Oli koittanut viimeinen ilta ja yö Afroditen heinäkuun alkupuolen matkalla. Tutkimuspisteitä riitti vielä aamuun asti. Moikipään Hangosta tuoma seurue, kaksi miestä hänen lisäkseen, kaivoi vanhalla sedimentti-kaivurilla näytteitä merenpohjasta.
.
Iiro Moikipää oli itse pettynyt ja innoton, kun ei voinutkaan käyttää upouutta kaivuriaan, joka oli jäänyt Vedentutkimuslaitokselle. Hän vetäytyi yrmeänä ylös komentosillalle, Kyrmyharjun ja laivan päällystön seuraan, näkymättömiin merentutkijoilta.
.
Yhtä kantta ylempänä olevasta Moikipäästä ei siten ollut harmia tutkijaporukalle, joka kokoontui mittausasemien välillä salonkiin katsomaan Robert de Niron "Taksikuski" -elokuvaa videolta.
.
- Miten väkivaltainen voi amerikkalainen elokuva olla, ja kaikki me istutaan täällä silmät tapilla katsomassa, kauhisteli Kajanus.
.
Hannu naureskeli Kajanuksen kertomaa vitsiä Woody Allenin filmistä "Kaikki mitä halusit tietää seksistä (- mutta et uskaltanut kysyä)", ja Föhn vilkaisi häntä kummissaan - kuin ei olisi koskaan ennen kuullut Niemisen nauravan, mutta ehkei ollutkaan?
.
- Onneksi ei sentään meidän Chief Scientist ole läsnä (Kajanus vaimensi ääntään tuon sanoessaan).
.
- Uudelle laivalle kun tuleekin sitten sellainen komentosilta, että sieltä näkee joka paikkaan laivalla! Ja meidän Chief Scientist voi sieltä bryggalta sen kuin komentaa:
(- TÖIHIN SIELLÄ! TÖIHIN HETI PAIKALLA!...)
.
- Ja muitakin hienouksia uusi laiva tulee olemaan täynnä: vesinäytteitäkään ei enää oteta laidalta, vaan laivan rungon läpi kulkevasta sisäkaivosta!
.
Hannu painui välillä hyttiinsä kirjoittelemaan päiväkirjaansa muistiinpanoja edelläkin puhutusta. Yhtäkkiä Afrodite alkoi keikkua niin paljon, että hän luuli jo merihädän koittaneen! Hyttinsä venttiilistä vilkaisten hän näki kuitenkin vain "Silja Laineen" kyntävän mereen syviä vakoja kohtuullisen lähellä Afroditea, matkallaan vastakkaiseen suuntaan.
.
Kymmenen minuutin päästä Afrodite alkoi taas keikkua voimakkaasti. - Nytkö sitten kohdataan "Seaking" vuorostaan, ajatteli Hannu, mutta näkikin venttiilistään yhä vain Siljan laivan, ja koki ilmeisesti sen peräaallokon voimaa.
.
Kannella illan hämäryydessä, veden kauneuden äärellä, Hannu tapasi toisen merelle tuijottelijan, uhkean Teijan, joka tunnusti rakkautensa:
- Haluaisin nyt naida miehen, jolla olisi mökki ja vene saaristossa...
.
Salongissa kierrätettiin Afroditen vieraskirjaa. Se olisi ollut kiinnostavaa luettavaa Hannusta aiemminkin, jos hän olisi tiennyt sen olemassaolosta, ja missä sitä mahdettiin säilyttää? Hän olisi voinut rauhassa lukea aikaisempien matkojen historiaa ja nähdä ihmiset paljastamassa sisimpäänsä, keitä he oikein olivatkaan, päättymässä olevan merimatkan vapauttamassa tunnelmassa... lähdössä meriltä, muttei vielä maissa...
.
Tuoreimpina merkintöinä Aleksi oli kertoillut kortinpeluustaan Jukka Haapion kanssa. Heidi oli kirjoittanut vähällä vaivannäöllä: - Olihan se matka odotusten mukainen - ja enemmänkin!... Tuleva lukija epäilisi helposti, että siinä oli vain yhden kerran Afroditella vieraillut sivuhenkilö?
.
Hannu yritti keksiä jotakin kuvaavampaa, jotakin juuri tähän matkaan persoonallisesti liittyvää. Lämpimästä lämpötilasta ja sisäisistä aalloista hän koetti vääntää informatiivista vitsiä.
.
Aamulla Hannu näki mereltä hänelle tutut Espoon Kivenlahden korkeimmat kerrostalot. Viimeisiä mittausasemia olivat Helsinki-Kasuuni ja Katajaluoto. Afrodite laski aamu-kahdeksalta Jätkäsaaren laituriin, mistä alus oli edellisellä viikolla lähtenytkin matkalleen kohti Raumaa.
.
Satamassa "lerputeltiin" tietokoneella vielä viimeisten tutkimuspisteiden ruuhkasta keskeneräisinä jäljelle jääneitä tuloksia ja piirrettiin loput profiilit ja tasa-arvokäyrät. Toiset merentutkijat pakkasivat tavaroita. Moikipään porukka lähti onneksi ensimmäisenä autolla pois.
.
- Syötäisiinkö vielä lounas, pohtivat jotkut mieliaihettaan laivalla. Ei syöty. Hannua lukuunottamatta retkikuntalaiset maksoivat emännälle parin viikon syömisensä. Nieminenkin allekirjoitti työvuorolistansa, jonka mukaan hän oli työskennellyt tunnit yhteenlaskien yli 4,5 vuorokautta: kaksi 12 tunnin vuoroa viikonloppuna ja 11 kahdeksan tunnin vuoroa muulloin. Niistä kertyi loman viettoa varten yhdeksisen päivää vastikevapaita!
.
Vahtimestari Pera Porkka saapui Vedentutkimuslaitoksen pakettiautolla rekisterinumeroltaan A-499 noutamaan retkikuntaa tavaroineen. Auto lastattiin täyteen, Pera, Hannu ja Aleksi mahtuivat etupenkille. Samalla matkalla käytiin Valtioneuvoston linnan korttelissa, Aleksanterinkatu 3:n portista, noutamassa virastojen keskinäisen postin vaihtopisteestä pari kirjettä Vedentutkimuslaitokseen.
.
Perillä Itäkeskuksen toimitalossa siirrettiin Afroditelta tuotua tavaraa ensin lastauslavan kautta kellariin ja sieltä kärryillä hissiin ja neljänteen kerrokseen. Kaikkien matkalaisten henkilökohtaiset tavaratkin vietiin näin Afroditen toimistoon. Kai Föhn halusi heti innokkaasti kuljetuskärryn käsiinsä, päästäkseen nyt ensi kertaa sellaisenkin kuljettajaksi.
.
Laitoksen käytävät kaikuivat ja tuntuivat hohtavan oudoilta jälleen nähtyinä. Laivalla oli tottunut erilaisiin, tummempiin seinä- ja lattiapintoihin. Kesälomakauden autius vaikutti kaikumiseen, ihmisiä oli vähän paikalla. "Lomalla"-lappuja roikkui ovessa kuin ovessa.
.
Heidi Jansson meni lopuksi päivää kirjastoon lueskelemaan, kun taas Hannu alkoi naputella tietokonettaan. Mutta hän oli nukahtaa väsymyksestä! Laivalla hänen olisi pitänyt olla näihin aikoihin päivällä tai aikaisemminkin nukkumassa, yövuoron valvomisen jälkeen! Hannu päättikin lähteä kotiin niin aikaisin kuin kesäajalla valtion virastosta saattoi, klo 14:45!
.
Laitoksella oli samaan aikaan tapahtumassa jotakin ennen näkemätöntä: kaksi poliisimiestä oli asettunut sinne, varaten käyttöönsä kirjaston viereisen kokoushuoneen. Siellä he kuulustelivat vuoronperään jokaista laitoksen työntekijää siitä, mitä tämä saattoi tietää ylijohtaja Ilmo Merihiiden katoamisesta, ja milloin muisti Merihiiden viimeksi nähneensä? Hannun vuoro oli hänen onnekseen tulossa viimeisimpien joukossa vasta seuraavana päivänä, joten hän ehtisi nukkua kunnon yöunet välissä.
.
***
.
Perjantai-aamuna rikoskomisario Palmu ja ylikonstaapeli Joki kävivät läpi tutkimusaineistoaan Ilmo Merihiiden katoamisesta.
.
- Edetään järjestelmällisesti... Ensiksi olemme kirjanneet ylös kaiken, mitä tiedetään kadonneen Merihiiden viimeisistä vaiheista... Toiseksi olemme etsineet häntä todennäköisimmistä olinpaikoista, selvitti ajatuksiaan ääneen komisario Palmu (jolle oli ollut usein kiusaa kirjallisesta kaimasta).
.
Tähänastisten tietojen mukaan Merihiisi oli nähty viimeisen kerran juuri Vedentutkimuslaitoksessa, torstaina 30. kesäkuuta, pari viikkoa sitten. Käynti Merihiiden kotona, jossa hän oli asunut yksin kesäleskenä vaimonsa Floridan matkan ajan, osoitti, ettei hän ollut ainakaan lukenut sanomalehteä kyseisen torstain jälkeen.
.
Mainittuna aamuna Merihiiden tiedettiin osallistuneen neuvotteluun Merenkulkuhallituksessa. Käynti oli selvinnyt hänen pöytäkalenteristaan ja sen jälkeen kyselemällä Merenkulkuhallituksen ylijohtajalta Kyösti Nuutilaiselta. Tämän mukaan Merihiisi oli vaikuttanut tyytyväiseltä neuvottelun tuloksiin. He olivat keskustelleet organisaatiouudistuksesta, joka toisi ylijohtajat vastavuoroisesti toistensa laitosten johtokuntiin, lisäten Merihiiden vaikutusvaltaa.
.
Neuvottelun jälkeen Merihiisi oli matkustanut aamupäivällä Kaivopuistosta Itäkeskukseen ilmeisesti julkisilla kulkuvälineillä. Hänen asuntonsa oli Marjaniemessä kävelymatkan päässä työpaikalta, ja hän liikkui työmatkansa jalkaisin.
.
Vedentutkimuslaitoksessa Merihiisi oli tavannut sihteerinsä ja vaikuttanut väsyneeltä tai huonotuuliselta. Ehkäpä matka keskustasta ja helteinen ilma olivat uuvuttaneet hänet? arveli sihteeri Anu Väisänen. Ärtyisäksi tunnettua Merihiittä oli vältelty häiritsemästä, kunnes Afroditen matkalta palannut dosentti Vesa Ristola oli esitellyt hänelle kaksi laitoksella vierailevaa kiinalaista Vedentutkijaa, Wangin ja Wun, ja he olivat menneet kaikki neljä yhdessä naapuritalossa sijaitsevaan Valtion Ravitsemiskeskuksen ruokalaan syömään.
.
Aterian jälkeen Merihiiden oli nähty palaavan huoneeseensa, mutta sen jälkeen hänestä ei ollut havaintoja. Hänen salkkunsa oli löytynyt kaapista, ja pöytälaatikossa oli esitelmä, joka hänen oli ollut tarkoitus esittää Hampurissa seuraavalla viikolla. Finnairin mukaan hän ei ollut käyttänyt lentolippuaan eikä häntä ollut nähty Hampurissa.
.
Kukaan Vedentutkimuslaitoksessa, sen paremmin kuin lähiseudun kaupoissa tai muissa liikkeissä, ei muistanut luotettavasti nähneensä Merihiittä enää torstaina iltapäivällä. Epäluotettavia havaintoja oli kertynyt pari kappaletta: toisen mukaan Merihiisi oli tanssinut koko iltapäivän eläkeläistansseissa läheisessä Ravintola Valomerkissä. Toisen vaihtoehdon mukaan hän olisi pelleillyt metrojunassa kolmen kitisevän pikkulapsen kanssa, joita hän oli viemässä Korkeasaareen. Oli epävarmaa, että ihmiset muistaisivat tarkasti tällaisia asioita parin viikon takaa, tai olisivat edes kiinnittäneet huomiota Merihiiden ulkonäköön ja liikkumiseen.
.
Merihiisi saattoi olla missä tahansa, Helsingissä, Suomessa, ulkomailla... Komisario Palmu oletti alustavasti, yksinkertaisuuden vuoksi, ilman parempaa tietoa, että hän olisi todennäköisimmin Itäkeskuksessa, Vedentutkimuslaitoksen läheisyydessä, kuolleena, jollei elävänä.
.
Laitoksen rakennusta oli tutkittu melko huolellisesti. Kellarin varastosta oli löydetty puoliksi juotu viskipullo, jota kukaan laitoksella ei tunnustanut omakseen. Kysyttäessä sen omistajaksi veikkailtiin useita eri henkilöitä:
.
- Merihiittä (tutkija Syvänteen mukaan),
- Moikipäätä (erikoistutkija Kajanus),
- kesäapulainen Harri Virtaa (erik.tutkija Helle),
- Syvännettä, Tipi Sundia, "pajan poikia" tai sivaria ja Itäkeskuksen huumejengiä (tutk.apulainen Maila Nyman).
.
- Kolmanneksi voisimme kysyä, kuka saattaisi hyötyä ylijohtaja, professori Merihiiden katoamisesta tai kuolemasta? pohti komisario Palmu.
.
- Ensinnäkin omaiset: hänen vaimonsako? Keskinäinen testamentti, onko merkittävän paljon omaisuutta?
.
- Toisaalta: entä Merihiisi itse? Olisiko hänellä aihetta paeta jotakin, kadota, tai muuttaa henkilöllisyyttään? Tällaisesta meillä ei ole toistaiseksi tietoa.
.
- Entä työtoverit, kollegat ja kilpailijat? Kuka hyötyisi?
1) Saisiko Merenkulkuhallituksen ylijohtaja Nuutilainen lisää vaikutusvaltaa Vesialalla?
2) Perisikö Merihiiden varamies Moikipää ylijohtajan viran?
.
Vedentutkimuslaitoksen väeltä kyseleminen paljasti lisää oletettavia hyötyjiä ja Merihiiden vuoksi kärsimään joutuneita, mahdollisesti katkeria henkilöitä. Eri ihmiset paljastivat asioiden eri puolia...
.
Tutkija Klaus Syvänne epäili Moikipään lisäksi hyötyjiksi "desantit" Haukisen ja Ristolan. Ilman Merihiittä tämän suunnittelema organisaatiouudistus hautautuisi tai vähintäänkin lykkääntyisi, jolloin dosentit 3) Haukinen ja 4) Ristola säilyttäisivät paikkansa johtokunnassa, samoin 5) toimistopäällikkö Puhtonen.
.
Maisteri Puhtonen puolestaan arveli erääksi hyötyjäksi 6) Aleksi Kajanuksen. Tämä ensinnäkin säilyttäisi erikoistutkijan asemansa, jonka Merihiisi oli viemässä pois, ja toiseksi voisi siitä asemasta nousta yhdeksi osastonjohtajaksi ja dosentiksi, ylijohtajaksi siirtyvän dosentin jälkeen.
.
Erikoistutkija Kristiina Helle uskoi 7) tutkija Syvänteen ja 8) apulaistutkija Laineen etenemismahdollisuuksien paranevan Merihiiden poistuessa. Nämä saattoivat tuntea jääneensä pysähdyksiin ilman yliopistollisia jatkotutkintoja, joita Merihiisi olisi vaatinut, mutta joihin he eivät olleet ryhtyneet.
.
Lisäksi Helle mainitsi epäilevänsä, että 9) kesäapulainen Harri Virta olisi saattanut hautoa kostoa Merihiidelle siitä, että menetti seuraavan vuoden kesätyöpaikkansa Vedentutkimuslaitoksessa.
.
Tutkija Ville Alho epäili 10) Lassi Sällisen olevan Moikipään käsikassarana havittelemassa erikoistutkijan paikkaa, kun hänellä oli väitöskirjansakin... kunhan ensin 11) Kristiina Helle saisi osastonjohtajan viran.
.
Innokkain spekuloija oli tarkkamuistinen tutkimusapulainen Maila Nyman:
.
- Muistan, kun 12) Tipi Sund tarjosi katoamispäivänä nimipäivänsä kakkukahvit... kun minä ajattelin heti silloin, että eikö häntä täydy vähän harmittaa, kun hänet oli syrjäytetty ylijohtajan sihteerin asemasta toimistosihteeriksi... niin tylsään työhön, en minä vaan... Mielessä käy, että Sund olisi voinut kakulla myrkyttää Merihiiden?
.
- Ja sitten kun Sundin työhuone liittyy juttuun siten, että Merihiisi oli ottanut sen pois meidän laitoksen sivarilta, 13) Hannu Niemiseltä, kun tämä nukkui siellä, ellei jopa polttellut pilveä, senhän voisi nähdä pupillien suuruudesta? Jos hän kosti yhdessä Itäkeskuksen huumejengin kanssa, jotka murtautuivat kirjastoon! He saattoivat joukolla viedä ruumiin? Ja ruokalassa kanssa kyllä minä ihmettelin, kun näin melkein vierestä Ristolan ottavan sienimuhennosta, kun hän ei syö ollenkaan sieniä. Ja kohta näin hänen vaihtavan lautasia Merihiiden kanssa!
.
- Luettelosta tulee pitkä... epäili ylikonstaapeli käsi kirjoittamisesta väsyneenä. - Mutta joukon voisi jakaa kahteen ryhmään:
.
a) ne, jotka hyötyisivät Merihiiden kuolemasta tai katoamisesta, mutta eivät menetä mitään, jos hän eläisikin. Ja toisaalta:
.
b) ne, jotka paitsi hyötyisivät, myös välttyisivät joltakin menetykseltä Merihiiden poistuessa. Sillä ihminen ei ole yhtä epätoivoinen saamaan voittoa tai hyvitystä kuin välttämään uhkaavan tappion!
.
- Siis Kajanus, Haukinen, Ristola, Puhtonen... He olivat ainakin menettämässä jotakin Merihiiden toimesta lähiaikoina? tuumiskeli komisario Palmu. - Tottahan on, että jos kuulet tulipalo-alennusmyynnistä Sokmannin tavaratalossa, et lähde paikalle yhtä varmasti, kuin jos kuulet oman talosi olevan tulessa...
.
- Viimeisimmät havainnot, todennäköisimmät olinpaikat, katoamisesta hyötyjät, niitä on käsitelty. Sitten olisi huomioitava poikkeukselliset ja oudot tapahtumat katoamisen aikoihin... olisiko niillä jotakin yhteyttä keskenään?
.
Pyörivän vesialtaan rakentaminen biologian laboratorioon juuri tällä hetkellä oli noussut räikeästi esiin. Moikipään kiire ja oma iso osuus rakentamisessa oli herättänyt huomiota. Epäilyjä oli herännyt, että Merihiiden ruumis löytyisi muurattuna tiilimuurin taakse, seinän ja altaan väliin?
.
Tiiliä oli vähän purettu dosentti Haukisen suostumuksella, Moikipään ehdittyä poistua Hankoon ja Afrodite-laivalle. Mutta mitään outoa ei ollut löytynyt. Moikipää oli kenties eniten halunnut painaa konkreettisesti oman kädenjälkensä rakennustöihin?
.
Kellariarkistosta löydetystä viskipullosta saatiin helposti otettua sormenjäljet, joita vertailtiin Merihiiden kirjoituspöydästä, salkusta ja kirjankansista yleisimmin löytyviin ja todettiin samoiksi. Pullo oli aivan ilmeisesti Merihiiden.
.
- Merihiidellä saattoi olla motiivi käydä kellarissa... Jos hän oli poistunut laitoksen toimistotiloista, muttei ollut mennyt ulos asti, on paitsi mahdollista, myös mielekästä, että hän olisi mennyt kellariin! arvioi Palmu.
.
Kellarista löydetty uusi sedimentti-kaivuri oli myös kiinnostava. Kukaan ei ollut muistanut sitä tai tiennyt sen hankkimisesta, ennen kuin Moikipää oli soittanut laivalta ja kysellyt. Moikipää oli ilmeisesti yksikseen hoitanut laitteen kellariin? Entä miksi Kajanus tai Sällinen eivät olleet vieneet laitetta laivalle, kuten Moikipää oli kehottanut?
.
Oli aika jatkaa kuulusteluja: vuoroon tulisi siviilimies Nieminen. Komisario muistikin, miten tutkija Ville Alho oli sanonut, tuskastuneena arveluunsa kaikkien Vedentutkijoiden keskinäisistä vihjailuista ja epäilyksistä toinen toisiinsa:
.
- Kysykää Ulkopuolisilta! Me "laitostuneet" ollaan kaikki toistemme niskassa. Ehkä oikeamman kuvan tästä tutkimuslaitoksesta näkee joku sivullisempi: kesäapulainen tai sivari, tai vaikka kiinalainen vieras!
.
- Sepä nähtäisiin, tuumi ylikonstaapeli.
.
Nieminen kertoi mitä muisti. Hän oli ollut katoamispäivänä kellarissa leimaamassa arkistomappeja. Ja hän oli kuullut pariin kertaan askelten ääniä, muttei ollut nähnyt ketään. (Kuten tavallista, kukaan ei ollut nähnyt mitään, kun jotakin tapahtui.)
.
Kiinalaiset Vedentutkijat Wang Ho ja Wu Reishu olivat tavanneet Merihiiden tämän viimeisellä lounaalla, yhdessä Ristolan kanssa. Heiltäkin oli aiheellista kysyä, olisivatko he panneet merkille jotakin erityistä? Kielimies Ristola sai olla mukana tulkitsemassa, jos poliisien kielitaito alkaisi takellella.
.
Wang ja Wu muistivat tarkasti tapaamisen ja ruokailun Merihiiden kanssa, ja kertoivat hymyillen kohteliaasti, ketä kaikkia ihmisiä olivat tavanneet:
.
- We've met so many people, again and again, here in the Institute of Marine Research... but we're very sorry, we've not seen Mr. Maryhissi again... and also Mr. Kyyhaju, we miss him very much too!
.
- Oh, our captain on the research vessel Afrodite, Mr. Kyyhaju Anti, big man with so many funny jokes on the ship! He said, when we left the ship, that we'd meet soon again, here in the Institute, Mr. Kyyhaju, Mr. Maryhissi and us, absolutely! But now, we are missing both of them very much indeed!
- Tulee mieleeni tuo tutkimusalus Afrodite, olisiko Merihiisi voinut mennä yllättäen sinne? Sehän ei olisi kaukaa haettua? Laivan kapteeni voi käydä maissa laitoksessa, tai ylijohtaja voi käydä laivassa satamassa, jos heillä on vaikkapa asiaa toisilleen? pohti Palmu.
.
- Laivan päällystöltä kyllä kysyttiin, tosin vain puhelimitse, oliko Merihiittä nähty sielläkään, ja vastaus oli kielteinen. Juuri nyt he melkein kaikki taitavat olla vapaavuorossa, kun laiva on satamassa...
.
- Tutkimusalus miehistöineen on itse asiassa Merenkulkuhallituksen alainen, eikä Vedentutkimuslaitoksen. Tosin me, erityisesti professori Merihiisi, olemme luonnollisesti pyrkineet voimakkaasti vaikuttamaan esimerkiksi rakenteilla olevan Afroditen seuraajalaivan varusteluun, kapteenin valintaan ja miehistön koostumukseen, mehän laivaa käytämme, selitti Ristola.
.
- Niin, mikä mies tämä Afroditen kapteeni on, onko hän listallamme? Millaiset olivat hänen välinsä Merihiiden kanssa? Negatiiviset? Häntä ei valittaisi uuden laivan kapteeniksi, jos se Merihiidestä riippuisi? Varajohtaja Moikipää ja Merenkulkuhallitus hyväksyisivät Kyrmyharjun, mutta Merihiisi ei, ja se veto-ääni saattaisi olla ratkaiseva? Komisario kyseli Ristolalta.
.
Ristola kertoi suurpiirteisesti:
.
- Meidän kapteenimme Kyrmyharju on... on sellainen vanhanajan rehevä merikarhu-persoonallisuus... Itse olen kyllä tullut asiallisesti toimeen hänen kanssaan. Erityisesti myrskyolosuhteissakin tutkimusohjelma on saatu suoritettua asianmukaisesti loppuun hänen olleessaan laivan päällikkönä, mitä seikkaa pidän itse arvossa. Mutta joidenkin kollegojeni kanssa hänellä on tosiaan ajoittain menneet sukset ristiin, myös professori Merihiiden kanssa, se on kyllä myönnettävä.
.
- Kuulustellaanpa uudestaan laivalla katoamisen jälkeen olleita tutkijoita siitä, onko laivalla tapahtunut mitään erikoista! Siellähän onkin käynyt yksi jos toinenkin listalle nostetuista henkilöistä: Kajanus, Moikipää, Sällinen, Nieminen... sanoi Palmu kiinalaisten ja Ristolan jo poistuttua.
.
Muilla ei ollut entisiin lausuntoihinsa paljon lisättävää, mutta Nieminen muisti uudelleen kysyttäessä kertoi laivalla tapahtuneesta yöllisestä upotuksesta ja sitä edeltäneistäkin tapahtumista, kuten Kyrmyharjun järjestelyinnosta. Palaset alkoivat ehkä asettua paikoilleen komisario Palmun päässä ja paperilla.
.
- Merihiisi oli kellarissa, samoin sedimentti-kaivin, joka piti toimittaa Afroditelle... ja Sällisen mukaan toimitettiinkin, mutta kaivuri oli sittenkin edelleen kellarissa?
.
- Entäpä jos laivalle menikin Merihiisi... Jos Sällinen ja autonkuljettaja, vahtimestari Pera, veivätkin Merihiiden ruumiin, Moikipään pakkaamassa kuljetuslaatikossa?
.
- Joku olisi sitten voinut upottaa kuljetuspakkauksen, se tuskin on enää laivalla, jos Niemisen kertomuksella on merkitystä?
.
- Sällinen, Moikipää, Kyrmyharju, Kajanus, tai kuka olisi upottaja?
.
- Moikipää ei ollut laivalla vielä upotuksen yönä?
.
- Kyrmyharju saattoi upottaa laatikon, mutta millä perusteella epäillä häntä Merihiiden murhasta tai taposta? Missä hän olisi kohdannut Merihiiden, kun hän ei edes tullut laitokselle?
.
- Siinäpä se! Baskervillen koiran tapauksessakin omituista oli koiran haukkuminen! Nimittäin se, että koira EI ollut haukkunut... Tässä tapauksessa Kyrmyharjun piti tulla laitokselle, sen hän oli luvannut kiinalaisillekin, mutta miksi hän ei sitten tullutkaan?
.
- Siksikö, että hän oli jo käynyt laitoksella, kellarissa, ja tavannut ja tappanut Merihiiden? Hänellä ei ollut enää syytä tulla tapaamaan Merihiittä tämän työhuoneeseen? Palmu jatkoi pohdintojaan.
.
- Spekuloikaamme: Kyrmyharju pysäköi autonsa takapihalle, menee sisään pihaovesta - kellarin kautta, kohtaa Merihiiden, tappaa tämän joko pikaistuksissaan tai tilaisuuden tullen, kätkee ruumiin, pakenee ja pysyy poissa rikospaikalta...
.
- Kyrmyharju ei uskalla lähteä ajelemaan ruumiin kanssa minnekään, vaan ruumis on kätkettävä, kunnes tulee hyvä tilaisuus hävittää se... Hän löytää tarpeeksi ison kuljetuslaatikon, jonka voi sinetöidä tiiviisti kiinni...
.
- Hän huomaa Moikipään allekirjoittaman lapun, että tämä kuljetuslaatikko on vietävä Afroditelle... Hän käyttää sitä hyväkseen, olettaen, ettei kukaan ulkopuolinen ryhtyisi avaamaan Moikipään tavaroita!
.
- Moikipään luultu varustelaatikko viedään laivalle, mutta tarkoitettu sedimenttikaivuri jää kuitenkin laitoksen varastoon. Kyrmyharjun on tämän jälkeen ehdittävä laivalle ennen Moikipään saapumista upottamaan ruumis.
