Niitä voisi kadulla antaa kaikille näkemilleen mielenkiintoisille ihmisille. Siten olisi entistä suuremmat mahdollisuudet löytää juuri oikea ihminen itselleen. Joskus aion kyllä alkaa tehdä noin."
.
"Pitempiaikaisia poikaystäviä mulla on ollut vain eräs Kullervo ja eräs nuori poika aivan nuorena. No, melkeinpä ihan yhden käden sormilla voisin laskea pitempiaikaiset seksisuhteetkin."
.
"Eikun anteeksi, taisin laskea äsken vahingossa väärin. Tarkoitukseni oli kuitenkin sanoa, että melkein kahden käden sormilla voisin laskea entisten pitkäaikaisten seksikumppanieni määrän."
.
"Mun entinen poikaystäväni Kullervo oli aina liiankin huolehtivainen halutessaan kaikkea hyvää mulle ja kaikille muille ihmisille. Mutta joskus Kullervokin hermostui minun kanssani ollessaan oikein kovasti ja sanoi, että jos hänen ulottuvillaan vain kerrankin olisi se kuuluisa punainen nappi, jolla ydinpommit voidaan räjäyttää, niin hän kyllä menisi painamaan sitä nappia ja pamauttamaan triljooniksi kilon palasiksi koko maapallomme. Eikö olekin kauheaa?"
.
"Jos niin viilipyttymäisen rauhallinen Kullervokin voi noin hermostua, niin entäpä sitten, jos jollekulle suurvallan presidentille tulisi avioliittokriisi? Ja hän ei ammuskelisi vain kotonaan, vaan kotiplaneetallaan... Tulisivatko edes ufot silloin maapallon apuun, tai Jumala, jos on olemassa?"
.
"Mielestäni heti ensimmäisellä tapaamiskerralla ei välttämättä tarvitse, eikä ehkä pitäisikään, mennä sänkyyn, vaikkakin viimeistään toisella kerralla. Maksulliset päiväkahvit ovat tietysti asia erikseen."
.
Tunnit kuluvat kävellen kuin oravanpyörässä ympäri Kauratietä ja Ruistietä ja Ohratietä ja Vehnätietä ja Rypsitietä. Eikö sama edestakainen reitti käy Pollyannasta lainkaan yksitoikkoiseksi?
.
"Yksikseni käyn kävelylenkeillä vain, koska kävely on monien tutkimusten mukaan hyvin terveellistä. Silloin kuljen samaa yhtä tietä niin monta kertaa edestakaisin, että kilometrejä kertyy tarpeeksi. Voin samalla miettiä omia asioitani ja siskojeni ja muiden sukulaisteni ja tuttavieni asioita."
.
"En välitä lainkaan turismista! Mielestäni itseään ei pidä hajottaa moneen eri asiaan. Kuten eräs vanki on sanonut: Silloin kun on vankilassa, sitä vain lusitaan, ja sitten kun on vapaana harrastetaan muita asioita."
p-3: Polviannan talo
Punatiilinen ja valkoraitainen siro kovan rahan kerrostalo on vuodelta 1980. Vuonna 1981 radanvarren kasvavaan asumalähiöön ensi kertaa tuleva vieras on saanut asukkaalta tarkat ohjeet karttoineen, reitteineen ja bussiaikatauluineen. Kello näyttää olevan 19:30 toukokuisena tiistaina.
.
Hissitön kapuaminen ahtaassa porraskäytävässä jyrkkiä kierreportaita ylimpään kerrokseen tuntuu tulijasta työläältä. Jokaisella neljällä siistillä kerrostasanteella kohtaavat kolmen asunnon ovet postiluukkuineen, osa vielä nimettöminä, tyhjinä ja myymättöminä, edelleen myynnissä.
.
"Pollyanna" kuuntelee kotonaan Iltatähteä, mutta hiljentää radion, kun ovikello soi... soi... soi... ja soi... Pysähtynyt hiljaisuus tuntuu laskeutuvan. Pollyanna onkin ehkä poissa, vessassa, kylvyssä, keittiössä, parvekkeella, kellarissa, ulkona, siivoaa, ei kuule, tai on kuuro? Pollyanna itse miettii: tulija ei voi tietää, onko hän? Kuka tulija?
.
Vieras painuu portaita alas ja ulos, katsellakseen talon seiniä ja ikkunoita ylös. Pihalla ei ole lapsia eikä kissaakaan. Alakerran ikkunasta tuijotetaan outoa vierasta.
.
Talon piha on toukokuussa jo vehreänä pensaista ja puista, koko asuinalue on puutarhakaupunkimainen, mutta paljon uudempi kuin Tapiola. Pienehköt kerrostalot ja rivitalot on rakennettu vanhojen ja uusien omakotitalojen sekaan matalan tasaiselle nummelle. Ympärillä riittää avaruutta, on sininen taivas ja aurinko, vain meri puuttuu, mutta joki on.
.
Vieras kiertää talon ympäri yleensä lukitulle takaovelle ja poistaa oven väliin asettamansa Iltalehden, joten hän pääsee sitä kautta uudelleen sisään. Silloin yläkerrasta kuuluvat äkkiä hätäiset juoksuaskeleet ja oven vetäisy kiinni.
.
Talon yksiöistä ei ole näköalaa takapihalle, mutta porraskäytävästä on ikkuna. ja Utelias ja varovainen Pollyanna lienee käväissyt juuri tiedusteluretkellä asuntonsa ulkopuolella.
.
Ovikello soi, enää vain kerran, uudelleen
.
"Hei, kuka siellä oikein on?" kysyy Pollyannan kaunissointinen hiljainen ujo ääni ja aloittaa kuiskailun postiluukun raosta, josta parhaimmillaan näkyy rappuun kaistale ruskeaa minimittaista nahkahametta, kyykistyneitä hoikkia naisen sääriä, kesäisen paljaita polvia ja varpaita sekä sandaalien remmejä.
.
"Ai joo, Pekka, mä muistan kyllä, mutta en ehdikään tavata, kun... no, kirjoitan juuri erästä työhöni liittyvää juttua. Vähän niin kuin liikekirjettä. -- No niin, pääasiassa olen opiskelija, itseopiskelija... -- Mutta kuule soitellaan ja sovitaan uusi tapaaminen ihan lähiajoiksi. Hei hei!"
.
Hissitön kapuaminen ahtaassa porraskäytävässä jyrkkiä kierreportaita ylimpään kerrokseen tuntuu tulijasta työläältä. Jokaisella neljällä siistillä kerrostasanteella kohtaavat kolmen asunnon ovet postiluukkuineen, osa vielä nimettöminä, tyhjinä ja myymättöminä, edelleen myynnissä.
.
"Pollyanna" kuuntelee kotonaan Iltatähteä, mutta hiljentää radion, kun ovikello soi... soi... soi... ja soi... Pysähtynyt hiljaisuus tuntuu laskeutuvan. Pollyanna onkin ehkä poissa, vessassa, kylvyssä, keittiössä, parvekkeella, kellarissa, ulkona, siivoaa, ei kuule, tai on kuuro? Pollyanna itse miettii: tulija ei voi tietää, onko hän? Kuka tulija?
.
Vieras painuu portaita alas ja ulos, katsellakseen talon seiniä ja ikkunoita ylös. Pihalla ei ole lapsia eikä kissaakaan. Alakerran ikkunasta tuijotetaan outoa vierasta.
.
Talon piha on toukokuussa jo vehreänä pensaista ja puista, koko asuinalue on puutarhakaupunkimainen, mutta paljon uudempi kuin Tapiola. Pienehköt kerrostalot ja rivitalot on rakennettu vanhojen ja uusien omakotitalojen sekaan matalan tasaiselle nummelle. Ympärillä riittää avaruutta, on sininen taivas ja aurinko, vain meri puuttuu, mutta joki on.
.
Vieras kiertää talon ympäri yleensä lukitulle takaovelle ja poistaa oven väliin asettamansa Iltalehden, joten hän pääsee sitä kautta uudelleen sisään. Silloin yläkerrasta kuuluvat äkkiä hätäiset juoksuaskeleet ja oven vetäisy kiinni.
.
Talon yksiöistä ei ole näköalaa takapihalle, mutta porraskäytävästä on ikkuna. ja Utelias ja varovainen Pollyanna lienee käväissyt juuri tiedusteluretkellä asuntonsa ulkopuolella.
.
Ovikello soi, enää vain kerran, uudelleen
.
"Hei, kuka siellä oikein on?" kysyy Pollyannan kaunissointinen hiljainen ujo ääni ja aloittaa kuiskailun postiluukun raosta, josta parhaimmillaan näkyy rappuun kaistale ruskeaa minimittaista nahkahametta, kyykistyneitä hoikkia naisen sääriä, kesäisen paljaita polvia ja varpaita sekä sandaalien remmejä.
