14. Sondi uppoaa pohjaan

Nieminen heräsi maanantai-aamuna vasta vähän ennen kahdeksaa. Ruokasalissa istui enää Sällinen viimeisenä syömässä. Antti Kyrmyharju oli näköjään saapunut laivalle ja asettunut vakiopaikalleen salongin ja ruokasalin yhteiseen L-kulmaan, josta hän näki avarimmin joka suuntaan, niin sivulle salonkiin kuin peräpäätä kohti keittiön suuntaan. Siinä saattoi Kyrmyharju istua pönäkkänä ja suuriäänisenä itsenään, mulkoillen Hannua ja muita, tai pelaten Canastaa Kajanuksen kanssa.
.
Kyrmyharju ennusti pienen myrskyn olevan tulossa tähän asti koko ajan vallinneen tyynen sään sijaan. Laiva oli käväissyt Rauman satamassa vaihtamassa kipparia, ja matkasi nyt pois sieltä länsi-lounaaseen, kohti Ruotsia. Ohjelmistossa ei ollut tällä hetkellä tutkimuspisteitä, vaan termistoria vedettiin jälleen laivan perässä. Hannu palasi omaan hyttiinsä lukemaan. Tuhti Teija imuroi käytäviä, mutta muita ihmisiä ei näkynyt, lepäilivät kai hyteissään Kai Föhn ja Heidikin.
.
Hannu syventyi Isaac Asimovin tieteiskirjaan niin paljon, ettei malttanut lähteä hytistään vielä sittenkään, kun arveli jo töidenkin kutsuvan. Kukaan ei tullut hakemaankaan... Laiva oli alkanut merellä keinahdella voimakkaasti. Lopulta ylös ulkokannelle lähdettyään Hannu näki siellä Kajanuksen vaihteeksi nostamassa sondia. Kai "ikiliikkuja" Föhn oli työmyyränä lerputtamassa sähkölaboratoriossa. Termistori oli jo nostettu ylös taas.
.
Sällinen hoippui ulkokannella laitoksen varastosta lainatussa sinisessä suojatakissa. Merellä oli noussut kylmä tuuli, pärskeitä lensi kannelle ja laiva keinui voimakkaasti. Tämä ei ollut kuitenkaan Hannu mielestä mitään marraskuun myrskyihin verrattavaa.
.
- Jos sun ei tule kovin paha olo, niin irrottele niitä termistorin köysiä, sanoi Kajanus Sälliselle, jota merikipu tuntui vaivanneen.
.
Tuuli nousi iltaa kohti yli 10 metriin sekunnissa. Hannukin voi hieman huonosti. Hän oli muutaman hoitamansa sondauksen jälkeen taas vapaavuorossa, katsellen Ruotsin televisiota, joka näkyi laivalla näillä pituuspiireillä Suomen tv:n sijasta. "Aktuellt" kertoi, miten Ruotsissa murhista etsitty nuori suomalainen tyttö-ja-poika -pari, uutiskuvissa nimiä mainitsematta, oli pidätetty Aalborgin rautatieasemalla Tanskassa.
.
Laivan heilahdus myrskyssä paiskasi äkkiä kemianlaboratorion kaiuttimista toisen seinältä lattialle. Kajanus juoksi äkkiä labraan, ei nostamaan kaiutinta ylös, vaan varalta laskemaan mikrotietokoneen pöydältä alas lattialle. Hannu oli juuri kiertämässä kemianlaboratorion ja märkälaboratorion kautta peremmille portaille, mennäkseen pitempää reittiä salongista hyttiinsä.
.
Märkälaboratorion viileydessä Hannu virkistyi kuin ulkona käymällä. Ei tarvinnut kastua tai pelätä pyyhkiytyvänsä mereen. Märkälaboratorion ovi ulkokannelle oli yleensä auki tai raollaan, joten sinne vaihtui raikasta ilmaa, vaikka siellä olikin oma omintakeinen voimakas perushajunsa kaiken aikaa vallitsevana. Voimakas haju oli peräisin pohjanäytteistä, merenpohjan liejusta, jota laboratoriossa oli käsitelty, huuhdeltu ja säilytetty.
.
