Iivisniemen suurkorttelin kaikki kerrostalot ovat ulkonäöltään toistensa kaltaisia, valkeita, nelikerroksisia, betonisia, samanmallisin ikkunoin ja ulko-ovin, vihrein koristeellisin puusäleiköin. Betonielementit hohtavat vuoden 1968 rakennustöiden jälkeen yhä puhtaan kauniina, viitisen vuotta vanhoina. Raudoitukset eivät ole vielä alkaneet häämöttää ruosteenruskeina tahroina vitivalkoisen läpi, kuten ehkä tulevaisuudessa.
.
Kauko Rastaan johtama rakennusyhtiö Polar on perustanut, asemakaavoittanut ja pystyttänyt Kaitansin kylän Ivisnäsin kartanon maille pienen asumalähiön, pohjoismaisen tasa-arvon putipuhtaan onnelan. Omistusasuntojen lomaan on sijoiteltu pari ulkonäöltään erottumatonta, yhtäläisen valkoista Espoon kaupungin vuokrakasarmia.
.
Reetta Autio ja muut näkevät koulumatkalla Iivisniemen vain yhdeltä kulmalta, koillisesta, mutta ovat samalla saaneet jo varsin kattavan yleiskuvan yhtenäisen symmetrisestä neliön muotoisesta alueesta tasaisella maaperällä.
.
Yksi ainoa ajotie kiertää Iivisniemen lähiön kuin lapsen vasemmalla kädellään peilikuvana nurin piirtämä G-kirjain. Alaväkäsestä autoillaan tai kävellään sisään alueelle, joko suoraan Iivisniemenkujan pätkälle etelään tai laajaa kaarta vastapäivään koko jättikorttelin ympäri, Iivisniementietä länteen, Iivisniemenkatua etelään ja Iivisniemenaukiota kohti itää.
.
Suurkorttelin keskelle jää autoilta rauhoitettu puistovyöhyke, jossa on betonilaatoitettuja ja sorapintaisia kävelypolkuja, leikkipuisto kalusteineen sekä puutarhasuunnittelijan kaavoittamia istutuksia, kuten koristemarjapensaita ja pieniä eksoottisia havupuita, jopa hiukan rakentamiselta säästettyä tiheää, alkuperäistä mäntypuustoakin. Iivisniementien ja Iivisniemenkadun kulmauksessa, keskivyöhykkeellä, sijaitsee yksikerroksisen matala ostokeskus, jossa on tukolainen A&O -valintamyymälä, kemikalio, vaatekauppa, postikonttori, Kansallis-osake-pankki sekä evankelis-luterilaisen Etelä-Espoon seurakunnan kerhohuoneisto.
.
Pieni oppilasvirta lähestyy koulua suoraan ostoskeskukselta päin, pitkin leveää betonilaattojen polkua. Lisäksi muita nuoria kävelee tai pyöräilee esiin useiden talojen pihakäytäviltä, pujotellen taitavasti ohi esteiksi rakennettujen hankalien puupölkkyaitausten ja paksujen puomien, joissa lukee: "Pyöräily ja läpikulku ehdottomasti kielletty".
.
Kauimmas koulusta, suurkorttelin länsireunalle, metsänlaitaan ja kalliorinteeseen, on vielä rakennettu kaksi laajaa ja muita korkeampaa kerrostaloa, joiden katutasossa on myös liikehuoneistoja, kuten kampaamo Femina, kukkakauppa Rätvänä, parturi Leena, ketjuihin kuulumaton 'villi' kyläkauppa Tuomivaara, R-kioski, Iivisniemen Huollon konttori, hammaslääkäri Bergelius ja vaatimaton kortteliravintola Pöperö.
.
Vastakkaisella reunalla, lähiön itälaidalla, sijaitsee Espoon kauppalan vuonna 1966 Nöykkiöön perustama ja 1969 omaan uudisrakennukseensa Iivisniemeen muuttanut Vakaaniemen Yhteiskoulu. Vakaaniemi on muutaman kilometrin päässä Matinkylän liepeillä sijaitseva pieni ja kouluton Espoon kylä. Vakaaniemen kansakoulu on rakennettu oppikoulua aiemmin 1960-luvun alussa kolmanteen paikkaan, 4 km:n päähän Jorvaksentien pohjoispuolelle, Frisansin eli Friisilän kylään.
.
Arkkitehti Osmo Siparin suunnittelema, rakennusliike Mauri Rädyn pystyttämä kaksikerroksinen koulurakennus koostuu kolmesta siipiosasta ja niitä yhdistävästä selkärangasta, kuin iso E-kirjain. Kuten aksenttiviiva kirjaimen yllä, pohjoispäädyssä, on pelkällä sadekatoskäytävällä päärakennukseen kytketty neljäs sakara, joka sisältää 590 neliömetrin laajuisen voimistelu- ja juhlasalin pukuhuoneineen, kouluhoitajan vastaanottotilan, tyttöjen opetuskeittiön, poikien metallityö- ja veistoluokan, sekä asunnot talonmiehelle ja vahtimestarille.
.
Pihalle saavuttuaan Reetta Autio huomaa oppilaiden kerääntyneen koulupäivän aluksi seisoskelemaan karulle sorahiekkapohjaiselle kentälle, jossa ei näy penkkejä eikä muitakaan pihakalusteita. Koulun seinässä mittailee ajankulkua iso pyöreä kello, selkeätauluinen pientenkin lasten tajuttavaksi. Opettajat pujahtelevat sisälle pääovesta, voimistelusaliin vievän sadekatoskäytävän kohdalta.
.
Reetta Autio ei tunne pihalla ketään, eikä kukaan tunne häntä. Hän käyttää aikansa kiertelemällä ympäristöä. Oppilaita on niin paljon, useita satoja, ettei kukaan aivan uusikaan tyyppi ehdi juuri herättää huomiota muissa.
.
Koulun pihaa kiertää kolmelta suunnalta vuosisataisen vanha, tuuhea ja korkea kuusiaita, jonka pisimmän itälinjan takana on koulun urheilukenttä ja lyhimmän eteläsivun takana oppilaiden puolisalainen tupakointipaikka. Reetta keksii röökiksen helposti seuraamalla rehvakkaan näköisten ja nikotiininhajuisten, mutta välituntivalvojia olkiensa yli pälyilevien koululaisten virtaa, kuin muurahaisten polkua.
.
Urheilijatyypit puolestaan roikkuvat mielellään pelikentän puolella, jonne pääsee yhdestä isosta kuusiaitaan avatusta aukosta tai kiertämällä aidan pohjoispuolelta Iivilänkujan mutapohjaista polkua pitkin. Iivilänkuja vie itään mutkaiselle ja pahamaineiselle Meritielle asti. Sen on Autio huomannut Espoon kartasta. joka hänellä on laukussa mukanaan. Meritiellä on sattunut lehtiuutisiin yltäneitä tuhopolttoja ja puukotuskin.
.
Kuusiaidan ja urheilukentän takaa, pohjoisesta, idästä ja etelästä, koulua ympäröi joutomaa, ryteikköinen ja risukkoinen vesakko. Nuoren metsän seassa on myös joitakin villiintyneille pihamaille rappeutumaan jääneita alkeellisia, vanhentuneita autiotaloja, mökkejä ja hökkeleitä, odottamassa Etelä-Espoon rannikon tonttimaan kiihtyvää arvonnousua vielä ennen myyntiä. "Veritie...", Autio muistelee lehtijuttua Meritien puukoniskuista.
.
Koulutontin lounaisnurkalla sijaitsee puisessa parakissa lasten päiväkoti ja sen takana heinittynyt avara niitty, jossa on Iivisniemen ensimmäinen ja vanhin, koulupoikien ja urheiluseura Tikanpojan rikkaruohikkoon talloma pikkuinen pallopelikenttä. Lännessä alkavat Iivisniemenkujan lähimmät kerrostalot heti muutamien rakentamisvaiheessa säästyneiden pihapuiden muodostaman metsävyöhykkeen takaa.
.
Reetta Autio ehtii kymmenessä minuutissa hyvin kiertää koulun ja tehdä ympäristöhavaintoja. Hän miettii: - Olenpa nähnyt monia kirkonkyliäkin, kuten Elimäen ja Kärsämäen, bussin kymmenen minuutin pysähdyksen aikana, juoksemalla kilometrin lenkin, muutamien muiden tyytyessä samassa ajassa vetäisemään hermosavut bussin vieressä seisten.
.
Koulun välituntikellon piristessä 9:10 alkavat oppilaat maleksia kohti useita eri ulko-ovia, joita osuu näköpiiriin ainakin neljä, kaksi kummankin välipihan eri sisäkulmissa, kolmen siiven kainaloissa, toteaa Reetta pikaisesti yleishavaintona tarkkailupaikaltaan kuusiaidan luota. Lisäksi koulussa on ovi ainakin eteläpäädyssä sekä pääovi pohjoisessa, josta opettajat ovat kulkeneet. Reetta ei oikein tiedä, mikä olisi hänen ovensa?
.
- Pääovi on kai luonteva valinta? Autio astuu sisään eteisaulaan, pitkän suoran käytävän ja lyhyen sivukäytävän risteykseen. Vasemmalta nousevat yläkertaan portaat, joilla kopisee askelten ääniä tiuhasti, kuten alakerran käytävilläkin. Portaita pääsisi ainakin rehtorin kansliaan, jossa Autio oli elokuun lopussa käväissyt.
.
Alakerran käytävien kulmauksessa on lasiseinäinen muutaman neliömetrin koppi, vahtimestarin näköalapaikka varmaankin. Lasiruudun takana on esillä valikoima löytötavaroita, mutta itse henkilökunnan edustaja puuttuu.
.
Hetken päästä vahtimestari Erno Ewersti harppoo käytävää pitkin koppinsa luo kuin puolenpeninkulman saappailla, tai ainakin askelin, jotka venyttävät lyhyehkön vartalon horisontaaliseen suuntaan pitemmäksi kuin mihin kroppa vastavuoroisesti kutistuu vertikaalisesti.
.
"No niin, mitähän olisit vailla? Nokian kumisaapas, punaraitainen pipo ja malvanvärinen sukkanauha ovat äsken löytyneet. Pelikortit ja pilakuva rehtorista pysyvät takavarikossa uhkapelikiellon ja yleisen hilpeyden vuoksi, kaikille tasapuolisesti..."
.
"Tota hei, olen ekaa päivää uusi opiskelija luokalle 5A, ja nyt mun pitäisi tietää, missä päin taloa mun pitäisi nyt olla?"
.
Ewersti työntyy sisälle koppiinsa ja kurottelee tutkivasti värinastojen kirjomalle ja koodaamalle korkkitaululle. Reetta Autio miettii, ketä mies muistuttaa suomalais-venäläisine maatiaiskasvoineen ja junttimaisessa, korvia peittelevässä, keskipitkässä, patamaisessa fledassaan.
.
"Viisi A on Historia kakkosessa, toinen kerros, keskisiipi, perimmäisin kulmaluokka. - Otapas kartaksi alkusyksyn vanha Vakis, nimeltään silloin vielä VY-tiedote, sillä keskiaukeamalla on koulun kartta. Merkkaan siihen tussilla reitin. Eikun ehdin kyllä lähteä opastamaankin, ihan tasapuolisesti!"
.
Erno Ewersti ja Reetta Autio harppovat aimo askelin oppilaita vilisevää yhdyskäytävää keskisiipeen ja nousevat monien oppilaiden seassa raskaita kivilaattaportaita yläkertaan. Ernesto "Che" Ewersti ajattelee mielessään:
.
- Onpa fiksun ja kypsän oloinen, ihan jo lukiolaisen näköinen, keskikoulun viimeisellä luokalla, paljonkohan ikää? tuplannut? vaiko triplannut? Roosa Kujasen luokalla tai sen rinnakkaisluokalla, sehän voisi kysyä. Kiinnostuisiko opintopiiristä, materialismista, pöksylähetyksestä tai Trotskin virheiden analysoinnista. Tai 'Ei Ikinä EEC:hen!'-kampanjasta?
.
- Sehän on kuin Minkkilä! Mansen Stalin-museon ikoninen hoitaja, huvittavaa!" välähtää Reetta Autiolle mielikuva, jota hän on päästään etsinyt.
.
"Katso tuolla tuo kulmaluokka! Vaalea kiharapäinen paksu opettaja avaa juuri ovea, hän on Kari Hukkanen, kepulainen hissamaikka Ilmajoelta. Sitten hyvää päivänjatkoa tasapuolisesti täysin rinnoin ja oppimisen intoa vasemmalle sykkivään sydämeen!"
.
"No kiitos aimo paljon!" sanoo Autio.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti