Hannu heräsi hytissään torstai-aamuna 7.7. kello 7, ja kirjoitteli sivun verran päiväkirjaa. Pieneen hyttiin mahtui kerrossängyn lisäksi kirjoituspöytä ja tuoli, venttiili-ikkuna sekä aiemmalla matkalla oksennuksiakin niellyt lavuaari. Hytti oli ihastuttavan siisti kokolattiamattoineen, kuin hotellihuone. Hytti siivottiin päivittäin ja oli ylellistä asua siinä.
.
Vessaan täytyi mennä joko yhden käytävänmutkan päähän, missä oli hyvin kuumaa ja moottorin humina suurimmillaan sen alapuolelta, tai oli noustava kantta ylemmäksi pääulko-oven viereiseen viileään, ritiläaukoilla ilmastoituun käymälään. Hyvin nuo riittivät, miehille ja naisille yksi paikka kummassakin, jonotusta ei nähtävästi koskaan.
.
Aamupalaksi oli pizzaa. Heidi Jansson näkyi olevan kannella nostamassa jenkkivinssillä sondia vielä viittä vaille kahdeksaa ja yövuoronsa klo 24-8 päättymistä, mittausasemalla IU-3.
.
Hannu kävi katsomassa salongin näyttöruudulta, milloin tulisi hänen päivän ensimmäinen tutkimuspisteensä. Väyläpisteiden ilmoitukset hämäsivät häntä luulemaan, että ihan pian, mutta todellisuudessa mittausasemalle IU-2 tultiin vasta kello 9:40.
.
Sällinen istui salongissa harmistuneen näköisenä tutkimassa köysipiirroksia. Hänen piti kuulemma laskea veteen termistori, laite, jota hinattaisiin laivan perässä sadan kilometrin matka.
.
- Siinä voi jäädä sormet väliin! Kukaan meistä ei ole ennen semmoista laskenut mereen! Miksei pajalta tullut mukaan ketään kokenutta! Lassi murisi ja poltti tupakkaa. Kuitenkin kahdestaan Aleksin kanssa hän sai päivän mittaan termistorin sujuvasti mereen.
.
Sondin laskemisen ja nostamisen jälkeen Hannu meni hyttiinsä. Sänkyjen petaaja oli jo käynyt, ja uskonut nyt toisena aamuna, ettei 32 asteen kuumuudessa tarvittu paksua huopapeitettä, kun Hannu oli itse sijannut lakanansa ja laskostanut peitteensä käyttämättömänä olevan yläpedin päälle.
.
Eilen vuode oli sijattu yleissäännön mukaisesti, kun lakana oli ollut mylläkkänä vuoteella, ja peitto samoin - vaikkakin jälkimmäinen yläpunkalle heitettynä. Tuoli oli työnnetty pöydän alle, mistä selvimmin huomasi siivoojan käyneen.
.
Aamu oli tänään viileä. Ilmastoidussa elektroniikka-laboratoriossa tai avoimen kannen merituulissa saattoi suorastaan palella pelkässä t-paidassa. Ala-wc:ssä käynti oli kuitenkin varma tapa hikoilla. Sauna olisi pitänyt sijoittaa sen paikalle! Olikohan tällaista energiatalouden synergiaa harkittu koskaan?
.
Väyläpisteiden eli Way-pointien aiheuttaman hämäyksen jälkeen alkoi taas tulla työllistäviä tutkimuspisteitäkin Hannulle ja Lassille. Heidän vuoronsa oli tänään klo 8-16. Vuorot kiersivät koko ajan kahdeksan tunnin välein, lepo/työ, mikä saattoi välillä olla varsin raskasta. Yhden vuorokauden sisälle saattoi parhaimmillaan mahtua 16 työtuntia!
.
Vedentutkimuslaitoksen sisäisessä lehdessä "Pärskeissä" oli esitetty vaihtoehtoinenkin työvuorojärjestely: kahdeksan työtunnin jälkeen 8 tuntia lepoa, sitten 4 tuntia työtä ja neljä lepoa. Hankaluutensa olivat siinäkin, ja vuorojen säännöllinen sama sijainti joka ikinen vuorokausi olisi ollut tylsää.
.