Hannun lisäksi toinenkin ihminen oli liikkeellä peräportaissa. Kyrmyharju näkyi kapuavan alas ruumaan ja kuului siirtävän siellä jotakin raskasta tavaraa.
.
Sällinen kävi herättämässä Niemistä kello 4:40 yöllä. Tutkimuspiste numero 723 oli tulossa kohdalle viideltä. Lassi kelaili magneettinauhaa loppuun ja sitten se ei toiminutkaan enää pisteellä, eikä Hannu huomannut ajoissa. Virhe tuli tehtyä taas. Seuraavat seitsemän mittausasemaa onnistuivat sekä nauhalle että lerppulevyille. Hannu naputteli: DLOAD "CTDIN" RUN (aika, indeksi, nimi, syvyys)... Shift Header... Shift Clear... 880712-GMT-0210...
.
Nieminen määritteli taas silmämääräisesti meren tilan: luokka 4, yli 1,25 metriä korkeat aallot. Pilvisyys: 1, osittain pilvistä. Tuulen suunta oli 180 astetta, siis etelästä. Sondi alas ja yläs, koordinaatit, lämpötila, DLOAD "STINMAC" RUN, sitten "CTDSS" ja "PROFIL" vastaavasti...
.
Hannulle tuli huono olo, mutta vuoronsa hän jaksoi loppuun. Sitten hän meni syömään ja päänsärkysenä lepäilemään. Lassi jätti vapaavuorollaan kaksi ateriaakin väliin.
.
Hannun seuraavalla työvuorolla sää oli jo taas varsin tyyni. Afrodite oli tullut Ahvenanmaan saaristoon. Meren syvyydet olivat enää milloin 18, milloin 42 tai milloin 25 metriä. Sondaus kävi nyt huomattasti nopeammin kuin se oli tapahtunut yli sadasta metristä.
.
Laiva matkasi tunnin kestäviä välimatkoja seuraaville mittausasemille. Kummelgrund, Högland... ohitettiin juuri. Tuuli kävi edelleen suoraan etelästä. Kerran magneettinauha ei pyörinyt, kerran taas sondin laskeminen piti keskeyttää, kunnes Hannu sai tietokoneen keskusyksikkönsä käyntiin.
.
Heidi ja Kai Föhn olivat ahkeroineet rästissä olevien profiilien piirtämisessä, mutta myös töppäilleet: suolaisuus-tasa-arvokäyrien raja-arvot olivat vaihtuneet "3-14":ksi, kun olisi pitänyt olla "4-13". Lisäksi he olivat saaneet vain 58 metrin syvyisessä kohdassa haamutuloksen, jonka mukaan veden lämpötila 100 metrin syvyydessä oli mukamas 19 astetta! Pintavesi oli kyllä täällä saaristossa heinäkuussa jopa 21-asteista, mutta syvällä voisi olla vain muutaman asteista.
.
- Oliko sondi käynyt pohjassa? huolestui Kajanus, kun Nieminen kertoi tuosta oudosta mittaustuloksesta.
.
- Kaikuluotaimen mukaan Ei! vastasi Hannu. Hän oli joutunut kelailemaan kaikuluotaimen millimetripaperirullaa pitkälle taaksepäin, sillä laite oli ollut pitkään tyhjäkäynnillä edellisten käyttäjien unohtamana.
.
Pian Nieminen koki itse säikähdyksen: CTD-sondi meni pohjaan! Sällinen oli ulkona vinssin nappien ääressä laskemassa sondia alas. Hannu seurasi kaikuluotaimen näytöstä normaalisti, miten CTD-sondi lähestyi merenpohjaa, kunnes hän kuulutti: "SEIS! NOSTA JO!"
.
Sitten Hannun täytyi heti kääntyä pois kaikuluotamen ääreltä painelemaan tietokoneen keskusyksikön nappuloita. Sen jälkeen hän hakisi pituus- ja leveysastetiedot, kysyisi komentosillalta tuulista, ja naputtelisi muut tarvittavat tiedot.
.
Hannu kääntyi sammuttamaan kaikuluotaimen. Samassa hän huomasi siinä tapahtuvan outoja. - Mitä ihmettä!
.