.
Kapteenin onneksi tutkimusmatkojen ohjelmat on monistettu ja toimitettu tiedoksi hänellekin. Moikipäätä ei mainita osallistujaksi ennen kuin lisäyksessä: "13.7. Noudetaan Moikipää + 2 Hangosta".
.
- Kyrmyharju ehtii laivalle ensin, normaalin vuoronsa mukaisesti. Hän etsii laatikkonsa ja valmistelee huomaamatonta upottamista. Hän siivoaa ja järjestelee paikkoja uudelleen, jottei yhden laatikon puuttumista voitaisi huomata. Hän sijoittaa laatikkonsa mahdollisimman lähelle laivan ulkolaitaa. Sitten hän suorittaa upottamisen yöllä mahdollisimman hissukseen, yrittäen välttää, että kukaan näkisi häntä.
.
- Teoria on lennokas, mutta miten todistaa se? Ruumis on upotettu avomerellä Itämeren pohjaan. Ellei jotakin ajelehtisi rannalle jonakin vuonna?
.
- Ei voi muuta kuin yrittää saada Kyrmyharju puhumaan itsensä pussiin. Pyydämme avuksemme jonkun Vedentutkijan... silminnäkijän, sen sivarin. Hän voisi soitella Kyrmyharjulle kiristykseen vihjaillen. Seuraamme Kyrmyharjun reaktioita, jotka voisivat olla kaiken paljastavia?
.
Nieminen suostui poliisin ehdotukseen levottomana, vaikkakin uteliaana. Niinpä hän soitti useita kertoja Kyrmyharjun puhelimeen Punavuoreen, kunnes viimein tavoittikin tämän. Sitten hän alkoi uhkailla:
.
- Näin, että upotitte myrkkyjä mereen yöllä Afroditelta! Kävitte hakemassa niitä Vedentutkimuslaitoksesta, näin senkin! Se kemikaaleille haiseva laatikko, jota yhdessä siirsimme laivalla, kun kesäapulainen Kai Föhn oli kolmantena. Paljastan koko jutun, ellette tee kohtuullista lahjoitusta Itämeren meriluonnon hyväksi!
.
Kyrmyharju vaikeni hetken, epäröiden kiistääkö kaikki, vai myötäilläkö lievästi myrkkyteoriaa? Joutuako ympäristömyrkkyjen ojasta tapon allikkoon, vai ajaako vain ojaan, pahemman vaihtoehdon välttääkseen?
.
- Mikä tämä väite oikein on? Ehkä olen joskus jotain varsin haitatonta upottanutkin, mutta todella harmittomia aineita, joista laivalla on täytynyt päästä eroon!
.
- Vedentutkimuslaitoksen kellarissa on todisteet, että noudit täältä kemikaaleja sisältäneen laatikon, jonka limakalvoja ärsyttävät tuoksut haistoin laivalla. Tule tänne selvittämään asia, voit täyttää pankkisiirtolomakkeen Luonnonsuojeluyhdistykselle. Tule kello 18, laitoksen sulkeuduttua, meillä on avaimet molemmilla, vaati Nieminen.
.
- Mä istuin silloin koko päivän Ankkurinapissa, enkä käynyt laitoksella, kähisi Kyrmyharju vihaisesti ja oli torjuva, mutta suostui kuitenkin, huolestuneena ja raivostuneena: mikä helvetin todiste laitoksen kellarissa muka viittaisi häneen?
.
Nieminen odotteli illalla Itäkeskuksen kirjastossa Vedentutkimuslaitoksen tyhjentymistä. Puoli kuudelta hän meni avaimellaan laitoksen kellariin. Poliisit olivat tulleet sinne vielä aiemmin, siltä varalta että Kyrmyharju päättäisikin saapua paljon etuajassa. Lastausvarastoon oli sijoitettu äänityslaitteet ja poliisit kätkeytyivät työpajan tiloihin.
.
Pitkäveteisen odotuksen jälkeen Kyrmyharju saapui kuin saapuikin hiljakseen avaimellaan kellariin etuajassa varttia vaille kuusi.
.
- Mitä se paskapuhe puhelimessa oli? Kyrmyharju murisi vihaisesti.
.
- Tässä käytävällä näit sattumalta kesäkuun viimeisenä päivänä tajuttoman Merihiiden, jota olit raivostuneena tulossa tapaamaan, vaikket tappamaan, hänen työhuoneelleen. Hän aikoi viedä sinulta paikan uuden Afroditen kapteenina... Et pääsisikään purjehtimaan Etelänapamantereelle! Paitsi jos Merihiittä ei olisi? Tiesit ja kuulit miten tyhjä kellarivarasto taas oli. Tunnistit Merihiiden viinan tuoksun ja tiesit, miksi hän oli salaa kellarissa, selosti Nieminen Kyrmyharjulle, joka järkyttyi puheesta ja synkkeni kasvoiltaan.
.
- Katselit ja harkitsit. Näit Moikipään määräyksen pakkauslaatikon viemisestä laivalle, avasit ja poistit sedimenttikaivimen. Tukahdutit Merihiiden kuoliaaksi, pakkasit ruumiin laatikkoon ja lisäsit mukaan haisevia kemikaaleja.
.
- Ja sä sitten ajattelet jotakin rahasummaa, luuletko että mulla on paljon? murisi Kyrmyharju, pelästyksen ja raivon kuohuttaessa häntä yhtä aikaa.
,
- Sulla on velaton omistusasunto Iso-Roballa, kehuit laivalla. Mä haluan sen!
.
- SAATANA, VOIN TAPPAA TOISENKIN KERRAN!
.
Nieminen koki elämänsä pelottavimman hetken, jonka onneksi paikalle syöksyvät poliisit keskeyttivät.
.
- Antti Kyrmyharju, teidät on pidätetty epäiltynä harkitusta murhasta ja murhayrityksestä!
.
- Helvetti, mulla ei ole aikaa pitkään istumiseen, kun mun laiva lähtee Etelänavalle vuoden päästä! sähisi Kyrmyharju, vaikkei yrittänytkään vastarintaa. Poliisiautolla hän häipyi Vedentutkimuslaitoksen piiristä.
.
Uusi vedentutkimusalus sai valmistuttuaan nimekseen Afrodite, kuten edellinenkin oli ollut, huolimatta tutkija Rabbe Randellin lukuisista eriävistä nimiehdotuksista, kuten Ariadne, Astarte ja Aranda. Laiva lähti pitkälle purjehdukselle kohti Etelänapamannerta päällikkönään Jukka Haapio.
.
Etelänaparetkikunnan johtajana toimi professori Iiro Moikipää, joka nimitettiin Vedentutkimuslaitoksen uudeksi ylijohtajaksi. Kesäapulaisista Heidistä ja Kaista tuli valmistuttuaan vakituisia tutkijoita. Punatukkaisen Isabelle Huppertin näköisen puhelinkeskustytön Päivin sairastama syöpä uusiutui myöhemmin ja hän kuoli, se oli surullista.
.
Sitä ennen sivari Nieminen sai lisää kuntoisuuslomia ja hänellä oli paljon lomapäiviä rästissä, kun laivalta sai paljon vastikkeita, ja lomapäiviä jäi ikuisesti pitämättäkin, kun hän palasi syksyllä kiertomatkaltaan Britannian ympäri jäljellä oleviksi kolmeksi viimeiseksi työpäiväkseen Vedentutkimuslaitokseen.
.
Laitoksella asennettiin sinä syksynä oviin kulunvalvontalaitteet. Mikrotietokoneet yhdistettiin verkoksi. Laitoksen dosentit ylennettiin, he saivat professorin arvonimet. Fysiikan osaston johtoon valittiin (Mokipään tilalle) laitoksen ulkopuolelta Läyliäinen, josta Kajanus oli kesällä kertonut hauskan jutun Afroditella. Aleksi Kajanus sai jatkaa sisäisten aaltojen tutkimista edelleenkin erikoistutkijan tittelillä! Toimistopäällikkö Puhtonen eteni toiseen työpaikkaan, entistä paljon suurempaan virastoon.
.
Kaikki ihmiset olivat Hannu Niemisen lähtiessä vuoden vanhempia kuin hänen saapuessaan, vaikka monet vaikuttivat yhä samanlaisilta kuin ennenkin. Työn loputtua Vedentutkimuslaitoksessa mikään ei saanut enää Hannua käymään Itäkeskuksessa, eikä hän siksi nähnyt enää Varkin ruokalan Susannaakaan, vaikka oli halunnut kuvitella näkevänsä, viimeiseen työpäiväänsä asti. Kaikki muuttui vähitellen.
.
***************
tiistai 8. toukokuuta 2018
14. Sondi uppoaa pohjaan
Nieminen heräsi maanantai-aamuna vasta vähän ennen kahdeksaa. Ruokasalissa istui enää Sällinen viimeisenä syömässä. Antti Kyrmyharju oli näköjään saapunut laivalle ja asettunut vakiopaikalleen salongin ja ruokasalin yhteiseen L-kulmaan, josta hän näki avarimmin joka suuntaan, niin sivulle salonkiin kuin peräpäätä kohti keittiön suuntaan. Siinä saattoi Kyrmyharju istua pönäkkänä ja suuriäänisenä itsenään, mulkoillen Hannua ja muita, tai pelaten Canastaa Kajanuksen kanssa.
.
Kyrmyharju ennusti pienen myrskyn olevan tulossa tähän asti koko ajan vallinneen tyynen sään sijaan. Laiva oli käväissyt Rauman satamassa vaihtamassa kipparia, ja matkasi nyt pois sieltä länsi-lounaaseen, kohti Ruotsia. Ohjelmistossa ei ollut tällä hetkellä tutkimuspisteitä, vaan termistoria vedettiin jälleen laivan perässä. Hannu palasi omaan hyttiinsä lukemaan. Tuhti Teija imuroi käytäviä, mutta muita ihmisiä ei näkynyt, lepäilivät kai hyteissään Kai Föhn ja Heidikin.
.
Hannu syventyi Isaac Asimovin tieteiskirjaan niin paljon, ettei malttanut lähteä hytistään vielä sittenkään, kun arveli jo töidenkin kutsuvan. Kukaan ei tullut hakemaankaan... Laiva oli alkanut merellä keinahdella voimakkaasti. Lopulta ylös ulkokannelle lähdettyään Hannu näki siellä Kajanuksen vaihteeksi nostamassa sondia. Kai "ikiliikkuja" Föhn oli työmyyränä lerputtamassa sähkölaboratoriossa. Termistori oli jo nostettu ylös taas.
.
Sällinen hoippui ulkokannella laitoksen varastosta lainatussa sinisessä suojatakissa. Merellä oli noussut kylmä tuuli, pärskeitä lensi kannelle ja laiva keinui voimakkaasti. Tämä ei ollut kuitenkaan Hannu mielestä mitään marraskuun myrskyihin verrattavaa.
.
- Jos sun ei tule kovin paha olo, niin irrottele niitä termistorin köysiä, sanoi Kajanus Sälliselle, jota merikipu tuntui vaivanneen.
.
Tuuli nousi iltaa kohti yli 10 metriin sekunnissa. Hannukin voi hieman huonosti. Hän oli muutaman hoitamansa sondauksen jälkeen taas vapaavuorossa, katsellen Ruotsin televisiota, joka näkyi laivalla näillä pituuspiireillä Suomen tv:n sijasta. "Aktuellt" kertoi, miten Ruotsissa murhista etsitty nuori suomalainen tyttö-ja-poika -pari, uutiskuvissa nimiä mainitsematta, oli pidätetty Aalborgin rautatieasemalla Tanskassa.
.
Laivan heilahdus myrskyssä paiskasi äkkiä kemianlaboratorion kaiuttimista toisen seinältä lattialle. Kajanus juoksi äkkiä labraan, ei nostamaan kaiutinta ylös, vaan varalta laskemaan mikrotietokoneen pöydältä alas lattialle. Hannu oli juuri kiertämässä kemianlaboratorion ja märkälaboratorion kautta peremmille portaille, mennäkseen pitempää reittiä salongista hyttiinsä.
.
Märkälaboratorion viileydessä Hannu virkistyi kuin ulkona käymällä. Ei tarvinnut kastua tai pelätä pyyhkiytyvänsä mereen. Märkälaboratorion ovi ulkokannelle oli yleensä auki tai raollaan, joten sinne vaihtui raikasta ilmaa, vaikka siellä olikin oma omintakeinen voimakas perushajunsa kaiken aikaa vallitsevana. Voimakas haju oli peräisin pohjanäytteistä, merenpohjan liejusta, jota laboratoriossa oli käsitelty, huuhdeltu ja säilytetty.
.
Hannun lisäksi toinenkin ihminen oli liikkeellä peräportaissa. Kyrmyharju näkyi kapuavan alas ruumaan ja kuului siirtävän siellä jotakin raskasta tavaraa.
.
Sällinen kävi herättämässä Niemistä kello 4:40 yöllä. Tutkimuspiste numero 723 oli tulossa kohdalle viideltä. Lassi kelaili magneettinauhaa loppuun ja sitten se ei toiminutkaan enää pisteellä, eikä Hannu huomannut ajoissa. Virhe tuli tehtyä taas. Seuraavat seitsemän mittausasemaa onnistuivat sekä nauhalle että lerppulevyille. Hannu naputteli: DLOAD "CTDIN" RUN (aika, indeksi, nimi, syvyys)... Shift Header... Shift Clear... 880712-GMT-0210...
.
Nieminen määritteli taas silmämääräisesti meren tilan: luokka 4, yli 1,25 metriä korkeat aallot. Pilvisyys: 1, osittain pilvistä. Tuulen suunta oli 180 astetta, siis etelästä. Sondi alas ja yläs, koordinaatit, lämpötila, DLOAD "STINMAC" RUN, sitten "CTDSS" ja "PROFIL" vastaavasti...
.
Hannulle tuli huono olo, mutta vuoronsa hän jaksoi loppuun. Sitten hän meni syömään ja päänsärkysenä lepäilemään. Lassi jätti vapaavuorollaan kaksi ateriaakin väliin.
.
Hannun seuraavalla työvuorolla sää oli jo taas varsin tyyni. Afrodite oli tullut Ahvenanmaan saaristoon. Meren syvyydet olivat enää milloin 18, milloin 42 tai milloin 25 metriä. Sondaus kävi nyt huomattasti nopeammin kuin se oli tapahtunut yli sadasta metristä.
.
Laiva matkasi tunnin kestäviä välimatkoja seuraaville mittausasemille. Kummelgrund, Högland... ohitettiin juuri. Tuuli kävi edelleen suoraan etelästä. Kerran magneettinauha ei pyörinyt, kerran taas sondin laskeminen piti keskeyttää, kunnes Hannu sai tietokoneen keskusyksikkönsä käyntiin.
.
Heidi ja Kai Föhn olivat ahkeroineet rästissä olevien profiilien piirtämisessä, mutta myös töppäilleet: suolaisuus-tasa-arvokäyrien raja-arvot olivat vaihtuneet "3-14":ksi, kun olisi pitänyt olla "4-13". Lisäksi he olivat saaneet vain 58 metrin syvyisessä kohdassa haamutuloksen, jonka mukaan veden lämpötila 100 metrin syvyydessä oli mukamas 19 astetta! Pintavesi oli kyllä täällä saaristossa heinäkuussa jopa 21-asteista, mutta syvällä voisi olla vain muutaman asteista.
.
- Oliko sondi käynyt pohjassa? huolestui Kajanus, kun Nieminen kertoi tuosta oudosta mittaustuloksesta.
.
- Kaikuluotaimen mukaan Ei! vastasi Hannu. Hän oli joutunut kelailemaan kaikuluotaimen millimetripaperirullaa pitkälle taaksepäin, sillä laite oli ollut pitkään tyhjäkäynnillä edellisten käyttäjien unohtamana.
.
Pian Nieminen koki itse säikähdyksen: CTD-sondi meni pohjaan! Sällinen oli ulkona vinssin nappien ääressä laskemassa sondia alas. Hannu seurasi kaikuluotaimen näytöstä normaalisti, miten CTD-sondi lähestyi merenpohjaa, kunnes hän kuulutti: "SEIS! NOSTA JO!"
.
Sitten Hannun täytyi heti kääntyä pois kaikuluotamen ääreltä painelemaan tietokoneen keskusyksikön nappuloita. Sen jälkeen hän hakisi pituus- ja leveysastetiedot, kysyisi komentosillalta tuulista, ja naputtelisi muut tarvittavat tiedot.
.
Hannu kääntyi sammuttamaan kaikuluotaimen. Samassa hän huomasi siinä tapahtuvan outoja. - Mitä ihmettä!
.
Kaikuluotaimen viiva ei ollutkaan kääntynyt jyrkästi V-muotoisesti nousemaan ylös, kuten piti, vaan laskeutui mukamas edelleen alaspäin, murtautuen jo läpi merenpohjaa kuvaavien viivojen!
.
- NOSTA ÄKKIÄ YLÖS!... ennen kuin sondi on Kiinassa asti! kiljaisi Hannu kaiuttimeen, ja ulkokannella säpsähtävän Sällisen koura syöksähti laskemis-napilta kiireesti nostamis-napille. Viiva kaikuluotaimella kääntyi saman tien ylöspäin.
.
- Sorry... mä kuulin kyllä jo ekalla kerralla, mutta olin vain ajatuksissani, pahoitteli huolestunut Sällinen. - Ehtiköhän sondi kolahtaa pohjaan asti? Pian se nähtäisiin, kun sondi kohoaisi taas pinnan yläpuolelle.
.
Sondi nousi vedestä, mutta ei entisen näköisenä... Se ei ollut enää paljas ja kirkas, vaan jokseenkin mustaksi muuttunut, mudan peittämä! Se oli kuitenkin yhä ehjä, kaipasi vain puhdistusta, ja senhän Hannu osasi tehdä. Onneksi merenpohja oli ollut pehmeä! Tämäkin vaara oli nyt tullut koettua, mutta ilman pahempia seurauksia.
.
Ympäröivä meri oli saanut uutta eloa ilmeeseensä. Hannu oleili etukannella katsellen maisemia, mutta hän ei nähnyt enää vain ulapoita, salmia tai saaria, vaan purjeveneitä joka puolella! Hannu laski näkevänsä niitä kerralla jopa 25 kappaletta. Lisäksi samalla kertaa näkyi vielä viisi purjeetonta moottoroivenettä.
.
- TÖÖT! Jokin moottoriveneistä hurjasteli Afroditen keulan edestä. Muita veneitä lipui rauhallisesti laivan ohi purjehdusseurojen liput liehuen ja ihmiset veneiissä heiluttivat käsiään tervehdykseksi. Jonkin veneen kajuutan katolla makasi tikkusuorana ja liikkumattomana nuori vaimo-ihminen, yläosattomana pelkissä bikinipöksyissä aurinkoa palvoen.
.
Purjeveneitä komeampaa nähtävää voivat olla vain oikeat, vanhanaikaiset PURJELAIVAT! Helsingin ja Tukholman välillä oli juuri käynnissä Tall Ships Race -kilpailu... Hannu oli ehtinyt jo ennen Afroditelle lähtöään käydä Helsingissä katsomassa osallistuvia laivoja, kun ne olivat kokoontuneina Kauppatorin rantaan. Hän ei ollut arvannut, että näkisi purjeita vielä uudelleenkin. Afrodite oli nyt siirtynyt tarpeeksi etelään niiden reitille.
.
Yksitellen tai muutaman kerrallaan purjelaivoja ehti näkemään, aina jokin niistä koristi kauniisti taivaanrannan. Oli satumaista nähdä Afroditen kannelta lähellään jokin nelimastoinen parkkilaiva tyvenessä avomerellä. Kajanuskin juoksenteli aina hakemassa kameransa alhaalta hytistään, kunhan uusi purjealus oli tullut näköpiiriin.
.
Antti Kyrmyharju oli alkanut hiippailla laivalla ympäriinsä Hannussa harmistusta tai levottomuutta herättävällä tavalla. Aiemmin Kyrmyharju oli laskeutunut komentosillalta ja kapteenin hytistään ylimmän kannen korkeudesta pääasiassa vain syödäkseen ruokasalissa tai pelatakseen korttia, vallaten salongin nurkan ruhollaan ja tarinoinnillaan. Nyt Kyrmyharju saapasteli illan hiljaisuudessa märkälaboratoriossakin, tai sen sivulla ulkokannella, ja hän laskeutui myös pari kertaa alas ruumaan.
.
Nieminen olisi luullut olevansa valitsemallaan hetkellä ainoa kulkija liikkeellä käytävässä, kun hänellä oli illalla asiaa vessaan. Mutta ohittaessaan ruuman portaat hän huomasi Kyrmyharjun raahaavan raskaasti portaiden ääreen isoa pakkauslaatikkoa. Vessan oven läpi Hannu kuuli kohta myös Kai Föhnin puheääntä ja tullessaan ulos käymälästä hän näki ison laatikon juuri pikku hiljaa hivuttaen olevan nousemassa portaiden yläpäähän, Kai Föhn edellä vetäen ja Antti Kyrmyharju perässä täysin voimin työntäen.
.
- Hei, tulisitko Hannu avuksi kantamaan? kysäisi Kai Föhn innokkaalla äänellä, mutta sisimmässään epäluuloisena Niemisen voimia kohtaan. Föhn oli kai yleensäkin ihmeissään Hannusta - millainen mies tämä mahtoi olla. He eivät olleet koskaan jutelleet monta sanaa keskenään. Föhn saattoi vain arvailla uteliaana.
.
- Me viedään tavaroita märkälaboratorioon! selitti Föhn Hannulle. Kai Föhn oli itse rynnännyt tyrkyttämään apuaan Kyrmyharjulle, nähtyään tämän ponnistelemassa raskaan taakan kanssa.
.
- Joo, raivataan pikkasen tilaa tonne ruumaan. Tämäkin, mitä kannetaan, mahtuu kyllä märkälaboratorioonkin. Meinaan pistää laivan taas parempaan järjestykseen, kun kaikki on menny pirun sekaisin mun ollessa poissa. Sekaista oli ennen tota myrskynpoikasta ja sen jälkeen vielä enempi, selitti Kyrmyharju hieman puhkuen.
.
- Kaikki pannaan kuntoon nyt! Pari merimiestä jynssää huomenna kannen puhtaaksi ja sitten maalaa rapistuneita kohtia. Itte katon säilytettäville kamppeille paikkoja ja erottelen poisheitettävän romun. Pannaan paikat kuntoon - hoo! Niin kuin armeijassa! Kyrmyharju puuskutti.
.
Hannukin osallistui jonkin suuren pakkauslaatikon raahaamiseen. Nenään levisi turruttavia kemikaalien hajuja. Hannu väsyi jo ensimmäisestä siirrosta, mutta Kyrmyharjulle ja tekemisen meininkiin innostuneelle Föhnille se oli vasta alkua. Toisia pakkauksia ja laatikoita haluttiin alas, ja toisia retuutettiin alhaalta ylös, kuin olisi korttipakkaa sekoiteltu... laatikko tuonne, toinen tänne, jotain jonnekin.
.
Kyrmyharjun yhden illan pikajärjestelyssä tavarat näyttivät mahtuvan entistä pienempään tilaan, mutta eivätkö menneet vähän sekaisinkin, ainakin Hannun mielestä. - Tietäisikö kukaan enää, missä oli mitäkin, ehkä laatikoiden etikettiteksteistä, silloin kun niitä oli, mutta saisipa laatikoiden sijoituspaikkoja etsiskellä jonkin hetken... arveli Hannu.
.
Hannu meni hyttiinsä nukkumaan. Kyrmyharjun laivahommat eivät oikeastaan kuuluneet vedentutkijoille, paitsi Föhn nyt halusi osallistua kaikkeen, kehuakseen aikanaan maissa kirjaston Gunillalle ja muille uurastustaan merillä.
.
Aamuyöllä Hannu heräsi kolmelta ja kohottautui sängystä, lähteäkseen ylös, ulos ja kannelle. Seuraavan tutkimuspisteen piti tulla vasta puoli viideltä Sälliselle ja Niemiselle. Laiva kulki tavallista pitempää siirtymäväliä pysähdyksittä.
.
Hannu katsoi pimeän salongin ikkunasta sisään ja näki yllätyksekseen siellä lojuvan täyspukeisen ihmishahmon: Sällinen näytti käyneen nukkumaan hyttinsä sijasta salongin sohvalle. Hänkin oli ehkä herännyt yöllä ja lähtenyt kannelle, eikä ollut enää viitsinyt ennen työvuoroa palata hyttiinsä, vaikka oli väsyttänyt?
.
Ketään ei näkynyt valveilla missään. Ilmeisesti kaikki, joita laivan ohjaaminen ei vaatinut, olivat unten mailla. Kesäyö oli melkein yksin Hannun.
.
Heinäkuinen Itämeri kello kolmen jälkeen yöllä. Oli hämyisän valoisaa, aivan ihana valaistus, niin kuin suomalaisessa kesäyössä on. Vesi oli aivan peilityyni ja avautui autiona ulappana silmänkantamattomiin. Autiona lukuun ottamatta yhtä poikkeusta: iso kolmimastoinen purjealus, fregatti kaiketi, jökötti merenpinnan keskellä Afroditen läheisyydessä liikkumattomana paikallaan. Afrodite oli hiljakseen ohittamassa sitä.
.
Fregatin kaikki purjeet olivat ylhäällä, mutta se ei auttanut sitä liikkumaan, kun ei ollut tuulen henkäystäkään. Purjealus näytti autiolta, kannella ei näkynyt ihmisiä eikä liikettä, nukkuivatko kaikki siellä? Laivan aavemaisuutta korosti sellainen seikka, että purjeet olivat väriltään vihreät! Satulaiva, muttei mikään leikkikokoinen tai herttaisen suloinen, vaan mystinen ja jännittävä. Vihreäpurjeinen aavelaiva... kuin jonkinlainen Lentävä Hollantilainen...
.
Todellisuudessa vieras laiva oli jokin Tall Ships Race -kilpailun osanottajista, joutuneena pahaan tyveneen, ja toisista jälkeen jääneenä? Horisontissa ei näkynyt tuon ja Afroditen lisäksi muita aluksia. - Kuinkahan purrella koetaan Afroditen näkeminen, tylsänä vaiko mielenkiintoisena, kai siellä joku vahti on hereillä? mietti Hannu.
.
Nieminen nojaili Afroditen reelinkiin ja tuijotteli merta. - Näitä nautintojako purjehtimisharrastukseen yleensäkin sisältyi? Yksinäisyys avautuvan taivaan ja meren kauneuden keskellä? Olisikohan yksityisillä huvipurjehduksilla yhtä tunnelmallista... voisi halutessaan poiketa satamiin, mutta Afroditella oli toisaalta tutkimuksensa, sen matkoilla oli hyödyllinen tarkoitus...
.
Hannu katseli laivan kylkeä pitkin alas meren pintaan: tupakan tumppi näkyi lipuvan hiljalleen keulilta päin laivan perän suuntaan! Hannu keksi ainoan selityksen, vaikka ei nähnytkään laivan kyljen kuperan kaartumisen vuoksi ketään ihmistä keulapuolella: Sällinen oli herännyt ja noussut tupakalle keulakannelle.
.
Keulapuolella oli tosin kyltein ilmoitettu tupakointikielto siellä sijaitsevan polttoainesäiliön suuaukon vuoksi, mutta Sällinen oli ennenkin unohtanut. Hän oli sytyttänyt tupakan tupakoiden perään aivan automaattisesti silloin, kun oli hermoillut termistorin köysien kiinnitysten kanssa, ja muulloinkin. Nyt hän kai Niemisen tavoin nojaili kaiteeseen ja mietiskeli kesäyön tunnelmiaan merellä.
.