.
"Ai joo, Pekka, mä muistan kyllä, mutta en ehdikään tavata, kun... no, kirjoitan juuri erästä työhöni liittyvää juttua. Vähän niin kuin liikekirjettä. -- No niin, pääasiassa olen opiskelija, itseopiskelija... -- Mutta kuule soitellaan ja sovitaan uusi tapaaminen ihan lähiajoiksi. Hei hei!"
torstai 1. marraskuuta 2018
p-2: Minä, Pollyanna
Pollyanna kertoo itsestään:
.
- Olen jo melko tunnettu henkilö Suomessa! Olen mielipidevaikuttaja lehtien palstoilla, yleisönosastoissa, sekä hyvä neuvomaan ihmisiä pienissä piireissä, kuten päiväkahvityön kontakteissa ja sukukokouksissa. Olen myös kauppias kaiken aikaa, toreilla ja turuilla ja ihmissuhdemarkkinoilla.
.
- Monet ovat kohdanneet minut useilla kirpputoreilla, kun järjestelen aivan ihania upouusia käyttämättömiä tavaroita esille aamusta iltaan, kunhan olen herännyt yöunilta kello 14, sillä ehdin nukkumaan vasta puolilta öin.
.
- Olen ollut kirjeenvaihdossa tuhannen Suomen varakkaimman henkilön ja tuhansien muiden herrasmiesten kanssa. Kirjeiden kirjoittamisesta koitui kyllä kohtuuttomasti työtä ansioihin nähden ja kynäkäteni väsyi.
.
- Pääjohtaja Olli ... on vastauskirjeessään toivottanut minulle "Jumalan siunausta" ja jääkiekkoilijan vaimo Amerikasta on kysellyt vointiani omaisiltani, pitäisikö minua auttaa? Telkkarissa se sitten sanoi, että häneltä kerjätään rahaa. Että joku pyysi kirjeellä 30'000, muttei hän voi sellaisia rahoja lähettää.
.
- Neljännesmiljoonan apurahan voittanut huippututkija vastasi 15'000 markan sponsoriavun pyyntööni vaivaisella 500 markalla, mutta menestyskirjailija Anni sentään kymppitonnilla, samoin kuin eräs presidenttiehdokkaanakin aikoinaan ollut vanha herrasmies.
.
- Olen pariin otteeseen seurustellut televisiosta ja lehdistä tutun, dekkareita kirjoittaneen professorin kanssa.
.
- Kotimaiset tavarantuottajat muistavat minua säännöllisesti lahjapaketeilla korvaukseksi siitä, että aktiivisena kuluttajana arvioin einesten, jauhelihojen, tuoremehujen, muovikassien sekä wc-paperien laatutasoa.
.
- Lähijunissa ja paikallisbusseissa valistan vierustovereitani terveysasioista, kuten rintasyövän itsetarkkailusta ja osteoporoosin torjumisesta. Miehet ovat olleet niistä vielä aika tietämättömiä. Olenkin (toistaiseksi tuloksettomasti) vaatinut, että presidentti Halonen ilmestyisi vähintään joka toinen viikko televisioon puhumaan luukadosta, kalkintarpeesta, vitamiinipillereistä ja rintojen itsetarkkailusta.
.
- Myymälävartijat saattavat minut usein takahuoneisiin tavarataloissa ja kauppakeskuksissa, istumaan ja juttelemaan ja odottamaan. Konstaapelit sitten tarjoavat minulle autokyytejä Mustalla Maijalla poliisiasemalle. Heidänkin kanssaan olen päässyt yllättävän hyvään keskusteluyhteyteen! He ovat pahoitelleet minulle, kun joutuvat tekemään työtään.
.
- Joskus saatan kertoa ihmisille lapsuuteni ahdistuksista. Minun isäni oli hyvin herkkä kärsimään perheemme mielialoista! Hän määräsi, että meidän tyttöjen täytyy säilyttää aina iloinen ilme kasvoillamme, sillä muuten hän saattaa hermostua! Joskus hermostuessaan hän kaivoi esiin sodan jälkeen kätkemänsä sotilaspistoolin kirjoituspöytänsä lukitusta ylälaatikosta ja sillä uhaten pakotti äidin ja meidät viisi tytärtä juoksemaan kääpiökäyntiä kyykyssä olohuoneemme ympäri. Isä oli aika pieni mies, mutta oikein komea ja karismaattinen. Hänet olisi ylennetty pienen paikallisen vakuutusyhtiön johtajaksi, ellei hän olisi sitä ennen saanut potkuja.
.
- Olen selvinnyt poliiseista kerta kerralta kasvavilla sakoilla, mutta olen silti vieraillut lukuisilla Suomen vankilapaikkakunnilla - tapaamassa elämäni tähän asti suurinta rakkautta, atari-tason ammattimaista kassakaappien murtomiestä ja puukottajaa, yhdenkertaista tappajaa, jonka ensimmäisen rakkauskirjeen partavedentuoksu ja viidenkymmenen sivun itseanalyyttinen elämänpohdinta valloittivat minut kertaheitolla älykkyydellään.
.
- Minusta tulee muuten lähiaikoina lottomiljonääri! Olen varmasti pian vuorossa, sillä olen jonottanut voittoa jo niin pitkään, vuosikymmenten kestolottoajana (60 euroa viikossa), ettei odotukseni voi enää kestää kauan, ehkä kuitenkin arviolta noin kuukauden vielä?
.
- Aion lahjoittaa suurimman osan voittorahoista hyviin tarkoituksiin, ensiksi tietenkin sukulaisilleni, jotka ovat aina väheksyneet minua, ja suurimmalle rakkaudelleni, joka kelpuuttaa käyttöönsä vain kalleimmat ja laadukkaimmat tavaramerkit, Sloggi-alushousuista ja pääsiäisen suklaamunista alkaen, jottei hänen arvokkuutensa ja itsekunnioituksensa kärsisi vankilassa.
.
- Etsin myös rikasta puolisoa, jotta voisin auttaa häntäkin järkevimpien lahjoituskohteiden valinnassa. Tehtävä on vaativa, mutta minulla olisi arvostelukykyä kouluaikojen priimuksena ja yhden laudaturin ylioppilaana.
.
- Mielelläni suostuisin valitsemaan ulkomaalaisenkin, kunhan huippurikkaan miehen (vaikka kiinalaisenkin, kuten Armi Kuusela), koska sellaisella olisi varaa antaa apua pankkikriisissä köyhtyneelle Suomelle.
.
- Kaiken kaikkiaan olen toiveikas Optimisti! Keksin aina pilvien hopeareunat. En aio "juosta järveen" epätoivosta, vaan jaksan odottaa parempaa huomista. Olen ajatellut elää noin 110-vuotiaaksi.
.
- Vaikka tänään sataisikin, onneksi ei kuitenkaan ihan joka päivä sada! Vielä sata-vuotiaanakin ihminen voi löytää uuden onnellisen seksisuhteen ja rakkauden. Yritän vielä patistaa 88-vuotiasta äitiäni uusiin miessuhteisiin, kun hän on vähän laiska etsimään.
.
- Minua on lapsesta asti sanottu "oikeaksi Pollyannaksi!" Neljä sisartani keksivät nimityksen tyttökirjan päähenkilön mukaan.
.
(Kirjailijatar Eleanor Hodgman Porterin (1868-1920) Pollyanna-romaani ilmestyi Amerikassa vuonna 1913 ja käännös "Iloinen tyttö" Suomessa 1924. - Vermontilaisella pikkuneidillä Pollyanna Whittierillä oli pitkä vaalea letitetty tukka, pisamaiset kasvot, punapilkkuinen mekko sekä olkihattu. Hän leikki urhoollisesti omaa ilonkeksimisen leikkiään, tapahtuipa 11-vuotiaalle orpotytölle elämässä vaikka mitä hirveää.)
.
("She is possessed of boundless optimism, and anyone sharing her rosy view of life has come to be called a Pollyanna", kuvailee Grolier's Encyclopedia International, First edition, 1964. USA & Canada.)
.
- Miten kauniisti sanottu! Minunkin elämänkatsomukseni on ruusuinen! Olen parantumaton optimisti, mutta paraneva potilas.
.
.
- Olen jo melko tunnettu henkilö Suomessa! Olen mielipidevaikuttaja lehtien palstoilla, yleisönosastoissa, sekä hyvä neuvomaan ihmisiä pienissä piireissä, kuten päiväkahvityön kontakteissa ja sukukokouksissa. Olen myös kauppias kaiken aikaa, toreilla ja turuilla ja ihmissuhdemarkkinoilla.