Kaikuluotaimen viiva ei ollutkaan kääntynyt jyrkästi V-muotoisesti nousemaan ylös, kuten piti, vaan laskeutui mukamas edelleen alaspäin, murtautuen jo läpi merenpohjaa kuvaavien viivojen!
.
- NOSTA ÄKKIÄ YLÖS!... ennen kuin sondi on Kiinassa asti! kiljaisi Hannu kaiuttimeen, ja ulkokannella säpsähtävän Sällisen koura syöksähti laskemis-napilta kiireesti nostamis-napille. Viiva kaikuluotaimella kääntyi saman tien ylöspäin.
.
- Sorry... mä kuulin kyllä jo ekalla kerralla, mutta olin vain ajatuksissani, pahoitteli huolestunut Sällinen. - Ehtiköhän sondi kolahtaa pohjaan asti? Pian se nähtäisiin, kun sondi kohoaisi taas pinnan yläpuolelle.
.
Sondi nousi vedestä, mutta ei entisen näköisenä... Se ei ollut enää paljas ja kirkas, vaan jokseenkin mustaksi muuttunut, mudan peittämä! Se oli kuitenkin yhä ehjä, kaipasi vain puhdistusta, ja senhän Hannu osasi tehdä. Onneksi merenpohja oli ollut pehmeä! Tämäkin vaara oli nyt tullut koettua, mutta ilman pahempia seurauksia.
.
Ympäröivä meri oli saanut uutta eloa ilmeeseensä. Hannu oleili etukannella katsellen maisemia, mutta hän ei nähnyt enää vain ulapoita, salmia tai saaria, vaan purjeveneitä joka puolella! Hannu laski näkevänsä niitä kerralla jopa 25 kappaletta. Lisäksi samalla kertaa näkyi vielä viisi purjeetonta moottoroivenettä.
.
- TÖÖT! Jokin moottoriveneistä hurjasteli Afroditen keulan edestä. Muita veneitä lipui rauhallisesti laivan ohi purjehdusseurojen liput liehuen ja ihmiset veneiissä heiluttivat käsiään tervehdykseksi. Jonkin veneen kajuutan katolla makasi tikkusuorana ja liikkumattomana nuori vaimo-ihminen, yläosattomana pelkissä bikinipöksyissä aurinkoa palvoen.
.
Purjeveneitä komeampaa nähtävää voivat olla vain oikeat, vanhanaikaiset PURJELAIVAT! Helsingin ja Tukholman välillä oli juuri käynnissä Tall Ships Race -kilpailu... Hannu oli ehtinyt jo ennen Afroditelle lähtöään käydä Helsingissä katsomassa osallistuvia laivoja, kun ne olivat kokoontuneina Kauppatorin rantaan. Hän ei ollut arvannut, että näkisi purjeita vielä uudelleenkin. Afrodite oli nyt siirtynyt tarpeeksi etelään niiden reitille.
.
Yksitellen tai muutaman kerrallaan purjelaivoja ehti näkemään, aina jokin niistä koristi kauniisti taivaanrannan. Oli satumaista nähdä Afroditen kannelta lähellään jokin nelimastoinen parkkilaiva tyvenessä avomerellä. Kajanuskin juoksenteli aina hakemassa kameransa alhaalta hytistään, kunhan uusi purjealus oli tullut näköpiiriin.
.
Antti Kyrmyharju oli alkanut hiippailla laivalla ympäriinsä Hannussa harmistusta tai levottomuutta herättävällä tavalla. Aiemmin Kyrmyharju oli laskeutunut komentosillalta ja kapteenin hytistään ylimmän kannen korkeudesta pääasiassa vain syödäkseen ruokasalissa tai pelatakseen korttia, vallaten salongin nurkan ruhollaan ja tarinoinnillaan. Nyt Kyrmyharju saapasteli illan hiljaisuudessa märkälaboratoriossakin, tai sen sivulla ulkokannella, ja hän laskeutui myös pari kertaa alas ruumaan.
.
Nieminen olisi luullut olevansa valitsemallaan hetkellä ainoa kulkija liikkeellä käytävässä, kun hänellä oli illalla asiaa vessaan. Mutta ohittaessaan ruuman portaat hän huomasi Kyrmyharjun raahaavan raskaasti portaiden ääreen isoa pakkauslaatikkoa. Vessan oven läpi Hannu kuuli kohta myös Kai Föhnin puheääntä ja tullessaan ulos käymälästä hän näki ison laatikon juuri pikku hiljaa hivuttaen olevan nousemassa portaiden yläpäähän, Kai Föhn edellä vetäen ja Antti Kyrmyharju perässä täysin voimin työntäen.