Hannu tumpuloi toisen mittausasemansa IU-1: hän unohti käynnistää tietokoneen keskusyksikön heti, kun sondia alettiin laskea. Viivästyksen seurauksena rekisteriin ehdittiin saada vain yksi arvo, syvyydeltä 25 metriä, samalla mukamas mittausaseman syvimpänä arvona, vaikka syvyyttä oli tässä kohdassa todellisuudessa 50 metriä. Profiilikuvaa ei kannattanut piirtää moisesta, mutta muut saadut tiedot otettiin kuitenkin lukuun. Hannu sekoili myös hieman yhteydenotossa puhelimella komentosillalle:
.
- Kerro murheesi... heh heh! kaikuivat apuneuvot bryggalta.
.
Kolmatta tutkimuspistettä otettaessa, joka oli IU-6...1 -sarjan jälkeen nyt mittausasemalla EROS-20, jenkki-vinssi meni yllättäen epäkuntoon. Sitä korjattiin tunnin ajan. Laivan miehistöstä Toropainen kiemurteli vinssin kanssa itsensä mutkalle, ja keskittyi suu auki ja kieli keskellä suuta, mutta kuntoonhan hän sen sai!
.
Kun aikaa oli, Hannu katseli merta ja ulapoita tänään haikeana, surren surutta rakkauden ja erotiikan mahdottomuutta ja sukupuolettomuuttaan. Hänellä oli raukea olo kaiken aikaa, hän torkahti tilaisuuden tullen päivälläkin hytissään. Torstaisen hernekeitto ja pannukakku -aterian jälkeen hän pääsikin lepovuorollaan kokonaan nukkumaan jo klo 18.
.
Nieminen oli nukkua pommiin yövuorostaan. Hän oli sulkenut vahingossa herätyksen vierestään. Sällinen kävi sitten ovelta herättelemässä klo 23:50, jätti aikaa peseytymiseen.
.
- Saitko nukuttua? kysyi vielä salongissa ollut Kajanuskin. Uni tuntui Hannusta virkistyttäneeltä, kun uusi työpäivä alkoi taas, kuten kirjailija Honore de Balzacilla, kello 24:stä eli nollasta alkaen kohti yön pikkutunteja!
.
Tutkimuspisteitä alkoi tulla nyt tiheästi 25 minuutin välein, mistä puolet oli matka-aikaa pisteiden välillä, ja puolet laivan seisomista paikallaan pisteellä. Yhteensä 15 asemaa seurasi kahdeksan tunnin aikana, indekseinä numerot 669 - 683.
.
Hannu naputti Commodore Pet:iä ja kansiyksikköä sisällä tänä yönä, ja Lassi sondasi ulkona. Diskettejä piti välillä alustaa ja vaihtaa, niiden täyttyessä tällaisessa ruuhkassa, samoin kerran iso avokelanauhakin oli vaihdettava.
.
Kaikuluotain lakkasi välillä näyttämästä mitään. Sähkömies kävi sitten korjaamassa sen millimetripaperilla liikkuvan piirturin. Kaikuluotaimen piirturin jäljen seuraaminen oli jännittävää kuin jokin lasten elektronipeli: himmeät lyijykynäviivan vetäisyt hahmottivat aluksi kuin hapuilevasti, mutta sitten silmissä selventyen, murtoviivana CDT-sondin matkaa yhä syvemmälle ja syvemmälle. Kunnes sondia kuvaavaa viivaa alemmaksi alkoi piirtyä uhkaavasti veto vedolta tummentuva, synkkyyden varjostama alue, merenpohja!
.
Ylhäältä kurottuva sondin hentoinen murtoviiva lähestyi lähestymistään merenpohjaa. Sen pitikin päästä lähelle, mutta se ei saanut iskeytyä kuvassa tummentuvalle vyöhykkeelle! Mitä tapahtuisi, jos viivat iskeytyisivätkin toisiinsa? Jos olisi pelattu tietokonepeliä, äänitehosteet olisivat heränneet paukahduksiin ja tähdet olisivat leimahtaneet graafisina merkkeinä, Hannu kuvitteli. Myöhemmin hän tuli näkemään miten kävi todellisuudessa...
.