.
- Monet ovat kohdanneet minut useilla kirpputoreilla, kun järjestelen aivan ihania upouusia käyttämättömiä tavaroita esille aamusta iltaan, kunhan olen herännyt yöunilta kello 14, sillä ehdin nukkumaan vasta puolilta öin.
.
- Olen ollut kirjeenvaihdossa tuhannen Suomen varakkaimman henkilön ja tuhansien muiden herrasmiesten kanssa. Kirjeiden kirjoittamisesta koitui kyllä kohtuuttomasti työtä ansioihin nähden ja kynäkäteni väsyi.
.
- Pääjohtaja Olli ... on vastauskirjeessään toivottanut minulle "Jumalan siunausta" ja jääkiekkoilijan vaimo Amerikasta on kysellyt vointiani omaisiltani, pitäisikö minua auttaa? Telkkarissa se sitten sanoi, että häneltä kerjätään rahaa. Että joku pyysi kirjeellä 30'000, muttei hän voi sellaisia rahoja lähettää.
.
- Neljännesmiljoonan apurahan voittanut huippututkija vastasi 15'000 markan sponsoriavun pyyntööni vaivaisella 500 markalla, mutta menestyskirjailija Anni sentään kymppitonnilla, samoin kuin eräs presidenttiehdokkaanakin aikoinaan ollut vanha herrasmies.
.
- Olen pariin otteeseen seurustellut televisiosta ja lehdistä tutun, dekkareita kirjoittaneen professorin kanssa.
.
- Kotimaiset tavarantuottajat muistavat minua säännöllisesti lahjapaketeilla korvaukseksi siitä, että aktiivisena kuluttajana arvioin einesten, jauhelihojen, tuoremehujen, muovikassien sekä wc-paperien laatutasoa.
.
- Lähijunissa ja paikallisbusseissa valistan vierustovereitani terveysasioista, kuten rintasyövän itsetarkkailusta ja osteoporoosin torjumisesta. Miehet ovat olleet niistä vielä aika tietämättömiä. Olenkin (toistaiseksi tuloksettomasti) vaatinut, että presidentti Halonen ilmestyisi vähintään joka toinen viikko televisioon puhumaan luukadosta, kalkintarpeesta, vitamiinipillereistä ja rintojen itsetarkkailusta.
.
- Myymälävartijat saattavat minut usein takahuoneisiin tavarataloissa ja kauppakeskuksissa, istumaan ja juttelemaan ja odottamaan. Konstaapelit sitten tarjoavat minulle autokyytejä Mustalla Maijalla poliisiasemalle. Heidänkin kanssaan olen päässyt yllättävän hyvään keskusteluyhteyteen! He ovat pahoitelleet minulle, kun joutuvat tekemään työtään.
.
- Joskus saatan kertoa ihmisille lapsuuteni ahdistuksista. Minun isäni oli hyvin herkkä kärsimään perheemme mielialoista! Hän määräsi, että meidän tyttöjen täytyy säilyttää aina iloinen ilme kasvoillamme, sillä muuten hän saattaa hermostua! Joskus hermostuessaan hän kaivoi esiin sodan jälkeen kätkemänsä sotilaspistoolin kirjoituspöytänsä lukitusta ylälaatikosta ja sillä uhaten pakotti äidin ja meidät viisi tytärtä juoksemaan kääpiökäyntiä kyykyssä olohuoneemme ympäri. Isä oli aika pieni mies, mutta oikein komea ja karismaattinen. Hänet olisi ylennetty pienen paikallisen vakuutusyhtiön johtajaksi, ellei hän olisi sitä ennen saanut potkuja.
.
- Olen selvinnyt poliiseista kerta kerralta kasvavilla sakoilla, mutta olen silti vieraillut lukuisilla Suomen vankilapaikkakunnilla - tapaamassa elämäni tähän asti suurinta rakkautta, atari-tason ammattimaista kassakaappien murtomiestä ja puukottajaa, yhdenkertaista tappajaa, jonka ensimmäisen rakkauskirjeen partavedentuoksu ja viidenkymmenen sivun itseanalyyttinen elämänpohdinta valloittivat minut kertaheitolla älykkyydellään.
.
- Minusta tulee muuten lähiaikoina lottomiljonääri! Olen varmasti pian vuorossa, sillä olen jonottanut voittoa jo niin pitkään, vuosikymmenten kestolottoajana (60 euroa viikossa), ettei odotukseni voi enää kestää kauan, ehkä kuitenkin arviolta noin kuukauden vielä?
.
- Aion lahjoittaa suurimman osan voittorahoista hyviin tarkoituksiin, ensiksi tietenkin sukulaisilleni, jotka ovat aina väheksyneet minua, ja suurimmalle rakkaudelleni, joka kelpuuttaa käyttöönsä vain kalleimmat ja laadukkaimmat tavaramerkit, Sloggi-alushousuista ja pääsiäisen suklaamunista alkaen, jottei hänen arvokkuutensa ja itsekunnioituksensa kärsisi vankilassa.
.
- Etsin myös rikasta puolisoa, jotta voisin auttaa häntäkin järkevimpien lahjoituskohteiden valinnassa. Tehtävä on vaativa, mutta minulla olisi arvostelukykyä kouluaikojen priimuksena ja yhden laudaturin ylioppilaana.
.
- Mielelläni suostuisin valitsemaan ulkomaalaisenkin, kunhan huippurikkaan miehen (vaikka kiinalaisenkin, kuten Armi Kuusela), koska sellaisella olisi varaa antaa apua pankkikriisissä köyhtyneelle Suomelle.
.
- Kaiken kaikkiaan olen toiveikas Optimisti! Keksin aina pilvien hopeareunat. En aio "juosta järveen" epätoivosta, vaan jaksan odottaa parempaa huomista. Olen ajatellut elää noin 110-vuotiaaksi.
.
- Vaikka tänään sataisikin, onneksi ei kuitenkaan ihan joka päivä sada! Vielä sata-vuotiaanakin ihminen voi löytää uuden onnellisen seksisuhteen ja rakkauden. Yritän vielä patistaa 88-vuotiasta äitiäni uusiin miessuhteisiin, kun hän on vähän laiska etsimään.
.
- Minua on lapsesta asti sanottu "oikeaksi Pollyannaksi!" Neljä sisartani keksivät nimityksen tyttökirjan päähenkilön mukaan.
.
(Kirjailijatar Eleanor Hodgman Porterin (1868-1920) Pollyanna-romaani ilmestyi Amerikassa vuonna 1913 ja käännös "Iloinen tyttö" Suomessa 1924. - Vermontilaisella pikkuneidillä Pollyanna Whittierillä oli pitkä vaalea letitetty tukka, pisamaiset kasvot, punapilkkuinen mekko sekä olkihattu. Hän leikki urhoollisesti omaa ilonkeksimisen leikkiään, tapahtuipa 11-vuotiaalle orpotytölle elämässä vaikka mitä hirveää.)
.
("She is possessed of boundless optimism, and anyone sharing her rosy view of life has come to be called a Pollyanna", kuvailee Grolier's Encyclopedia International, First edition, 1964. USA & Canada.)
.
- Miten kauniisti sanottu! Minunkin elämänkatsomukseni on ruusuinen! Olen parantumaton optimisti, mutta paraneva potilas.
.
p-1: Kauppalopo Anna
Kirpputoreilla myydään eli kierrätetään kotien ylijäämätavaraa, jota joillakuilla näyttää riittävän viikoista kuukausiin tai vuosiin. Osa myyntipöydistä notkuu upouudesta, halpahalleja hinnakkaammasta tusinarihkamasta. Mihin myyjien kannattavuuslaskelmat nojaavat? Eräs täyspäiväinen kirpputorien kauppalopo kertoo harrastuksestaan.
.
***
.
Saan koputtaa viidesti ulko-oveen, sillä radanvarsilähiön vuokratalon pihalla vilisevät köyhien lapset kuulemma rikkovat ovikellot! Rakennus näyttää siistiltä, mutta jätepusseja on paiskottu lukitun roskakatoksen ulkopuolelle pihanurmikolle.
.
Pitkähiuksinen hoikka nuori nainen "Anna" avaa, aurinkoisesti hymyillen. Tarkemmin katsoen hän oli teinityttö ehkä jo Woodstockin soidessa 1968. Pukeutumistyyli on jämähtänyt hippiaikaan. Sisällä asunnossa on hämärää. Putkimainen kaksio, jonka ikkunat on verhottu huolellisesti, ettei kukaan voisi tirkistellä sisälle.
.