.
- Hei, tulisitko Hannu avuksi kantamaan? kysäisi Kai Föhn innokkaalla äänellä, mutta sisimmässään epäluuloisena Niemisen voimia kohtaan. Föhn oli kai yleensäkin ihmeissään Hannusta - millainen mies tämä mahtoi olla. He eivät olleet koskaan jutelleet monta sanaa keskenään. Föhn saattoi vain arvailla uteliaana.
.
- Me viedään tavaroita märkälaboratorioon! selitti Föhn Hannulle. Kai Föhn oli itse rynnännyt tyrkyttämään apuaan Kyrmyharjulle, nähtyään tämän ponnistelemassa raskaan taakan kanssa.
.
- Joo, raivataan pikkasen tilaa tonne ruumaan. Tämäkin, mitä kannetaan, mahtuu kyllä märkälaboratorioonkin. Meinaan pistää laivan taas parempaan järjestykseen, kun kaikki on menny pirun sekaisin mun ollessa poissa. Sekaista oli ennen tota myrskynpoikasta ja sen jälkeen vielä enempi, selitti Kyrmyharju hieman puhkuen.
.
- Kaikki pannaan kuntoon nyt! Pari merimiestä jynssää huomenna kannen puhtaaksi ja sitten maalaa rapistuneita kohtia. Itte katon säilytettäville kamppeille paikkoja ja erottelen poisheitettävän romun. Pannaan paikat kuntoon - hoo! Niin kuin armeijassa! Kyrmyharju puuskutti.
.
Hannukin osallistui jonkin suuren pakkauslaatikon raahaamiseen. Nenään levisi turruttavia kemikaalien hajuja. Hannu väsyi jo ensimmäisestä siirrosta, mutta Kyrmyharjulle ja tekemisen meininkiin innostuneelle Föhnille se oli vasta alkua. Toisia pakkauksia ja laatikoita haluttiin alas, ja toisia retuutettiin alhaalta ylös, kuin olisi korttipakkaa sekoiteltu... laatikko tuonne, toinen tänne, jotain jonnekin.
.
Kyrmyharjun yhden illan pikajärjestelyssä tavarat näyttivät mahtuvan entistä pienempään tilaan, mutta eivätkö menneet vähän sekaisinkin, ainakin Hannun mielestä. - Tietäisikö kukaan enää, missä oli mitäkin, ehkä laatikoiden etikettiteksteistä, silloin kun niitä oli, mutta saisipa laatikoiden sijoituspaikkoja etsiskellä jonkin hetken... arveli Hannu.
.
Hannu meni hyttiinsä nukkumaan. Kyrmyharjun laivahommat eivät oikeastaan kuuluneet vedentutkijoille, paitsi Föhn nyt halusi osallistua kaikkeen, kehuakseen aikanaan maissa kirjaston Gunillalle ja muille uurastustaan merillä.
.
Aamuyöllä Hannu heräsi kolmelta ja kohottautui sängystä, lähteäkseen ylös, ulos ja kannelle. Seuraavan tutkimuspisteen piti tulla vasta puoli viideltä Sälliselle ja Niemiselle. Laiva kulki tavallista pitempää siirtymäväliä pysähdyksittä.
.
Hannu katsoi pimeän salongin ikkunasta sisään ja näki yllätyksekseen siellä lojuvan täyspukeisen ihmishahmon: Sällinen näytti käyneen nukkumaan hyttinsä sijasta salongin sohvalle. Hänkin oli ehkä herännyt yöllä ja lähtenyt kannelle, eikä ollut enää viitsinyt ennen työvuoroa palata hyttiinsä, vaikka oli väsyttänyt?
.
Ketään ei näkynyt valveilla missään. Ilmeisesti kaikki, joita laivan ohjaaminen ei vaatinut, olivat unten mailla. Kesäyö oli melkein yksin Hannun.
.