Hannu ei kaivannut seuraa, tuskin Sällinenkään. Niinpä Hannu siirtyi hiljakseen yhä kauemmas keulasta, peräkannen suuntaan. Herkkä, luonnonläheinen tunnelma oli parhaimmillaan saavutettavissa yksinäisenä hetkenä. Koko meri sai kuulua yhdelle ihmiselle kerrallaan.
.
Laahustaessaan peräkantta kohti, käsi parraskaiteella ja siihen nojaillen, Hannu huomasi äkkiä, että pätkä kaiteesta olikin poissa, poistettu! Ulkokannen leventymän kohdalla, josta voitiin vaikkapa ottaa vesinäytteitä, ammotti aukko kaiteessa. - Mitähän tämä tarkoitti? Aikoiko joku hypätä kuutamouinnille, tai laskeutua veneeseen, tai nostaa jotakin vedestä?
.
Nieminen vetäytyi takaisin keulan suuntaan. Tuntui aavemaiselta olla merellä hiljaisessa yössä. Hannu alkoi muistella kaikkia Ruotsin-lautoilta vuosien varrella kadonneita ihmisiä. Abiturienttina laivalta kadonnut Espoon soukkalainen Markku Hatakka oli ollut hänen koulutoverinsa, sellainen poika jolla oli ollut aina leveä naama iloisessa virneessä ja joka oli naureskellut Hannun väsäämille lastenlehdille. Markku oli tiennyt liikaa.
.
Hannun teki vähän mieli mennä sisään, mutta hän jäi kuitenkin norkoilemaan puolessa välissä kylkeä olevalle oviaukolle. Jospa näkisikin jotakin mielenkiintoista, tulematta itse nähdyksi.
.
Oven suusta Hannu pystyi näkemään kapean kaistaleen laivan perään päin kaiteen aukolle asti. Hän kuuli hiljaista laahaavaa ääntä. Jotakin taidettiin vetää märkälaboratorion korkean kynnyksen yli, Hannu päätteli myöhemmin. Nyt hänen näkökenttäänsä ilmestyi hupulliseen siniseen suojatakkiin pukeutunut kookas ihmishahmo, joka hitaasti rullasi pyörillä varustetulla alustalla suurta laatikkoa kaiteessa olevalle aukolle.
.
Mitähän oli tapahtumassa, ei kai vain ollut uusiutumassa jokin "laivuri Jukka Ojarannan" rikostapaus? Upotettiinko mereen ympäristömyrkkyjä tai muita hävitettäviä aineita? Hannua kuohutti, eikä hän oikein tiennyt, mitä pitäisi tehdä? Hän oli aina epäillyt ettei olisi tilanteen tasalla, jos tilanne joskus vaatisi häntä toimimaan. Jos hän tekisikin jotakin, se voisi osoittautua hätiköidyksi väärinkäsitykseksi, joksikin naurettavaksi mokaukseksi? Mistä hän yleensä tiesi, mitä laivoilla tehtiin säännöllisesti, tyhjennettiinkö jätteitä mereen?
.
Hannu yritti muistella, mitä Itämeren sopimus kielsikään... tai Sopimus Meren pilaantumisen estämisestä... mitä kaikkia noita sopimuksia olikaan... Hän oli kopioinut niitä laitoksella laatimaansa kansioon, hän oli selailut niitä, mutta tuskin ehtinyt lukea yksityiskohtia.
.
Samaan aikaan sinipukuinen hahmo hivutti hiljakseen pitkänomaisen laatikon laivan kannen reunalta mereen. Kotelo taisi lähteä sujuvasti sukeltamaan, kaiketikin painavampi pää edellä veteen laskettuna, eikä juuri kuulunut kolahtelevan laivan kylkeä vasten. Pinnalle nousevista ilmakuplista kuului vaimeaa pulinaa.
.
Hannu muisteli laivan jätehuoltoa. Wc-jätteet taisivat mennä mereen? Ainakin vessojen seinillä oli varoitusvalo, joka sytytettiin kemian laboratoriossa olevasta kytkimestä palamaan, jos alettiin ottaa vesinäytteitä. Silloin vessojen käyttö oli kiellettyä! Tosin valon sytyttäminen oli hyvin sattumanvaraista: - Se aina unohtuu! - Taas unohtui laittaa valo! naureskelivat tai harmittelivat Laine ja Ristola marraskuun matkalla monesti.
,
Toisaalta Kajanus oli kertonut eräästä idealistista, Kimmo Räpylästä, joka ollessaan matkanjohtajana oli kieltänyt ehdottomasti "paskavesien tyhjentämisen mereen". Ne oli käyty viemässä maihin säiliöön. Ainakin joitakin jätevesiä voitiin säilyttää laivalla maihin pääsyyn asti?
.
Omakohtaisesti Hannu oli joutunut miettimään asioita marraskuussa haratessaan merenpohjaa. Hän oli saanut pohjahaaviinsa kiviä ja tyhjän pullon... Kivenmurikat oli tarpeettomina palautettu heti takaisin Ahdille merenpohjaan, minne kuuluivat, mutta pullon Hannu olisi laittanut maihin vietäviin roskiin. Ristola oli kuitenkin sekunnin miettimisen jälkeen kehottanut Hannua heittämään pullonkin vain takaisin mereen. Olihan se siellä jo pitkään ollutkin, vanha muisto ihmisestä. Ei kai ollut mielekästä, että Afrodite yrittäisi siivota merenpohjan?
.
Sinitakkinen hahmo kiinnitti laivan kaiteen pätkän takaisin paikoilleen ja häipyi ilmeisesti sisään märkälaboratorion ovesta, Hannun onnistumatta näkemään hänen kasvojaan. Suojatakki näytti olevan sama vedentutkimuslaitoksen lainavaruste, joka oli ollut myrskypäivänä Sällisen suojana ulkona, silloin kylmässä tuulessa ja pärskeissä.
.
Hannu meni sisään. Salongin sohva näkyi olevan tyhjä. Pentteristä kuului kuitenkin kohta alakaapin oven narinaa. Sällinen oli siellä penkomassa esiin päivältä jääneitä herkkuja yö-syömistä varten. Suojatakkia hänellä ei ollut yllään.
.
- Tullaan kohta ensimmäiselle pisteelle! Sällinen sanoi. Niin tultiinkin ja tutkimuspisteitä seurasi puolen tunnin välein lisää. Lassi laski sondia ja Hannu istui sähkölaboratoriossa sormet täynnä työtä ja ajatukset työn tekemisessä.
.
Aamulla, kun Lassin ja Hannun yövuoro oli ohi, Hangon vesitorni ilmestyi näkyviin... Uhkea Teija tuli kannelle, ja kysyi Hannulta, missä nyt oltiin? Hannu oli mielissään, kun tiesi mitä vastata. Heidikin juoksi samassa ulos, kysymään neuvoa Hannulta, lähimmältä vedentutkijalta, jonka oli nähnyt ikkunasta, että miten niitä nivoo-käyriä taas piirrettiinkään? - "Tasat 1", osasi Hannu ulkomuististaan neuvoa. Heidi lähti ahkeroimaan käyrien tuottamista.
.
Afrodite ajoi satamaan Hankoon aamupäivällä. Sieltä haettiin Hannun harmiksi lisää porukkaa laivalle: kolmikko, jonka kärjessä oli dosentti Iiro Moikipää! Tämä ryhtyi heti haeskelemaan joitakin tavaroitaan laivalta. Hannua huvitti etsimisen epätoivo... Moikipää ei tuntunut löytävän haluamaansa, ei ruumasta eikä laboratoriosta.
.
Moikipää alkoi mekastaa laivalla valmiiksi olleelle tutkijajoukolle:
.
- Kai te ymmärsitte ottaa Helsingistä lähtiessänne mukaanne sellaisen ison laatikon, jossa oli minun nimeni? Minähän sanoin siitä, että se oli alavarastossa odottamassa kuljetusta, laitoin siihen ison lapunkin, että se on tuotava Afroditelle! Tarvitsen sitä välittömästi heti, sillä siinä on uusi sedimentti-kaivuri, jota ryhdyn kokeilemaan niin pian kuin mahdollista!
.
Sällinen muisteli toimittaneensa laatikon Afroditelle: - Peran kanssa tuotiin pakettiautolla muun kaman mukana ja yhdessä raahattiin ruumaan. Mutta täällä on sen jälkeen järjestelty ja siirrelty tavaroita niin, ettei mitään tahdo enää löytyä helposti...
.
Etsimisen jälkeenkään ei kaivattua laitetta löytynyt. Harmistunut Moikipää soitti radiopuhelimella Helsinkiin Vedentutkimuslaitokseen, sekä vahtimestari Peralle että dosentti Haukiselle, kuvasi laitteen ulkonäön ja käski katsoa joka nurkasta, siltä varalta, että sedimenttikaivuri olisi sittenkin jäänyt maihin?
.
Veikko Haukinen selosti rauhalliseen tapaansa Moikipäälle:
.
- Meillä on jo käännetty kaikki paikat ympäri! Se sedimenttikaivurikin löytyi kellarin varastosta. Sitä täällä nimittäin vähän ihmeteltiin, kun kukaan ei tuntunut tietävän sen hankkimisesta mitään... Ja kaikenlaista muutakin on löytynyt. Täällä on nimittäin nyt POLIISIT paikalla tutkimassa Ilmon katoamista! He haluaisivat jopa purkaa biologian laboratorion pyörivän vesialtaan tiiliseinää!
.
***************************
.
Kyrmyharju ennusti pienen myrskyn olevan tulossa tähän asti koko ajan vallinneen tyynen sään sijaan. Laiva oli käväissyt Rauman satamassa vaihtamassa kipparia, ja matkasi nyt pois sieltä länsi-lounaaseen, kohti Ruotsia. Ohjelmistossa ei ollut tällä hetkellä tutkimuspisteitä, vaan termistoria vedettiin jälleen laivan perässä. Hannu palasi omaan hyttiinsä lukemaan. Tuhti Teija imuroi käytäviä, mutta muita ihmisiä ei näkynyt, lepäilivät kai hyteissään Kai Föhn ja Heidikin.
.
Hannu syventyi Isaac Asimovin tieteiskirjaan niin paljon, ettei malttanut lähteä hytistään vielä sittenkään, kun arveli jo töidenkin kutsuvan. Kukaan ei tullut hakemaankaan... Laiva oli alkanut merellä keinahdella voimakkaasti. Lopulta ylös ulkokannelle lähdettyään Hannu näki siellä Kajanuksen vaihteeksi nostamassa sondia. Kai "ikiliikkuja" Föhn oli työmyyränä lerputtamassa sähkölaboratoriossa. Termistori oli jo nostettu ylös taas.
.
Sällinen hoippui ulkokannella laitoksen varastosta lainatussa sinisessä suojatakissa. Merellä oli noussut kylmä tuuli, pärskeitä lensi kannelle ja laiva keinui voimakkaasti. Tämä ei ollut kuitenkaan Hannu mielestä mitään marraskuun myrskyihin verrattavaa.
.
- Jos sun ei tule kovin paha olo, niin irrottele niitä termistorin köysiä, sanoi Kajanus Sälliselle, jota merikipu tuntui vaivanneen.
.
Tuuli nousi iltaa kohti yli 10 metriin sekunnissa. Hannukin voi hieman huonosti. Hän oli muutaman hoitamansa sondauksen jälkeen taas vapaavuorossa, katsellen Ruotsin televisiota, joka näkyi laivalla näillä pituuspiireillä Suomen tv:n sijasta. "Aktuellt" kertoi, miten Ruotsissa murhista etsitty nuori suomalainen tyttö-ja-poika -pari, uutiskuvissa nimiä mainitsematta, oli pidätetty Aalborgin rautatieasemalla Tanskassa.
.
Laivan heilahdus myrskyssä paiskasi äkkiä kemianlaboratorion kaiuttimista toisen seinältä lattialle. Kajanus juoksi äkkiä labraan, ei nostamaan kaiutinta ylös, vaan varalta laskemaan mikrotietokoneen pöydältä alas lattialle. Hannu oli juuri kiertämässä kemianlaboratorion ja märkälaboratorion kautta peremmille portaille, mennäkseen pitempää reittiä salongista hyttiinsä.
.
Märkälaboratorion viileydessä Hannu virkistyi kuin ulkona käymällä. Ei tarvinnut kastua tai pelätä pyyhkiytyvänsä mereen. Märkälaboratorion ovi ulkokannelle oli yleensä auki tai raollaan, joten sinne vaihtui raikasta ilmaa, vaikka siellä olikin oma omintakeinen voimakas perushajunsa kaiken aikaa vallitsevana. Voimakas haju oli peräisin pohjanäytteistä, merenpohjan liejusta, jota laboratoriossa oli käsitelty, huuhdeltu ja säilytetty.
.
Hannun lisäksi toinenkin ihminen oli liikkeellä peräportaissa. Kyrmyharju näkyi kapuavan alas ruumaan ja kuului siirtävän siellä jotakin raskasta tavaraa.
.
Sällinen kävi herättämässä Niemistä kello 4:40 yöllä. Tutkimuspiste numero 723 oli tulossa kohdalle viideltä. Lassi kelaili magneettinauhaa loppuun ja sitten se ei toiminutkaan enää pisteellä, eikä Hannu huomannut ajoissa. Virhe tuli tehtyä taas. Seuraavat seitsemän mittausasemaa onnistuivat sekä nauhalle että lerppulevyille. Hannu naputteli: DLOAD "CTDIN" RUN (aika, indeksi, nimi, syvyys)... Shift Header... Shift Clear... 880712-GMT-0210...
.
Nieminen määritteli taas silmämääräisesti meren tilan: luokka 4, yli 1,25 metriä korkeat aallot. Pilvisyys: 1, osittain pilvistä. Tuulen suunta oli 180 astetta, siis etelästä. Sondi alas ja yläs, koordinaatit, lämpötila, DLOAD "STINMAC" RUN, sitten "CTDSS" ja "PROFIL" vastaavasti...
.
Hannulle tuli huono olo, mutta vuoronsa hän jaksoi loppuun. Sitten hän meni syömään ja päänsärkysenä lepäilemään. Lassi jätti vapaavuorollaan kaksi ateriaakin väliin.
.
Hannun seuraavalla työvuorolla sää oli jo taas varsin tyyni. Afrodite oli tullut Ahvenanmaan saaristoon. Meren syvyydet olivat enää milloin 18, milloin 42 tai milloin 25 metriä. Sondaus kävi nyt huomattasti nopeammin kuin se oli tapahtunut yli sadasta metristä.
.
Laiva matkasi tunnin kestäviä välimatkoja seuraaville mittausasemille. Kummelgrund, Högland... ohitettiin juuri. Tuuli kävi edelleen suoraan etelästä. Kerran magneettinauha ei pyörinyt, kerran taas sondin laskeminen piti keskeyttää, kunnes Hannu sai tietokoneen keskusyksikkönsä käyntiin.
.
Heidi ja Kai Föhn olivat ahkeroineet rästissä olevien profiilien piirtämisessä, mutta myös töppäilleet: suolaisuus-tasa-arvokäyrien raja-arvot olivat vaihtuneet "3-14":ksi, kun olisi pitänyt olla "4-13". Lisäksi he olivat saaneet vain 58 metrin syvyisessä kohdassa haamutuloksen, jonka mukaan veden lämpötila 100 metrin syvyydessä oli mukamas 19 astetta! Pintavesi oli kyllä täällä saaristossa heinäkuussa jopa 21-asteista, mutta syvällä voisi olla vain muutaman asteista.
.
- Oliko sondi käynyt pohjassa? huolestui Kajanus, kun Nieminen kertoi tuosta oudosta mittaustuloksesta.
.
- Kaikuluotaimen mukaan Ei! vastasi Hannu. Hän oli joutunut kelailemaan kaikuluotaimen millimetripaperirullaa pitkälle taaksepäin, sillä laite oli ollut pitkään tyhjäkäynnillä edellisten käyttäjien unohtamana.
.
Pian Nieminen koki itse säikähdyksen: CTD-sondi meni pohjaan! Sällinen oli ulkona vinssin nappien ääressä laskemassa sondia alas. Hannu seurasi kaikuluotaimen näytöstä normaalisti, miten CTD-sondi lähestyi merenpohjaa, kunnes hän kuulutti: "SEIS! NOSTA JO!"
.
Sitten Hannun täytyi heti kääntyä pois kaikuluotamen ääreltä painelemaan tietokoneen keskusyksikön nappuloita. Sen jälkeen hän hakisi pituus- ja leveysastetiedot, kysyisi komentosillalta tuulista, ja naputtelisi muut tarvittavat tiedot.
.
Hannu kääntyi sammuttamaan kaikuluotaimen. Samassa hän huomasi siinä tapahtuvan outoja. - Mitä ihmettä!
.
Kaikuluotaimen viiva ei ollutkaan kääntynyt jyrkästi V-muotoisesti nousemaan ylös, kuten piti, vaan laskeutui mukamas edelleen alaspäin, murtautuen jo läpi merenpohjaa kuvaavien viivojen!
.
- NOSTA ÄKKIÄ YLÖS!... ennen kuin sondi on Kiinassa asti! kiljaisi Hannu kaiuttimeen, ja ulkokannella säpsähtävän Sällisen koura syöksähti laskemis-napilta kiireesti nostamis-napille. Viiva kaikuluotaimella kääntyi saman tien ylöspäin.
.
- Sorry... mä kuulin kyllä jo ekalla kerralla, mutta olin vain ajatuksissani, pahoitteli huolestunut Sällinen. - Ehtiköhän sondi kolahtaa pohjaan asti? Pian se nähtäisiin, kun sondi kohoaisi taas pinnan yläpuolelle.
.
Sondi nousi vedestä, mutta ei entisen näköisenä... Se ei ollut enää paljas ja kirkas, vaan jokseenkin mustaksi muuttunut, mudan peittämä! Se oli kuitenkin yhä ehjä, kaipasi vain puhdistusta, ja senhän Hannu osasi tehdä. Onneksi merenpohja oli ollut pehmeä! Tämäkin vaara oli nyt tullut koettua, mutta ilman pahempia seurauksia.
.
Ympäröivä meri oli saanut uutta eloa ilmeeseensä. Hannu oleili etukannella katsellen maisemia, mutta hän ei nähnyt enää vain ulapoita, salmia tai saaria, vaan purjeveneitä joka puolella! Hannu laski näkevänsä niitä kerralla jopa 25 kappaletta. Lisäksi samalla kertaa näkyi vielä viisi purjeetonta moottoroivenettä.
.
- TÖÖT! Jokin moottoriveneistä hurjasteli Afroditen keulan edestä. Muita veneitä lipui rauhallisesti laivan ohi purjehdusseurojen liput liehuen ja ihmiset veneiissä heiluttivat käsiään tervehdykseksi. Jonkin veneen kajuutan katolla makasi tikkusuorana ja liikkumattomana nuori vaimo-ihminen, yläosattomana pelkissä bikinipöksyissä aurinkoa palvoen.
.
Purjeveneitä komeampaa nähtävää voivat olla vain oikeat, vanhanaikaiset PURJELAIVAT! Helsingin ja Tukholman välillä oli juuri käynnissä Tall Ships Race -kilpailu... Hannu oli ehtinyt jo ennen Afroditelle lähtöään käydä Helsingissä katsomassa osallistuvia laivoja, kun ne olivat kokoontuneina Kauppatorin rantaan. Hän ei ollut arvannut, että näkisi purjeita vielä uudelleenkin. Afrodite oli nyt siirtynyt tarpeeksi etelään niiden reitille.
.
Yksitellen tai muutaman kerrallaan purjelaivoja ehti näkemään, aina jokin niistä koristi kauniisti taivaanrannan. Oli satumaista nähdä Afroditen kannelta lähellään jokin nelimastoinen parkkilaiva tyvenessä avomerellä. Kajanuskin juoksenteli aina hakemassa kameransa alhaalta hytistään, kunhan uusi purjealus oli tullut näköpiiriin.
.
Antti Kyrmyharju oli alkanut hiippailla laivalla ympäriinsä Hannussa harmistusta tai levottomuutta herättävällä tavalla. Aiemmin Kyrmyharju oli laskeutunut komentosillalta ja kapteenin hytistään ylimmän kannen korkeudesta pääasiassa vain syödäkseen ruokasalissa tai pelatakseen korttia, vallaten salongin nurkan ruhollaan ja tarinoinnillaan. Nyt Kyrmyharju saapasteli illan hiljaisuudessa märkälaboratoriossakin, tai sen sivulla ulkokannella, ja hän laskeutui myös pari kertaa alas ruumaan.
.
Nieminen olisi luullut olevansa valitsemallaan hetkellä ainoa kulkija liikkeellä käytävässä, kun hänellä oli illalla asiaa vessaan. Mutta ohittaessaan ruuman portaat hän huomasi Kyrmyharjun raahaavan raskaasti portaiden ääreen isoa pakkauslaatikkoa. Vessan oven läpi Hannu kuuli kohta myös Kai Föhnin puheääntä ja tullessaan ulos käymälästä hän näki ison laatikon juuri pikku hiljaa hivuttaen olevan nousemassa portaiden yläpäähän, Kai Föhn edellä vetäen ja Antti Kyrmyharju perässä täysin voimin työntäen.
.
- Hei, tulisitko Hannu avuksi kantamaan? kysäisi Kai Föhn innokkaalla äänellä, mutta sisimmässään epäluuloisena Niemisen voimia kohtaan. Föhn oli kai yleensäkin ihmeissään Hannusta - millainen mies tämä mahtoi olla. He eivät olleet koskaan jutelleet monta sanaa keskenään. Föhn saattoi vain arvailla uteliaana.
.
- Me viedään tavaroita märkälaboratorioon! selitti Föhn Hannulle. Kai Föhn oli itse rynnännyt tyrkyttämään apuaan Kyrmyharjulle, nähtyään tämän ponnistelemassa raskaan taakan kanssa.
.
- Joo, raivataan pikkasen tilaa tonne ruumaan. Tämäkin, mitä kannetaan, mahtuu kyllä märkälaboratorioonkin. Meinaan pistää laivan taas parempaan järjestykseen, kun kaikki on menny pirun sekaisin mun ollessa poissa. Sekaista oli ennen tota myrskynpoikasta ja sen jälkeen vielä enempi, selitti Kyrmyharju hieman puhkuen.
.
- Kaikki pannaan kuntoon nyt! Pari merimiestä jynssää huomenna kannen puhtaaksi ja sitten maalaa rapistuneita kohtia. Itte katon säilytettäville kamppeille paikkoja ja erottelen poisheitettävän romun. Pannaan paikat kuntoon - hoo! Niin kuin armeijassa! Kyrmyharju puuskutti.
.
Hannukin osallistui jonkin suuren pakkauslaatikon raahaamiseen. Nenään levisi turruttavia kemikaalien hajuja. Hannu väsyi jo ensimmäisestä siirrosta, mutta Kyrmyharjulle ja tekemisen meininkiin innostuneelle Föhnille se oli vasta alkua. Toisia pakkauksia ja laatikoita haluttiin alas, ja toisia retuutettiin alhaalta ylös, kuin olisi korttipakkaa sekoiteltu... laatikko tuonne, toinen tänne, jotain jonnekin.
.
Kyrmyharjun yhden illan pikajärjestelyssä tavarat näyttivät mahtuvan entistä pienempään tilaan, mutta eivätkö menneet vähän sekaisinkin, ainakin Hannun mielestä. - Tietäisikö kukaan enää, missä oli mitäkin, ehkä laatikoiden etikettiteksteistä, silloin kun niitä oli, mutta saisipa laatikoiden sijoituspaikkoja etsiskellä jonkin hetken... arveli Hannu.
.
Hannu meni hyttiinsä nukkumaan. Kyrmyharjun laivahommat eivät oikeastaan kuuluneet vedentutkijoille, paitsi Föhn nyt halusi osallistua kaikkeen, kehuakseen aikanaan maissa kirjaston Gunillalle ja muille uurastustaan merillä.
.
Aamuyöllä Hannu heräsi kolmelta ja kohottautui sängystä, lähteäkseen ylös, ulos ja kannelle. Seuraavan tutkimuspisteen piti tulla vasta puoli viideltä Sälliselle ja Niemiselle. Laiva kulki tavallista pitempää siirtymäväliä pysähdyksittä.
.
Hannu katsoi pimeän salongin ikkunasta sisään ja näki yllätyksekseen siellä lojuvan täyspukeisen ihmishahmon: Sällinen näytti käyneen nukkumaan hyttinsä sijasta salongin sohvalle. Hänkin oli ehkä herännyt yöllä ja lähtenyt kannelle, eikä ollut enää viitsinyt ennen työvuoroa palata hyttiinsä, vaikka oli väsyttänyt?
.
Ketään ei näkynyt valveilla missään. Ilmeisesti kaikki, joita laivan ohjaaminen ei vaatinut, olivat unten mailla. Kesäyö oli melkein yksin Hannun.
.
Heinäkuinen Itämeri kello kolmen jälkeen yöllä. Oli hämyisän valoisaa, aivan ihana valaistus, niin kuin suomalaisessa kesäyössä on. Vesi oli aivan peilityyni ja avautui autiona ulappana silmänkantamattomiin. Autiona lukuun ottamatta yhtä poikkeusta: iso kolmimastoinen purjealus, fregatti kaiketi, jökötti merenpinnan keskellä Afroditen läheisyydessä liikkumattomana paikallaan. Afrodite oli hiljakseen ohittamassa sitä.
.
Fregatin kaikki purjeet olivat ylhäällä, mutta se ei auttanut sitä liikkumaan, kun ei ollut tuulen henkäystäkään. Purjealus näytti autiolta, kannella ei näkynyt ihmisiä eikä liikettä, nukkuivatko kaikki siellä? Laivan aavemaisuutta korosti sellainen seikka, että purjeet olivat väriltään vihreät! Satulaiva, muttei mikään leikkikokoinen tai herttaisen suloinen, vaan mystinen ja jännittävä. Vihreäpurjeinen aavelaiva... kuin jonkinlainen Lentävä Hollantilainen...
.
Todellisuudessa vieras laiva oli jokin Tall Ships Race -kilpailun osanottajista, joutuneena pahaan tyveneen, ja toisista jälkeen jääneenä? Horisontissa ei näkynyt tuon ja Afroditen lisäksi muita aluksia. - Kuinkahan purrella koetaan Afroditen näkeminen, tylsänä vaiko mielenkiintoisena, kai siellä joku vahti on hereillä? mietti Hannu.
.
Nieminen nojaili Afroditen reelinkiin ja tuijotteli merta. - Näitä nautintojako purjehtimisharrastukseen yleensäkin sisältyi? Yksinäisyys avautuvan taivaan ja meren kauneuden keskellä? Olisikohan yksityisillä huvipurjehduksilla yhtä tunnelmallista... voisi halutessaan poiketa satamiin, mutta Afroditella oli toisaalta tutkimuksensa, sen matkoilla oli hyödyllinen tarkoitus...
.
Hannu katseli laivan kylkeä pitkin alas meren pintaan: tupakan tumppi näkyi lipuvan hiljalleen keulilta päin laivan perän suuntaan! Hannu keksi ainoan selityksen, vaikka ei nähnytkään laivan kyljen kuperan kaartumisen vuoksi ketään ihmistä keulapuolella: Sällinen oli herännyt ja noussut tupakalle keulakannelle.
.
Keulapuolella oli tosin kyltein ilmoitettu tupakointikielto siellä sijaitsevan polttoainesäiliön suuaukon vuoksi, mutta Sällinen oli ennenkin unohtanut. Hän oli sytyttänyt tupakan tupakoiden perään aivan automaattisesti silloin, kun oli hermoillut termistorin köysien kiinnitysten kanssa, ja muulloinkin. Nyt hän kai Niemisen tavoin nojaili kaiteeseen ja mietiskeli kesäyön tunnelmiaan merellä.
.
Hannu ei kaivannut seuraa, tuskin Sällinenkään. Niinpä Hannu siirtyi hiljakseen yhä kauemmas keulasta, peräkannen suuntaan. Herkkä, luonnonläheinen tunnelma oli parhaimmillaan saavutettavissa yksinäisenä hetkenä. Koko meri sai kuulua yhdelle ihmiselle kerrallaan.
.
Laahustaessaan peräkantta kohti, käsi parraskaiteella ja siihen nojaillen, Hannu huomasi äkkiä, että pätkä kaiteesta olikin poissa, poistettu! Ulkokannen leventymän kohdalla, josta voitiin vaikkapa ottaa vesinäytteitä, ammotti aukko kaiteessa. - Mitähän tämä tarkoitti? Aikoiko joku hypätä kuutamouinnille, tai laskeutua veneeseen, tai nostaa jotakin vedestä?
.
Nieminen vetäytyi takaisin keulan suuntaan. Tuntui aavemaiselta olla merellä hiljaisessa yössä. Hannu alkoi muistella kaikkia Ruotsin-lautoilta vuosien varrella kadonneita ihmisiä. Abiturienttina laivalta kadonnut Espoon soukkalainen Markku Hatakka oli ollut hänen koulutoverinsa, sellainen poika jolla oli ollut aina leveä naama iloisessa virneessä ja joka oli naureskellut Hannun väsäämille lastenlehdille. Markku oli tiennyt liikaa.
.
Hannun teki vähän mieli mennä sisään, mutta hän jäi kuitenkin norkoilemaan puolessa välissä kylkeä olevalle oviaukolle. Jospa näkisikin jotakin mielenkiintoista, tulematta itse nähdyksi.
.
Oven suusta Hannu pystyi näkemään kapean kaistaleen laivan perään päin kaiteen aukolle asti. Hän kuuli hiljaista laahaavaa ääntä. Jotakin taidettiin vetää märkälaboratorion korkean kynnyksen yli, Hannu päätteli myöhemmin. Nyt hänen näkökenttäänsä ilmestyi hupulliseen siniseen suojatakkiin pukeutunut kookas ihmishahmo, joka hitaasti rullasi pyörillä varustetulla alustalla suurta laatikkoa kaiteessa olevalle aukolle.
.
Mitähän oli tapahtumassa, ei kai vain ollut uusiutumassa jokin "laivuri Jukka Ojarannan" rikostapaus? Upotettiinko mereen ympäristömyrkkyjä tai muita hävitettäviä aineita? Hannua kuohutti, eikä hän oikein tiennyt, mitä pitäisi tehdä? Hän oli aina epäillyt ettei olisi tilanteen tasalla, jos tilanne joskus vaatisi häntä toimimaan. Jos hän tekisikin jotakin, se voisi osoittautua hätiköidyksi väärinkäsitykseksi, joksikin naurettavaksi mokaukseksi? Mistä hän yleensä tiesi, mitä laivoilla tehtiin säännöllisesti, tyhjennettiinkö jätteitä mereen?
.
Hannu yritti muistella, mitä Itämeren sopimus kielsikään... tai Sopimus Meren pilaantumisen estämisestä... mitä kaikkia noita sopimuksia olikaan... Hän oli kopioinut niitä laitoksella laatimaansa kansioon, hän oli selailut niitä, mutta tuskin ehtinyt lukea yksityiskohtia.
.
Samaan aikaan sinipukuinen hahmo hivutti hiljakseen pitkänomaisen laatikon laivan kannen reunalta mereen. Kotelo taisi lähteä sujuvasti sukeltamaan, kaiketikin painavampi pää edellä veteen laskettuna, eikä juuri kuulunut kolahtelevan laivan kylkeä vasten. Pinnalle nousevista ilmakuplista kuului vaimeaa pulinaa.
.
Hannu muisteli laivan jätehuoltoa. Wc-jätteet taisivat mennä mereen? Ainakin vessojen seinillä oli varoitusvalo, joka sytytettiin kemian laboratoriossa olevasta kytkimestä palamaan, jos alettiin ottaa vesinäytteitä. Silloin vessojen käyttö oli kiellettyä! Tosin valon sytyttäminen oli hyvin sattumanvaraista: - Se aina unohtuu! - Taas unohtui laittaa valo! naureskelivat tai harmittelivat Laine ja Ristola marraskuun matkalla monesti.
,
Toisaalta Kajanus oli kertonut eräästä idealistista, Kimmo Räpylästä, joka ollessaan matkanjohtajana oli kieltänyt ehdottomasti "paskavesien tyhjentämisen mereen". Ne oli käyty viemässä maihin säiliöön. Ainakin joitakin jätevesiä voitiin säilyttää laivalla maihin pääsyyn asti?
.
Omakohtaisesti Hannu oli joutunut miettimään asioita marraskuussa haratessaan merenpohjaa. Hän oli saanut pohjahaaviinsa kiviä ja tyhjän pullon... Kivenmurikat oli tarpeettomina palautettu heti takaisin Ahdille merenpohjaan, minne kuuluivat, mutta pullon Hannu olisi laittanut maihin vietäviin roskiin. Ristola oli kuitenkin sekunnin miettimisen jälkeen kehottanut Hannua heittämään pullonkin vain takaisin mereen. Olihan se siellä jo pitkään ollutkin, vanha muisto ihmisestä. Ei kai ollut mielekästä, että Afrodite yrittäisi siivota merenpohjan?
.
Sinitakkinen hahmo kiinnitti laivan kaiteen pätkän takaisin paikoilleen ja häipyi ilmeisesti sisään märkälaboratorion ovesta, Hannun onnistumatta näkemään hänen kasvojaan. Suojatakki näytti olevan sama vedentutkimuslaitoksen lainavaruste, joka oli ollut myrskypäivänä Sällisen suojana ulkona, silloin kylmässä tuulessa ja pärskeissä.
.
Hannu meni sisään. Salongin sohva näkyi olevan tyhjä. Pentteristä kuului kuitenkin kohta alakaapin oven narinaa. Sällinen oli siellä penkomassa esiin päivältä jääneitä herkkuja yö-syömistä varten. Suojatakkia hänellä ei ollut yllään.
.
- Tullaan kohta ensimmäiselle pisteelle! Sällinen sanoi. Niin tultiinkin ja tutkimuspisteitä seurasi puolen tunnin välein lisää. Lassi laski sondia ja Hannu istui sähkölaboratoriossa sormet täynnä työtä ja ajatukset työn tekemisessä.
.
Aamulla, kun Lassin ja Hannun yövuoro oli ohi, Hangon vesitorni ilmestyi näkyviin... Uhkea Teija tuli kannelle, ja kysyi Hannulta, missä nyt oltiin? Hannu oli mielissään, kun tiesi mitä vastata. Heidikin juoksi samassa ulos, kysymään neuvoa Hannulta, lähimmältä vedentutkijalta, jonka oli nähnyt ikkunasta, että miten niitä nivoo-käyriä taas piirrettiinkään? - "Tasat 1", osasi Hannu ulkomuististaan neuvoa. Heidi lähti ahkeroimaan käyrien tuottamista.
.
Afrodite ajoi satamaan Hankoon aamupäivällä. Sieltä haettiin Hannun harmiksi lisää porukkaa laivalle: kolmikko, jonka kärjessä oli dosentti Iiro Moikipää! Tämä ryhtyi heti haeskelemaan joitakin tavaroitaan laivalta. Hannua huvitti etsimisen epätoivo... Moikipää ei tuntunut löytävän haluamaansa, ei ruumasta eikä laboratoriosta.
.
Moikipää alkoi mekastaa laivalla valmiiksi olleelle tutkijajoukolle:
.
- Kai te ymmärsitte ottaa Helsingistä lähtiessänne mukaanne sellaisen ison laatikon, jossa oli minun nimeni? Minähän sanoin siitä, että se oli alavarastossa odottamassa kuljetusta, laitoin siihen ison lapunkin, että se on tuotava Afroditelle! Tarvitsen sitä välittömästi heti, sillä siinä on uusi sedimentti-kaivuri, jota ryhdyn kokeilemaan niin pian kuin mahdollista!
.
Sällinen muisteli toimittaneensa laatikon Afroditelle: - Peran kanssa tuotiin pakettiautolla muun kaman mukana ja yhdessä raahattiin ruumaan. Mutta täällä on sen jälkeen järjestelty ja siirrelty tavaroita niin, ettei mitään tahdo enää löytyä helposti...
.
Etsimisen jälkeenkään ei kaivattua laitetta löytynyt. Harmistunut Moikipää soitti radiopuhelimella Helsinkiin Vedentutkimuslaitokseen, sekä vahtimestari Peralle että dosentti Haukiselle, kuvasi laitteen ulkonäön ja käski katsoa joka nurkasta, siltä varalta, että sedimenttikaivuri olisi sittenkin jäänyt maihin?
.
Veikko Haukinen selosti rauhalliseen tapaansa Moikipäälle:
.
- Meillä on jo käännetty kaikki paikat ympäri! Se sedimenttikaivurikin löytyi kellarin varastosta. Sitä täällä nimittäin vähän ihmeteltiin, kun kukaan ei tuntunut tietävän sen hankkimisesta mitään... Ja kaikenlaista muutakin on löytynyt. Täällä on nimittäin nyt POLIISIT paikalla tutkimassa Ilmon katoamista! He haluaisivat jopa purkaa biologian laboratorion pyörivän vesialtaan tiiliseinää!
.
***************************
13. Uutisia maista ja grillijuhla
Hannu heräsi hytissään torstai-aamuna 7.7. kello 7, ja kirjoitteli sivun verran päiväkirjaa. Pieneen hyttiin mahtui kerrossängyn lisäksi kirjoituspöytä ja tuoli, venttiili-ikkuna sekä aiemmalla matkalla oksennuksiakin niellyt lavuaari. Hytti oli ihastuttavan siisti kokolattiamattoineen, kuin hotellihuone. Hytti siivottiin päivittäin ja oli ylellistä asua siinä.
.
Vessaan täytyi mennä joko yhden käytävänmutkan päähän, missä oli hyvin kuumaa ja moottorin humina suurimmillaan sen alapuolelta, tai oli noustava kantta ylemmäksi pääulko-oven viereiseen viileään, ritiläaukoilla ilmastoituun käymälään. Hyvin nuo riittivät, miehille ja naisille yksi paikka kummassakin, jonotusta ei nähtävästi koskaan.
.
Aamupalaksi oli pizzaa. Heidi Jansson näkyi olevan kannella nostamassa jenkkivinssillä sondia vielä viittä vaille kahdeksaa ja yövuoronsa klo 24-8 päättymistä, mittausasemalla IU-3.
.
Hannu kävi katsomassa salongin näyttöruudulta, milloin tulisi hänen päivän ensimmäinen tutkimuspisteensä. Väyläpisteiden ilmoitukset hämäsivät häntä luulemaan, että ihan pian, mutta todellisuudessa mittausasemalle IU-2 tultiin vasta kello 9:40.
.
Sällinen istui salongissa harmistuneen näköisenä tutkimassa köysipiirroksia. Hänen piti kuulemma laskea veteen termistori, laite, jota hinattaisiin laivan perässä sadan kilometrin matka.
.
- Siinä voi jäädä sormet väliin! Kukaan meistä ei ole ennen semmoista laskenut mereen! Miksei pajalta tullut mukaan ketään kokenutta! Lassi murisi ja poltti tupakkaa. Kuitenkin kahdestaan Aleksin kanssa hän sai päivän mittaan termistorin sujuvasti mereen.
.
Sondin laskemisen ja nostamisen jälkeen Hannu meni hyttiinsä. Sänkyjen petaaja oli jo käynyt, ja uskonut nyt toisena aamuna, ettei 32 asteen kuumuudessa tarvittu paksua huopapeitettä, kun Hannu oli itse sijannut lakanansa ja laskostanut peitteensä käyttämättömänä olevan yläpedin päälle.
.
Eilen vuode oli sijattu yleissäännön mukaisesti, kun lakana oli ollut mylläkkänä vuoteella, ja peitto samoin - vaikkakin jälkimmäinen yläpunkalle heitettynä. Tuoli oli työnnetty pöydän alle, mistä selvimmin huomasi siivoojan käyneen.
.
Aamu oli tänään viileä. Ilmastoidussa elektroniikka-laboratoriossa tai avoimen kannen merituulissa saattoi suorastaan palella pelkässä t-paidassa. Ala-wc:ssä käynti oli kuitenkin varma tapa hikoilla. Sauna olisi pitänyt sijoittaa sen paikalle! Olikohan tällaista energiatalouden synergiaa harkittu koskaan?
.
Väyläpisteiden eli Way-pointien aiheuttaman hämäyksen jälkeen alkoi taas tulla työllistäviä tutkimuspisteitäkin Hannulle ja Lassille. Heidän vuoronsa oli tänään klo 8-16. Vuorot kiersivät koko ajan kahdeksan tunnin välein, lepo/työ, mikä saattoi välillä olla varsin raskasta. Yhden vuorokauden sisälle saattoi parhaimmillaan mahtua 16 työtuntia!
.
Vedentutkimuslaitoksen sisäisessä lehdessä "Pärskeissä" oli esitetty vaihtoehtoinenkin työvuorojärjestely: kahdeksan työtunnin jälkeen 8 tuntia lepoa, sitten 4 tuntia työtä ja neljä lepoa. Hankaluutensa olivat siinäkin, ja vuorojen säännöllinen sama sijainti joka ikinen vuorokausi olisi ollut tylsää.
.
Hannu tumpuloi toisen mittausasemansa IU-1: hän unohti käynnistää tietokoneen keskusyksikön heti, kun sondia alettiin laskea. Viivästyksen seurauksena rekisteriin ehdittiin saada vain yksi arvo, syvyydeltä 25 metriä, samalla mukamas mittausaseman syvimpänä arvona, vaikka syvyyttä oli tässä kohdassa todellisuudessa 50 metriä. Profiilikuvaa ei kannattanut piirtää moisesta, mutta muut saadut tiedot otettiin kuitenkin lukuun. Hannu sekoili myös hieman yhteydenotossa puhelimella komentosillalle:
.
- Kerro murheesi... heh heh! kaikuivat apuneuvot bryggalta.
.
Kolmatta tutkimuspistettä otettaessa, joka oli IU-6...1 -sarjan jälkeen nyt mittausasemalla EROS-20, jenkki-vinssi meni yllättäen epäkuntoon. Sitä korjattiin tunnin ajan. Laivan miehistöstä Toropainen kiemurteli vinssin kanssa itsensä mutkalle, ja keskittyi suu auki ja kieli keskellä suuta, mutta kuntoonhan hän sen sai!
.
Kun aikaa oli, Hannu katseli merta ja ulapoita tänään haikeana, surren surutta rakkauden ja erotiikan mahdottomuutta ja sukupuolettomuuttaan. Hänellä oli raukea olo kaiken aikaa, hän torkahti tilaisuuden tullen päivälläkin hytissään. Torstaisen hernekeitto ja pannukakku -aterian jälkeen hän pääsikin lepovuorollaan kokonaan nukkumaan jo klo 18.
.
Nieminen oli nukkua pommiin yövuorostaan. Hän oli sulkenut vahingossa herätyksen vierestään. Sällinen kävi sitten ovelta herättelemässä klo 23:50, jätti aikaa peseytymiseen.
.
- Saitko nukuttua? kysyi vielä salongissa ollut Kajanuskin. Uni tuntui Hannusta virkistyttäneeltä, kun uusi työpäivä alkoi taas, kuten kirjailija Honore de Balzacilla, kello 24:stä eli nollasta alkaen kohti yön pikkutunteja!
.
Tutkimuspisteitä alkoi tulla nyt tiheästi 25 minuutin välein, mistä puolet oli matka-aikaa pisteiden välillä, ja puolet laivan seisomista paikallaan pisteellä. Yhteensä 15 asemaa seurasi kahdeksan tunnin aikana, indekseinä numerot 669 - 683.
.
Hannu naputti Commodore Pet:iä ja kansiyksikköä sisällä tänä yönä, ja Lassi sondasi ulkona. Diskettejä piti välillä alustaa ja vaihtaa, niiden täyttyessä tällaisessa ruuhkassa, samoin kerran iso avokelanauhakin oli vaihdettava.
.
Kaikuluotain lakkasi välillä näyttämästä mitään. Sähkömies kävi sitten korjaamassa sen millimetripaperilla liikkuvan piirturin. Kaikuluotaimen piirturin jäljen seuraaminen oli jännittävää kuin jokin lasten elektronipeli: himmeät lyijykynäviivan vetäisyt hahmottivat aluksi kuin hapuilevasti, mutta sitten silmissä selventyen, murtoviivana CDT-sondin matkaa yhä syvemmälle ja syvemmälle. Kunnes sondia kuvaavaa viivaa alemmaksi alkoi piirtyä uhkaavasti veto vedolta tummentuva, synkkyyden varjostama alue, merenpohja!
.
Ylhäältä kurottuva sondin hentoinen murtoviiva lähestyi lähestymistään merenpohjaa. Sen pitikin päästä lähelle, mutta se ei saanut iskeytyä kuvassa tummentuvalle vyöhykkeelle! Mitä tapahtuisi, jos viivat iskeytyisivätkin toisiinsa? Jos olisi pelattu tietokonepeliä, äänitehosteet olisivat heränneet paukahduksiin ja tähdet olisivat leimahtaneet graafisina merkkeinä, Hannu kuvitteli. Myöhemmin hän tuli näkemään miten kävi todellisuudessa...
.
Data-aineisto saatiin nyt kaikilta tutkimuspisteiltä, mutta kolmella niistä ei nauha pyörinyt, sattui vikoja ja virheitä. Pilvisyys oli eräs silmämääräisesti katsottavista syöttötiedoista, se määritettiin 1/8 -osina taivaankannesta, ja sen määrittely oli Kai Föhnin mieliharrastuksia!
.
Yösyöminen oli kivaa vaihtelua aikaraoissa, laivan kulkiessa 13 minuuttia mittausasemien välillä. Tarjoilupöydän alakaapista löytyi ohukaisia ja hilloa, puolikkaita pizzapalasia ja mehua. Aika kului nopeasti, mutta Lassi valitti, että tämän urakan jälkeen hän olisi todella väsynyt! Hän ei ollut kai nukkunut illalla etukäteen, toisin kuin Hannu, joka muisti opettavaiset kokemuksensa aikoinaan yövartijana kaatopaikalla ja kaupunginpuutarhassa.
.
Yövuoroa seurasi päivälepo ja iltavuoro, ikuisesti kiertävät kahdeksan tunnin jaksot. Kai Föhn ja Heidi Jansson olivat ehtineet sondata peräti 19 tutkimuspistettä päivällä, jäljellä oli pikaisesti seitsemän. Sen jälkeen Hannulle jäi illalla aikaa piirrellä rästiin jääneitä profiilikuvia piirturilla. Nauhoja ja diskettejä piti jälleen vaihtaa, samoin oli muutettava profiili-ohjelman parametreja, odotusarvot olivat väärät. Aleksi ja Lassi ahersivat etukannella asentaen virtamittareita köyteen.
.
Merentutkimusporukka ehti välillä iltaakin istua, syöpötellen saunomisen jälkeen lihapullia, melonia ja mansikkarahkaa. Saunavuoroihin oli nyt merkitty oma parituntinen aikansa tutkijoille klo 20-22. Sen jälkeen oli oma aikansa laivan miehistölle. Salogissa Kajanus kävi arvottavasti läpi kaikki maailmanpolitiikan ajankohtaiset ongelmapisteet:
.
- On ne niin käsittämättömiä... Kamputsean hirmuhallitukset... Romanian unkarilaissorrot... Helsingin Itäkeskuksen kauppojen kulutusjuhlat...
.
Sitten Kajanus intoutui hauskemmin muistelemaan virkamatkojaan, kuinka Puolassa prostituoidut soittelivat hänen hotellihuoneeseensa vähän väliä koko illan, uudelleen ja uudelleen yritäen:
.
- Darling...? Say Yes...? Why No?... But may be a bit later then?
.
Aleksi oli löytänyt huoneestaan ohjelapun, jonka mukaan oli mahdollista kieltää häiritsevät soitot huoneeseensa, ja hän lähti sen paperin kanssa alas hotellin vastaanottoon, jossa aluksi kukaan ei ollut ymmärtävinään mitään. Soitot kumminkin loppuivat sitten siihen, Aleksi huomasi palattuaan huoneeseensa.
.
Seuraavana aamuna, itse hyvin nukuttuaan, Aleksi tapasi viereisessä huoneessa yöpyneen kollegansa ja matkatoverinsa, tohtori Läyliäisen, joka näytti lopen väsyneeltä.
.
- No, et arvaa! En saanut yhtään nukuttua, kun puolen tunnin välein koko yön jotku ihme ämmät soittelivat mulle puhelimella, että "Darling...? Say Yes...? May be a bit later?" ja pian taas uudelleen!
.
Kajanus muisteli suurellisia kestityksiä, joista hän oli päässyt nauttimaan Itä-Euroopan työmatkoillaan. Mutta sitten kun kollegoita sosialistimaista pääsi Helsinkiin, niin heille lyötiin Vedentutkimuslaitoksessa vain pahvimukillinen kahvia kouraan... Tällainen pihtailu hävetti Aleksia! Hannu mielestä taas se osoitti paremminkin demokratiaa, korruptoitumattomuutta ja korkeaa moraalia, kuin että valitut henkilöt juhlisivat ja tuhlaisivat yhteiskunnan kustannuksella, kaikkien muiden saamiensa etujen päälle.
.
Seuraava aamu koitti hiostavana, ukkosta oli ilmassa. Hannu vaihtoi vaatteitaan ja meni kannelle. Merentutkijoilla ei nyt näyttänyt olevan mitään tekemistä. Termistori vain roikkui itsekseen laivan kyljessä. Lassi pyysi luettavakseen kaikuluotaimen teknisen kuvauksen, jotta voisi perehtyä siihen luppoaikoina. Hannu luki Meritiede -oppikirjaa, jonka takakannessa oli iso kuva kirjan kirjoittajasta:
.
- Oskun kirja, pitää olla Oskun kuva, naureskeltiin laivan salongissa.
.
Välillä Nieminen nautti meren katselemisesta etukannella ja Afroditen kirjastoon kuuluvasta James Hadley Chasen muistinmenetys-aiheisesta dekkarista "Strictly for Cash". Kajanus keskeytti kuitenkin etukannella lepäilyn juoksemalla kysymään, haluaisiko Hannu välillä tehdäkin jotakin...
.
Hannun työksi oli tarjolla tasa-arvokäyrien piirtämistä elektroniikka-laboratoriossa. Hannun aloitettua Heidi Janssonkin tuli vähän ajan päästä uteliaana paikalle, istuutuen pienen, vain kahdelle ihmiselle mitoitetun kopperon ainoalle toiselle tuolille. Katsottuaan vähän aikaa mallia Heidi vaihtoi Hannun kanssa tuoleja, ottaen vuorostaan työn tehdäkseen, mikä sopi hyvin Hannulle, joka sai katsella sivusta.
.
Kai Föhn oli jäänyt jonnekin muualle. Yleensä hänet löysi sieltä, missä Heidi oli. Kohta Föhn kulki ulkokannella ohi etsiskelevän näköisenä, mutta nähtyään laboratorion ikkunasta vilauksen Heidin tukkaa, hän kiersi heti sinne sisälle.
.
- Heidi, ootko nähnyt, että tuolla ruumassakin on laboratoriohuone ja siellä kauheasti kamaa, mä kävin juuri katselemassa, kaikenlaista jännää, melkein kuin jossain rahtilaivassa, ei nyt sentään niin paljon, mutta...
.
Heidin täytyi juuri kysyä Hannulta neuvoa uuden tasa-arvokäyrän piirtämisessä.
.
- DLOAD "TASAT" 1. RUN, sanoi Hannu. Kai Föhn joutui tämän johdosta vaikenemaan. Hän kurkisteli neuvottomana oviaukosta sisälle, keksimättä mitä voisi tehdä. Ainoat tuolit olivat Hannun ja Heidin peppujen alla, ja oviaukossa seisojaa varten oli hänen silmiensä tasolle asetetty tyly kehotus: "JOS sinulla ei ole mitään tekemistä, niin älä yritä keksiä sitä täältä!"
.
Kai Föhn lähti ulos ja näkyi ikkunasta oleskelevan ulkokannella, keskustelemassa lakanoita tuulettavan, tanakan tarjoilijatytön Teijan kanssa. Heidi jutteli, katseensa silmälasien takana uteliaana välkehtien, Hannun kanssa koulutuksesta ja opinnoista.
.
Hannu oli ollut vähän kateellinen Kain nopeudesta laboratoriossa, mutta nyt hän huomasi - omaksi huvikseen mutta merentutkimuksen vahingoksi - Kain tehneen tuhottoman paljon virheitä! Hannu saattoi korjailla Föhnin jäljiltä leveysasteiden kirjoitusvirheitä, mutta ei voinut enää mistään taikoa loppuosan tietoja tutkimuspisteestä 691, jotka Kai oli aikanaan menettänyt lopullisesti.
.
Aleksi Kajanus otti puhelun Merentutkimuslaitokselle ja kuuli hämmästyttävän uutisen: Ylijohtaja Ilmo Merihiisi oli kateissa! Jo ties monettako päivää, viikon verran. Ei sitä ollut STT:n uutisissa kuulutettu. Merihiiden oli luultu lähteneen Hampuriin konferenssimatkalle, mutta sinne hän ei ollut saapunut.
.
Dosentti Iiro Moikipää oli ottanut Merihiiden sijaisena hoitaakseen tämän tehtävät laitoksella, kuten olisi tehnyt muutenkin tarvittaessa Merihiiden matkan aikana. Hän oli haluton tekemään katoamisilmoitusta, arvellen Merihiiden olevan jossakin ryyppäämässä. Merihiiden vaimoon oli saatu yhteys, tämä oli lomamatkalla Floridassa, ja arveli samaa ryyppyreissusta, haluttomana keskeyttämään matkaansa, mutta oli huolestunut sen verran kuitenkin, että pyysi ilmoittamaan poliisille.
.
Aleksi Kajanus puhui taas hieman kiihtyneesti:
.
- Jos mä olisin ollut maissa paikanpäällä, niin kyllä mä olisin jo parissa päivässä ottanut yhteyttä poliisiin! Olkoon vain vaikka nolo juttu Ilmolle, jos tulisi julki, mutta olisi se ihan oikeinkin! Ei noista ongelmista päästä ikinä hyssyttelemällä!
.
- On ne sitten piittaamattomia, varsinkin Moikipää tietenkin! Kajanus puuskahteli vielä kierrellessään laivalla kertomassa uutista.
.
- Ihminen katoaa viikoksi ja muut eivät ole millänsäkään, "kyllä routa porsaan kotiin ajaa", vain vitsailevat. Voihan olla niinkin, mutta silti! No, meidän matkaanhan tämä juttu ei kuitenkaan vaikuta. Eihän kai kukaan teistä muista nähneensä Merihiittä viime torstain ja lähtömme välisenä aikana?
.
Kukaan ei muistanut mitään erityistä Merihiidestä viime päiviltä laitoksella. Tutkimusohjelma jatkui normaalisti. Kai Föhn vain alkoi yrittää ylittää valvomisennätyksiään: yö yön perästä hän urheili. Yöt olivatkin ihanan valoisia, olihan heinäkuu pohjolassa. Aamulla Föhn sitten nukahteli milloin ja miten sattui, ja myöhästyi aamupalalta.
.
Lassi Sällinen oli luvannut herättää Hannun kolmelta yöllä sondaamaan, mitä oli tarkoitus taas tehdä puolen tunnin välein, kunhan termistori olisi ensin nostettu ylös. Hannu heräsi kellonsa soittoon, mutta nukahti heti taas, ja heräsikin vasta aamupalalle!
.
Mutta huolet pois: Kai Föhnin ääni kuulutti kaiuttimesta juuri silloin kannella tupakoivalle Sälliselle: - SEIS, VOI NOSTAA! Kai oli siis vallannut itselleen sähkölaboratorion!