- Yritä mahtua kulkemaan, on vähän ahdasta. Olen hankkinut kirpputoreja varten tavaraa enemmän kuin ehtinyt vielä myydä, kertoo Anna kaunissävyisellä, nuorekkaalla äänellä.
.
Eteiskäytävän vaatetanko on romahtanut toisesta päädystään irti tiukkaan sullottujen takkien painosta, mutta nojaa vaateröykkiöön alapuolellaan. Kaikkia seinänvieriä reunustavat pahvilaatikkopinot: Ellos, Halens, Anttila, Yves Rocher, Hobby Hall, XXX, mitä vain lukee niiden kyljissä. Väliin jää kapea kinttupolku, jota pitkin voi varovasti sipsuttaa keittiön lieden ja olohuoneen vielä vapaan nojatuoliparin välillä.
.
Huoneiden nurkat ovat kattoon asti täynnä kirpputorikamaa, eikä tyhjiä asumisneliöitä ole keskelläkään, jossa on metrin korkuisia tavarakekoja. Kylpyhuoneen ovea ei mahdu sulkemaan esteiden vuoksi. Suihkua ei voi käyttää siirtämättä ensin kasoja ulos.
.
Sohva pullistelee tavararöykkiöistä, samoin keittiön ruokapöytä ja makuuhuoneen parisängystä kaksi kolmasosaa. Vanhojen vaatteiden lisäksi uusia kirjoja, avaamattomia suklaa- ja keksirasioita, lasten leluja, keittiövälineitä, keramiikkaa, kynttilöitä, meikkilaukkuja, suurennuslaseja, viivoittimia, vanhenneita takavuosien kuvakalentereita, lehtiöitä, kynäkoteloita ja rihkamaa. Olohuoneen pöytä ja kirjahyllyt peittyvät sarjatuotantona tehdyistä kiinalaisista koriste-esineistä.
.
- No kun haluan ympäröidä itseni kauniilla esineillä! Katsopa miten aidon näköinen, suloinen posliinikoira! Etkö ostaisi, saisit halvalla? Koeta, miten pehmeäturkkinen nalle! Ja hieno valkoinen antiikkinen kipsipää, oikea roomalainen patsas! En voinut olla tilaamatta postimyynnistä neonvaloa loistavaa enkeliä! Tilasin niitä oikein monta!
.
Kahteen tv-tuoliin mahtuvat emäntä ja vieras istumaan. Anna raivaa pöydän kulman siideripulloille, mansikka- ja pähkinäjäätelöille (kalleimpia merkkejä) sekä bebe-leivoksille. Seinällä enkelin siivet vaihtavat sykkivästi neonvärejä: punainen, sininen ja vihreä vuorotellen.
.
- Tilaan lähes kaikki ostokseni postimyynnistä. Vaikka palautankin hintavat tuotteet liian kalliina, saan kuitenkin pitää tilaajalahjat ja halvat erikoistarjoukset, kertoo Anna hankinnoistaan ja tyhjistä pahvilaatikoista.
.
Anna on laaduntarkkailun aktivisti. Jos ostetussa tavarassa on pieninkin vika, hän kirjoittaa valmistajalle ja saa hyvityksenä lahjapaketteja. Esimerkiksi uusia tuoremehutölkkejä (joiden maku oli huono) tai wc-paperia (jossa oli suttuinen koristekuvio) entisten tilalle. Ja koska hammaslääkäri todisti, että hampaan lohkeaminen saattoi johtua luunsirun puraisemisesta, jauhelihanjalostaja maksoi lääkärin laskun.
.
Nykyisin kirpputoritoiminta vie aamusta iltaan kaiken ajan laadunvalvonnaltakin. Aluksi Anna vain osti ja osti, huomattuaan miten halvalla saattoi moninkertaistaa vaatevarastonsa ja saada kauniita esineitä. Esimerkiksi itse pakattava kassillinen itse valittuja vaatteita vain viidellä eurolla kirpputorin tarjouksessa.
.
Myöhemmin Anna alkoi hieman varastaa, kun päätteli, että uskonnollisten kirpputorien tarkoitus on oikeastaan tukea köyhiä ihmisiä, siis häntäkin. Lopulta hän keksi alkaa itse myydä ilmaisia tai tukuittain edullisesti ostettuja tavaroita hieman (tai paljon) kalliimmalla.
.
Anna on vuokrannut 4 myyntipöytää eri itsepalvelukirppareilta ja käy päivittäin järjestelemässä pöytiään. Iltaisin hän kirjoittaa mainoslauseita ("Ihana uusi käyttämätön pyyhe huippuhalvalla") hintalappuihin, joita ompelee vaatteisiin.
.
Anna ostaa eurokaupoista eurolla ja myy pois kahdella. Hän siirtää halpahallin suklaata tai kosmetiikkaa sadan metrin matkan lähimmälle kirpputorilleen ja tuplaa hinnan. Sellainen on hänen mielestään asiakkaiden palvelua: tavara tulee asiakasta vastaan etsimättä ja kiertelemättä, ja täytyyhän kauppiaan saada välistä oma voittonsa!
.
Kuitenkin on kuulemma hidasta oppia, millainen tavara käy kaupaksi, ja niinpä tilien saldot menevät usein miinukselle. Neljästä pöydästä pitää maksaa yhteensä 120 euroa vuokraa joka viikko, mutta myyntituloa pöydiltä kertyy milloin vain 60, milloin jopa 180 euroa viikossa.
.
- Usein jään velkaa kirpputorien pitäjille, tai joudun itse maksamaan, kun myyntiä ei ole ollut pöytävuokrankaan verran, mutta myöhemmin tilit taas tasoittuvat, kun on tullut voittoa ja saan ottaa ulos rahaa, kertoo Anna.
.
Esitän yksinkertaisen kustannuslaskelman: jos Anna myisi tavaransa kaksi kertaa kalliimmalla kuin on ostanut, hänen olisi myytävä joka viikko 240 euron arvosta päästäkseen edes omilleen, nollatulokseen. 120 euroa tavaroiden ostamiseen ja 120 euroa pöytävuokriin. Mutta Anna itse laskee saaneensa jo 127 euron myynnistä 7 euroa voittoa.
.
- Enhän minä postimyyntitarjousten lakanoista ihan kaksinkertaista hintaa ota. Voitoksi lasken, jos saan kirpputorilta käteeni rahaa. Ostoksethan olen tehnyt jo aiemmin ja silloin niistä iloinnut. Mennyt raha on joka tapauksessa mennyttä!
.
Annan perustoimeentulon on jo vuosikymmenien ajan tuonut sairauseläke. Tiedonjanoisen yhden laudaturin ylioppilaan nuoruuden ammatti lasten päivähoitajana eri perheissä alkoi maistua puulta. Silloiset seurustelukumppanit eivät tyydyttäneet ja saivat vaihtua maksullisen rakkauden päiväkahvityöhön, joka vuorostaan loppui - vankilakundiin rakastumiseen. Päiväkahvisäästöt hupenivat uuteen seurusteluun liittyneisiin kuluihin, kuten tehdastuoreen länsiauton ostamiseen rakastetulle, kun tämä vapautui Vilppulan varavankilasta.
.
Uusi auto kului ja elämän mies kyllästyi. Aluksi mies olisi halunnut elää ylpeästi pelkillä paritustuloilla, ettei tarvitsisi nöyrtyä anomaan toimeentulotukea. Kuitenkin yli-näyteltyään lääkärille häiriintynyttä pääsi kolmikymppinen mies sairauseläkkeelle ja alkoi saada tililleen omaa rahaa Annasta riippumatta. Silloin mies päättikin muuttaa yksin takaisin lapsuutensa Varkauteen. Helsinki muistutti liikaa Nokasta ja Sörkasta, vanhoista selleistä. Samaan aikaan virolaiset olivat vallanneet päiväkahvimarkkinat. Paluu uralle mietityttää Annaa.
.
Anna haluaisi yhä rakastuakin, kymmenisen vuotta itseään nuorempaan, mutta karismaattiseen ja autoritääriseen mieheen, jollainen hänen isänsäkin oli. Isä oli tsaarinaikaan syntynyt hermostunut perhetyranni, joka toisinaan kaivoi esiin pistoolinsa lukitusta pöytälaatikosta ja aseella uhaten simputti viisilapsista perhettään, juoksutti jättiläiskäyntiä ja komensi kääpiökäyntiä. Isä löi tahtia nahkaremmillä, jota tyttöjen jalkojen piti väistellä.
.
Koko aikuisikänsä Anna on käynyt terapiassa pari kertaa viikossa. Hän uskoo freudilaiseen psykoanalyysiin aivan ehdottomasti. Psykiatri on äitihahmo, joka eläytyy omilla ilmeillään potilaan elämäntarinoihin, eikä kommentoi sanallisesti. Potilas saa avautua asioistaan loputtomasti, puhua ja puhua vuodesta toiseen. Ja Anna kertoo lisää:
.