Heinäkuinen Itämeri kello kolmen jälkeen yöllä. Oli hämyisän valoisaa, aivan ihana valaistus, niin kuin suomalaisessa kesäyössä on. Vesi oli aivan peilityyni ja avautui autiona ulappana silmänkantamattomiin. Autiona lukuun ottamatta yhtä poikkeusta: iso kolmimastoinen purjealus, fregatti kaiketi, jökötti merenpinnan keskellä Afroditen läheisyydessä liikkumattomana paikallaan. Afrodite oli hiljakseen ohittamassa sitä.
.
Fregatin kaikki purjeet olivat ylhäällä, mutta se ei auttanut sitä liikkumaan, kun ei ollut tuulen henkäystäkään. Purjealus näytti autiolta, kannella ei näkynyt ihmisiä eikä liikettä, nukkuivatko kaikki siellä? Laivan aavemaisuutta korosti sellainen seikka, että purjeet olivat väriltään vihreät! Satulaiva, muttei mikään leikkikokoinen tai herttaisen suloinen, vaan mystinen ja jännittävä. Vihreäpurjeinen aavelaiva... kuin jonkinlainen Lentävä Hollantilainen...
.
Todellisuudessa vieras laiva oli jokin Tall Ships Race -kilpailun osanottajista, joutuneena pahaan tyveneen, ja toisista jälkeen jääneenä? Horisontissa ei näkynyt tuon ja Afroditen lisäksi muita aluksia. - Kuinkahan purrella koetaan Afroditen näkeminen, tylsänä vaiko mielenkiintoisena, kai siellä joku vahti on hereillä? mietti Hannu.
.
Nieminen nojaili Afroditen reelinkiin ja tuijotteli merta. - Näitä nautintojako purjehtimisharrastukseen yleensäkin sisältyi? Yksinäisyys avautuvan taivaan ja meren kauneuden keskellä? Olisikohan yksityisillä huvipurjehduksilla yhtä tunnelmallista... voisi halutessaan poiketa satamiin, mutta Afroditella oli toisaalta tutkimuksensa, sen matkoilla oli hyödyllinen tarkoitus...
.
Hannu katseli laivan kylkeä pitkin alas meren pintaan: tupakan tumppi näkyi lipuvan hiljalleen keulilta päin laivan perän suuntaan! Hannu keksi ainoan selityksen, vaikka ei nähnytkään laivan kyljen kuperan kaartumisen vuoksi ketään ihmistä keulapuolella: Sällinen oli herännyt ja noussut tupakalle keulakannelle.
.
Keulapuolella oli tosin kyltein ilmoitettu tupakointikielto siellä sijaitsevan polttoainesäiliön suuaukon vuoksi, mutta Sällinen oli ennenkin unohtanut. Hän oli sytyttänyt tupakan tupakoiden perään aivan automaattisesti silloin, kun oli hermoillut termistorin köysien kiinnitysten kanssa, ja muulloinkin. Nyt hän kai Niemisen tavoin nojaili kaiteeseen ja mietiskeli kesäyön tunnelmiaan merellä.
.
Hannu ei kaivannut seuraa, tuskin Sällinenkään. Niinpä Hannu siirtyi hiljakseen yhä kauemmas keulasta, peräkannen suuntaan. Herkkä, luonnonläheinen tunnelma oli parhaimmillaan saavutettavissa yksinäisenä hetkenä. Koko meri sai kuulua yhdelle ihmiselle kerrallaan.
.
Laahustaessaan peräkantta kohti, käsi parraskaiteella ja siihen nojaillen, Hannu huomasi äkkiä, että pätkä kaiteesta olikin poissa, poistettu! Ulkokannen leventymän kohdalla, josta voitiin vaikkapa ottaa vesinäytteitä, ammotti aukko kaiteessa. - Mitähän tämä tarkoitti? Aikoiko joku hypätä kuutamouinnille, tai laskeutua veneeseen, tai nostaa jotakin vedestä?
.
Nieminen vetäytyi takaisin keulan suuntaan. Tuntui aavemaiselta olla merellä hiljaisessa yössä. Hannu alkoi muistella kaikkia Ruotsin-lautoilta vuosien varrella kadonneita ihmisiä. Abiturienttina laivalta kadonnut Espoon soukkalainen Markku Hatakka oli ollut hänen koulutoverinsa, sellainen poika jolla oli ollut aina leveä naama iloisessa virneessä ja joka oli naureskellut Hannun väsäämille lastenlehdille. Markku oli tiennyt liikaa.