.
Heidi Jansson puolestaan piirteli aamupäivällä profiileja yön sondausten tuloksista. Hannu meni vaihtamaan paperia hänen avukseen ja jatkamaan hommaa. Heidi jäi edelleen viipyilemään laboratorioon. Aiempi pariskunta tuntui eronneen.
.
Viikonlopun kunniaksi kapteeni Jukka Haapio ja retkikunnan johtaja Aleksi Kajanus järjestivät grillijuhlan laivan helikopterikannelle. Oli myös taas koittamassa kipparien työvuoron vaihtumisen aika: Jukka jäisi huomis-aamuna maihin Raumalle, ja hänen tilalleen laivalle nousisi Afroditen varsinainen päällikkö Antti Kyrmyharju, josta tällä hetkellä muistuttivat laivalla vain seiniä koristavat kunniakirjat osallistumisesta säännöllisesti joka vuosi Sulkavan Soutuihin!
.
Laivan koko taloushenkilökunta ja iso osa miehistöstäkin kerääntyi kerrankin nyt yhteen merentutkijoiden kanssa. Liekit hulmahtivat, hiilet hehkuivat, tomaatit kuumennettiin, pihvit ja folioperunat kypsyivät, kaikki ylimmällä kannella, taivaankannen alla, kesäpäivän vienoissa merituulissa.
.
Ulkoilmaravintola ruoan tuoksuineen oli siten levitetty kannelle. Siellä hyörivät pyöreänaamainen emäntä ja laivan tytöt, tanakka tarjoilija Teija, pursuava siivooja Anne, sekä vielä kolme harvemmin, jos koskaan aiemmin, merentutkijoiden silmiin osunutta naista: Isokorvakoruinen, Punatukka ja Tavallinen.
.
Hannu istui lautasineen pelastusveneen reunalle. Teija tyrkytti hänelle lisää ruokia, oli perunasalaattia ja oli aromivoita. Kai Föhn seurusteli nyt innokkaaseen tapaansa Isokorvakoruisen tytön kanssa. Merimies Rauman-Matti kysäisi herttaisen peltohiiren näköiseltä Heidi Janssonilta: - Onkos laivalla näkynyt missään hiiriä?
.
Aleksi yllytti Jukkaa: - On kuultu toistaiseksi vain niin kilttejä juttuja, että kerropa sinä nyt vuorostasi niitä sinun juttujasi...
.
Jukka intoutui antaumukselliseen esitykseen muurahaisen ja elefantin aviopuuhista, sekä kurkuista ja tomaateista, joita naisasiakas piilotti torikauppiaalta. Sitten merimies Toropaisen jutuissa nesteet lensivät oopperan parvelta sellistin linsseihin. Kertojat nauttivat merimiesjutuistaan eniten itse, eläytyen kippurassa hytkyen tai reisiään läimäytellen niiden loppuhuipennuksiin.
Merimies Matilla oli juhlapäivä: - Päivälleen 23 vuotta sitten, sunnuntaina 10.7.1965 mä nousin juuri tuosta Rauman satamasta Afroditelle! Sen jälkeen mä olen tällä laivalla pysynyt! Kyllä täällä on mukavan vaihtelevaa ollut, ei kahta samanlaista päivää, niin kuin jollakin vakioreitillä olisi.
.
Afrodite oli tosiaan parhaillaan Rauman edustalla. Kaupunkia oli mukava katsella helikopterikannen korkeudesta, ainakin Hannun mielestä. Jukka tarjosi hänelle Karjala IV A -oluen, josta hän ei olisi juuri välittänyt, kuten ei Heidikään, joka ei edes ottanut vastaan omaa pulloaan. Ensimmäisistä kulauksista Hannu nautti, mutta lopun juominen oli jo puisevaa.
.
Parituntinen aika ylimmällä kannella, jossa Hannu oli ensimmäistä kertaa, vaikutti pitkän laivalla olon jälkeen kuin huviretkeltä uusiin maisemiin. Ristola oli aikoinaan luvannut esitellä laivaa, mutta se kierros oli unohtunut tekemättä. Sen verran ahtaat olivat arkiset, töihin liittyvät kulkureitit laivalla, että mikä tahansa uusi reviirin laajennus tuntui suurenmoiselta!
.
Yläkansiretki sai korvata puuttuvan maissa-käynnin Raumalla ja tuntui melkein yhtä antoisalta. Hannu oli käynyt Raumalla jo silloin, kun lättähattujunat kulkivat sinne vielä Peipohjasta. Laskeutuessaan ylimmältä kannelta takaisin alemmalle, laivan tutulle pääkannelle, Hannun mieleen tuli tuttu kotiinpaluun tunnelma. Hänestä vaikutti todella siltä, kuin hän olisi ollut vähän aikaa huvimatkalla, poissa laivaltaan!
.
Sunnuntai-ilta jatkui Jukan valitsemalla videoelokuvalla. "Tuskan tunti" oli katsomisvuorossa. Aleksi ja Lassi pelasivat samalla Jukan kanssa Canastaa. Heidi luki Mika Waltarin "Ihmisen ääntä" Afroditen kirjaston valikoimista. Hannu luki Isaac Asimovin "Ikuisuuden loppua". Kai innostutti Aleksin juttuihin ylioppilaspolitiikasta ja tohtori Lande Lindforsin tempuista.
.
Jostakin syystä kaikki miespuoliset meteorologit olivat kiinnostuneita politiikasta ja pyrkivät televisioon esiintymään. Kai ei ollut poikkeus Harjamasta, Mäkelästä ja muista. Aleksi taas muisteli mielellään omia pieniä huippusaavutuksiaan ylioppilaspolitiikassa.
.
Porthanian kuppilan pöydällä seisten puhetta pitänyt ja vahtimestarien pöydältä poistama kuusikymppinen Lande oli molemmille ylioppilassukupolville yhteinen tuttavuus: mies, joka hukkasi junamatkalla väitöskirjansa käsikirjoituksen.
.
- Se hyökkää voimakkaasti muita vastaan ja erityisesti Jyväskylää ja Reijo Wileniusta vihaa, mutta sen käyttämistä sanoista ei usein saa mitään tolkkua, tiivisti Kai Föhn mielipiteensä Landesta.
.
Hannu halusi pitkästä aikaa kierrellä ympäriinsä laivalla, vaikuttuneena helikopterikentällä käynnistään. Antti Kyrmyharju oli tulossa seuraavana aamuna Afroditelle ja sitten ei ehkä enää huvittaisikaan kuljeskella asiattomasti joka puolella, kun Antin sadan kilon keijukaisenaskeleet tömisisivät käytävillä vastaan miltä kulmalta hyvänsä.
.
Tällä matkalla Hannun työskentely oli keskittynyt edellistä matkaa suppeammalle alueelle, elektroniikkalaboratorioon ja paapuurin puolen puoliväliin ulkokannella. Vapaa-aikaa tuli vietettyä salongissa tai etukannella.
.
Edellisellä matkalla peräkannen sivulaajentuma vasemmalla laidalla oli ollut Hannun tärkein työpaikka. Siitä keulaan päin olevassa märkälaboratoriossa hän oli erotellut kilkkejä mudasta. Pitkä kemian laboratorio oli tullut tutuksi ja lopulta sähkölaboratorio, salonki ja etukansi.
.
Oikean puolen pääkannesta täyttivät tutkijoiden ruokasali, pentteri, keittiö ja laivan henkilökunnan ruokalat, sen puolen ulkokansikin jäi siten enemmän laivan oman väen alueeksi, jossa keittäjät vilvoittelivat keittiön kuumuudesta. Peräkannelle laivan naiset tuulettivat kohdalla olevia hyttejään.
.
Märkälaboratorion vierestä lähtivät toiset portaat alas. Niistä pääsi laboratorioihin tai hytteihin, ja niiden jälkeen toisia portaita pääsi vielä alemmas laivan pohjaruumaan. Täällä Hannu oli marraskuun matkan aluksi kanniskellut pulloja ja nyt hän kävi siellä uudelleen pitkästä aikaa.
.
Alalaboratoriot ja ruuma olivat entisellään, yhtä sekavia Hannun mielestä kuin viimeksikin, Ristola ei ollut käynyt järjestämässä... Alhaalla oli tyhjiä kaappeja ja laatikoiden pohjilla roskia tai satunnaisesti alas jääneitä tavaroita. Ikään kuin muutto olisi aina kesken: kaikkea tavaraa ei ollut viety pois, vaikka paljon olikin, ja jotain uutta oli tuotu vähitellen tilalle, sellainen tunnelma laivan alaosissa oli.
.
Muutamat ruuman laatikot odottivat tulevia tutkimusmatkoja. Kajanuksen retki oli aika yksinkertainen, eikä sillä tarvittu paljon välineitä. Oli myös paljon laivalla pysyviä vakiovarusteita, joita ei välillä turhan takia siirrelty maihin laitoksen varastoon, vaan ne olivat odottamassa tarvitsevia käyttäjiään laivalla.
.
Aluksen moottorien jyskytys kuului ruumassa läheltä. Ilma oli melko ummehtunutta ja siinä pistivät nenään voimakkaat kemikaalien hajut, sekoittuneina merenpohjanäytteiden liejujen hajuun, joiden seassa olisi voinut olla vaikka kuolleita kaloja tai rottia.
.
Suurin puinen kuljetuslaatikko pienempien joukossa kiinnitti Hannun huomion. Siihen oli kiinnitetty iso lappu: "MOIKIPÄÄ, Afrodite, vietävä 4/7". Hannu muisti nähneensä sen jo Merentutkimuslaitoksen kellarissa. Tännehän se oli tuotu, Pera Porkka oli kärräillyt pakettiautolla. Tulisikohan Moikipää laivalle jossakin vaiheessa ennen paluuta Helsinkiin, Hannu harmitteli. Niin kuin Hangosta oli keskiviikkona poikennut laivalle biologijoukko?
.
Hannu nousi yhdet portaat ylös, päästäkseen oviaukosta sille käytävälle, jonka varrella oli hänen oma nukkumishyttinsä. Ketään muita ei ollut liikkeellä, harvoin oli. Valot paloivat silti aina käytävillä meriturvallisuuden vuoksi. Hannu meni hyttiinsä nukkumaan.
.
***************************
.
Vessaan täytyi mennä joko yhden käytävänmutkan päähän, missä oli hyvin kuumaa ja moottorin humina suurimmillaan sen alapuolelta, tai oli noustava kantta ylemmäksi pääulko-oven viereiseen viileään, ritiläaukoilla ilmastoituun käymälään. Hyvin nuo riittivät, miehille ja naisille yksi paikka kummassakin, jonotusta ei nähtävästi koskaan.
.
Aamupalaksi oli pizzaa. Heidi Jansson näkyi olevan kannella nostamassa jenkkivinssillä sondia vielä viittä vaille kahdeksaa ja yövuoronsa klo 24-8 päättymistä, mittausasemalla IU-3.
.
Hannu kävi katsomassa salongin näyttöruudulta, milloin tulisi hänen päivän ensimmäinen tutkimuspisteensä. Väyläpisteiden ilmoitukset hämäsivät häntä luulemaan, että ihan pian, mutta todellisuudessa mittausasemalle IU-2 tultiin vasta kello 9:40.
.
Sällinen istui salongissa harmistuneen näköisenä tutkimassa köysipiirroksia. Hänen piti kuulemma laskea veteen termistori, laite, jota hinattaisiin laivan perässä sadan kilometrin matka.
.
- Siinä voi jäädä sormet väliin! Kukaan meistä ei ole ennen semmoista laskenut mereen! Miksei pajalta tullut mukaan ketään kokenutta! Lassi murisi ja poltti tupakkaa. Kuitenkin kahdestaan Aleksin kanssa hän sai päivän mittaan termistorin sujuvasti mereen.
.
Sondin laskemisen ja nostamisen jälkeen Hannu meni hyttiinsä. Sänkyjen petaaja oli jo käynyt, ja uskonut nyt toisena aamuna, ettei 32 asteen kuumuudessa tarvittu paksua huopapeitettä, kun Hannu oli itse sijannut lakanansa ja laskostanut peitteensä käyttämättömänä olevan yläpedin päälle.
.
Eilen vuode oli sijattu yleissäännön mukaisesti, kun lakana oli ollut mylläkkänä vuoteella, ja peitto samoin - vaikkakin jälkimmäinen yläpunkalle heitettynä. Tuoli oli työnnetty pöydän alle, mistä selvimmin huomasi siivoojan käyneen.
.
Aamu oli tänään viileä. Ilmastoidussa elektroniikka-laboratoriossa tai avoimen kannen merituulissa saattoi suorastaan palella pelkässä t-paidassa. Ala-wc:ssä käynti oli kuitenkin varma tapa hikoilla. Sauna olisi pitänyt sijoittaa sen paikalle! Olikohan tällaista energiatalouden synergiaa harkittu koskaan?
.
Väyläpisteiden eli Way-pointien aiheuttaman hämäyksen jälkeen alkoi taas tulla työllistäviä tutkimuspisteitäkin Hannulle ja Lassille. Heidän vuoronsa oli tänään klo 8-16. Vuorot kiersivät koko ajan kahdeksan tunnin välein, lepo/työ, mikä saattoi välillä olla varsin raskasta. Yhden vuorokauden sisälle saattoi parhaimmillaan mahtua 16 työtuntia!
.
Vedentutkimuslaitoksen sisäisessä lehdessä "Pärskeissä" oli esitetty vaihtoehtoinenkin työvuorojärjestely: kahdeksan työtunnin jälkeen 8 tuntia lepoa, sitten 4 tuntia työtä ja neljä lepoa. Hankaluutensa olivat siinäkin, ja vuorojen säännöllinen sama sijainti joka ikinen vuorokausi olisi ollut tylsää.
.
Hannu tumpuloi toisen mittausasemansa IU-1: hän unohti käynnistää tietokoneen keskusyksikön heti, kun sondia alettiin laskea. Viivästyksen seurauksena rekisteriin ehdittiin saada vain yksi arvo, syvyydeltä 25 metriä, samalla mukamas mittausaseman syvimpänä arvona, vaikka syvyyttä oli tässä kohdassa todellisuudessa 50 metriä. Profiilikuvaa ei kannattanut piirtää moisesta, mutta muut saadut tiedot otettiin kuitenkin lukuun. Hannu sekoili myös hieman yhteydenotossa puhelimella komentosillalle:
.
- Kerro murheesi... heh heh! kaikuivat apuneuvot bryggalta.
.
Kolmatta tutkimuspistettä otettaessa, joka oli IU-6...1 -sarjan jälkeen nyt mittausasemalla EROS-20, jenkki-vinssi meni yllättäen epäkuntoon. Sitä korjattiin tunnin ajan. Laivan miehistöstä Toropainen kiemurteli vinssin kanssa itsensä mutkalle, ja keskittyi suu auki ja kieli keskellä suuta, mutta kuntoonhan hän sen sai!
.
Kun aikaa oli, Hannu katseli merta ja ulapoita tänään haikeana, surren surutta rakkauden ja erotiikan mahdottomuutta ja sukupuolettomuuttaan. Hänellä oli raukea olo kaiken aikaa, hän torkahti tilaisuuden tullen päivälläkin hytissään. Torstaisen hernekeitto ja pannukakku -aterian jälkeen hän pääsikin lepovuorollaan kokonaan nukkumaan jo klo 18.
.
Nieminen oli nukkua pommiin yövuorostaan. Hän oli sulkenut vahingossa herätyksen vierestään. Sällinen kävi sitten ovelta herättelemässä klo 23:50, jätti aikaa peseytymiseen.
.
- Saitko nukuttua? kysyi vielä salongissa ollut Kajanuskin. Uni tuntui Hannusta virkistyttäneeltä, kun uusi työpäivä alkoi taas, kuten kirjailija Honore de Balzacilla, kello 24:stä eli nollasta alkaen kohti yön pikkutunteja!
.
Tutkimuspisteitä alkoi tulla nyt tiheästi 25 minuutin välein, mistä puolet oli matka-aikaa pisteiden välillä, ja puolet laivan seisomista paikallaan pisteellä. Yhteensä 15 asemaa seurasi kahdeksan tunnin aikana, indekseinä numerot 669 - 683.
.
Hannu naputti Commodore Pet:iä ja kansiyksikköä sisällä tänä yönä, ja Lassi sondasi ulkona. Diskettejä piti välillä alustaa ja vaihtaa, niiden täyttyessä tällaisessa ruuhkassa, samoin kerran iso avokelanauhakin oli vaihdettava.
.
Kaikuluotain lakkasi välillä näyttämästä mitään. Sähkömies kävi sitten korjaamassa sen millimetripaperilla liikkuvan piirturin. Kaikuluotaimen piirturin jäljen seuraaminen oli jännittävää kuin jokin lasten elektronipeli: himmeät lyijykynäviivan vetäisyt hahmottivat aluksi kuin hapuilevasti, mutta sitten silmissä selventyen, murtoviivana CDT-sondin matkaa yhä syvemmälle ja syvemmälle. Kunnes sondia kuvaavaa viivaa alemmaksi alkoi piirtyä uhkaavasti veto vedolta tummentuva, synkkyyden varjostama alue, merenpohja!
.
Ylhäältä kurottuva sondin hentoinen murtoviiva lähestyi lähestymistään merenpohjaa. Sen pitikin päästä lähelle, mutta se ei saanut iskeytyä kuvassa tummentuvalle vyöhykkeelle! Mitä tapahtuisi, jos viivat iskeytyisivätkin toisiinsa? Jos olisi pelattu tietokonepeliä, äänitehosteet olisivat heränneet paukahduksiin ja tähdet olisivat leimahtaneet graafisina merkkeinä, Hannu kuvitteli. Myöhemmin hän tuli näkemään miten kävi todellisuudessa...
.
Data-aineisto saatiin nyt kaikilta tutkimuspisteiltä, mutta kolmella niistä ei nauha pyörinyt, sattui vikoja ja virheitä. Pilvisyys oli eräs silmämääräisesti katsottavista syöttötiedoista, se määritettiin 1/8 -osina taivaankannesta, ja sen määrittely oli Kai Föhnin mieliharrastuksia!
.
Yösyöminen oli kivaa vaihtelua aikaraoissa, laivan kulkiessa 13 minuuttia mittausasemien välillä. Tarjoilupöydän alakaapista löytyi ohukaisia ja hilloa, puolikkaita pizzapalasia ja mehua. Aika kului nopeasti, mutta Lassi valitti, että tämän urakan jälkeen hän olisi todella väsynyt! Hän ei ollut kai nukkunut illalla etukäteen, toisin kuin Hannu, joka muisti opettavaiset kokemuksensa aikoinaan yövartijana kaatopaikalla ja kaupunginpuutarhassa.
.
Yövuoroa seurasi päivälepo ja iltavuoro, ikuisesti kiertävät kahdeksan tunnin jaksot. Kai Föhn ja Heidi Jansson olivat ehtineet sondata peräti 19 tutkimuspistettä päivällä, jäljellä oli pikaisesti seitsemän. Sen jälkeen Hannulle jäi illalla aikaa piirrellä rästiin jääneitä profiilikuvia piirturilla. Nauhoja ja diskettejä piti jälleen vaihtaa, samoin oli muutettava profiili-ohjelman parametreja, odotusarvot olivat väärät. Aleksi ja Lassi ahersivat etukannella asentaen virtamittareita köyteen.
.
Merentutkimusporukka ehti välillä iltaakin istua, syöpötellen saunomisen jälkeen lihapullia, melonia ja mansikkarahkaa. Saunavuoroihin oli nyt merkitty oma parituntinen aikansa tutkijoille klo 20-22. Sen jälkeen oli oma aikansa laivan miehistölle. Salogissa Kajanus kävi arvottavasti läpi kaikki maailmanpolitiikan ajankohtaiset ongelmapisteet:
.
- On ne niin käsittämättömiä... Kamputsean hirmuhallitukset... Romanian unkarilaissorrot... Helsingin Itäkeskuksen kauppojen kulutusjuhlat...
.
Sitten Kajanus intoutui hauskemmin muistelemaan virkamatkojaan, kuinka Puolassa prostituoidut soittelivat hänen hotellihuoneeseensa vähän väliä koko illan, uudelleen ja uudelleen yritäen:
.
- Darling...? Say Yes...? Why No?... But may be a bit later then?
.
Aleksi oli löytänyt huoneestaan ohjelapun, jonka mukaan oli mahdollista kieltää häiritsevät soitot huoneeseensa, ja hän lähti sen paperin kanssa alas hotellin vastaanottoon, jossa aluksi kukaan ei ollut ymmärtävinään mitään. Soitot kumminkin loppuivat sitten siihen, Aleksi huomasi palattuaan huoneeseensa.
.
Seuraavana aamuna, itse hyvin nukuttuaan, Aleksi tapasi viereisessä huoneessa yöpyneen kollegansa ja matkatoverinsa, tohtori Läyliäisen, joka näytti lopen väsyneeltä.
.
- No, et arvaa! En saanut yhtään nukuttua, kun puolen tunnin välein koko yön jotku ihme ämmät soittelivat mulle puhelimella, että "Darling...? Say Yes...? May be a bit later?" ja pian taas uudelleen!
.
Kajanus muisteli suurellisia kestityksiä, joista hän oli päässyt nauttimaan Itä-Euroopan työmatkoillaan. Mutta sitten kun kollegoita sosialistimaista pääsi Helsinkiin, niin heille lyötiin Vedentutkimuslaitoksessa vain pahvimukillinen kahvia kouraan... Tällainen pihtailu hävetti Aleksia! Hannu mielestä taas se osoitti paremminkin demokratiaa, korruptoitumattomuutta ja korkeaa moraalia, kuin että valitut henkilöt juhlisivat ja tuhlaisivat yhteiskunnan kustannuksella, kaikkien muiden saamiensa etujen päälle.
.
Seuraava aamu koitti hiostavana, ukkosta oli ilmassa. Hannu vaihtoi vaatteitaan ja meni kannelle. Merentutkijoilla ei nyt näyttänyt olevan mitään tekemistä. Termistori vain roikkui itsekseen laivan kyljessä. Lassi pyysi luettavakseen kaikuluotaimen teknisen kuvauksen, jotta voisi perehtyä siihen luppoaikoina. Hannu luki Meritiede -oppikirjaa, jonka takakannessa oli iso kuva kirjan kirjoittajasta:
.
- Oskun kirja, pitää olla Oskun kuva, naureskeltiin laivan salongissa.
.
Välillä Nieminen nautti meren katselemisesta etukannella ja Afroditen kirjastoon kuuluvasta James Hadley Chasen muistinmenetys-aiheisesta dekkarista "Strictly for Cash". Kajanus keskeytti kuitenkin etukannella lepäilyn juoksemalla kysymään, haluaisiko Hannu välillä tehdäkin jotakin...
.
Hannun työksi oli tarjolla tasa-arvokäyrien piirtämistä elektroniikka-laboratoriossa. Hannun aloitettua Heidi Janssonkin tuli vähän ajan päästä uteliaana paikalle, istuutuen pienen, vain kahdelle ihmiselle mitoitetun kopperon ainoalle toiselle tuolille. Katsottuaan vähän aikaa mallia Heidi vaihtoi Hannun kanssa tuoleja, ottaen vuorostaan työn tehdäkseen, mikä sopi hyvin Hannulle, joka sai katsella sivusta.
.
Kai Föhn oli jäänyt jonnekin muualle. Yleensä hänet löysi sieltä, missä Heidi oli. Kohta Föhn kulki ulkokannella ohi etsiskelevän näköisenä, mutta nähtyään laboratorion ikkunasta vilauksen Heidin tukkaa, hän kiersi heti sinne sisälle.
.
- Heidi, ootko nähnyt, että tuolla ruumassakin on laboratoriohuone ja siellä kauheasti kamaa, mä kävin juuri katselemassa, kaikenlaista jännää, melkein kuin jossain rahtilaivassa, ei nyt sentään niin paljon, mutta...
.
Heidin täytyi juuri kysyä Hannulta neuvoa uuden tasa-arvokäyrän piirtämisessä.
.
- DLOAD "TASAT" 1. RUN, sanoi Hannu. Kai Föhn joutui tämän johdosta vaikenemaan. Hän kurkisteli neuvottomana oviaukosta sisälle, keksimättä mitä voisi tehdä. Ainoat tuolit olivat Hannun ja Heidin peppujen alla, ja oviaukossa seisojaa varten oli hänen silmiensä tasolle asetetty tyly kehotus: "JOS sinulla ei ole mitään tekemistä, niin älä yritä keksiä sitä täältä!"
.
Kai Föhn lähti ulos ja näkyi ikkunasta oleskelevan ulkokannella, keskustelemassa lakanoita tuulettavan, tanakan tarjoilijatytön Teijan kanssa. Heidi jutteli, katseensa silmälasien takana uteliaana välkehtien, Hannun kanssa koulutuksesta ja opinnoista.
.
Hannu oli ollut vähän kateellinen Kain nopeudesta laboratoriossa, mutta nyt hän huomasi - omaksi huvikseen mutta merentutkimuksen vahingoksi - Kain tehneen tuhottoman paljon virheitä! Hannu saattoi korjailla Föhnin jäljiltä leveysasteiden kirjoitusvirheitä, mutta ei voinut enää mistään taikoa loppuosan tietoja tutkimuspisteestä 691, jotka Kai oli aikanaan menettänyt lopullisesti.
.
Aleksi Kajanus otti puhelun Merentutkimuslaitokselle ja kuuli hämmästyttävän uutisen: Ylijohtaja Ilmo Merihiisi oli kateissa! Jo ties monettako päivää, viikon verran. Ei sitä ollut STT:n uutisissa kuulutettu. Merihiiden oli luultu lähteneen Hampuriin konferenssimatkalle, mutta sinne hän ei ollut saapunut.
.
Dosentti Iiro Moikipää oli ottanut Merihiiden sijaisena hoitaakseen tämän tehtävät laitoksella, kuten olisi tehnyt muutenkin tarvittaessa Merihiiden matkan aikana. Hän oli haluton tekemään katoamisilmoitusta, arvellen Merihiiden olevan jossakin ryyppäämässä. Merihiiden vaimoon oli saatu yhteys, tämä oli lomamatkalla Floridassa, ja arveli samaa ryyppyreissusta, haluttomana keskeyttämään matkaansa, mutta oli huolestunut sen verran kuitenkin, että pyysi ilmoittamaan poliisille.
.
Aleksi Kajanus puhui taas hieman kiihtyneesti:
.
- Jos mä olisin ollut maissa paikanpäällä, niin kyllä mä olisin jo parissa päivässä ottanut yhteyttä poliisiin! Olkoon vain vaikka nolo juttu Ilmolle, jos tulisi julki, mutta olisi se ihan oikeinkin! Ei noista ongelmista päästä ikinä hyssyttelemällä!
.
- On ne sitten piittaamattomia, varsinkin Moikipää tietenkin! Kajanus puuskahteli vielä kierrellessään laivalla kertomassa uutista.
.
- Ihminen katoaa viikoksi ja muut eivät ole millänsäkään, "kyllä routa porsaan kotiin ajaa", vain vitsailevat. Voihan olla niinkin, mutta silti! No, meidän matkaanhan tämä juttu ei kuitenkaan vaikuta. Eihän kai kukaan teistä muista nähneensä Merihiittä viime torstain ja lähtömme välisenä aikana?
.
Kukaan ei muistanut mitään erityistä Merihiidestä viime päiviltä laitoksella. Tutkimusohjelma jatkui normaalisti. Kai Föhn vain alkoi yrittää ylittää valvomisennätyksiään: yö yön perästä hän urheili. Yöt olivatkin ihanan valoisia, olihan heinäkuu pohjolassa. Aamulla Föhn sitten nukahteli milloin ja miten sattui, ja myöhästyi aamupalalta.
.
Lassi Sällinen oli luvannut herättää Hannun kolmelta yöllä sondaamaan, mitä oli tarkoitus taas tehdä puolen tunnin välein, kunhan termistori olisi ensin nostettu ylös. Hannu heräsi kellonsa soittoon, mutta nukahti heti taas, ja heräsikin vasta aamupalalle!
.
Mutta huolet pois: Kai Föhnin ääni kuulutti kaiuttimesta juuri silloin kannella tupakoivalle Sälliselle: - SEIS, VOI NOSTAA! Kai oli siis vallannut itselleen sähkölaboratorion!
.
Heidi Jansson puolestaan piirteli aamupäivällä profiileja yön sondausten tuloksista. Hannu meni vaihtamaan paperia hänen avukseen ja jatkamaan hommaa. Heidi jäi edelleen viipyilemään laboratorioon. Aiempi pariskunta tuntui eronneen.
.
Viikonlopun kunniaksi kapteeni Jukka Haapio ja retkikunnan johtaja Aleksi Kajanus järjestivät grillijuhlan laivan helikopterikannelle. Oli myös taas koittamassa kipparien työvuoron vaihtumisen aika: Jukka jäisi huomis-aamuna maihin Raumalle, ja hänen tilalleen laivalle nousisi Afroditen varsinainen päällikkö Antti Kyrmyharju, josta tällä hetkellä muistuttivat laivalla vain seiniä koristavat kunniakirjat osallistumisesta säännöllisesti joka vuosi Sulkavan Soutuihin!
.
Laivan koko taloushenkilökunta ja iso osa miehistöstäkin kerääntyi kerrankin nyt yhteen merentutkijoiden kanssa. Liekit hulmahtivat, hiilet hehkuivat, tomaatit kuumennettiin, pihvit ja folioperunat kypsyivät, kaikki ylimmällä kannella, taivaankannen alla, kesäpäivän vienoissa merituulissa.
.
Ulkoilmaravintola ruoan tuoksuineen oli siten levitetty kannelle. Siellä hyörivät pyöreänaamainen emäntä ja laivan tytöt, tanakka tarjoilija Teija, pursuava siivooja Anne, sekä vielä kolme harvemmin, jos koskaan aiemmin, merentutkijoiden silmiin osunutta naista: Isokorvakoruinen, Punatukka ja Tavallinen.
.
Hannu istui lautasineen pelastusveneen reunalle. Teija tyrkytti hänelle lisää ruokia, oli perunasalaattia ja oli aromivoita. Kai Föhn seurusteli nyt innokkaaseen tapaansa Isokorvakoruisen tytön kanssa. Merimies Rauman-Matti kysäisi herttaisen peltohiiren näköiseltä Heidi Janssonilta: - Onkos laivalla näkynyt missään hiiriä?
.
Aleksi yllytti Jukkaa: - On kuultu toistaiseksi vain niin kilttejä juttuja, että kerropa sinä nyt vuorostasi niitä sinun juttujasi...
.
Jukka intoutui antaumukselliseen esitykseen muurahaisen ja elefantin aviopuuhista, sekä kurkuista ja tomaateista, joita naisasiakas piilotti torikauppiaalta. Sitten merimies Toropaisen jutuissa nesteet lensivät oopperan parvelta sellistin linsseihin. Kertojat nauttivat merimiesjutuistaan eniten itse, eläytyen kippurassa hytkyen tai reisiään läimäytellen niiden loppuhuipennuksiin.
Merimies Matilla oli juhlapäivä: - Päivälleen 23 vuotta sitten, sunnuntaina 10.7.1965 mä nousin juuri tuosta Rauman satamasta Afroditelle! Sen jälkeen mä olen tällä laivalla pysynyt! Kyllä täällä on mukavan vaihtelevaa ollut, ei kahta samanlaista päivää, niin kuin jollakin vakioreitillä olisi.
.
Afrodite oli tosiaan parhaillaan Rauman edustalla. Kaupunkia oli mukava katsella helikopterikannen korkeudesta, ainakin Hannun mielestä. Jukka tarjosi hänelle Karjala IV A -oluen, josta hän ei olisi juuri välittänyt, kuten ei Heidikään, joka ei edes ottanut vastaan omaa pulloaan. Ensimmäisistä kulauksista Hannu nautti, mutta lopun juominen oli jo puisevaa.
.
Parituntinen aika ylimmällä kannella, jossa Hannu oli ensimmäistä kertaa, vaikutti pitkän laivalla olon jälkeen kuin huviretkeltä uusiin maisemiin. Ristola oli aikoinaan luvannut esitellä laivaa, mutta se kierros oli unohtunut tekemättä. Sen verran ahtaat olivat arkiset, töihin liittyvät kulkureitit laivalla, että mikä tahansa uusi reviirin laajennus tuntui suurenmoiselta!
.
Yläkansiretki sai korvata puuttuvan maissa-käynnin Raumalla ja tuntui melkein yhtä antoisalta. Hannu oli käynyt Raumalla jo silloin, kun lättähattujunat kulkivat sinne vielä Peipohjasta. Laskeutuessaan ylimmältä kannelta takaisin alemmalle, laivan tutulle pääkannelle, Hannun mieleen tuli tuttu kotiinpaluun tunnelma. Hänestä vaikutti todella siltä, kuin hän olisi ollut vähän aikaa huvimatkalla, poissa laivaltaan!
.
Sunnuntai-ilta jatkui Jukan valitsemalla videoelokuvalla. "Tuskan tunti" oli katsomisvuorossa. Aleksi ja Lassi pelasivat samalla Jukan kanssa Canastaa. Heidi luki Mika Waltarin "Ihmisen ääntä" Afroditen kirjaston valikoimista. Hannu luki Isaac Asimovin "Ikuisuuden loppua". Kai innostutti Aleksin juttuihin ylioppilaspolitiikasta ja tohtori Lande Lindforsin tempuista.
.
Jostakin syystä kaikki miespuoliset meteorologit olivat kiinnostuneita politiikasta ja pyrkivät televisioon esiintymään. Kai ei ollut poikkeus Harjamasta, Mäkelästä ja muista. Aleksi taas muisteli mielellään omia pieniä huippusaavutuksiaan ylioppilaspolitiikassa.
.
Porthanian kuppilan pöydällä seisten puhetta pitänyt ja vahtimestarien pöydältä poistama kuusikymppinen Lande oli molemmille ylioppilassukupolville yhteinen tuttavuus: mies, joka hukkasi junamatkalla väitöskirjansa käsikirjoituksen.
.
- Se hyökkää voimakkaasti muita vastaan ja erityisesti Jyväskylää ja Reijo Wileniusta vihaa, mutta sen käyttämistä sanoista ei usein saa mitään tolkkua, tiivisti Kai Föhn mielipiteensä Landesta.
.
Hannu halusi pitkästä aikaa kierrellä ympäriinsä laivalla, vaikuttuneena helikopterikentällä käynnistään. Antti Kyrmyharju oli tulossa seuraavana aamuna Afroditelle ja sitten ei ehkä enää huvittaisikaan kuljeskella asiattomasti joka puolella, kun Antin sadan kilon keijukaisenaskeleet tömisisivät käytävillä vastaan miltä kulmalta hyvänsä.
.
Tällä matkalla Hannun työskentely oli keskittynyt edellistä matkaa suppeammalle alueelle, elektroniikkalaboratorioon ja paapuurin puolen puoliväliin ulkokannella. Vapaa-aikaa tuli vietettyä salongissa tai etukannella.
.
Edellisellä matkalla peräkannen sivulaajentuma vasemmalla laidalla oli ollut Hannun tärkein työpaikka. Siitä keulaan päin olevassa märkälaboratoriossa hän oli erotellut kilkkejä mudasta. Pitkä kemian laboratorio oli tullut tutuksi ja lopulta sähkölaboratorio, salonki ja etukansi.
.
Oikean puolen pääkannesta täyttivät tutkijoiden ruokasali, pentteri, keittiö ja laivan henkilökunnan ruokalat, sen puolen ulkokansikin jäi siten enemmän laivan oman väen alueeksi, jossa keittäjät vilvoittelivat keittiön kuumuudesta. Peräkannelle laivan naiset tuulettivat kohdalla olevia hyttejään.
.
Märkälaboratorion vierestä lähtivät toiset portaat alas. Niistä pääsi laboratorioihin tai hytteihin, ja niiden jälkeen toisia portaita pääsi vielä alemmas laivan pohjaruumaan. Täällä Hannu oli marraskuun matkan aluksi kanniskellut pulloja ja nyt hän kävi siellä uudelleen pitkästä aikaa.
.
Alalaboratoriot ja ruuma olivat entisellään, yhtä sekavia Hannun mielestä kuin viimeksikin, Ristola ei ollut käynyt järjestämässä... Alhaalla oli tyhjiä kaappeja ja laatikoiden pohjilla roskia tai satunnaisesti alas jääneitä tavaroita. Ikään kuin muutto olisi aina kesken: kaikkea tavaraa ei ollut viety pois, vaikka paljon olikin, ja jotain uutta oli tuotu vähitellen tilalle, sellainen tunnelma laivan alaosissa oli.
.
Muutamat ruuman laatikot odottivat tulevia tutkimusmatkoja. Kajanuksen retki oli aika yksinkertainen, eikä sillä tarvittu paljon välineitä. Oli myös paljon laivalla pysyviä vakiovarusteita, joita ei välillä turhan takia siirrelty maihin laitoksen varastoon, vaan ne olivat odottamassa tarvitsevia käyttäjiään laivalla.
.
Aluksen moottorien jyskytys kuului ruumassa läheltä. Ilma oli melko ummehtunutta ja siinä pistivät nenään voimakkaat kemikaalien hajut, sekoittuneina merenpohjanäytteiden liejujen hajuun, joiden seassa olisi voinut olla vaikka kuolleita kaloja tai rottia.
.
Suurin puinen kuljetuslaatikko pienempien joukossa kiinnitti Hannun huomion. Siihen oli kiinnitetty iso lappu: "MOIKIPÄÄ, Afrodite, vietävä 4/7". Hannu muisti nähneensä sen jo Merentutkimuslaitoksen kellarissa. Tännehän se oli tuotu, Pera Porkka oli kärräillyt pakettiautolla. Tulisikohan Moikipää laivalle jossakin vaiheessa ennen paluuta Helsinkiin, Hannu harmitteli. Niin kuin Hangosta oli keskiviikkona poikennut laivalle biologijoukko?
.
Hannu nousi yhdet portaat ylös, päästäkseen oviaukosta sille käytävälle, jonka varrella oli hänen oma nukkumishyttinsä. Ketään muita ei ollut liikkeellä, harvoin oli. Valot paloivat silti aina käytävillä meriturvallisuuden vuoksi. Hannu meni hyttiinsä nukkumaan.
.
***************************
12. Kajanus lähtee Afroditelle
Seuraava päivä koitti, perjantai, heinäkuun ensimmäinen. Hannu Nieminen penkoi vaihteeksi iltapäivällä kirjaston kortistolaatikoita, tehtyään aamupuolen syvyyskarttatiedostoja, kun Aleksi Kajanus käveli viereiselle lehtihyllylle... ei ottanut mitään lehteä... odotti, taisikin jonottaa samalle kortiston laatikolle, minkä Hannu oli ottanut esiin kaapiston päälle, järjestääkseen sitä. Ei vaan, Kajanus katselikin Niemistä, odottelikin häiritsemättä katsekontaktia? Hannu kääntyi Aleksiin päin.
.
- Hei kuule, voisitko sinä lähteä Afroditelle ensi viikolla? Kun Rauli Lehtolan piti alun perin lähteä, mutta ATK-osastolla sattui niin paha mokaus, datoissa tuli sellaista sotkua, että Eliel Partasen mielestä Raulin on parasta jäädä selvittämään sitä. Olen kysellyt kovasti muita tilalle, mutta puolet ihmisistä on tähän aikaan lomilla ja toisen puolen on taas välttämätöntä lomittaa muita täällä, eivätkä voi lähteä. Voisin vielä yrittää suostutella sellaista kokenutta Afroditen-kävijää kuin Randellin Rabbea, kesken hänen lomapäiviensä, mutta muutoin jäljellä olisi toinen myös kokenut Afroditen-kävijä - Niemisen Hannu!
.
Hannu oli innoissaan! Pääsisi taas Afroditelle! Tämä mahdollisuus oli ollut hänellä mielessä, kun hän oli nähnyt matkaohjelmien listasta, että myös sivareista pitävällä Kajanuksella oli johdettavanaan oma matkansa heinäkuussa, ja hän oli ajatellut, jospa?
.
Kajanushan oli esittelykierroksella kehunut sivarikavereitaan... Mutta vielä tarvittiin lisäykseksi tuon mikroja opetelleen Rauli Lehtosen este, mukavan polkupyöräilijän - Hannu oli nähnyt häntä pihallakin ja jutellut. Ja että kaikki tapahtui pahimpaan kesälomien ruuhka-aikaan.
.
Kuitenkin Hannu epäili mielessään kykyjään. Mokaisiko hän, nolaisiko itsensä, rikkoisi laitteita, epäonnistuisi? Yhdentoista tuhannen markan luotain oli ollut vaarassa hänen takiaan. Hän halusi ja pelkäsi ja epäröi.
.
Kaiken huipuksi hän oli juuri ostanut itselleen bussilomalipun kahdeksi viikoksi. Hän oli suunnitellut omaa vapaa-ajan ohjelmaa: hän ajelisi juuri huomenna lauantaina Joroisiin kesämökille tapaamaan Espoosta tuntemaansa tyttöystävää Paulaa, yöpyisi ja palaisi sunnuntai-iltana. Siinä oli yksi reissu, mutta bussimatkoja olisi tehtävä samalla lipulla muitakin. Merille lähtö tuli yllätyksenä pilaamaan muut suunnitelmat, vaikka olisikin niitä arvokkaampi seikkailu Hannulle.
.
- Ketä sinne on lähdössä, mitä siellä tehdään, kauanko ollaan?... Mulla oli viimeksi vähän vaikeuksia raskaan vesipallon kanssa... vaikka kyllä mä sen kahdestaan nostin... Kysy vain vielä Rabbea ja muita, jos joku muu olisi lähdössä... ilmaisi Hannu epäröintinsä.
.
- Kolme ihmistä olisi lähdössä meidän lisäksemme, kaksi kesäapulaista, Heidi Jansson ja Kai Föhn, ja sitten yksi Sällisen Lassi Fysiikan osastolta, jos tunnet ennestään... Otetaan CTD-näytteitä selkämereltä, 61. leveysasteen korkeudelta, kymmenen päivän ajan, tiistaista kello 9 seuraavan viikon torstaihin kello 20. Välissä olevana viikonloppuna voitaisiin vielä Raumalla vaihtaakin miehitystä, jos et haluaisi olla kahta viikkoa... jos sulla on vaikka muita kesäsuunnitelmia? Me käytetään CTD-sondia, sitä joka on puolivälissä kantta, ei se ole raskas, painaa 40 kg, mutta nousee vinssillä kevyesti... Kajanus kertoi vuolaasti, hän oli hyvä puhumaan!
.
- Mieti asiaa viikonloppu! toivotti Aleksi vielä lopuksi...
.
Niin epäröivä Hannu siis oli, valmiina väistymään kenen tahansa muun halukkaan tieltä. Hannu laski, että joka kuukauden 15. päivän pelastusharjoituksen hän ainakin välttäisi, kuten syksylläkin, kun paluu olisi 14. päivä... Mitä muita ikäviä uhkia Hannu voisi keksiä vielä?
.
Hannu Niemisellä oli nyt kiirettä, piripintaisia päiviä, elämää kukkuroillaan. ATK:n kivojen karttapiirrosten päälle oli odotettavissa merimatka, ja viikonloppuna välissä käynti maalla Maavedellä, matkaseikkailu ja rakkausseikkailu tai tyttöystävätapaaminen. Hannu nousi lauantaina puoli viideltä ehtiäkseen kuudelta Helsingistä lähtevään, koko päivän ajan lopulta Ouluun asti ajavaan postibussiin, jolla hän kulki ensimmäisen matkaosuuden Mikkeliin.
.
Hannu otti matkoistaan irti niin paljon kuin vain sai. Hän käveli Lahdessa 15 minuutin kierroksen kuten hän aina teki kaikkialla bussimatkoilla, jos oli yli 5 minuutin pysähdys, tutustuakseen pieniinkin paikkakuntiin edes vähän. Lahdessa hän käveli Vesijärven rantaan. Heinolassa hän ihaili vain bussin ikkunasta ennestään tuttuja siltoja. Lusin kylä Heinolan maalaiskunnassa oli pelkkä risteys ja kauppa.
.
Linja-auto saapui Mikkeliin klo 10, ja Hannu kierteli kaupunkia pari tuntia nähden 1980-luvun "Mikkelin pamauksen" tapahtumapaikan, jossa panttivanki, Hannun tuntematon opiskelukaveri, oli tapettu poliisipiirityksessä. Sitten Hannu näki kauppatorin, kalakukkoja (jollaisen hän osti), mustalaisia, kirkon, harjun vesien äärellä. Kaupunki levittäytyi avoimen maan horisontissa Hannu Niemisen kävellessä pellon poikki, niinkin etäällä keskustasta hän kävi, ja hän tutustui Sokokseen, tyhjentyneeseen satamaan ja kirjastoon, jossa oli paljon kauppatieteen kirjoja, kun Mikkeli oli kesä-kauppakorkeakoulun kaupunki... Melko tylsä kaupunki Mikkeli Hannusta oli, sisältäen joitakin idyllejä paikoitellen.
.
Nieminen oli ostanut Suomen Kulkuneuvot -kirjan selvitäkseen monien yhteen sovitettavien bussiaikataulujen kanssa: klo 12:35 oli vuorossa tunti täpötäydessä pikavuorossa Joroisten kirkolle. Hannun ympärillä vieri-istuimellakin oli "mie"-puheisia savolaisia lapsia vanhempineen. Joroisten kirkolla oli karttataulu ja - meneillään häät! Hannu söi eväitä luonnon helmassa ja kuljeksi ympäristössä tunnin, kunnes puoli kolmelta saapui junan korvaava bussivuoro Savonlinnasta Pieksämäelle. Hannu ajoi sillä 20 kilometriä Maavedelle.
.
Joroisissa bussin kuljettaja unohti auton käynnistäessään äsken jäätelöä ulos ostamaan menneen etelämaalaisen miehen, mutta muut matkustajat huomasivat tumman miehen hölkkäävän bussin perässä! Kuljettaja pysäytti heti ja levitteli käsiään anteeksi pyytävästi, osaamatta elekieltä yleisempiä kieliä, kun hengästynyt muukalainen kiitti: "Gracias!"
.
"Maavesi", muisti kuljettaja ilmoittaa Hannun pyynnöstä ja pysäytti, tosin kaksi kyytiin tulijaakin odotti pysäkillä. Samassa pysähtymätön juna ajoi ohitse raiteillaan sadan metrin päässä bussipysäkistä, rataosuudella Savonlinna - Pieksämäki.
.
Hannu etsi ja löysi lähistöltä, 200 metriä Jäppilän suuntaan kuljettuaan, Paulan kesämökin, historiallisen tehtaanasunnon, parille perheelle mitoitetun puutorpan 1920-luvulta. Samanlaisia taloja oli useita, mutta yhdestä niistä tuli Paula ulos. Koitti jälleennäkeminen, ja he viettivät tasan vuorokauden talossa ja ympäristössä, kilometrin päässä olleen joen hiekkarannalla ja pihan riippumatossa, jutellen ja vuoteessa.
.
Sunnuntaina koitti Paulan ja Hannun ero bussipysäkillä kello 14:50. Hannun piti ehtiä Helsinkiin ja ajoissa töihin maanantaina. Sama bussi, sama aika, sama kuljettaja kuin eilen! Nyt ajettiin eteenpäin Pieksämäen asemalle. Siellä joku pitkä, vaalea tyttö käveli asemalta suoraan läheiseen Pieksäjärven rantaan, riisuutui uimapukusilleen, ui muutamia kierroksia vedessä, pukeutui ja palasi asemalle odottamaan junaa. Hannu kulki kauniin eksentrikon perässä katsellen kaiken, sillä tyttö muistutti viehättävästi Hannun viiden vuoden takaista interrail-matkatoveria... joka oli kotoisin Pieksämäeltä. Häntä Hannu etsi tästä kaupungista, hänen lapsuuttaan, vaikka tyttö oli jo muuttanut Espoon kautta Turkuun.
.
Hannua viehätti Pieksämäellä myös Pieksäjärvi kauniine puistorantoineen, joita pitkin hän käveli esiintymislavan alle osittain peittyvälle Heikinlammelle. Matalan kaupungin avaruus oli erikoista, Kansaneläkelaitoksen toimitalokin oli vaatimattomasti yksikerroksinen! Kahden asuntovaunun mustalaiskaravaani tarjosi eksotiikkaa täällä. Bussimatka Helsinkiin alkoi kello 16:45, yhdellä vaihdolla Joutsassa parin tunnin päässä, maisemarikas viisituntinen matka kaiken kaikkiaan. Palatessaan kotiinsa sunnuntain ilta-kymmenen jälkeen Hannu ei ollut muilta vaikutelmiltaan ehtinyt ajatella Afroditen-matkaansa...
.
Maanantaina Kajanus tapasi Hannu Niemisen sattumalta tai malttamattomuuttaan jo laitoksen ulko-ovella kello 8:50:
.
- Lähdetkö? Oletko koko matkan ajan? Aleksi kiirehti kysymään. Myöntävien vastausten jälkeen Aleksi juoksi heti puhelimeen.
.
- Joo, meillä on siviilipalvelusmies... saatiin kiinnitettyä.. ei ollut perjantaina varma, mutta nyt lähtee... varmisti juuri... tuli selvä juttu!
.
Kirjastonhoitaja Eeva Lehtinen kysyi vielä keskipäivällä kesäapulaiseltaan Gunillalta, joka oli hiuksiaan myöten hillitty, nenä pystyssä kulkeva, ruotsalaishenkinen perhetyttö:
,
- Etkö sinä olisi halunnut lähteä Afroditelle? Nyt olisi ollut tilaisuutesi!
.
- Ei mulle nyt sopinut, kun me mennään perheen kanssa purjehtimaan ensi viikonloppuna... Gunilla selitti.
.
Keitä olivatkaan Heidi ja Kai, kesäapulaiset, joiden piti tulla laivalle, Hannu ei tiennyt, kunnes... ainakin toinen heistä, vitivaalea meteorologian opiskelija Kai Föhn, saapui kirjastoon intoilemaan Gunillalle:
.
- Minua ei kohta nähdäkään täällä pariin viikkoon! Pääsen nimittäin laivalle! Huomenna lähdetään merille!
.
Puutarhatieteilijä Gunilla osallistui omalla Vedentutkimuslaitoksen kirjastossa oppimallaan tietämyksellä keskusteluun, kertomalla, miten Afroditella on myös oma kirjasto... sisältäen dekkareitakin! Hän tiesi siitä kortistojen perusteella, mutta Hannu tunsi kirjavalikoiman laivalla siihen tutustuttuaan. Hannu ei ollut aiemmin nähnyt Kaita, kuten ei ilmeisesti Heidiäkään. Nämä työskentelivät varmaankin Fysiikan osastolla, jota Hannu tunsi vähiten.
.
Säätieteilijä Kai Föhn vaikutti intoilijalta! Hän kehui aikovansa lukea kesäkokoukseen tulevien vedentutkijoiden artikkeleita voidakseen keskustella heidän kanssaan. Höveli tyyppi hän oli myös: ryhtyi heti neuvomaan Hannulle, kartan avulla, missä on Länsisatama, vaikka Hannu ei kysynyt sitä häneltä... Hannu ei ollut vielä nähnyt Afroditen laituria Helsingissä, kun hän oli kulkenut sillä Vaasasta Oulun kautta Turkuun. Mitähän Föhn mahtoi ajatella hänestä, ajatteli Hannu, oivalsiko jo matkatoverikseen?
.
Oli viimeinen ilta maissa. Hannu osti purjehduskengät, niiden pohja pitäisi märälläkin kannella, jossa lenkkitossut olisivat liukkaat ja kävelykengät hassut. Talvimatkalle hän oli hankkinut Ristolan neuvosta kumisaappaat, ne sopivat marraskuun räntään ja myrskyn pärskeisiin, mutta olisivat kömpelöt ja mahdottomat kesällä. Ison sinisen matkakassin pakkaaminen jäi yöksi. Illalla ja aamun bussissa Hannu kirjoitti kirjettä Paulalle Maavedelle.
.
***
.
Hannu Nieminen lähti tiistai-aamuna kahdeksalta kotoaan kohti Helsinkiä. Paikallisbussin noustessa Länsiväylän päätyttyä Porkkalankadulla Ruoholahden sillalle, ylittääkseen Mechelininkadun, Hannu tähysti oikealle etelään. Korkealta sillalta hän todellakin näki tutun aluksen: valkoiset kyljet, kermankeltaiset seinät, ja komentosillan katto loisti oranssin punaisena - samoin kuin ylimmän kannen reunat. Siellä kellui Hietalahdessa Jätkäsaarenlaiturissa helposti erottuva laiva, jonka perässä, kyljissä ja suurimmillaan ylimpänä komentosillan molemmissa laidoissa luki nimi Afrodite. Tästä lähtien Hannu huomaisi muulloinkin tarkkailla bussin ikkunasta olisiko Afrodite kotisatamassaan.
.
Laivan piti lähteä yhdeksältä, joten Hannu kulutti vielä ylimääräistä aikaansa nousemalla Lönnrotinkadun autosillalle, mistä Afroditen näki hyvin alapuolellaan ja sen saattoi valokuvatakin. Oli mieluisampaa leikkiä turistia kuin kiiruhtaa töihin liian aikaisin.
.
Hannu lähti kuitenkin kävelemään Jätkäsaareen, jossa hän ei ollut vielä koskaan käynyt. Sen portilla olikin kopissaan vartija, joka kysyi, minne tulija oli menossa? - Vedentutkimusalus Afroditelle! kelpasi vastaukseksi sellaisenaan, Hannu tunsi itsensä merimieheksi ja saapui laivaansa kello 8:45. Kaikki muut olivatkin jo paikalla...
.
Lassi Sällinen nojaili yksikseen reelinkiin, isona ja turpeana. Hannun saapuessa hän tervehti ja jutteli sitten harvakseen:
.
- Ootko sä muuten ATK-ihmisiä?... Jaa-ah, tuleekohan täällä äitiä ikävä, kun on kymmenen päivän matka, olen ollut aiemmin vain ihan lyhyillä, päivän pyrähdyksillä... Mitenkähän täällä saa ajan kuluman?... Tuleekohan täällä merikipeäksi?...
.
Mies vaikutti ihan sympaattiselta, harvapuheiselta. Hannu puhui vielä vähemmän, kertoili niukkasanaisesti kokemuksiaan. Hän taisikin olla tällä matkalla Kajanuksen jälkeen kokenein Afroditen-kävijä?
.
Aleksi Kajanus majoittui suurellisesti johtajan Chief Scientistin hyttiin, uhkuen tyytyväisyyttä kuin kommunistipomona viimein luksushuvilaan päätynyt työväenluokan kellokas. Varajohtajan hyttiä ei tainnut kukaan äkätä ottaa omakseen, vaikka avaimista sai valita mieleistään. Ehkä Hannu olisi saanut kuulla jotakin vinoilua?
.
Nieminen kamppaili uteliaisuuden ja nostalgian välillä; toisaalta voisi tutustua uuteen ja erilaiseen hyttiin omanaan, vaikkapa Klaus Syvänteen sijainniltaan erikoiseen, mutta toisaalta tuttu Cabin 5 oli muistorikas! Eihän siinä ollut mitään ainutlaatuista, se oli vain yksi rivissä, mutta juuri sen venttiilistä Hannu oli katsellut marraskuun myrskyaaltoja, juuri sen punkassa hän oli ennenkin nukkunut. Hannu päätyi vastoin yleisiä retkiseikkailujen periaatteitaan tällä kertaa perinteeseen ja itsensä toistamiseen, ja otti tutun viitos-hyttinsä.
.
Hyttien jako koski viittä varsinaista retkeläistä, mutta laivalla tungeksi yllättäen iso joukko muutakin Hannulle outoa vedentutkijaväkeä. Kajanus järjesti salonkiin kokouksen kello puoli kymmeneksi, esitellen kaikki ihmiset. Ylimääräinen yhden päivän porukka ei tosiaan tarvinnut hyttejä, he pystyttäisivät vain pari havaintopoijua majakan viereen ja poistuisivat illalla. Esiteltävässä joukossa oli "kandeja, meteorologeja, sekä Suomen Akatemian tutkija Kari Räpylä...", kuten lisensiaatti Kajanus kuulutti kaikkien titteleitä.
.
Hannu tajusi maailman tragikoomisuutta pienoiskoossa: - Afroditella oli nyt kerrankin väliaikainen vallankumous... Ylijohtajat ja dosentit olivat poissa, ja vallassa oli entinen kapinoitsija Kajanus. Nytkö kumottaisiin vanha, inhottu tittelien palvonta ja koittaisi yltiödemokraattinen toveruus? Kaikkea muuta! Mikään ei muuttunut, ihan kuin Orwellin Eläinten vallankumouksessa. Aleksi Kajanus huipulla oli samanlainen kuin ne, joita hän moitti...
.
- Entä minkähän lainen olisi puolestaan maisteri Klaus Syvänne retkikunnan johtajana? Hannu jatkoi ajatuksiaan. - Poistuisikohan tämä laivalta ensimmäisenä ja jättäisiköhän sekasotkun jälkeensä... Merihiisi ja Moikipää olivat Kajanuksen ja Syvänteen ja muidenkin valituksissa despootteja, mutta olisivatkohan nämä itse samanlaisia jollei pahempia irvikuvia? Kajanus taisi rakastaa etuoikeuksia ja luksusta, kunhan ne olisivat hänen eikä jonkun toisen...
.
- Matkanjohtajana pidän oikeutenani, että minun ei tarvitse osallistua yövuoroihin, eikä nostaa sondia, vaan muut jakavat ne työt, sanoi Kajanus vähän myöhemmin, rentoutuessaan ja venytellessään itseään tyytyväisenä isossa johtajan luksussviitissään, jota oli kutsunut neljä matkatoveriaan ihailemaan.
.
Hannu piti öistä ja yövuoroista, ja halusi mielellään tehdä itse nyt paljon, enemmän kuin oli ensimmäisellä matkallaan pystynyt tekemään. Siten Kajanuksen malli sopi hänelle erinomaisesti. Mutta hän ei voinut olla vertaamatta, miten osastonjohtaja, dosentti Ristola oli ilman muuta ottanut hoitaakseen tasaosan ruumiillisesta työstä ja yövuoroista, jopa isommankin osan, sen lisäksi, että hänellä oli matkan johtajan velvollisuutensa suunnitella ja tehdä raportteja kirjoituspöydällään. Ehkä Ristola oli työhullu, hänestä ei saisi tehtyä pöhöttyvää politrukkia, Kajanuksesta kylläkin!
.
- Ruokailunsa, 40 markkaa päivää kohti, maksaa jokainen sitten emännälle poistuessaan laivalta, osoitti Kajanus vielä organisointikykyään. Silloin Hannu muisti, että tällaisesta oli ollutkin puhetta ennen marraskuun matkaa. Silloin hänellä oli ollut rahoja turhaan mukanaan, sillä mitään ei lopulta tarvinnutkaan maksaa...
.
Niemisen mieleen palautui Maila Nymanin ääni kehumassa Ristolaa:
.
- Vesa ainoana osaa järjestää kaikki ruokailu- ja matkalaskut siten, että kenenkään ei tarvitse sijoittaa niihin omaa rahaansa! Muiden johtamilta matkoilta joutuu aina palaamaan kamreeri Taivaisen kautta kuitteineen, että saisi rahansa takaisin.
.
Niemistä harmitti kiusallinen juttu: hänellä oli mukanaan rahaa tasan 170 markkaa, eikä neljää sataa kymmenen päivän ruokailuihin. Oliko hänellä varaa syödä vain neljänä päivänä? Miksi hän olisi ottanut merelle rahaa? Enintään satamakäyntiä varten tai bussilippuun Raumalta kotiin, tarvittaessa, hän oli ajatellut.
.
- Pitääköhän teidän järjestää keräys mulle, hän kysyi Kajanukselta, kertoen tilanteen. Tuumivainen Aleksi lupasi järjestää jutun soittamalla radiopuhelimella maihin laitokseen, että joku toisi kuriirina neljäsataa markkaa laivalle Hangosta... Hannusta tuntui hassulta, että nykyaikana laivalla kuljeteltaisiin kassakaapin säilössä käteisenä rahaa, eikä se ole pankkitileillä nostettavissa satamasta kuin satamasta?
.
Havaintopoijujen pystyttäjäryhmä täytti isoilla ruhoillaan pienen Buster-moottoriveneen ja kiiti vettä pärskien suurella surinalla merenpintaa pitkin. Tuota menoa reelinkiin nojaten katsellut merimies muisteli, miten aiemmalla matkalla joku sadan kilon keijukainen oli pudonnut tuosta veneestä...
.
- Mutta onneksi Kyrmyharju oli ollut samassa veneessä! Se kun nappasi nopeana kuin kärppä, vaikka on semmoinen 130 kilon keijukainen itsekin, pudonnutta niskasta kiinni ja ei muuta kuin veti takaisin veneeseen! Oli se melkoinen näky!
.
Poijut saatiin muutamien normaalien hankaluuksien ja epäonnistumisten jälkeen kuntoon. Sitten osa porukasta kokeili CTD-näytteiden ottoa, epäonnistuen, ATK-ohjelma ei toiminut tai disketti oli rikki? - Minä en osaa Basicia, valitti Kajanus.
.
Hänen onnekseen mukana oli myös koppavan itsevarmalta näyttävä tietokanta-asiantuntija-konsultti Mikko Jouninsaari, joka tarjosi apunsa lakonisesti kuin kaikkitietävä: - Mitä haluatte tietää? Mitä haluatte tietää?
.
Jouninsaari kulki laivaoloihin nähden turhan hienossa paidassa kuin likaantumista varovin askelin kaikkialla laivalla, katsellen sivusta kaikkea ruumiillista työtä mihinkään koskematta. Hän oli Hannun mielestä laivan maakrapumaisin ilmestys, mutta Hannu oli jäävi arvioimaan itseään...
.
Päivämatkalaiset käytiin viemässä illalla takaisin Helsinkiin, kun kaikki heidän hommansa olivat tulleet tehdyiksi. Jäljelle jäi Hannun mielestä mukavan pieni porukka vedentutkijoita, viisikko: Kajanus, Sällinen, Nieminen, Kai Föhn ja Heidi Jansson. Lisäksi tutkija-tyttö Hanna Kosonen yöpyi laivalla matkallaan Hankoon.
.
- Tänä yönä on aivan ihana kuutamo! lausui Hanna illalla ulos mennessään salongissa yksin istuneelle Hannulle.
.
Kai Föhn oli odotetusti innokkain aloittamaan CTD-sondin laskemisen opettelun - halutessaan päästä vuorostaan opettamaan sitä Heidi Janssonille, jonka seuraan hän pyrki iskeytymään tiiviisti. Kajanus jakoi porukan kahdeksi pariksi:
.
- Te ilmeisesti tunnette toisenne hyvin ja haluatte olla pari? hän kysyi Kailta ja Heidiltä. Toisen parin muodostivat sitten Lassi ja Hannu.
.
- Sopikaa itseksenne vuoroista, ettei kaikkien tarvitse valvoa koko yötä, neuvoi Kajanus illalla, lähtiessään itse nukkumaan... Mutta mikään järjestys ei toteutunut: kaikki loput neljä valvoivat ja paritkin sekoittuivat. Sillä lopulta Heidi ja Lassi nukahtivat neljän jälkeen, mutta Hannu ja Kai jatkoivat yötyöt kunnialla loppuun kello kuuteen asti, Kai sisällä ja Hannu ulkona. Hannu oli tyytyväinen itseensä, kun teki nyt kunnolla töitä!
.
Sondaukseen tarvittiin aina kaksi ihmistä: ensimmäinen käytti vinssiä kannella, toisen antaessa ohjeita sisältä elektroniikkalaboratoriosta, josta toinen myös näki ikkunan läpi jenkkivinssille. Hannu oli aloittanut vuoronsa turvallisesti sisähommasta, joka oli työteliäämpää, tietokoneen käynnistämistä ja pysäyttämistä, kaikuluotaimen seuraamista, tuulitietojen kyselemistä puhelimella komentosillalta ja manuaalista datan syöttöä.
.
Tiivistetyt kirjalliset ohjeet oli olemassa, mahtuen vain yhdellekin paperiarkille, mutta moni tieto jäi Hannun mielestä vajaaksi, olisi kaivannut selvennystä, tuntui vaikealta oppia. Nieminen oli hieman hermostunut aloittaessaan ensimmäistä kertaa. Ylös komentosillalle piti ottaa puhelin-yhteys: - Mikä on tuulen nopeus ja suunta? Nämä piti syöttää manuaalisesti tietokoneelle. Vinssin käyttäjälle tuli kaiuttaa ulos mikrofonin välityksellä: - Sondin voi laskea! ja sitten piti seurata kaikuluotaimesta miten sondi läheni pohjaa, jotta voisi ilmoittaa hyvissä ajoin ja oikealla hetkellä:
- Seis, sondin voi nostaa!
.
Tietokone otti automaattisesti sondista vastaan tietoja esimerkiksi veden lämpötilasta ja suolapitoisuudesta eri syvyyksillä. Automaattisia tietoja piti täydentää käsin poimituilla tiedoilla, kuten tuulella ja ulkoilman lämpötilalla, jonka vinssin käyttäjä käväisi välillä sisällä ilmoittamassa, käytyään katsomassa sitä kuuluisasta Moikipään asettamasta lämpömittarista.
.
Samalla kun sisällä olija hosui tietokoneen vanhanaikaisten vipujen, vaihdettavien avokelanauhojen ja syöttönäppäimien kanssa hänen täytyi pitää silmällä kaikuluotainta, jonka näyttöruutu oli vasemmalla seinällä. Sondin tuli käydä mahdollisimman syvällä, mutta se ei saanut päästä iskeytymään pohjaan, jolloin se rikkoutuisi, ainakin jos pohja sattuisi olemaan kova.
.
Hannu hoiteli sisätyöt parin tutkimuspisteen osalta ja siirtyi sitten ulkohommiin vuorostaan. Hän oli katsellut silmä kovana sivusta, miten muut olivat laskeneet luotainta. Häntä pelotti aukon avaaminen laidan kaiteeseen, sillä siitä voisi hänen mielestään horjahtaa mereen!
.
Turvallisuuden vuoksi Nieminen ehdotti kaiteen pitämistä paikallaan, mutta silloin ei voisi työntää ja vetää sondia ulos kätevästi kannen tasolla vinssin ulos/sisään -napeilla. Olisi hankalaa kurkotella ja vetää ja ohjailla 40 kilon painoista rautahäkkyrää kaiteen ylitse.
.
Nieminen keksi sitten kuitenkin keinon käyttöönsä, vaikka muut eivät siitä välittäisikään: kaidetta ei tarvinnut poistaa kokonaan tai aukaista 180 astetta, vaan sen saattoi pitää auki 90 asteen kulmassa laitaan nähden, jolloin se kääntyi sisäpuolelle kannelle ja sen sisämutkaan jäi turvallinen paikka. Jos siinä olisi horjahtanut, olisi samalla läiskäissyt kaiteen edellään kiinni.
.
Saatuaan noin turvallisuuden tunteensa kuntoon Hannu oppi rakastamaan ulkohommaa vinssin kanssa laidalta kurkotellen. Se oli helppoa neljän napin vaihtelevaa painelua, vinssin sähkömoottori teki muun työn. Siellä ulkona, keskellä sivukantta, Hannu touhusi sitten koko yön läpeensä, Kain ahertaessa sisällä.
.
Sisähommassa oli suurempi kiire, vastuu ja mokailun vaara: voisi epäonnistua tietokoneen käytössä, jolloin mittausaseman tiedot jäisivät tallentumatta, tai voisi unohtaa kaikuluotaimen seuraamisen ja vinssimiehen varoittamisen pohjan lähestyessä. Vinssin käyttäjä ei voinut tietää sitä itse, joten hänen ei olisi vastuu sondin rikkoutumisesta pohjaan, kunhan hän ei rikkoisi sitä laivan kylkeen, kuten Hannu oli melkein tehnyt syksyllä.
.
Öisen urakkansa jälkeen Nieminen ehti nukkua vain kaksi tuntia, ennen kuin nousi myöhässä syömään aamupalaa. Aterioiden tarjoiluajat olivat puoli kahdeksan, puoli kaksitoista, puoli neljä ja puoli kuusi. Iltapalaa sai syödä yöllä itsepalveluna milloin halusi. Aamupalan jälkeen Hannu saattoi mennä takaisin nukkumaan, sillä koko päivä oli hänelle työstä vapaata. Työvuorot sovittiin viimein: kahdeksan tuntia työtä, kahdeksan tuntia lepoa vuorottelisivat.
.
Hytissä vain oli kesällä vielä kuumempaa kuin marraskuun ennätys 27 astetta oli ollut: nyt oli jo 32 astetta. Hannu hikoili, kävi suihkussa, makaili alasti sängyllään, eikä hämmästellyt enää yhtään Justusta, joka Maila Nymanin kertomuksen mukaan oli juossut alasti kannelle, lanteillaan ämpäri joka olikin pohjaton.
.
Kajanuksen retkikunnan vapaapäivän takasi se, että laiva kävi Hangossa noutamassa ison biologi- ja kemistiporukan näiden omiin päivähommiin, laivalla jo valmiiksi nukkuneen Hanna Kososen lisäksi. Kuka päiväporukan kärjessä sitten olikaan: dosentti Vesa Ristola, joka kyseli Hannulta: - Miten menee? Hannu kertoi käyttelevänsä täällä CTD-sondia, miettien toisiko se Ristolan mieleen hätkähdyttävän muistikuvan marraskuulta.
.
Hankoa oli mukava nähdä mereltä, Niemiselle vanhoista luokkaretkensä valokuvistakin tutut vesitorni ja kirkontorni olivat ensimmäisinä tunnistettavissa. Hauensuolen kalliokaiverruksia ei nyt päässyt näkemään.
.
Afrodite kävi Hangossa toisenkin kerran samana päivänä, palauttaen sieltä tulleet tutkijat ja jättäen myös Hanna Kososen. Hangon kivinen satama-makasiinirakennus oli hieno... Laiturinreunaa pehmustivat auton kumirenkaat täälläkin... Veden pinta oli peilityyni, tuulen suunta ja voimakkuus nolla!
.
Iltaa istui sitten salongissa viisikko keskenään, katsellen televisiosta Lee Marvinia "Voittamattomana ykkösenä"...
.
- On se niin käsittämätöntä tuo sotiminen, kommentoi Kajanus elokuvaa merkitsevästi. Ja kääntyi samalla vilkaisemaan Niemiseen päin. Olisikohan tämä samaa mieltä tai innostuisi esittämään aiheesta mielipiteitään... Aleksi oli ainakin ilmaissut solidaarisuutta.
.
Eipä Hannu kommentoinut. Kajanus puhui pääasiassa yksin, Sällinen hyvin harvakseen, jos mitään. Hannu ei tahtonut millään kuulla Sällisen puhetta, kun se oli epätasaista muminaa, josta sananpätkän sieltä täältä kuuli hyvin, mutta sitten välissä oli nielaistuja tavuja.
.
Aleksi Kajanus kertoi julki suurin piirtein koko elämänsä, kolmea synnytystään (vaimokin oli ollut mukana) ja vaimonsa kotipaikkaa Kauhavaa myöten. Lastensa suojelemiseksi heillä ei ollut televisiota kotona, sellaisia idealisteja olivat. Silloin harvoin, kun televisiosta tuli heidän mieliohjelmansa, joka oli "Suuri vaalikeskustelu", he lähtivät mummolaan katsomaan.
.
Hannu tunsi olonsa skitsofreeniseksi, kun hän ei osannut jutella mistään, hän oli vain hiljaa. Hän lähti välillä ulkokannelle, voidakseen olla luontevasti yksin, mutta palasi sittenkin salonkiin uteliaisuuttaan, kuullakseen lisää toisten elämästä. Aleksi oli jatkuvasti yksin äänessä ja kertoi elämänkokemuksiaan:
.
- Olen nihkeä lähtemään teatteriin, mutta kun vaimo haluaa ja mennään, niin sitten mulla on kuin onkin hauskaa...
.
- Katsokaa tuotakin filmiä: amerikkalaisessa sotaelokuvassa aina sankari lopussa selviää kaikesta! Lapsena mäkin tykkäsin Rin-Tin-Tinistä, mutta uusinnoista huomasin, miten rasistinen se on. Lapset ei enää tee lumilinnojakaan, kun katsovat aina televisiota, mutta mä teen mun lapsilleni lumilinnoja.
.
Hannu Niemisellä oli jäljellä vielä loppuosa neljältä alkanutta työvuoroaan ilta-kymmeneltä, siksikin hän istui salongissa menemättä hyttiinsä. Hän istuutui sitten elektroniikka-laboratorioon "ottamaan pisteen numero 647".
.
Tutkimuspisteiden juoksevat numerot oli helppo ymmärtää, mutta sitä Hannu ei tiennyt, mistä kaikki eri vakiopaikat näytteenotolle, mittaus-asemat, olivat saaneet nimensä, kuten tämän kertainen LL-12A?
.
Yhä Hannu oli tumpuloida tietokoneen kanssa... siihen täytyi vaihtaa toinen avokelanauha, disketeistä sen sijaan ensimmäinen parikko 1 ja 2 riittivät vielä toistaiseksi.
.
Kajanuskin halusi välillä osallistua tilapäisellä avulla: hän kävi ulkona katsomassa tarvittavat lämpötilan ja märkälämpötilan sivukannen seinältä.
.
Meteorologi Kai Föhn valitti lämpömittarin sijoituksesta:
- Miksei sitä siirretä suojaisempaan paikkaan?
.
- Kun ei voida siirtää, vaikka kaikki kysyvät aina samaa. Kun tohtori Moikipää on kerran kieltänyt! Kun hän on aikoinaan omakätisesti naulannut mittarin nykyiselle paikalle!
.
Latitudi ja longitudi, aluksen sijainti maapallon leveys- ja pituus-piireillä, piti Hannun käydä katsomassa salongin seinällä olevasta elektronisesta näytöstä, josta saattoi myös katsoa etäisyyden seuraavalle ohjelmassa olevalle tutkimusasemalle. Siitä näki arvion, montako minuuttia odotusaikaa oli kulloinkin jäljellä.
.
Laivaa navigoitiin oikeaan suuntaan päiväntasaajan yllä olevan NNS-satelliitin avulla, johon komentosilta oli yhteydessä. Sen avulla saadut laivan tarkat leveys- ja pituusasteet täytyi syöttää käsin sähkölaboratorion tietokoneelle, kuten säätiedotkin, jotta ne saataisiin yhdistymään sondin syöttämiin merivesitietoihin. Hoidettuaan viimeisen tutkimuspisteensä Hannu pääsi tänä yönä nukkumaan, toisin kuin edellisenä yönä.
.
***************************
.
- Hei kuule, voisitko sinä lähteä Afroditelle ensi viikolla? Kun Rauli Lehtolan piti alun perin lähteä, mutta ATK-osastolla sattui niin paha mokaus, datoissa tuli sellaista sotkua, että Eliel Partasen mielestä Raulin on parasta jäädä selvittämään sitä. Olen kysellyt kovasti muita tilalle, mutta puolet ihmisistä on tähän aikaan lomilla ja toisen puolen on taas välttämätöntä lomittaa muita täällä, eivätkä voi lähteä. Voisin vielä yrittää suostutella sellaista kokenutta Afroditen-kävijää kuin Randellin Rabbea, kesken hänen lomapäiviensä, mutta muutoin jäljellä olisi toinen myös kokenut Afroditen-kävijä - Niemisen Hannu!
.
Hannu oli innoissaan! Pääsisi taas Afroditelle! Tämä mahdollisuus oli ollut hänellä mielessä, kun hän oli nähnyt matkaohjelmien listasta, että myös sivareista pitävällä Kajanuksella oli johdettavanaan oma matkansa heinäkuussa, ja hän oli ajatellut, jospa?
.
Kajanushan oli esittelykierroksella kehunut sivarikavereitaan... Mutta vielä tarvittiin lisäykseksi tuon mikroja opetelleen Rauli Lehtosen este, mukavan polkupyöräilijän - Hannu oli nähnyt häntä pihallakin ja jutellut. Ja että kaikki tapahtui pahimpaan kesälomien ruuhka-aikaan.
.
Kuitenkin Hannu epäili mielessään kykyjään. Mokaisiko hän, nolaisiko itsensä, rikkoisi laitteita, epäonnistuisi? Yhdentoista tuhannen markan luotain oli ollut vaarassa hänen takiaan. Hän halusi ja pelkäsi ja epäröi.
.
Kaiken huipuksi hän oli juuri ostanut itselleen bussilomalipun kahdeksi viikoksi. Hän oli suunnitellut omaa vapaa-ajan ohjelmaa: hän ajelisi juuri huomenna lauantaina Joroisiin kesämökille tapaamaan Espoosta tuntemaansa tyttöystävää Paulaa, yöpyisi ja palaisi sunnuntai-iltana. Siinä oli yksi reissu, mutta bussimatkoja olisi tehtävä samalla lipulla muitakin. Merille lähtö tuli yllätyksenä pilaamaan muut suunnitelmat, vaikka olisikin niitä arvokkaampi seikkailu Hannulle.
.
- Ketä sinne on lähdössä, mitä siellä tehdään, kauanko ollaan?... Mulla oli viimeksi vähän vaikeuksia raskaan vesipallon kanssa... vaikka kyllä mä sen kahdestaan nostin... Kysy vain vielä Rabbea ja muita, jos joku muu olisi lähdössä... ilmaisi Hannu epäröintinsä.
.
- Kolme ihmistä olisi lähdössä meidän lisäksemme, kaksi kesäapulaista, Heidi Jansson ja Kai Föhn, ja sitten yksi Sällisen Lassi Fysiikan osastolta, jos tunnet ennestään... Otetaan CTD-näytteitä selkämereltä, 61. leveysasteen korkeudelta, kymmenen päivän ajan, tiistaista kello 9 seuraavan viikon torstaihin kello 20. Välissä olevana viikonloppuna voitaisiin vielä Raumalla vaihtaakin miehitystä, jos et haluaisi olla kahta viikkoa... jos sulla on vaikka muita kesäsuunnitelmia? Me käytetään CTD-sondia, sitä joka on puolivälissä kantta, ei se ole raskas, painaa 40 kg, mutta nousee vinssillä kevyesti... Kajanus kertoi vuolaasti, hän oli hyvä puhumaan!
.
- Mieti asiaa viikonloppu! toivotti Aleksi vielä lopuksi...
.
Niin epäröivä Hannu siis oli, valmiina väistymään kenen tahansa muun halukkaan tieltä. Hannu laski, että joka kuukauden 15. päivän pelastusharjoituksen hän ainakin välttäisi, kuten syksylläkin, kun paluu olisi 14. päivä... Mitä muita ikäviä uhkia Hannu voisi keksiä vielä?
.
Hannu Niemisellä oli nyt kiirettä, piripintaisia päiviä, elämää kukkuroillaan. ATK:n kivojen karttapiirrosten päälle oli odotettavissa merimatka, ja viikonloppuna välissä käynti maalla Maavedellä, matkaseikkailu ja rakkausseikkailu tai tyttöystävätapaaminen. Hannu nousi lauantaina puoli viideltä ehtiäkseen kuudelta Helsingistä lähtevään, koko päivän ajan lopulta Ouluun asti ajavaan postibussiin, jolla hän kulki ensimmäisen matkaosuuden Mikkeliin.
.
Hannu otti matkoistaan irti niin paljon kuin vain sai. Hän käveli Lahdessa 15 minuutin kierroksen kuten hän aina teki kaikkialla bussimatkoilla, jos oli yli 5 minuutin pysähdys, tutustuakseen pieniinkin paikkakuntiin edes vähän. Lahdessa hän käveli Vesijärven rantaan. Heinolassa hän ihaili vain bussin ikkunasta ennestään tuttuja siltoja. Lusin kylä Heinolan maalaiskunnassa oli pelkkä risteys ja kauppa.
.
Linja-auto saapui Mikkeliin klo 10, ja Hannu kierteli kaupunkia pari tuntia nähden 1980-luvun "Mikkelin pamauksen" tapahtumapaikan, jossa panttivanki, Hannun tuntematon opiskelukaveri, oli tapettu poliisipiirityksessä. Sitten Hannu näki kauppatorin, kalakukkoja (jollaisen hän osti), mustalaisia, kirkon, harjun vesien äärellä. Kaupunki levittäytyi avoimen maan horisontissa Hannu Niemisen kävellessä pellon poikki, niinkin etäällä keskustasta hän kävi, ja hän tutustui Sokokseen, tyhjentyneeseen satamaan ja kirjastoon, jossa oli paljon kauppatieteen kirjoja, kun Mikkeli oli kesä-kauppakorkeakoulun kaupunki... Melko tylsä kaupunki Mikkeli Hannusta oli, sisältäen joitakin idyllejä paikoitellen.
.
Nieminen oli ostanut Suomen Kulkuneuvot -kirjan selvitäkseen monien yhteen sovitettavien bussiaikataulujen kanssa: klo 12:35 oli vuorossa tunti täpötäydessä pikavuorossa Joroisten kirkolle. Hannun ympärillä vieri-istuimellakin oli "mie"-puheisia savolaisia lapsia vanhempineen. Joroisten kirkolla oli karttataulu ja - meneillään häät! Hannu söi eväitä luonnon helmassa ja kuljeksi ympäristössä tunnin, kunnes puoli kolmelta saapui junan korvaava bussivuoro Savonlinnasta Pieksämäelle. Hannu ajoi sillä 20 kilometriä Maavedelle.
.
Joroisissa bussin kuljettaja unohti auton käynnistäessään äsken jäätelöä ulos ostamaan menneen etelämaalaisen miehen, mutta muut matkustajat huomasivat tumman miehen hölkkäävän bussin perässä! Kuljettaja pysäytti heti ja levitteli käsiään anteeksi pyytävästi, osaamatta elekieltä yleisempiä kieliä, kun hengästynyt muukalainen kiitti: "Gracias!"
.
"Maavesi", muisti kuljettaja ilmoittaa Hannun pyynnöstä ja pysäytti, tosin kaksi kyytiin tulijaakin odotti pysäkillä. Samassa pysähtymätön juna ajoi ohitse raiteillaan sadan metrin päässä bussipysäkistä, rataosuudella Savonlinna - Pieksämäki.
.
Hannu etsi ja löysi lähistöltä, 200 metriä Jäppilän suuntaan kuljettuaan, Paulan kesämökin, historiallisen tehtaanasunnon, parille perheelle mitoitetun puutorpan 1920-luvulta. Samanlaisia taloja oli useita, mutta yhdestä niistä tuli Paula ulos. Koitti jälleennäkeminen, ja he viettivät tasan vuorokauden talossa ja ympäristössä, kilometrin päässä olleen joen hiekkarannalla ja pihan riippumatossa, jutellen ja vuoteessa.
.