- Jäin äskettäin kiinni 20 euron myymälävarkaudesta. Arvasin etukäteen palavani, kun oli niin vähän asiakkaita, mutta ajattelin kuitenkin, ettei vartija viitsisi katsella monitoria. Vartija tuli ja sanoi: "Arvaat varmaan mistä on kysymys!" Menimme takahuoneeseen odottamaan poliiseja.
.
Poliisipari, vanhempi ja nuorempi konstaapeli, huvittui kuullessaan Annan kotiosoitteen. Sillä juuri kauppaan tullessaan Anna oli nähnyt samat poliisit ovien ulkopuolella tutkimassa erään Annan kotikadulla asuvan, vaikkakin Annalle vain ulkonäöltä tutun miehen kasseja.
.
Poliisit olivat ehtineet tilanteiden välissä syödä ropposen mansikoita ja he olivat hyväntuulisia kuin TV-mainoksessa, jossa pidätetyn käskettiin toistaa: "Enää en rikkeitä tee, taikka muutoin mörököllit minut periköön!"
.
Yhtä vähällä Anna ei päässyt, mutta poliisit sanoivat olevansa pahoillaan, koska heidän velvollisuutensa oli määrätä 14 kappaletta päiväsakkoja (köyhimmille ihmisille vain 6 euron hintaisia), yhteensä vain 84 euroa.
.
- Haluaisitko jutella piirimme mukavan sosiaalihoitajan kanssa, ehdotti poliisi. Anna kieltäytyi, kertoen muutenkin olevansa menossa huomenna psykoterapiaan! Se oli poliiseista hyvä juttu, joten he toivottivat Annalle parempaa päivänjatkoa.
.
Sakko on erääntynyt, mutta vielä maksamatta. Anna kävi kysymässä siihen rahaa sossusta, mutta siellä ei suostuttukaan sakkoa maksamaan. Seurakunnalta Anna hakee puolivuosittain kympin ruokarahaa. Eräs kirpputoreista tuotti juuri 7 euroa voittoa.
.
- Näpistykseni alkoivat yhdestä purukumipussista. Otti aivoon, kun ei ollut varaa xylitoliin, joten pihistin. Oikeastaan päätin asian kassajonossa, jossa minulta puuttui vain 20 senttiä, jotta saisin tomaatteja, salaattia ja kurkkua, siis terveellisiä kasviksia. Vasta seitsemäs ihminen jonossa suostui antamaan mulle yhden vaivaisen 20 sentin kolikon, tuohtuu Anna ihmisten uskomattomasta piittaamattomuudesta.
.
Kiinnijäämisiä on tähän mennessä kertynyt kolme. Ensimmäinen tapahtui kierrätysvaatteiden kaupassa. Sieltä ei ilmoitettu poliisille. Annan piti tyhjentää kassinsa, ja jopa omat hansikkaat olisi häneltä otettu, ellei hän olisi kivahtanut:
- Noi on kyllä MUN!
.
Niitä vaatteita ei kuitenkaan huomattu, jotka Anna oli pukenut sovituskopissa ylleen, omien vaatteiden alle. Ne jäivät sentään hänen saaliikseen. Poistuessaan Anna pyysi vielä myyjiltä anteeksi.
.
Vartijoita Anna yrittää väistellä hyvin selityksin: "Kun mulla ei nyt ole aikaa, kun mulla olisi vähän kiire bussiin tai metroon!" Mutta sellainen ei ole tepsinyt. Päinvastoin, toisella kerralla tavaratalon vartija väitti poliisille: "Se yritti KARATA!"
.
Hienotunteisesti erään tavaratalon myyjättäret välttelivät katsomasta Annaan tyhjentäessään hänen olkalaukkuaan. He totesivat, että osa uutukaisista tavaroista ei ollutkaan heiltä.
.
- Ne onkin MUN! keksi Anna silloin väittää.
.
Mutta viereisen kaupan myyjä soitettiin kumminkin paikalle tunnistamaan - naapurikaupasta vain puoli tuntia aikaisemmin varastetut korut, maljakot, leikkikalut ja koriste-esineet.
.
Saalista oli kertynyt 120 euron arvosta. Poliisit käskivät tylysti vastata pelkästään kysymyksiin. Anna oli yrittänyt laverrella elämäntarinoitaan, yhtä laveasti kuin terapeutilleen. Sakkoja määrättiin tuolloinkin 84 euroa.
.
Sakoistaan huolimatta Anna katsoo olevansa plussan puolella, koska ei ole jäänyt kiinni kuin joka kymmenes tai kahdeskymmenes kerta. Viime kuukausina hän ei ole kuulemma maksanut ruoastaan kuin parin maitolitran verran - ja samalla halvimmat "kaupan omat merkit" ovat vaihtuneet kalliiseen gourmet-laatuun!
.
- Saatan syödä vaikka koko viikon lohta, kun lituskaiset kalapaketit on niin käteviä vietäviksi. Ennen söin koko viikon vain kanaa, jota sai eurolla kilon, kertoo Anna.
.
Yhteiskunnallisia asioita Anna seuraa tiiviisti. Hän on äänestänyt kaikissa vaaleissa ja kirjoitellut mielipidejuttuja lehtiin. Hän kierrättää huolellisesti biojätteet ja tyhjät tölkit. Tapaamiaan ihmisiä hän neuvoo uusimmilla lehtitiedoilla ympäristöön ja terveyteen liittyvissä asioissa.
.
Kysyn, onko varastaminen sellainen yhteiskunnallinen ongelma, josta pitäisi kirjoittaa lehdissä? Hätä ei riko lakia eikä näpistys nälänhädässä, mutta entä kun varkauksilla rahoitetaan kannattamaton liiketoiminta? Mikä keino pysäyttäisi sinut?
.
- No, jos olisi olemassa ihan ehdoton vankeuden uhka. Silloin mun pitäisi kai lopettaa. Mutta varkauksista ei kannata kirjoittaa julkisesti, koska silloin arvostelukyvyttömät nuoret keskeyttäisivät heti koulunkäyntinsä, jos tietäisivät miten paljon helpommin voi hankkia kaikkea...
.
Anna kuvailee asioimispaikkojaan: - Erään ison kaupan radan vieressä omistaa rikas mies Paju ... joka oli nuorena vasemmistolainen. Ehkä sen takia siinä Citykaupassa ei näytä olevan ollenkaan vartijoita eikä tavaroissa hälyttimiä. Kunhan sellaiset ihmiset, joilla on paljon varaa, maksavat ostoksistaan, niin varattomat voivat ottaa kaiken ilmaiseksi.
.
Kirpputoreilla Anna varustaa kaikki myyntiartikkelinsa varashälyttimillä. Hän ei ollenkaan hyväksy, että muut varastaisivat häneltä! Hänellä ei ole sellaiseen varaa. Isot kaupat ja liikeketjut ovat aivan eri juttu.
.
Välillä Anna vilkaisee ulos ikkunasta ja huudahtaa yhtäkkiä:
- Joku on pysäköinyt MINUN autopaikalleni!
.
Autoton ja ajokortiton Anna selittää oman autopaikkansa näin:
.
- Voitin aikoinaan talomme arpajaisissa hyvän autokatospaikan, joten siitä kannattaa ehdottomasti pitää kiinni! Voin tarvita autopaikkaa koska tahansa, jos alan seurustella tai menen autokouluun. Auto minulla oli - äidin nimissä - viimeksi 10 vuotta sitten, kun miesystävä halusi ajaa autoa.
.
- Autopaikka ei maksa kuin 10 euroa kuussa! Lain mukaan minulla on oikeus pitää autopaikkani, isännöitsijäkin sanoi, vaikka eräät ikävät naapurit ovat kinuneet tyhjää paikkaa heille ja kannelleet isännöitsijälle. Lisäksi tyhjästä tilasta on iloa viereisille autoille, joiden hieman lihavat omistajat mahtuvat paremmin avaamaan ovensa.
.
Hämmästelen kalliin autopaikan turhuutta, mutta Anna vakuuttaa, että ennemmin hän luopuisi jopa suuren päivälehden kestotilauksesta kuin omasta autopaikasta! Sanomalehtensä hän joutuu hakemaan postilaatikosta talon päädystä, mutta muu posti työnnetään sisään kotioven postiluukusta, koska Anna maksaa Postin kotiinkuljetuksesta lisämaksun.
.
Juttelemme kirjoista, sillä Anna kuuluu moniin kirjakerhoihin, tilaajaetujen vuoksi. Usein hän ostaa monta kappaletta samaa kirjaa, voidakseen lahjoittaa sukulaisilleenkin. Esimerkiksi opettaja Frank McCourtin 'Seitsemännen portaan enkelin' ns. "irlantilainen köyhyys" teki niin suuren vaikutuksen, että Anna tilasi heti useita kappaleita, yhtäkään lukematta: "Ihan vain tukeakseni niin kauhean köyhää kirjoittajaa!" (josta oli tullut nariseva miljonääri, kerroin Annalle).
.
Anna sanoo käyvänsä kirjastoissa "joskus", mutta "aika harvoin". Tarkemmin: viimeksi seitsemän vuotta sitten hän kävi lähimmässä kirjastossa ja pyysi virkailijalta pappismies Norman Vincent Pealen Positiivisen ajattelun kirjan, koska eräs terapeutti oli kehottanut. Sen palautettuaan hän ei ole vielä lainannut mitään muuta.
.
Elokuvissa Anna on käynyt joskus, aivan kuten takavuosien kulttuuriministeri Piipari. Viimeksi 60-70-luvuilla hän katsoi jonkin tanskalaisleffan, kuten 'Pukki paratiisissa'. Mielifilmi ja esikuva elämälle on kuitenkin televisiosta nähty, romanttinen 'Cherbourgin sateenvarjot', lauletuin vuorosanoin.
.
Suomenlinnassa, puistoissa ja museoissa Anna on käynyt joskus nuorena, muttei sitten myöhemmin. Teini-iässä hän kävi ulkomailla luokkaretkellä Leningradissa, jossa joku neuvostoliittolainen nuorimies oli heti ihastunut häneen! Muuten hän ei välitä matkoista, eikä ole koskaan lentänyt tai kulkenut laivalla, koska kaikki maat näkee aivan hyvin televisiostakin.
.
Annan toiveammatit liittyvät psykologiaan. Jotta hän voisi vaikkapa neuvoa lasten vanhempia, miten valita hyvä lastenhoitaja. Siihen Anna tuntee erityistä pätevyyttä. Hänelle olisi myös mieluista päästä valitsemaan hyväntekeväisyyden kohteita, minkä vuoksi hän on kiinnostunut erittäin rikkaista miehistä.
.
Anna kertoo iloisesti voittaneensa äsken lotossa 4 oikein, 12 euroa. Entä paljonko hän käyttää lottoon viikossa? - 25 euroa! Samat onnennumerot käytössä jo vuosikymmeniä! (Oma ja siskojen syntymäpäivät.)
.
- Joten alkaa pian olla suurvoiton vuoro tulla minulle jo ihan tilastollisestikin!
.
Kerron, että mahdollisia lottorivejä on 15 miljoonaa, joten kukin rivi tulee vuoroon keskimäärin 300 000 vuoden välein. Pitkä aika odottaa?
.
Kesäsuunnitelmistaan Anna kertoo, että aikoo järjestää tavarat tiiviimmin laatikkoihin korkeisiin pinoihin, jotta saisi enemmän tilaa kotiinsa. Ja hän aikoo opetella kirpputoritoimintaa kunnolla saadakseen sen kannattamaan paremmin.
.
Anna on jo etukäteen huolissaan paisuvasta rahavirrasta, mikäli kirpputorit alkaisivat tuottaa kunnolla. Koska silloin hänelle tulisi ongelma, mihin hyviin tarkoituksiin alkaisi lahjoittaa rahaa. Itselleen hän ei tarvitse paljon enempää, vaan haluaisi hyväsydämisesti auttaa muita ihmisiä erilaisten hyvää tekevien järjestöjen kautta.
.
.
***
.
Saan koputtaa viidesti ulko-oveen, sillä radanvarsilähiön vuokratalon pihalla vilisevät köyhien lapset kuulemma rikkovat ovikellot! Rakennus näyttää siistiltä, mutta jätepusseja on paiskottu lukitun roskakatoksen ulkopuolelle pihanurmikolle.
.
Pitkähiuksinen hoikka nuori nainen "Anna" avaa, aurinkoisesti hymyillen. Tarkemmin katsoen hän oli teinityttö ehkä jo Woodstockin soidessa 1968. Pukeutumistyyli on jämähtänyt hippiaikaan. Sisällä asunnossa on hämärää. Putkimainen kaksio, jonka ikkunat on verhottu huolellisesti, ettei kukaan voisi tirkistellä sisälle.
.
- Yritä mahtua kulkemaan, on vähän ahdasta. Olen hankkinut kirpputoreja varten tavaraa enemmän kuin ehtinyt vielä myydä, kertoo Anna kaunissävyisellä, nuorekkaalla äänellä.
.
Eteiskäytävän vaatetanko on romahtanut toisesta päädystään irti tiukkaan sullottujen takkien painosta, mutta nojaa vaateröykkiöön alapuolellaan. Kaikkia seinänvieriä reunustavat pahvilaatikkopinot: Ellos, Halens, Anttila, Yves Rocher, Hobby Hall, XXX, mitä vain lukee niiden kyljissä. Väliin jää kapea kinttupolku, jota pitkin voi varovasti sipsuttaa keittiön lieden ja olohuoneen vielä vapaan nojatuoliparin välillä.
.
Huoneiden nurkat ovat kattoon asti täynnä kirpputorikamaa, eikä tyhjiä asumisneliöitä ole keskelläkään, jossa on metrin korkuisia tavarakekoja. Kylpyhuoneen ovea ei mahdu sulkemaan esteiden vuoksi. Suihkua ei voi käyttää siirtämättä ensin kasoja ulos.
.
Sohva pullistelee tavararöykkiöistä, samoin keittiön ruokapöytä ja makuuhuoneen parisängystä kaksi kolmasosaa. Vanhojen vaatteiden lisäksi uusia kirjoja, avaamattomia suklaa- ja keksirasioita, lasten leluja, keittiövälineitä, keramiikkaa, kynttilöitä, meikkilaukkuja, suurennuslaseja, viivoittimia, vanhenneita takavuosien kuvakalentereita, lehtiöitä, kynäkoteloita ja rihkamaa. Olohuoneen pöytä ja kirjahyllyt peittyvät sarjatuotantona tehdyistä kiinalaisista koriste-esineistä.
.
- No kun haluan ympäröidä itseni kauniilla esineillä! Katsopa miten aidon näköinen, suloinen posliinikoira! Etkö ostaisi, saisit halvalla? Koeta, miten pehmeäturkkinen nalle! Ja hieno valkoinen antiikkinen kipsipää, oikea roomalainen patsas! En voinut olla tilaamatta postimyynnistä neonvaloa loistavaa enkeliä! Tilasin niitä oikein monta!
.
Kahteen tv-tuoliin mahtuvat emäntä ja vieras istumaan. Anna raivaa pöydän kulman siideripulloille, mansikka- ja pähkinäjäätelöille (kalleimpia merkkejä) sekä bebe-leivoksille. Seinällä enkelin siivet vaihtavat sykkivästi neonvärejä: punainen, sininen ja vihreä vuorotellen.
.
- Tilaan lähes kaikki ostokseni postimyynnistä. Vaikka palautankin hintavat tuotteet liian kalliina, saan kuitenkin pitää tilaajalahjat ja halvat erikoistarjoukset, kertoo Anna hankinnoistaan ja tyhjistä pahvilaatikoista.
.
Anna on laaduntarkkailun aktivisti. Jos ostetussa tavarassa on pieninkin vika, hän kirjoittaa valmistajalle ja saa hyvityksenä lahjapaketteja. Esimerkiksi uusia tuoremehutölkkejä (joiden maku oli huono) tai wc-paperia (jossa oli suttuinen koristekuvio) entisten tilalle. Ja koska hammaslääkäri todisti, että hampaan lohkeaminen saattoi johtua luunsirun puraisemisesta, jauhelihanjalostaja maksoi lääkärin laskun.
.
Nykyisin kirpputoritoiminta vie aamusta iltaan kaiken ajan laadunvalvonnaltakin. Aluksi Anna vain osti ja osti, huomattuaan miten halvalla saattoi moninkertaistaa vaatevarastonsa ja saada kauniita esineitä. Esimerkiksi itse pakattava kassillinen itse valittuja vaatteita vain viidellä eurolla kirpputorin tarjouksessa.
.
Myöhemmin Anna alkoi hieman varastaa, kun päätteli, että uskonnollisten kirpputorien tarkoitus on oikeastaan tukea köyhiä ihmisiä, siis häntäkin. Lopulta hän keksi alkaa itse myydä ilmaisia tai tukuittain edullisesti ostettuja tavaroita hieman (tai paljon) kalliimmalla.
.
Anna on vuokrannut 4 myyntipöytää eri itsepalvelukirppareilta ja käy päivittäin järjestelemässä pöytiään. Iltaisin hän kirjoittaa mainoslauseita ("Ihana uusi käyttämätön pyyhe huippuhalvalla") hintalappuihin, joita ompelee vaatteisiin.
.
Anna ostaa eurokaupoista eurolla ja myy pois kahdella. Hän siirtää halpahallin suklaata tai kosmetiikkaa sadan metrin matkan lähimmälle kirpputorilleen ja tuplaa hinnan. Sellainen on hänen mielestään asiakkaiden palvelua: tavara tulee asiakasta vastaan etsimättä ja kiertelemättä, ja täytyyhän kauppiaan saada välistä oma voittonsa!
.
Kuitenkin on kuulemma hidasta oppia, millainen tavara käy kaupaksi, ja niinpä tilien saldot menevät usein miinukselle. Neljästä pöydästä pitää maksaa yhteensä 120 euroa vuokraa joka viikko, mutta myyntituloa pöydiltä kertyy milloin vain 60, milloin jopa 180 euroa viikossa.
.
- Usein jään velkaa kirpputorien pitäjille, tai joudun itse maksamaan, kun myyntiä ei ole ollut pöytävuokrankaan verran, mutta myöhemmin tilit taas tasoittuvat, kun on tullut voittoa ja saan ottaa ulos rahaa, kertoo Anna.
.
Esitän yksinkertaisen kustannuslaskelman: jos Anna myisi tavaransa kaksi kertaa kalliimmalla kuin on ostanut, hänen olisi myytävä joka viikko 240 euron arvosta päästäkseen edes omilleen, nollatulokseen. 120 euroa tavaroiden ostamiseen ja 120 euroa pöytävuokriin. Mutta Anna itse laskee saaneensa jo 127 euron myynnistä 7 euroa voittoa.
.
- Enhän minä postimyyntitarjousten lakanoista ihan kaksinkertaista hintaa ota. Voitoksi lasken, jos saan kirpputorilta käteeni rahaa. Ostoksethan olen tehnyt jo aiemmin ja silloin niistä iloinnut. Mennyt raha on joka tapauksessa mennyttä!
.
Annan perustoimeentulon on jo vuosikymmenien ajan tuonut sairauseläke. Tiedonjanoisen yhden laudaturin ylioppilaan nuoruuden ammatti lasten päivähoitajana eri perheissä alkoi maistua puulta. Silloiset seurustelukumppanit eivät tyydyttäneet ja saivat vaihtua maksullisen rakkauden päiväkahvityöhön, joka vuorostaan loppui - vankilakundiin rakastumiseen. Päiväkahvisäästöt hupenivat uuteen seurusteluun liittyneisiin kuluihin, kuten tehdastuoreen länsiauton ostamiseen rakastetulle, kun tämä vapautui Vilppulan varavankilasta.
.
Uusi auto kului ja elämän mies kyllästyi. Aluksi mies olisi halunnut elää ylpeästi pelkillä paritustuloilla, ettei tarvitsisi nöyrtyä anomaan toimeentulotukea. Kuitenkin yli-näyteltyään lääkärille häiriintynyttä pääsi kolmikymppinen mies sairauseläkkeelle ja alkoi saada tililleen omaa rahaa Annasta riippumatta. Silloin mies päättikin muuttaa yksin takaisin lapsuutensa Varkauteen. Helsinki muistutti liikaa Nokasta ja Sörkasta, vanhoista selleistä. Samaan aikaan virolaiset olivat vallanneet päiväkahvimarkkinat. Paluu uralle mietityttää Annaa.
.
Anna haluaisi yhä rakastuakin, kymmenisen vuotta itseään nuorempaan, mutta karismaattiseen ja autoritääriseen mieheen, jollainen hänen isänsäkin oli. Isä oli tsaarinaikaan syntynyt hermostunut perhetyranni, joka toisinaan kaivoi esiin pistoolinsa lukitusta pöytälaatikosta ja aseella uhaten simputti viisilapsista perhettään, juoksutti jättiläiskäyntiä ja komensi kääpiökäyntiä. Isä löi tahtia nahkaremmillä, jota tyttöjen jalkojen piti väistellä.
.
Koko aikuisikänsä Anna on käynyt terapiassa pari kertaa viikossa. Hän uskoo freudilaiseen psykoanalyysiin aivan ehdottomasti. Psykiatri on äitihahmo, joka eläytyy omilla ilmeillään potilaan elämäntarinoihin, eikä kommentoi sanallisesti. Potilas saa avautua asioistaan loputtomasti, puhua ja puhua vuodesta toiseen. Ja Anna kertoo lisää:
.
- Jäin äskettäin kiinni 20 euron myymälävarkaudesta. Arvasin etukäteen palavani, kun oli niin vähän asiakkaita, mutta ajattelin kuitenkin, ettei vartija viitsisi katsella monitoria. Vartija tuli ja sanoi: "Arvaat varmaan mistä on kysymys!" Menimme takahuoneeseen odottamaan poliiseja.
.
Poliisipari, vanhempi ja nuorempi konstaapeli, huvittui kuullessaan Annan kotiosoitteen. Sillä juuri kauppaan tullessaan Anna oli nähnyt samat poliisit ovien ulkopuolella tutkimassa erään Annan kotikadulla asuvan, vaikkakin Annalle vain ulkonäöltä tutun miehen kasseja.
.
Poliisit olivat ehtineet tilanteiden välissä syödä ropposen mansikoita ja he olivat hyväntuulisia kuin TV-mainoksessa, jossa pidätetyn käskettiin toistaa: "Enää en rikkeitä tee, taikka muutoin mörököllit minut periköön!"
.
Yhtä vähällä Anna ei päässyt, mutta poliisit sanoivat olevansa pahoillaan, koska heidän velvollisuutensa oli määrätä 14 kappaletta päiväsakkoja (köyhimmille ihmisille vain 6 euron hintaisia), yhteensä vain 84 euroa.
.
- Haluaisitko jutella piirimme mukavan sosiaalihoitajan kanssa, ehdotti poliisi. Anna kieltäytyi, kertoen muutenkin olevansa menossa huomenna psykoterapiaan! Se oli poliiseista hyvä juttu, joten he toivottivat Annalle parempaa päivänjatkoa.
.
Sakko on erääntynyt, mutta vielä maksamatta. Anna kävi kysymässä siihen rahaa sossusta, mutta siellä ei suostuttukaan sakkoa maksamaan. Seurakunnalta Anna hakee puolivuosittain kympin ruokarahaa. Eräs kirpputoreista tuotti juuri 7 euroa voittoa.
.
- Näpistykseni alkoivat yhdestä purukumipussista. Otti aivoon, kun ei ollut varaa xylitoliin, joten pihistin. Oikeastaan päätin asian kassajonossa, jossa minulta puuttui vain 20 senttiä, jotta saisin tomaatteja, salaattia ja kurkkua, siis terveellisiä kasviksia. Vasta seitsemäs ihminen jonossa suostui antamaan mulle yhden vaivaisen 20 sentin kolikon, tuohtuu Anna ihmisten uskomattomasta piittaamattomuudesta.
.
Kiinnijäämisiä on tähän mennessä kertynyt kolme. Ensimmäinen tapahtui kierrätysvaatteiden kaupassa. Sieltä ei ilmoitettu poliisille. Annan piti tyhjentää kassinsa, ja jopa omat hansikkaat olisi häneltä otettu, ellei hän olisi kivahtanut:
- Noi on kyllä MUN!
.
Niitä vaatteita ei kuitenkaan huomattu, jotka Anna oli pukenut sovituskopissa ylleen, omien vaatteiden alle. Ne jäivät sentään hänen saaliikseen. Poistuessaan Anna pyysi vielä myyjiltä anteeksi.
.
Vartijoita Anna yrittää väistellä hyvin selityksin: "Kun mulla ei nyt ole aikaa, kun mulla olisi vähän kiire bussiin tai metroon!" Mutta sellainen ei ole tepsinyt. Päinvastoin, toisella kerralla tavaratalon vartija väitti poliisille: "Se yritti KARATA!"
.
Hienotunteisesti erään tavaratalon myyjättäret välttelivät katsomasta Annaan tyhjentäessään hänen olkalaukkuaan. He totesivat, että osa uutukaisista tavaroista ei ollutkaan heiltä.
.
- Ne onkin MUN! keksi Anna silloin väittää.
.
Mutta viereisen kaupan myyjä soitettiin kumminkin paikalle tunnistamaan - naapurikaupasta vain puoli tuntia aikaisemmin varastetut korut, maljakot, leikkikalut ja koriste-esineet.
.
Saalista oli kertynyt 120 euron arvosta. Poliisit käskivät tylysti vastata pelkästään kysymyksiin. Anna oli yrittänyt laverrella elämäntarinoitaan, yhtä laveasti kuin terapeutilleen. Sakkoja määrättiin tuolloinkin 84 euroa.
.
Sakoistaan huolimatta Anna katsoo olevansa plussan puolella, koska ei ole jäänyt kiinni kuin joka kymmenes tai kahdeskymmenes kerta. Viime kuukausina hän ei ole kuulemma maksanut ruoastaan kuin parin maitolitran verran - ja samalla halvimmat "kaupan omat merkit" ovat vaihtuneet kalliiseen gourmet-laatuun!
.
- Saatan syödä vaikka koko viikon lohta, kun lituskaiset kalapaketit on niin käteviä vietäviksi. Ennen söin koko viikon vain kanaa, jota sai eurolla kilon, kertoo Anna.
.
Yhteiskunnallisia asioita Anna seuraa tiiviisti. Hän on äänestänyt kaikissa vaaleissa ja kirjoitellut mielipidejuttuja lehtiin. Hän kierrättää huolellisesti biojätteet ja tyhjät tölkit. Tapaamiaan ihmisiä hän neuvoo uusimmilla lehtitiedoilla ympäristöön ja terveyteen liittyvissä asioissa.
.
Kysyn, onko varastaminen sellainen yhteiskunnallinen ongelma, josta pitäisi kirjoittaa lehdissä? Hätä ei riko lakia eikä näpistys nälänhädässä, mutta entä kun varkauksilla rahoitetaan kannattamaton liiketoiminta? Mikä keino pysäyttäisi sinut?
.
- No, jos olisi olemassa ihan ehdoton vankeuden uhka. Silloin mun pitäisi kai lopettaa. Mutta varkauksista ei kannata kirjoittaa julkisesti, koska silloin arvostelukyvyttömät nuoret keskeyttäisivät heti koulunkäyntinsä, jos tietäisivät miten paljon helpommin voi hankkia kaikkea...
.
Anna kuvailee asioimispaikkojaan: - Erään ison kaupan radan vieressä omistaa rikas mies Paju ... joka oli nuorena vasemmistolainen. Ehkä sen takia siinä Citykaupassa ei näytä olevan ollenkaan vartijoita eikä tavaroissa hälyttimiä. Kunhan sellaiset ihmiset, joilla on paljon varaa, maksavat ostoksistaan, niin varattomat voivat ottaa kaiken ilmaiseksi.
.
Kirpputoreilla Anna varustaa kaikki myyntiartikkelinsa varashälyttimillä. Hän ei ollenkaan hyväksy, että muut varastaisivat häneltä! Hänellä ei ole sellaiseen varaa. Isot kaupat ja liikeketjut ovat aivan eri juttu.
.
Välillä Anna vilkaisee ulos ikkunasta ja huudahtaa yhtäkkiä:
- Joku on pysäköinyt MINUN autopaikalleni!
.
Autoton ja ajokortiton Anna selittää oman autopaikkansa näin:
.
- Voitin aikoinaan talomme arpajaisissa hyvän autokatospaikan, joten siitä kannattaa ehdottomasti pitää kiinni! Voin tarvita autopaikkaa koska tahansa, jos alan seurustella tai menen autokouluun. Auto minulla oli - äidin nimissä - viimeksi 10 vuotta sitten, kun miesystävä halusi ajaa autoa.
.
- Autopaikka ei maksa kuin 10 euroa kuussa! Lain mukaan minulla on oikeus pitää autopaikkani, isännöitsijäkin sanoi, vaikka eräät ikävät naapurit ovat kinuneet tyhjää paikkaa heille ja kannelleet isännöitsijälle. Lisäksi tyhjästä tilasta on iloa viereisille autoille, joiden hieman lihavat omistajat mahtuvat paremmin avaamaan ovensa.
.
Hämmästelen kalliin autopaikan turhuutta, mutta Anna vakuuttaa, että ennemmin hän luopuisi jopa suuren päivälehden kestotilauksesta kuin omasta autopaikasta! Sanomalehtensä hän joutuu hakemaan postilaatikosta talon päädystä, mutta muu posti työnnetään sisään kotioven postiluukusta, koska Anna maksaa Postin kotiinkuljetuksesta lisämaksun.
.
Juttelemme kirjoista, sillä Anna kuuluu moniin kirjakerhoihin, tilaajaetujen vuoksi. Usein hän ostaa monta kappaletta samaa kirjaa, voidakseen lahjoittaa sukulaisilleenkin. Esimerkiksi opettaja Frank McCourtin 'Seitsemännen portaan enkelin' ns. "irlantilainen köyhyys" teki niin suuren vaikutuksen, että Anna tilasi heti useita kappaleita, yhtäkään lukematta: "Ihan vain tukeakseni niin kauhean köyhää kirjoittajaa!" (josta oli tullut nariseva miljonääri, kerroin Annalle).
.
Anna sanoo käyvänsä kirjastoissa "joskus", mutta "aika harvoin". Tarkemmin: viimeksi seitsemän vuotta sitten hän kävi lähimmässä kirjastossa ja pyysi virkailijalta pappismies Norman Vincent Pealen Positiivisen ajattelun kirjan, koska eräs terapeutti oli kehottanut. Sen palautettuaan hän ei ole vielä lainannut mitään muuta.
.
Elokuvissa Anna on käynyt joskus, aivan kuten takavuosien kulttuuriministeri Piipari. Viimeksi 60-70-luvuilla hän katsoi jonkin tanskalaisleffan, kuten 'Pukki paratiisissa'. Mielifilmi ja esikuva elämälle on kuitenkin televisiosta nähty, romanttinen 'Cherbourgin sateenvarjot', lauletuin vuorosanoin.
.
Suomenlinnassa, puistoissa ja museoissa Anna on käynyt joskus nuorena, muttei sitten myöhemmin. Teini-iässä hän kävi ulkomailla luokkaretkellä Leningradissa, jossa joku neuvostoliittolainen nuorimies oli heti ihastunut häneen! Muuten hän ei välitä matkoista, eikä ole koskaan lentänyt tai kulkenut laivalla, koska kaikki maat näkee aivan hyvin televisiostakin.
.
Annan toiveammatit liittyvät psykologiaan. Jotta hän voisi vaikkapa neuvoa lasten vanhempia, miten valita hyvä lastenhoitaja. Siihen Anna tuntee erityistä pätevyyttä. Hänelle olisi myös mieluista päästä valitsemaan hyväntekeväisyyden kohteita, minkä vuoksi hän on kiinnostunut erittäin rikkaista miehistä.
.
Anna kertoo iloisesti voittaneensa äsken lotossa 4 oikein, 12 euroa. Entä paljonko hän käyttää lottoon viikossa? - 25 euroa! Samat onnennumerot käytössä jo vuosikymmeniä! (Oma ja siskojen syntymäpäivät.)
.
- Joten alkaa pian olla suurvoiton vuoro tulla minulle jo ihan tilastollisestikin!
.
Kerron, että mahdollisia lottorivejä on 15 miljoonaa, joten kukin rivi tulee vuoroon keskimäärin 300 000 vuoden välein. Pitkä aika odottaa?
.
Kesäsuunnitelmistaan Anna kertoo, että aikoo järjestää tavarat tiiviimmin laatikkoihin korkeisiin pinoihin, jotta saisi enemmän tilaa kotiinsa. Ja hän aikoo opetella kirpputoritoimintaa kunnolla saadakseen sen kannattamaan paremmin.
.
Anna on jo etukäteen huolissaan paisuvasta rahavirrasta, mikäli kirpputorit alkaisivat tuottaa kunnolla. Koska silloin hänelle tulisi ongelma, mihin hyviin tarkoituksiin alkaisi lahjoittaa rahaa. Itselleen hän ei tarvitse paljon enempää, vaan haluaisi hyväsydämisesti auttaa muita ihmisiä erilaisten hyvää tekevien järjestöjen kautta.
.
p-0: Lottoilijatar Anna, sisällys
p-0: Lottoilijatar Anna, sisällys
p-1: Kauppalopo Anna
p-2: Minä, Pollyanna
p-3: Polviannan talo
p-4: Polkuannan lenkki
p-5: Pölyannan koti
p-6: Pyllyannan sohva
.
jatkuu xxx
p-1: Kauppalopo Anna
p-2: Minä, Pollyanna
p-3: Polviannan talo
p-4: Polkuannan lenkki
p-5: Pölyannan koti
p-6: Pyllyannan sohva
.
jatkuu xxx
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)