.
Hannun teki vähän mieli mennä sisään, mutta hän jäi kuitenkin norkoilemaan puolessa välissä kylkeä olevalle oviaukolle. Jospa näkisikin jotakin mielenkiintoista, tulematta itse nähdyksi.
.
Oven suusta Hannu pystyi näkemään kapean kaistaleen laivan perään päin kaiteen aukolle asti. Hän kuuli hiljaista laahaavaa ääntä. Jotakin taidettiin vetää märkälaboratorion korkean kynnyksen yli, Hannu päätteli myöhemmin. Nyt hänen näkökenttäänsä ilmestyi hupulliseen siniseen suojatakkiin pukeutunut kookas ihmishahmo, joka hitaasti rullasi pyörillä varustetulla alustalla suurta laatikkoa kaiteessa olevalle aukolle.
.
Mitähän oli tapahtumassa, ei kai vain ollut uusiutumassa jokin "laivuri Jukka Ojarannan" rikostapaus? Upotettiinko mereen ympäristömyrkkyjä tai muita hävitettäviä aineita? Hannua kuohutti, eikä hän oikein tiennyt, mitä pitäisi tehdä? Hän oli aina epäillyt ettei olisi tilanteen tasalla, jos tilanne joskus vaatisi häntä toimimaan. Jos hän tekisikin jotakin, se voisi osoittautua hätiköidyksi väärinkäsitykseksi, joksikin naurettavaksi mokaukseksi? Mistä hän yleensä tiesi, mitä laivoilla tehtiin säännöllisesti, tyhjennettiinkö jätteitä mereen?
.
Hannu yritti muistella, mitä Itämeren sopimus kielsikään... tai Sopimus Meren pilaantumisen estämisestä... mitä kaikkia noita sopimuksia olikaan... Hän oli kopioinut niitä laitoksella laatimaansa kansioon, hän oli selailut niitä, mutta tuskin ehtinyt lukea yksityiskohtia.
.
Samaan aikaan sinipukuinen hahmo hivutti hiljakseen pitkänomaisen laatikon laivan kannen reunalta mereen. Kotelo taisi lähteä sujuvasti sukeltamaan, kaiketikin painavampi pää edellä veteen laskettuna, eikä juuri kuulunut kolahtelevan laivan kylkeä vasten. Pinnalle nousevista ilmakuplista kuului vaimeaa pulinaa.
.
Hannu muisteli laivan jätehuoltoa. Wc-jätteet taisivat mennä mereen? Ainakin vessojen seinillä oli varoitusvalo, joka sytytettiin kemian laboratoriossa olevasta kytkimestä palamaan, jos alettiin ottaa vesinäytteitä. Silloin vessojen käyttö oli kiellettyä! Tosin valon sytyttäminen oli hyvin sattumanvaraista: - Se aina unohtuu! - Taas unohtui laittaa valo! naureskelivat tai harmittelivat Laine ja Ristola marraskuun matkalla monesti.
,
Toisaalta Kajanus oli kertonut eräästä idealistista, Kimmo Räpylästä, joka ollessaan matkanjohtajana oli kieltänyt ehdottomasti "paskavesien tyhjentämisen mereen". Ne oli käyty viemässä maihin säiliöön. Ainakin joitakin jätevesiä voitiin säilyttää laivalla maihin pääsyyn asti?
.
Omakohtaisesti Hannu oli joutunut miettimään asioita marraskuussa haratessaan merenpohjaa. Hän oli saanut pohjahaaviinsa kiviä ja tyhjän pullon... Kivenmurikat oli tarpeettomina palautettu heti takaisin Ahdille merenpohjaan, minne kuuluivat, mutta pullon Hannu olisi laittanut maihin vietäviin roskiin. Ristola oli kuitenkin sekunnin miettimisen jälkeen kehottanut Hannua heittämään pullonkin vain takaisin mereen. Olihan se siellä jo pitkään ollutkin, vanha muisto ihmisestä. Ei kai ollut mielekästä, että Afrodite yrittäisi siivota merenpohjan?