Sunnuntaina koitti Paulan ja Hannun ero bussipysäkillä kello 14:50. Hannun piti ehtiä Helsinkiin ja ajoissa töihin maanantaina. Sama bussi, sama aika, sama kuljettaja kuin eilen! Nyt ajettiin eteenpäin Pieksämäen asemalle. Siellä joku pitkä, vaalea tyttö käveli asemalta suoraan läheiseen Pieksäjärven rantaan, riisuutui uimapukusilleen, ui muutamia kierroksia vedessä, pukeutui ja palasi asemalle odottamaan junaa. Hannu kulki kauniin eksentrikon perässä katsellen kaiken, sillä tyttö muistutti viehättävästi Hannun viiden vuoden takaista interrail-matkatoveria... joka oli kotoisin Pieksämäeltä. Häntä Hannu etsi tästä kaupungista, hänen lapsuuttaan, vaikka tyttö oli jo muuttanut Espoon kautta Turkuun.
.
Hannua viehätti Pieksämäellä myös Pieksäjärvi kauniine puistorantoineen, joita pitkin hän käveli esiintymislavan alle osittain peittyvälle Heikinlammelle. Matalan kaupungin avaruus oli erikoista, Kansaneläkelaitoksen toimitalokin oli vaatimattomasti yksikerroksinen! Kahden asuntovaunun mustalaiskaravaani tarjosi eksotiikkaa täällä. Bussimatka Helsinkiin alkoi kello 16:45, yhdellä vaihdolla Joutsassa parin tunnin päässä, maisemarikas viisituntinen matka kaiken kaikkiaan. Palatessaan kotiinsa sunnuntain ilta-kymmenen jälkeen Hannu ei ollut muilta vaikutelmiltaan ehtinyt ajatella Afroditen-matkaansa...
.
Maanantaina Kajanus tapasi Hannu Niemisen sattumalta tai malttamattomuuttaan jo laitoksen ulko-ovella kello 8:50:
.
- Lähdetkö? Oletko koko matkan ajan? Aleksi kiirehti kysymään. Myöntävien vastausten jälkeen Aleksi juoksi heti puhelimeen.
.
- Joo, meillä on siviilipalvelusmies... saatiin kiinnitettyä.. ei ollut perjantaina varma, mutta nyt lähtee... varmisti juuri... tuli selvä juttu!
.
Kirjastonhoitaja Eeva Lehtinen kysyi vielä keskipäivällä kesäapulaiseltaan Gunillalta, joka oli hiuksiaan myöten hillitty, nenä pystyssä kulkeva, ruotsalaishenkinen perhetyttö:
,
- Etkö sinä olisi halunnut lähteä Afroditelle? Nyt olisi ollut tilaisuutesi!
.
- Ei mulle nyt sopinut, kun me mennään perheen kanssa purjehtimaan ensi viikonloppuna... Gunilla selitti.
.
Keitä olivatkaan Heidi ja Kai, kesäapulaiset, joiden piti tulla laivalle, Hannu ei tiennyt, kunnes... ainakin toinen heistä, vitivaalea meteorologian opiskelija Kai Föhn, saapui kirjastoon intoilemaan Gunillalle:
.
- Minua ei kohta nähdäkään täällä pariin viikkoon! Pääsen nimittäin laivalle! Huomenna lähdetään merille!
.
Puutarhatieteilijä Gunilla osallistui omalla Vedentutkimuslaitoksen kirjastossa oppimallaan tietämyksellä keskusteluun, kertomalla, miten Afroditella on myös oma kirjasto... sisältäen dekkareitakin! Hän tiesi siitä kortistojen perusteella, mutta Hannu tunsi kirjavalikoiman laivalla siihen tutustuttuaan. Hannu ei ollut aiemmin nähnyt Kaita, kuten ei ilmeisesti Heidiäkään. Nämä työskentelivät varmaankin Fysiikan osastolla, jota Hannu tunsi vähiten.
.
Säätieteilijä Kai Föhn vaikutti intoilijalta! Hän kehui aikovansa lukea kesäkokoukseen tulevien vedentutkijoiden artikkeleita voidakseen keskustella heidän kanssaan. Höveli tyyppi hän oli myös: ryhtyi heti neuvomaan Hannulle, kartan avulla, missä on Länsisatama, vaikka Hannu ei kysynyt sitä häneltä... Hannu ei ollut vielä nähnyt Afroditen laituria Helsingissä, kun hän oli kulkenut sillä Vaasasta Oulun kautta Turkuun. Mitähän Föhn mahtoi ajatella hänestä, ajatteli Hannu, oivalsiko jo matkatoverikseen?
.
Oli viimeinen ilta maissa. Hannu osti purjehduskengät, niiden pohja pitäisi märälläkin kannella, jossa lenkkitossut olisivat liukkaat ja kävelykengät hassut. Talvimatkalle hän oli hankkinut Ristolan neuvosta kumisaappaat, ne sopivat marraskuun räntään ja myrskyn pärskeisiin, mutta olisivat kömpelöt ja mahdottomat kesällä. Ison sinisen matkakassin pakkaaminen jäi yöksi. Illalla ja aamun bussissa Hannu kirjoitti kirjettä Paulalle Maavedelle.
.
***
.
Hannu Nieminen lähti tiistai-aamuna kahdeksalta kotoaan kohti Helsinkiä. Paikallisbussin noustessa Länsiväylän päätyttyä Porkkalankadulla Ruoholahden sillalle, ylittääkseen Mechelininkadun, Hannu tähysti oikealle etelään. Korkealta sillalta hän todellakin näki tutun aluksen: valkoiset kyljet, kermankeltaiset seinät, ja komentosillan katto loisti oranssin punaisena - samoin kuin ylimmän kannen reunat. Siellä kellui Hietalahdessa Jätkäsaarenlaiturissa helposti erottuva laiva, jonka perässä, kyljissä ja suurimmillaan ylimpänä komentosillan molemmissa laidoissa luki nimi Afrodite. Tästä lähtien Hannu huomaisi muulloinkin tarkkailla bussin ikkunasta olisiko Afrodite kotisatamassaan.
.
Laivan piti lähteä yhdeksältä, joten Hannu kulutti vielä ylimääräistä aikaansa nousemalla Lönnrotinkadun autosillalle, mistä Afroditen näki hyvin alapuolellaan ja sen saattoi valokuvatakin. Oli mieluisampaa leikkiä turistia kuin kiiruhtaa töihin liian aikaisin.
.
Hannu lähti kuitenkin kävelemään Jätkäsaareen, jossa hän ei ollut vielä koskaan käynyt. Sen portilla olikin kopissaan vartija, joka kysyi, minne tulija oli menossa? - Vedentutkimusalus Afroditelle! kelpasi vastaukseksi sellaisenaan, Hannu tunsi itsensä merimieheksi ja saapui laivaansa kello 8:45. Kaikki muut olivatkin jo paikalla...
.
Lassi Sällinen nojaili yksikseen reelinkiin, isona ja turpeana. Hannun saapuessa hän tervehti ja jutteli sitten harvakseen:
.
- Ootko sä muuten ATK-ihmisiä?... Jaa-ah, tuleekohan täällä äitiä ikävä, kun on kymmenen päivän matka, olen ollut aiemmin vain ihan lyhyillä, päivän pyrähdyksillä... Mitenkähän täällä saa ajan kuluman?... Tuleekohan täällä merikipeäksi?...
.
Mies vaikutti ihan sympaattiselta, harvapuheiselta. Hannu puhui vielä vähemmän, kertoili niukkasanaisesti kokemuksiaan. Hän taisikin olla tällä matkalla Kajanuksen jälkeen kokenein Afroditen-kävijä?
.
Aleksi Kajanus majoittui suurellisesti johtajan Chief Scientistin hyttiin, uhkuen tyytyväisyyttä kuin kommunistipomona viimein luksushuvilaan päätynyt työväenluokan kellokas. Varajohtajan hyttiä ei tainnut kukaan äkätä ottaa omakseen, vaikka avaimista sai valita mieleistään. Ehkä Hannu olisi saanut kuulla jotakin vinoilua?
.
Nieminen kamppaili uteliaisuuden ja nostalgian välillä; toisaalta voisi tutustua uuteen ja erilaiseen hyttiin omanaan, vaikkapa Klaus Syvänteen sijainniltaan erikoiseen, mutta toisaalta tuttu Cabin 5 oli muistorikas! Eihän siinä ollut mitään ainutlaatuista, se oli vain yksi rivissä, mutta juuri sen venttiilistä Hannu oli katsellut marraskuun myrskyaaltoja, juuri sen punkassa hän oli ennenkin nukkunut. Hannu päätyi vastoin yleisiä retkiseikkailujen periaatteitaan tällä kertaa perinteeseen ja itsensä toistamiseen, ja otti tutun viitos-hyttinsä.
.
Hyttien jako koski viittä varsinaista retkeläistä, mutta laivalla tungeksi yllättäen iso joukko muutakin Hannulle outoa vedentutkijaväkeä. Kajanus järjesti salonkiin kokouksen kello puoli kymmeneksi, esitellen kaikki ihmiset. Ylimääräinen yhden päivän porukka ei tosiaan tarvinnut hyttejä, he pystyttäisivät vain pari havaintopoijua majakan viereen ja poistuisivat illalla. Esiteltävässä joukossa oli "kandeja, meteorologeja, sekä Suomen Akatemian tutkija Kari Räpylä...", kuten lisensiaatti Kajanus kuulutti kaikkien titteleitä.
.
Hannu tajusi maailman tragikoomisuutta pienoiskoossa: - Afroditella oli nyt kerrankin väliaikainen vallankumous... Ylijohtajat ja dosentit olivat poissa, ja vallassa oli entinen kapinoitsija Kajanus. Nytkö kumottaisiin vanha, inhottu tittelien palvonta ja koittaisi yltiödemokraattinen toveruus? Kaikkea muuta! Mikään ei muuttunut, ihan kuin Orwellin Eläinten vallankumouksessa. Aleksi Kajanus huipulla oli samanlainen kuin ne, joita hän moitti...
.
- Entä minkähän lainen olisi puolestaan maisteri Klaus Syvänne retkikunnan johtajana? Hannu jatkoi ajatuksiaan. - Poistuisikohan tämä laivalta ensimmäisenä ja jättäisiköhän sekasotkun jälkeensä... Merihiisi ja Moikipää olivat Kajanuksen ja Syvänteen ja muidenkin valituksissa despootteja, mutta olisivatkohan nämä itse samanlaisia jollei pahempia irvikuvia? Kajanus taisi rakastaa etuoikeuksia ja luksusta, kunhan ne olisivat hänen eikä jonkun toisen...
.
- Matkanjohtajana pidän oikeutenani, että minun ei tarvitse osallistua yövuoroihin, eikä nostaa sondia, vaan muut jakavat ne työt, sanoi Kajanus vähän myöhemmin, rentoutuessaan ja venytellessään itseään tyytyväisenä isossa johtajan luksussviitissään, jota oli kutsunut neljä matkatoveriaan ihailemaan.
.
Hannu piti öistä ja yövuoroista, ja halusi mielellään tehdä itse nyt paljon, enemmän kuin oli ensimmäisellä matkallaan pystynyt tekemään. Siten Kajanuksen malli sopi hänelle erinomaisesti. Mutta hän ei voinut olla vertaamatta, miten osastonjohtaja, dosentti Ristola oli ilman muuta ottanut hoitaakseen tasaosan ruumiillisesta työstä ja yövuoroista, jopa isommankin osan, sen lisäksi, että hänellä oli matkan johtajan velvollisuutensa suunnitella ja tehdä raportteja kirjoituspöydällään. Ehkä Ristola oli työhullu, hänestä ei saisi tehtyä pöhöttyvää politrukkia, Kajanuksesta kylläkin!
.
- Ruokailunsa, 40 markkaa päivää kohti, maksaa jokainen sitten emännälle poistuessaan laivalta, osoitti Kajanus vielä organisointikykyään. Silloin Hannu muisti, että tällaisesta oli ollutkin puhetta ennen marraskuun matkaa. Silloin hänellä oli ollut rahoja turhaan mukanaan, sillä mitään ei lopulta tarvinnutkaan maksaa...
.
Niemisen mieleen palautui Maila Nymanin ääni kehumassa Ristolaa:
.
- Vesa ainoana osaa järjestää kaikki ruokailu- ja matkalaskut siten, että kenenkään ei tarvitse sijoittaa niihin omaa rahaansa! Muiden johtamilta matkoilta joutuu aina palaamaan kamreeri Taivaisen kautta kuitteineen, että saisi rahansa takaisin.
.
Niemistä harmitti kiusallinen juttu: hänellä oli mukanaan rahaa tasan 170 markkaa, eikä neljää sataa kymmenen päivän ruokailuihin. Oliko hänellä varaa syödä vain neljänä päivänä? Miksi hän olisi ottanut merelle rahaa? Enintään satamakäyntiä varten tai bussilippuun Raumalta kotiin, tarvittaessa, hän oli ajatellut.
.
- Pitääköhän teidän järjestää keräys mulle, hän kysyi Kajanukselta, kertoen tilanteen. Tuumivainen Aleksi lupasi järjestää jutun soittamalla radiopuhelimella maihin laitokseen, että joku toisi kuriirina neljäsataa markkaa laivalle Hangosta... Hannusta tuntui hassulta, että nykyaikana laivalla kuljeteltaisiin kassakaapin säilössä käteisenä rahaa, eikä se ole pankkitileillä nostettavissa satamasta kuin satamasta?
.
Havaintopoijujen pystyttäjäryhmä täytti isoilla ruhoillaan pienen Buster-moottoriveneen ja kiiti vettä pärskien suurella surinalla merenpintaa pitkin. Tuota menoa reelinkiin nojaten katsellut merimies muisteli, miten aiemmalla matkalla joku sadan kilon keijukainen oli pudonnut tuosta veneestä...
.
- Mutta onneksi Kyrmyharju oli ollut samassa veneessä! Se kun nappasi nopeana kuin kärppä, vaikka on semmoinen 130 kilon keijukainen itsekin, pudonnutta niskasta kiinni ja ei muuta kuin veti takaisin veneeseen! Oli se melkoinen näky!
.
Poijut saatiin muutamien normaalien hankaluuksien ja epäonnistumisten jälkeen kuntoon. Sitten osa porukasta kokeili CTD-näytteiden ottoa, epäonnistuen, ATK-ohjelma ei toiminut tai disketti oli rikki? - Minä en osaa Basicia, valitti Kajanus.
.
Hänen onnekseen mukana oli myös koppavan itsevarmalta näyttävä tietokanta-asiantuntija-konsultti Mikko Jouninsaari, joka tarjosi apunsa lakonisesti kuin kaikkitietävä: - Mitä haluatte tietää? Mitä haluatte tietää?
.
Jouninsaari kulki laivaoloihin nähden turhan hienossa paidassa kuin likaantumista varovin askelin kaikkialla laivalla, katsellen sivusta kaikkea ruumiillista työtä mihinkään koskematta. Hän oli Hannun mielestä laivan maakrapumaisin ilmestys, mutta Hannu oli jäävi arvioimaan itseään...
.
Päivämatkalaiset käytiin viemässä illalla takaisin Helsinkiin, kun kaikki heidän hommansa olivat tulleet tehdyiksi. Jäljelle jäi Hannun mielestä mukavan pieni porukka vedentutkijoita, viisikko: Kajanus, Sällinen, Nieminen, Kai Föhn ja Heidi Jansson. Lisäksi tutkija-tyttö Hanna Kosonen yöpyi laivalla matkallaan Hankoon.
.
- Tänä yönä on aivan ihana kuutamo! lausui Hanna illalla ulos mennessään salongissa yksin istuneelle Hannulle.
.
Kai Föhn oli odotetusti innokkain aloittamaan CTD-sondin laskemisen opettelun - halutessaan päästä vuorostaan opettamaan sitä Heidi Janssonille, jonka seuraan hän pyrki iskeytymään tiiviisti. Kajanus jakoi porukan kahdeksi pariksi:
.
- Te ilmeisesti tunnette toisenne hyvin ja haluatte olla pari? hän kysyi Kailta ja Heidiltä. Toisen parin muodostivat sitten Lassi ja Hannu.
.
- Sopikaa itseksenne vuoroista, ettei kaikkien tarvitse valvoa koko yötä, neuvoi Kajanus illalla, lähtiessään itse nukkumaan... Mutta mikään järjestys ei toteutunut: kaikki loput neljä valvoivat ja paritkin sekoittuivat. Sillä lopulta Heidi ja Lassi nukahtivat neljän jälkeen, mutta Hannu ja Kai jatkoivat yötyöt kunnialla loppuun kello kuuteen asti, Kai sisällä ja Hannu ulkona. Hannu oli tyytyväinen itseensä, kun teki nyt kunnolla töitä!
.
Sondaukseen tarvittiin aina kaksi ihmistä: ensimmäinen käytti vinssiä kannella, toisen antaessa ohjeita sisältä elektroniikkalaboratoriosta, josta toinen myös näki ikkunan läpi jenkkivinssille. Hannu oli aloittanut vuoronsa turvallisesti sisähommasta, joka oli työteliäämpää, tietokoneen käynnistämistä ja pysäyttämistä, kaikuluotaimen seuraamista, tuulitietojen kyselemistä puhelimella komentosillalta ja manuaalista datan syöttöä.
.
Tiivistetyt kirjalliset ohjeet oli olemassa, mahtuen vain yhdellekin paperiarkille, mutta moni tieto jäi Hannun mielestä vajaaksi, olisi kaivannut selvennystä, tuntui vaikealta oppia. Nieminen oli hieman hermostunut aloittaessaan ensimmäistä kertaa. Ylös komentosillalle piti ottaa puhelin-yhteys: - Mikä on tuulen nopeus ja suunta? Nämä piti syöttää manuaalisesti tietokoneelle. Vinssin käyttäjälle tuli kaiuttaa ulos mikrofonin välityksellä: - Sondin voi laskea! ja sitten piti seurata kaikuluotaimesta miten sondi läheni pohjaa, jotta voisi ilmoittaa hyvissä ajoin ja oikealla hetkellä:
- Seis, sondin voi nostaa!
.
Tietokone otti automaattisesti sondista vastaan tietoja esimerkiksi veden lämpötilasta ja suolapitoisuudesta eri syvyyksillä. Automaattisia tietoja piti täydentää käsin poimituilla tiedoilla, kuten tuulella ja ulkoilman lämpötilalla, jonka vinssin käyttäjä käväisi välillä sisällä ilmoittamassa, käytyään katsomassa sitä kuuluisasta Moikipään asettamasta lämpömittarista.
.
Samalla kun sisällä olija hosui tietokoneen vanhanaikaisten vipujen, vaihdettavien avokelanauhojen ja syöttönäppäimien kanssa hänen täytyi pitää silmällä kaikuluotainta, jonka näyttöruutu oli vasemmalla seinällä. Sondin tuli käydä mahdollisimman syvällä, mutta se ei saanut päästä iskeytymään pohjaan, jolloin se rikkoutuisi, ainakin jos pohja sattuisi olemaan kova.
.
Hannu hoiteli sisätyöt parin tutkimuspisteen osalta ja siirtyi sitten ulkohommiin vuorostaan. Hän oli katsellut silmä kovana sivusta, miten muut olivat laskeneet luotainta. Häntä pelotti aukon avaaminen laidan kaiteeseen, sillä siitä voisi hänen mielestään horjahtaa mereen!
.
Turvallisuuden vuoksi Nieminen ehdotti kaiteen pitämistä paikallaan, mutta silloin ei voisi työntää ja vetää sondia ulos kätevästi kannen tasolla vinssin ulos/sisään -napeilla. Olisi hankalaa kurkotella ja vetää ja ohjailla 40 kilon painoista rautahäkkyrää kaiteen ylitse.
.
Nieminen keksi sitten kuitenkin keinon käyttöönsä, vaikka muut eivät siitä välittäisikään: kaidetta ei tarvinnut poistaa kokonaan tai aukaista 180 astetta, vaan sen saattoi pitää auki 90 asteen kulmassa laitaan nähden, jolloin se kääntyi sisäpuolelle kannelle ja sen sisämutkaan jäi turvallinen paikka. Jos siinä olisi horjahtanut, olisi samalla läiskäissyt kaiteen edellään kiinni.
.
Saatuaan noin turvallisuuden tunteensa kuntoon Hannu oppi rakastamaan ulkohommaa vinssin kanssa laidalta kurkotellen. Se oli helppoa neljän napin vaihtelevaa painelua, vinssin sähkömoottori teki muun työn. Siellä ulkona, keskellä sivukantta, Hannu touhusi sitten koko yön läpeensä, Kain ahertaessa sisällä.
.
Sisähommassa oli suurempi kiire, vastuu ja mokailun vaara: voisi epäonnistua tietokoneen käytössä, jolloin mittausaseman tiedot jäisivät tallentumatta, tai voisi unohtaa kaikuluotaimen seuraamisen ja vinssimiehen varoittamisen pohjan lähestyessä. Vinssin käyttäjä ei voinut tietää sitä itse, joten hänen ei olisi vastuu sondin rikkoutumisesta pohjaan, kunhan hän ei rikkoisi sitä laivan kylkeen, kuten Hannu oli melkein tehnyt syksyllä.
.
Öisen urakkansa jälkeen Nieminen ehti nukkua vain kaksi tuntia, ennen kuin nousi myöhässä syömään aamupalaa. Aterioiden tarjoiluajat olivat puoli kahdeksan, puoli kaksitoista, puoli neljä ja puoli kuusi. Iltapalaa sai syödä yöllä itsepalveluna milloin halusi. Aamupalan jälkeen Hannu saattoi mennä takaisin nukkumaan, sillä koko päivä oli hänelle työstä vapaata. Työvuorot sovittiin viimein: kahdeksan tuntia työtä, kahdeksan tuntia lepoa vuorottelisivat.
.
Hytissä vain oli kesällä vielä kuumempaa kuin marraskuun ennätys 27 astetta oli ollut: nyt oli jo 32 astetta. Hannu hikoili, kävi suihkussa, makaili alasti sängyllään, eikä hämmästellyt enää yhtään Justusta, joka Maila Nymanin kertomuksen mukaan oli juossut alasti kannelle, lanteillaan ämpäri joka olikin pohjaton.
.
Kajanuksen retkikunnan vapaapäivän takasi se, että laiva kävi Hangossa noutamassa ison biologi- ja kemistiporukan näiden omiin päivähommiin, laivalla jo valmiiksi nukkuneen Hanna Kososen lisäksi. Kuka päiväporukan kärjessä sitten olikaan: dosentti Vesa Ristola, joka kyseli Hannulta: - Miten menee? Hannu kertoi käyttelevänsä täällä CTD-sondia, miettien toisiko se Ristolan mieleen hätkähdyttävän muistikuvan marraskuulta.
.
Hankoa oli mukava nähdä mereltä, Niemiselle vanhoista luokkaretkensä valokuvistakin tutut vesitorni ja kirkontorni olivat ensimmäisinä tunnistettavissa. Hauensuolen kalliokaiverruksia ei nyt päässyt näkemään.
.
Afrodite kävi Hangossa toisenkin kerran samana päivänä, palauttaen sieltä tulleet tutkijat ja jättäen myös Hanna Kososen. Hangon kivinen satama-makasiinirakennus oli hieno... Laiturinreunaa pehmustivat auton kumirenkaat täälläkin... Veden pinta oli peilityyni, tuulen suunta ja voimakkuus nolla!
.
Iltaa istui sitten salongissa viisikko keskenään, katsellen televisiosta Lee Marvinia "Voittamattomana ykkösenä"...
.
- On se niin käsittämätöntä tuo sotiminen, kommentoi Kajanus elokuvaa merkitsevästi. Ja kääntyi samalla vilkaisemaan Niemiseen päin. Olisikohan tämä samaa mieltä tai innostuisi esittämään aiheesta mielipiteitään... Aleksi oli ainakin ilmaissut solidaarisuutta.
.
Eipä Hannu kommentoinut. Kajanus puhui pääasiassa yksin, Sällinen hyvin harvakseen, jos mitään. Hannu ei tahtonut millään kuulla Sällisen puhetta, kun se oli epätasaista muminaa, josta sananpätkän sieltä täältä kuuli hyvin, mutta sitten välissä oli nielaistuja tavuja.
.
Aleksi Kajanus kertoi julki suurin piirtein koko elämänsä, kolmea synnytystään (vaimokin oli ollut mukana) ja vaimonsa kotipaikkaa Kauhavaa myöten. Lastensa suojelemiseksi heillä ei ollut televisiota kotona, sellaisia idealisteja olivat. Silloin harvoin, kun televisiosta tuli heidän mieliohjelmansa, joka oli "Suuri vaalikeskustelu", he lähtivät mummolaan katsomaan.
.
Hannu tunsi olonsa skitsofreeniseksi, kun hän ei osannut jutella mistään, hän oli vain hiljaa. Hän lähti välillä ulkokannelle, voidakseen olla luontevasti yksin, mutta palasi sittenkin salonkiin uteliaisuuttaan, kuullakseen lisää toisten elämästä. Aleksi oli jatkuvasti yksin äänessä ja kertoi elämänkokemuksiaan:
.
- Olen nihkeä lähtemään teatteriin, mutta kun vaimo haluaa ja mennään, niin sitten mulla on kuin onkin hauskaa...
.
- Katsokaa tuotakin filmiä: amerikkalaisessa sotaelokuvassa aina sankari lopussa selviää kaikesta! Lapsena mäkin tykkäsin Rin-Tin-Tinistä, mutta uusinnoista huomasin, miten rasistinen se on. Lapset ei enää tee lumilinnojakaan, kun katsovat aina televisiota, mutta mä teen mun lapsilleni lumilinnoja.
.
Hannu Niemisellä oli jäljellä vielä loppuosa neljältä alkanutta työvuoroaan ilta-kymmeneltä, siksikin hän istui salongissa menemättä hyttiinsä. Hän istuutui sitten elektroniikka-laboratorioon "ottamaan pisteen numero 647".
.
Tutkimuspisteiden juoksevat numerot oli helppo ymmärtää, mutta sitä Hannu ei tiennyt, mistä kaikki eri vakiopaikat näytteenotolle, mittaus-asemat, olivat saaneet nimensä, kuten tämän kertainen LL-12A?
.
Yhä Hannu oli tumpuloida tietokoneen kanssa... siihen täytyi vaihtaa toinen avokelanauha, disketeistä sen sijaan ensimmäinen parikko 1 ja 2 riittivät vielä toistaiseksi.
.
Kajanuskin halusi välillä osallistua tilapäisellä avulla: hän kävi ulkona katsomassa tarvittavat lämpötilan ja märkälämpötilan sivukannen seinältä.
.
Meteorologi Kai Föhn valitti lämpömittarin sijoituksesta:
- Miksei sitä siirretä suojaisempaan paikkaan?
.
- Kun ei voida siirtää, vaikka kaikki kysyvät aina samaa. Kun tohtori Moikipää on kerran kieltänyt! Kun hän on aikoinaan omakätisesti naulannut mittarin nykyiselle paikalle!
.
Latitudi ja longitudi, aluksen sijainti maapallon leveys- ja pituus-piireillä, piti Hannun käydä katsomassa salongin seinällä olevasta elektronisesta näytöstä, josta saattoi myös katsoa etäisyyden seuraavalle ohjelmassa olevalle tutkimusasemalle. Siitä näki arvion, montako minuuttia odotusaikaa oli kulloinkin jäljellä.
.
Laivaa navigoitiin oikeaan suuntaan päiväntasaajan yllä olevan NNS-satelliitin avulla, johon komentosilta oli yhteydessä. Sen avulla saadut laivan tarkat leveys- ja pituusasteet täytyi syöttää käsin sähkölaboratorion tietokoneelle, kuten säätiedotkin, jotta ne saataisiin yhdistymään sondin syöttämiin merivesitietoihin. Hoidettuaan viimeisen tutkimuspisteensä Hannu pääsi tänä yönä nukkumaan, toisin kuin edellisenä yönä.
.
***************************
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)