Data-aineisto saatiin nyt kaikilta tutkimuspisteiltä, mutta kolmella niistä ei nauha pyörinyt, sattui vikoja ja virheitä. Pilvisyys oli eräs silmämääräisesti katsottavista syöttötiedoista, se määritettiin 1/8 -osina taivaankannesta, ja sen määrittely oli Kai Föhnin mieliharrastuksia!
.
Yösyöminen oli kivaa vaihtelua aikaraoissa, laivan kulkiessa 13 minuuttia mittausasemien välillä. Tarjoilupöydän alakaapista löytyi ohukaisia ja hilloa, puolikkaita pizzapalasia ja mehua. Aika kului nopeasti, mutta Lassi valitti, että tämän urakan jälkeen hän olisi todella väsynyt! Hän ei ollut kai nukkunut illalla etukäteen, toisin kuin Hannu, joka muisti opettavaiset kokemuksensa aikoinaan yövartijana kaatopaikalla ja kaupunginpuutarhassa.
.
Yövuoroa seurasi päivälepo ja iltavuoro, ikuisesti kiertävät kahdeksan tunnin jaksot. Kai Föhn ja Heidi Jansson olivat ehtineet sondata peräti 19 tutkimuspistettä päivällä, jäljellä oli pikaisesti seitsemän. Sen jälkeen Hannulle jäi illalla aikaa piirrellä rästiin jääneitä profiilikuvia piirturilla. Nauhoja ja diskettejä piti jälleen vaihtaa, samoin oli muutettava profiili-ohjelman parametreja, odotusarvot olivat väärät. Aleksi ja Lassi ahersivat etukannella asentaen virtamittareita köyteen.
.
Merentutkimusporukka ehti välillä iltaakin istua, syöpötellen saunomisen jälkeen lihapullia, melonia ja mansikkarahkaa. Saunavuoroihin oli nyt merkitty oma parituntinen aikansa tutkijoille klo 20-22. Sen jälkeen oli oma aikansa laivan miehistölle. Salogissa Kajanus kävi arvottavasti läpi kaikki maailmanpolitiikan ajankohtaiset ongelmapisteet:
.
- On ne niin käsittämättömiä... Kamputsean hirmuhallitukset... Romanian unkarilaissorrot... Helsingin Itäkeskuksen kauppojen kulutusjuhlat...
.
Sitten Kajanus intoutui hauskemmin muistelemaan virkamatkojaan, kuinka Puolassa prostituoidut soittelivat hänen hotellihuoneeseensa vähän väliä koko illan, uudelleen ja uudelleen yritäen:
.
- Darling...? Say Yes...? Why No?... But may be a bit later then?
.
Aleksi oli löytänyt huoneestaan ohjelapun, jonka mukaan oli mahdollista kieltää häiritsevät soitot huoneeseensa, ja hän lähti sen paperin kanssa alas hotellin vastaanottoon, jossa aluksi kukaan ei ollut ymmärtävinään mitään. Soitot kumminkin loppuivat sitten siihen, Aleksi huomasi palattuaan huoneeseensa.
.
Seuraavana aamuna, itse hyvin nukuttuaan, Aleksi tapasi viereisessä huoneessa yöpyneen kollegansa ja matkatoverinsa, tohtori Läyliäisen, joka näytti lopen väsyneeltä.
.
- No, et arvaa! En saanut yhtään nukuttua, kun puolen tunnin välein koko yön jotku ihme ämmät soittelivat mulle puhelimella, että "Darling...? Say Yes...? May be a bit later?" ja pian taas uudelleen!
.
Kajanus muisteli suurellisia kestityksiä, joista hän oli päässyt nauttimaan Itä-Euroopan työmatkoillaan. Mutta sitten kun kollegoita sosialistimaista pääsi Helsinkiin, niin heille lyötiin Vedentutkimuslaitoksessa vain pahvimukillinen kahvia kouraan... Tällainen pihtailu hävetti Aleksia! Hannu mielestä taas se osoitti paremminkin demokratiaa, korruptoitumattomuutta ja korkeaa moraalia, kuin että valitut henkilöt juhlisivat ja tuhlaisivat yhteiskunnan kustannuksella, kaikkien muiden saamiensa etujen päälle.
.