.
Sinitakkinen hahmo kiinnitti laivan kaiteen pätkän takaisin paikoilleen ja häipyi ilmeisesti sisään märkälaboratorion ovesta, Hannun onnistumatta näkemään hänen kasvojaan. Suojatakki näytti olevan sama vedentutkimuslaitoksen lainavaruste, joka oli ollut myrskypäivänä Sällisen suojana ulkona, silloin kylmässä tuulessa ja pärskeissä.
.
Hannu meni sisään. Salongin sohva näkyi olevan tyhjä. Pentteristä kuului kuitenkin kohta alakaapin oven narinaa. Sällinen oli siellä penkomassa esiin päivältä jääneitä herkkuja yö-syömistä varten. Suojatakkia hänellä ei ollut yllään.
.
- Tullaan kohta ensimmäiselle pisteelle! Sällinen sanoi. Niin tultiinkin ja tutkimuspisteitä seurasi puolen tunnin välein lisää. Lassi laski sondia ja Hannu istui sähkölaboratoriossa sormet täynnä työtä ja ajatukset työn tekemisessä.
.
Aamulla, kun Lassin ja Hannun yövuoro oli ohi, Hangon vesitorni ilmestyi näkyviin... Uhkea Teija tuli kannelle, ja kysyi Hannulta, missä nyt oltiin? Hannu oli mielissään, kun tiesi mitä vastata. Heidikin juoksi samassa ulos, kysymään neuvoa Hannulta, lähimmältä vedentutkijalta, jonka oli nähnyt ikkunasta, että miten niitä nivoo-käyriä taas piirrettiinkään? - "Tasat 1", osasi Hannu ulkomuististaan neuvoa. Heidi lähti ahkeroimaan käyrien tuottamista.
.
Afrodite ajoi satamaan Hankoon aamupäivällä. Sieltä haettiin Hannun harmiksi lisää porukkaa laivalle: kolmikko, jonka kärjessä oli dosentti Iiro Moikipää! Tämä ryhtyi heti haeskelemaan joitakin tavaroitaan laivalta. Hannua huvitti etsimisen epätoivo... Moikipää ei tuntunut löytävän haluamaansa, ei ruumasta eikä laboratoriosta.
.
Moikipää alkoi mekastaa laivalla valmiiksi olleelle tutkijajoukolle:
.
- Kai te ymmärsitte ottaa Helsingistä lähtiessänne mukaanne sellaisen ison laatikon, jossa oli minun nimeni? Minähän sanoin siitä, että se oli alavarastossa odottamassa kuljetusta, laitoin siihen ison lapunkin, että se on tuotava Afroditelle! Tarvitsen sitä välittömästi heti, sillä siinä on uusi sedimentti-kaivuri, jota ryhdyn kokeilemaan niin pian kuin mahdollista!
.
Sällinen muisteli toimittaneensa laatikon Afroditelle: - Peran kanssa tuotiin pakettiautolla muun kaman mukana ja yhdessä raahattiin ruumaan. Mutta täällä on sen jälkeen järjestelty ja siirrelty tavaroita niin, ettei mitään tahdo enää löytyä helposti...
.
Etsimisen jälkeenkään ei kaivattua laitetta löytynyt. Harmistunut Moikipää soitti radiopuhelimella Helsinkiin Vedentutkimuslaitokseen, sekä vahtimestari Peralle että dosentti Haukiselle, kuvasi laitteen ulkonäön ja käski katsoa joka nurkasta, siltä varalta, että sedimenttikaivuri olisi sittenkin jäänyt maihin?
.
Veikko Haukinen selosti rauhalliseen tapaansa Moikipäälle:
.
- Meillä on jo käännetty kaikki paikat ympäri! Se sedimenttikaivurikin löytyi kellarin varastosta. Sitä täällä nimittäin vähän ihmeteltiin, kun kukaan ei tuntunut tietävän sen hankkimisesta mitään... Ja kaikenlaista muutakin on löytynyt. Täällä on nimittäin nyt POLIISIT paikalla tutkimassa Ilmon katoamista! He haluaisivat jopa purkaa biologian laboratorion pyörivän vesialtaan tiiliseinää!
.
***************************