Seuraava aamu koitti hiostavana, ukkosta oli ilmassa. Hannu vaihtoi vaatteitaan ja meni kannelle. Merentutkijoilla ei nyt näyttänyt olevan mitään tekemistä. Termistori vain roikkui itsekseen laivan kyljessä. Lassi pyysi luettavakseen kaikuluotaimen teknisen kuvauksen, jotta voisi perehtyä siihen luppoaikoina. Hannu luki Meritiede -oppikirjaa, jonka takakannessa oli iso kuva kirjan kirjoittajasta:
.
- Oskun kirja, pitää olla Oskun kuva, naureskeltiin laivan salongissa.
.
Välillä Nieminen nautti meren katselemisesta etukannella ja Afroditen kirjastoon kuuluvasta James Hadley Chasen muistinmenetys-aiheisesta dekkarista "Strictly for Cash". Kajanus keskeytti kuitenkin etukannella lepäilyn juoksemalla kysymään, haluaisiko Hannu välillä tehdäkin jotakin...
.
Hannun työksi oli tarjolla tasa-arvokäyrien piirtämistä elektroniikka-laboratoriossa. Hannun aloitettua Heidi Janssonkin tuli vähän ajan päästä uteliaana paikalle, istuutuen pienen, vain kahdelle ihmiselle mitoitetun kopperon ainoalle toiselle tuolille. Katsottuaan vähän aikaa mallia Heidi vaihtoi Hannun kanssa tuoleja, ottaen vuorostaan työn tehdäkseen, mikä sopi hyvin Hannulle, joka sai katsella sivusta.
.
Kai Föhn oli jäänyt jonnekin muualle. Yleensä hänet löysi sieltä, missä Heidi oli. Kohta Föhn kulki ulkokannella ohi etsiskelevän näköisenä, mutta nähtyään laboratorion ikkunasta vilauksen Heidin tukkaa, hän kiersi heti sinne sisälle.
.
- Heidi, ootko nähnyt, että tuolla ruumassakin on laboratoriohuone ja siellä kauheasti kamaa, mä kävin juuri katselemassa, kaikenlaista jännää, melkein kuin jossain rahtilaivassa, ei nyt sentään niin paljon, mutta...
.
Heidin täytyi juuri kysyä Hannulta neuvoa uuden tasa-arvokäyrän piirtämisessä.
.
- DLOAD "TASAT" 1. RUN, sanoi Hannu. Kai Föhn joutui tämän johdosta vaikenemaan. Hän kurkisteli neuvottomana oviaukosta sisälle, keksimättä mitä voisi tehdä. Ainoat tuolit olivat Hannun ja Heidin peppujen alla, ja oviaukossa seisojaa varten oli hänen silmiensä tasolle asetetty tyly kehotus: "JOS sinulla ei ole mitään tekemistä, niin älä yritä keksiä sitä täältä!"
.
Kai Föhn lähti ulos ja näkyi ikkunasta oleskelevan ulkokannella, keskustelemassa lakanoita tuulettavan, tanakan tarjoilijatytön Teijan kanssa. Heidi jutteli, katseensa silmälasien takana uteliaana välkehtien, Hannun kanssa koulutuksesta ja opinnoista.
.
Hannu oli ollut vähän kateellinen Kain nopeudesta laboratoriossa, mutta nyt hän huomasi - omaksi huvikseen mutta merentutkimuksen vahingoksi - Kain tehneen tuhottoman paljon virheitä! Hannu saattoi korjailla Föhnin jäljiltä leveysasteiden kirjoitusvirheitä, mutta ei voinut enää mistään taikoa loppuosan tietoja tutkimuspisteestä 691, jotka Kai oli aikanaan menettänyt lopullisesti.
.
Aleksi Kajanus otti puhelun Merentutkimuslaitokselle ja kuuli hämmästyttävän uutisen: Ylijohtaja Ilmo Merihiisi oli kateissa! Jo ties monettako päivää, viikon verran. Ei sitä ollut STT:n uutisissa kuulutettu. Merihiiden oli luultu lähteneen Hampuriin konferenssimatkalle, mutta sinne hän ei ollut saapunut.
.
Dosentti Iiro Moikipää oli ottanut Merihiiden sijaisena hoitaakseen tämän tehtävät laitoksella, kuten olisi tehnyt muutenkin tarvittaessa Merihiiden matkan aikana. Hän oli haluton tekemään katoamisilmoitusta, arvellen Merihiiden olevan jossakin ryyppäämässä. Merihiiden vaimoon oli saatu yhteys, tämä oli lomamatkalla Floridassa, ja arveli samaa ryyppyreissusta, haluttomana keskeyttämään matkaansa, mutta oli huolestunut sen verran kuitenkin, että pyysi ilmoittamaan poliisille.
.
Aleksi Kajanus puhui taas hieman kiihtyneesti:
.
- Jos mä olisin ollut maissa paikanpäällä, niin kyllä mä olisin jo parissa päivässä ottanut yhteyttä poliisiin! Olkoon vain vaikka nolo juttu Ilmolle, jos tulisi julki, mutta olisi se ihan oikeinkin! Ei noista ongelmista päästä ikinä hyssyttelemällä!
.
- On ne sitten piittaamattomia, varsinkin Moikipää tietenkin! Kajanus puuskahteli vielä kierrellessään laivalla kertomassa uutista.
.
- Ihminen katoaa viikoksi ja muut eivät ole millänsäkään, "kyllä routa porsaan kotiin ajaa", vain vitsailevat. Voihan olla niinkin, mutta silti! No, meidän matkaanhan tämä juttu ei kuitenkaan vaikuta. Eihän kai kukaan teistä muista nähneensä Merihiittä viime torstain ja lähtömme välisenä aikana?
.
Kukaan ei muistanut mitään erityistä Merihiidestä viime päiviltä laitoksella. Tutkimusohjelma jatkui normaalisti. Kai Föhn vain alkoi yrittää ylittää valvomisennätyksiään: yö yön perästä hän urheili. Yöt olivatkin ihanan valoisia, olihan heinäkuu pohjolassa. Aamulla Föhn sitten nukahteli milloin ja miten sattui, ja myöhästyi aamupalalta.
.
Lassi Sällinen oli luvannut herättää Hannun kolmelta yöllä sondaamaan, mitä oli tarkoitus taas tehdä puolen tunnin välein, kunhan termistori olisi ensin nostettu ylös. Hannu heräsi kellonsa soittoon, mutta nukahti heti taas, ja heräsikin vasta aamupalalle!
.
Mutta huolet pois: Kai Föhnin ääni kuulutti kaiuttimesta juuri silloin kannella tupakoivalle Sälliselle: - SEIS, VOI NOSTAA! Kai oli siis vallannut itselleen sähkölaboratorion!
.
Heidi Jansson puolestaan piirteli aamupäivällä profiileja yön sondausten tuloksista. Hannu meni vaihtamaan paperia hänen avukseen ja jatkamaan hommaa. Heidi jäi edelleen viipyilemään laboratorioon. Aiempi pariskunta tuntui eronneen.
.
Viikonlopun kunniaksi kapteeni Jukka Haapio ja retkikunnan johtaja Aleksi Kajanus järjestivät grillijuhlan laivan helikopterikannelle. Oli myös taas koittamassa kipparien työvuoron vaihtumisen aika: Jukka jäisi huomis-aamuna maihin Raumalle, ja hänen tilalleen laivalle nousisi Afroditen varsinainen päällikkö Antti Kyrmyharju, josta tällä hetkellä muistuttivat laivalla vain seiniä koristavat kunniakirjat osallistumisesta säännöllisesti joka vuosi Sulkavan Soutuihin!
.
Laivan koko taloushenkilökunta ja iso osa miehistöstäkin kerääntyi kerrankin nyt yhteen merentutkijoiden kanssa. Liekit hulmahtivat, hiilet hehkuivat, tomaatit kuumennettiin, pihvit ja folioperunat kypsyivät, kaikki ylimmällä kannella, taivaankannen alla, kesäpäivän vienoissa merituulissa.
.
Ulkoilmaravintola ruoan tuoksuineen oli siten levitetty kannelle. Siellä hyörivät pyöreänaamainen emäntä ja laivan tytöt, tanakka tarjoilija Teija, pursuava siivooja Anne, sekä vielä kolme harvemmin, jos koskaan aiemmin, merentutkijoiden silmiin osunutta naista: Isokorvakoruinen, Punatukka ja Tavallinen.
.
Hannu istui lautasineen pelastusveneen reunalle. Teija tyrkytti hänelle lisää ruokia, oli perunasalaattia ja oli aromivoita. Kai Föhn seurusteli nyt innokkaaseen tapaansa Isokorvakoruisen tytön kanssa. Merimies Rauman-Matti kysäisi herttaisen peltohiiren näköiseltä Heidi Janssonilta: - Onkos laivalla näkynyt missään hiiriä?
.
Aleksi yllytti Jukkaa: - On kuultu toistaiseksi vain niin kilttejä juttuja, että kerropa sinä nyt vuorostasi niitä sinun juttujasi...
.
Jukka intoutui antaumukselliseen esitykseen muurahaisen ja elefantin aviopuuhista, sekä kurkuista ja tomaateista, joita naisasiakas piilotti torikauppiaalta. Sitten merimies Toropaisen jutuissa nesteet lensivät oopperan parvelta sellistin linsseihin. Kertojat nauttivat merimiesjutuistaan eniten itse, eläytyen kippurassa hytkyen tai reisiään läimäytellen niiden loppuhuipennuksiin.
Merimies Matilla oli juhlapäivä: - Päivälleen 23 vuotta sitten, sunnuntaina 10.7.1965 mä nousin juuri tuosta Rauman satamasta Afroditelle! Sen jälkeen mä olen tällä laivalla pysynyt! Kyllä täällä on mukavan vaihtelevaa ollut, ei kahta samanlaista päivää, niin kuin jollakin vakioreitillä olisi.
.
Afrodite oli tosiaan parhaillaan Rauman edustalla. Kaupunkia oli mukava katsella helikopterikannen korkeudesta, ainakin Hannun mielestä. Jukka tarjosi hänelle Karjala IV A -oluen, josta hän ei olisi juuri välittänyt, kuten ei Heidikään, joka ei edes ottanut vastaan omaa pulloaan. Ensimmäisistä kulauksista Hannu nautti, mutta lopun juominen oli jo puisevaa.
.
Parituntinen aika ylimmällä kannella, jossa Hannu oli ensimmäistä kertaa, vaikutti pitkän laivalla olon jälkeen kuin huviretkeltä uusiin maisemiin. Ristola oli aikoinaan luvannut esitellä laivaa, mutta se kierros oli unohtunut tekemättä. Sen verran ahtaat olivat arkiset, töihin liittyvät kulkureitit laivalla, että mikä tahansa uusi reviirin laajennus tuntui suurenmoiselta!
.
Yläkansiretki sai korvata puuttuvan maissa-käynnin Raumalla ja tuntui melkein yhtä antoisalta. Hannu oli käynyt Raumalla jo silloin, kun lättähattujunat kulkivat sinne vielä Peipohjasta. Laskeutuessaan ylimmältä kannelta takaisin alemmalle, laivan tutulle pääkannelle, Hannun mieleen tuli tuttu kotiinpaluun tunnelma. Hänestä vaikutti todella siltä, kuin hän olisi ollut vähän aikaa huvimatkalla, poissa laivaltaan!
.
Sunnuntai-ilta jatkui Jukan valitsemalla videoelokuvalla. "Tuskan tunti" oli katsomisvuorossa. Aleksi ja Lassi pelasivat samalla Jukan kanssa Canastaa. Heidi luki Mika Waltarin "Ihmisen ääntä" Afroditen kirjaston valikoimista. Hannu luki Isaac Asimovin "Ikuisuuden loppua". Kai innostutti Aleksin juttuihin ylioppilaspolitiikasta ja tohtori Lande Lindforsin tempuista.
.
Jostakin syystä kaikki miespuoliset meteorologit olivat kiinnostuneita politiikasta ja pyrkivät televisioon esiintymään. Kai ei ollut poikkeus Harjamasta, Mäkelästä ja muista. Aleksi taas muisteli mielellään omia pieniä huippusaavutuksiaan ylioppilaspolitiikassa.
.
Porthanian kuppilan pöydällä seisten puhetta pitänyt ja vahtimestarien pöydältä poistama kuusikymppinen Lande oli molemmille ylioppilassukupolville yhteinen tuttavuus: mies, joka hukkasi junamatkalla väitöskirjansa käsikirjoituksen.
.
- Se hyökkää voimakkaasti muita vastaan ja erityisesti Jyväskylää ja Reijo Wileniusta vihaa, mutta sen käyttämistä sanoista ei usein saa mitään tolkkua, tiivisti Kai Föhn mielipiteensä Landesta.
.
Hannu halusi pitkästä aikaa kierrellä ympäriinsä laivalla, vaikuttuneena helikopterikentällä käynnistään. Antti Kyrmyharju oli tulossa seuraavana aamuna Afroditelle ja sitten ei ehkä enää huvittaisikaan kuljeskella asiattomasti joka puolella, kun Antin sadan kilon keijukaisenaskeleet tömisisivät käytävillä vastaan miltä kulmalta hyvänsä.
.
Tällä matkalla Hannun työskentely oli keskittynyt edellistä matkaa suppeammalle alueelle, elektroniikkalaboratorioon ja paapuurin puolen puoliväliin ulkokannella. Vapaa-aikaa tuli vietettyä salongissa tai etukannella.
.
Edellisellä matkalla peräkannen sivulaajentuma vasemmalla laidalla oli ollut Hannun tärkein työpaikka. Siitä keulaan päin olevassa märkälaboratoriossa hän oli erotellut kilkkejä mudasta. Pitkä kemian laboratorio oli tullut tutuksi ja lopulta sähkölaboratorio, salonki ja etukansi.
.
Oikean puolen pääkannesta täyttivät tutkijoiden ruokasali, pentteri, keittiö ja laivan henkilökunnan ruokalat, sen puolen ulkokansikin jäi siten enemmän laivan oman väen alueeksi, jossa keittäjät vilvoittelivat keittiön kuumuudesta. Peräkannelle laivan naiset tuulettivat kohdalla olevia hyttejään.
.
Märkälaboratorion vierestä lähtivät toiset portaat alas. Niistä pääsi laboratorioihin tai hytteihin, ja niiden jälkeen toisia portaita pääsi vielä alemmas laivan pohjaruumaan. Täällä Hannu oli marraskuun matkan aluksi kanniskellut pulloja ja nyt hän kävi siellä uudelleen pitkästä aikaa.
.
Alalaboratoriot ja ruuma olivat entisellään, yhtä sekavia Hannun mielestä kuin viimeksikin, Ristola ei ollut käynyt järjestämässä... Alhaalla oli tyhjiä kaappeja ja laatikoiden pohjilla roskia tai satunnaisesti alas jääneitä tavaroita. Ikään kuin muutto olisi aina kesken: kaikkea tavaraa ei ollut viety pois, vaikka paljon olikin, ja jotain uutta oli tuotu vähitellen tilalle, sellainen tunnelma laivan alaosissa oli.
.
Muutamat ruuman laatikot odottivat tulevia tutkimusmatkoja. Kajanuksen retki oli aika yksinkertainen, eikä sillä tarvittu paljon välineitä. Oli myös paljon laivalla pysyviä vakiovarusteita, joita ei välillä turhan takia siirrelty maihin laitoksen varastoon, vaan ne olivat odottamassa tarvitsevia käyttäjiään laivalla.
.
Aluksen moottorien jyskytys kuului ruumassa läheltä. Ilma oli melko ummehtunutta ja siinä pistivät nenään voimakkaat kemikaalien hajut, sekoittuneina merenpohjanäytteiden liejujen hajuun, joiden seassa olisi voinut olla vaikka kuolleita kaloja tai rottia.
.
Suurin puinen kuljetuslaatikko pienempien joukossa kiinnitti Hannun huomion. Siihen oli kiinnitetty iso lappu: "MOIKIPÄÄ, Afrodite, vietävä 4/7". Hannu muisti nähneensä sen jo Merentutkimuslaitoksen kellarissa. Tännehän se oli tuotu, Pera Porkka oli kärräillyt pakettiautolla. Tulisikohan Moikipää laivalle jossakin vaiheessa ennen paluuta Helsinkiin, Hannu harmitteli. Niin kuin Hangosta oli keskiviikkona poikennut laivalle biologijoukko?
.
Hannu nousi yhdet portaat ylös, päästäkseen oviaukosta sille käytävälle, jonka varrella oli hänen oma nukkumishyttinsä. Ketään muita ei ollut liikkeellä, harvoin oli. Valot paloivat silti aina käytävillä meriturvallisuuden vuoksi. Hannu meni hyttiinsä nukkumaan.
.
***************************
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti