D. Perehtyminen (Aakkosela)

AAKKOSELA eli ESINEISTÖ
D. Perehtyminen (Aakkosela)
.
Korpraalitar Gabin ja alokasneiti Mildredin poistuttua pyysin kamarineito Ceciliaa ja kirjuritar Penelopea opastamaan minua, kierrättämään ympäri luostaria ja näyttämään jokaisen salin ja komeron, joka tulisi vastaamme. Yritin hahmottaa yleiskuvaa laitoksesta jossa olin, ja joka ehkä olisi hallinnassani, ties kuinka kauan?
.
Katselin ohittamiamme paikkoja vieläkin sangen hajamielisesti. En voinut oppia kaikkea yhdellä kerralla. Pääni sauhusi suuremmista, teoreettisista ajatuksista. Minun olisi pian ymmärrettävä miten koko systeemi toimi, jotta voisin johtaa Tipulaa määrätietoisesti ja pitäisin pupuset peukalon alla.
.
En voisi kysyä liian monia asioita neiti assistenteilta. Minun olisi näytettävä ylivertaista johtajuutta näiden melko passiiviseen odotteluun sekä rituaalien ja käskyjen noudattamiseen taipuvaisten pupusteni joukolle. Olisi käskettävä enemmän kuin kysyttävä.
.
Pyrin kiiruhtamaan kulkuamme vaikuttaakseni määrätietoiselta. Minun olisi päästävä kirjoituspöydänkin ääreen, suunnittelemaan, panemaan tietoja paperille, tutkimaan asiakirjoja ja oppimaan niistä. Mitä tietoja olisi tarjolla? Tilikirjoja? Neiti Pirita Phyllis Penelopen jatkuvasti mukanaan kuljettamia muistikirjoja? Historioita? Kirjasto? Arkisto?
.
Mikäli kirjoitettuja historioita ja tietolähteitä ei olisi, panisin kyllä tipuset pulpettien ääreen kirjoittamaan sellaisia. Keräisin kaikki mahdolliset hiljaisen tiedon hippuset vaikka kananpäistäkin. Antaisin heille kirjoitustehtäviä, ajattelin mielessäni.
.
Yllätyksenä tullut neiti Maude Mildredin läpikotainen ja perinpohjainen tarkastaminen oli ollut kiihottava. Pääni sauhusi ajatuksista. Aakkosneitoset kuuluivat minulle koko ruumiiltaan, niin hunnutettuneina kuin Eevan asussa, munaskuitaan ja rintarauhasiaan, hiuksiaan ja häpykarvojaan myöten, sekä koko runsaalta neliömetriltään kaunista vaaleaa tai joillakin ruskettuneempaa ihoa, miedosti tuoksuvina ja saunapuhtaina naisina.
.
Tähän asti olin seikkaillut kuin Tuhannen ja yhden yön ihmemaassa, katsellen ja ottaen vastaan mitä milloinkin tuli eteeni. Olin antanut tapahtumien viedä, voimatta muutakaan. Nyt tajusin, että minulle oli tarjolla täydellinen valta. Tai melkein?
.
Jossakin saattaisi kulkea vaarallinen raja, jota en saisi ylittää, taikka voisin tuhota kaiken, päätyen jopa kuoleman vaaraan? Oli varmasti olemassa vaikeita kysymyksiä, joita en voisi kysyä keneltäkään suoraan, joutumatta uhkaan menettää jotakin, arvovaltani, käskyvaltani tai suorastaan henkeni?
.
Mitä oikein mahdoinkaan symboloida tipulaumalle? Kuinka isoksi ja yksinvaltaiseksi voisin venyttää roolini? Mikä olisi pupusille pyhää ylitse minun tahtoni? Jotkin rituaaleista? Neitsyytensäkö?
.
Maude Muriel Mildred oli todistetusti neitsyt. Kaikki Aakkosneidot olisivat varmaan samoin ellei joukosta paljastuisi joku langennut musta enkeli? Miten pitkälle pupusten kanssa voisin mennä? Olin ennenkin kohdannut luonnollisen lemmekkäitä ja himokkaita uskonlahkolaisia tyttöjä, jotka kyllä antoivat vakituiselle poikaystävälle jo ennen häitä itsestään lähes kaiken - paitsi viimeisen linnakkeen jalkovälissä, neitsyyden. Sukupuoliyhdyntä tai penetraatio kuului heidän mielestään aikaisintaan avioliittoon.
.
Kävelin nyt neitien Cecilian ja Pennyn kanssa käytävillä, joiden varrella oli kymmeniä eri kirjaimilla merkittyjä komeroita. Mieleeni tulivat vanhojen kerrostalojen kylmäkellarit yksinkertaisine valkoisine lautaovineen. Täällä olivat makuukopperot, Aakkostipujen vaatimattomat yksityiset neitsytkammarit.
.
Sihteerineiti Penelope kyykistyi itämaisittain sirosti polvilleen odottamaan käytävälle, kun ahtauduin sisäkköneiti Cecilian kanssa tälle varattuun C-koppiin. Sisään tuntui mahtuvan hädin tuskin yksi keskikokoinen neiti eikä näin kahta ihmistä. Makuukomeroon ei oikeastaan sopinut muuta kuin kovapatjainen sänky, jonka edessä vähäinen lattiakaistale, jolle neitonen saattoi polvistua rukoilemaan pieniä toiveitaan, vaikkapa tulemista valituksi?
.
Hyllyllä oli pyyhkeitä, lakanoita ja puhtaat vaihtovaatteet. Neitosten yhteinen suuri vaatehuone oli käytävän varrella erikseen. Vaatteet saattoivat olla naisilla yhteisiä. Neidoilla ei ollut yksityistä omaisuutta, vaan he itse kuuluivat Valitsijalleen ja olivat tämän yksityisomaisuutta.
.
Jos neidolla olisikin itsellään vaikkapa koru, amuletti tai maskotti, hän olisi valmis uhraamaan sen lahjaksi Tarkastajalleen? Olihan neitosten elämän tarkoitus - antaa! Jokainen puputytön hius- ja häpykarva kuului hänen Valitsijalleen, joka päätti yhtä hyvin neitosen sisusten, ihon, vatsan, reisien, vakojen, rintojen ja pehmeiden pakaroiden kohtaloista.
.
Neitsytkamarissaan vietti kukin asukas aikaansa vain nukkuen, ehkä uneksien Valitsijastaan tai mietiskellen ypöyksin. Vierailut toisten tipusten kopperoihin eivät olleet sallittuja ilman Tarkastajan antamaa käskyä tai lupaa! Neiti Cecilia vahvisti säännön kysyessäni.
.
Halusin kokeilla maata itse neitsyt Claudialle varatussa sängyssä. Neiti Cinderella C. laskeutui notkeasti polvilleen lattialle ja painoi itämaisesti otsansa maahan kunnioituksesta vaatimattoman petinsä Valitsijalta saamalle huomiolle.
.
Kenties tulevina yksinäisinä öinään neiti Cecilia uneksisi Tarkastajan tämänpäiväisestä käynnistä hänen sängyllään? Mieleni teki kertoa, että aioin vielä joskus yllättäen tulla peittelemään hänet ja antamaan hyvänyönsuukon, tai montakin suukkoa ja hidasta hyväilyä.
.
Mietin kuinka suuri kaipuu aakkostipusilla olisi päästä kopperoistaan Valitsijansa huoneeseen ja tämän sänkyyn tai vaikka matolle valtiaansa sängyn viereen. Muistelin eilisillan ihmisvirtaa huoneeseeni. Mitä parempaa tekemistä pupusilla olisi ollut illalla? Ottaisinko tänään selvää heidän koko päivä- ja iltaohjelmastaan? Ketkä kävivät eilen luonani ja ketkä eivät?
.
Päätin nostattaa Tipulan kukoistukseen. Pois joutaisi kaavoihin kangistunut ja voimaton unteluus! Pupusille annettaisiin enemmän tehtäviä, päämääriä, kilvoittelua, määrätietoisuutta, järjestystä ja nahkaa karaisevaa kuritusta, mutta myös hyväileviä palkkioita. He saisivat tuntea kaikkialla Ylipäällikkönsä ankaraa ja lempeää kosketusta, Valitsijansa neitosille suomia pieniä silityksiä ja hellyydenosoituksia lähes joka päivä, muttei liikaa.
.
Aakkostipusia oli yhteensä kuukauden päivien verran. Kullekin kokonainen yö kaksin Ylipäällikön kanssa olisi mahdollinen kerran kuukaudessa. Kolmekymmentä hyvänyönsuukkoa voisi tulla Valitsijalle jopa puisevaksi urakaksi, jos toistuisi joka ikinen ilta. Entäpä suukko viidelle tipuselle päivässä eli jokaiselle kerran viikossa? Ellei kymmenelle illassa, yhdelle joka kolmas päivä)? Vähintään pari yötä pupunen saisi odottaa vuoroaan. Odotus estäisi kyllästymistä ja pitäisi sopivasti yllä kilpailuhenkeä.
.
Nousin mademoiselle Cecilian vaatimattomalta neisytvuoteelta ja päätin kohta lähteä käytävän lattialla vuoroaan jonkin aikaa odottaneen neiti Penelopen kanssa katsomaan hänenkin koppinsa, joka oli odotetusti edellisen kaltainen, parin kulman takana toisella käytävällä.
.
Sisällä kamarissa kehotin pientä tummaa neiti Penelopea asettumaan pitkäkseen sängylleen ja näyttämään kaikki erilaiset makuuasentonsa, joista lähetyssaarnaajan vaimolle ominainen selälleen kellistyminen tuli ykkösenä, jalat suorina yhdessä tai erillään taikka polvet koukussa, mutta neidolta luonnistuivat vatsa- ja kylkiasennotkin. Hoikka, pienirintainen ja notkea neiti Pirita Phyllis Penelope saisi tulevana yönä piehtaroida ja pyllistellä kaikissa eri asennoissa Ylipäällikkönsä pehmeässä petissä, haaveilin mielissäni mielessäni.
.
Jatkoimme neitien kanssa matkaamme kirjastohuoneeseen. Huomasin runsailla tummanruskeiksi patinoituneilla korkeilla hyllystöillä olevan hyvänlaatuisen kokoelman vanhoja kirjallisuuden klassikoita alkaen Tuhannen ja yhden yön tarinoista aina Sienkiewiczin Quo Vadikseen ja Montesquieun Persialaiskirjeisiin. Ehkäpä täällä laitoksessa vielä monia kirjoja luettaisiin ja aakkostipusilla luetutettaisiin, sisältä ja ulkoa, hiljakseen ja ääneen?
.
Monilta tieteenaloilta näytti kokoelmassa olevan esillä vanhentuneita perusteoksia. Kenties vielä kouluttaisin tipusia pienissä ryhmissä geologian, biologian, tähtitieteen, historian tai maantiedon oppeihin? Jos kirjaston vanhat kirjat eivät yltäisikään minun tietoihini, sen parempi minulle, Tipulan ylimmälle tieteelliselle auktoriteetille. Oikein tai väärin, Tipulassa totuus olisi minun sanani! Kokeissa ja testeissä tultaisiin näkemään, ketkä tottelevaiset neidot uskoisivat enemmän Tarkastajaa kuin kirjoja?
.
Neitoset saisivatkin kilpailla monissa lajeissa joskus ankaran, mutta yleensä lempeän ja rakastavan opettajansa suosiosta. Kauneimmalla käsialalla, siisteimmillä työvihoilla, herkimmillä runoilla, ulkoa oppimisella ja tietokilpailuissa Aakkostipuset voisivat ansaita Tarkastajansa suosion. Löytyisikö Tipulasta täysien kymppien tai kymmenen plussan priimuksia? Sellaiset neidot olisivat Ylipäällikön mieleen!
.
Entäpä Tipulan omat arkistot? Ainakin nahkaan sidottuja päiväkirjoja ja tilikirjoja monilta vuosilta. Mitäpä jos voisin kirjoittaa kunkin pupusen henkilökohtaisen historian kunkin pyrähtelevän tipulaisen omaan nahkaan? Vaikkapa kainaloon olkavarren alle piiloon?
.
Halusin aloittaa oman opiskeluni ja selvitystyöni laitoksen tuoreimmista paperille kirjatuista tiedoista. Istuuduin vanhan ruskean tammisen työpöydän ääreen ja pyysin haltuuni kirjurineiti Penelopen mukanaan kantaman asiakirjalaukun.
.
Halusin ensiksi tutkia muistikirjojen sisältöä kaikessa rauhassa yksinäni ja pyytää sihteerin tulkintaa vasta myöhemmin tarpeeni mukaan, joten käskin koko aamun mukanani juoksuttamani aakkosneidit Pirita P:n ja Cinderella C:n lepäämään. Asetutin heidät pitkäkseen penkeille viereiseen huoneeseen, josta jompi kumpi saisi viipymättä kipaista luokseni heti kun käskisin tai molemmatkin, kun puhaltaisin pilliin. Mietin kuinka monta tipusta pillinpuhallus keräisi riviin ja asentoon eteeni, jos muitakin sattuisi olemaan kuulomatkan päässä, kellarin työpajan ulkopuolella?
.
Löysin, aivan kuten odotinkin, aakkostetun ja perusteellisen kortiston kaikista neitosista ja heille aiemmin tehdyistä tarkastuksista. Heiltä oli kirjattu lukemattomia mittoja, kuten neiti Maude Muriel Mildrediltä aamulla tarkastetut. Liekö kaikki hius- ja ihokarvatkin oli laskettu, punatukkaisilta vähimmät, vaaleaveriköiltä runsaimmat?
.
Jokainen pupunen oli - odotetusti - merkitty neitsyeksi. Erilaisia neitosten avuja ja puutteita sekä suorituksia ja saavutuksia, kuten myös tehtyjä virheitä ja virheistä kärsittyjä rangaistuksia oli luetteloitu kunkin pupusen omaan korttiin.
.
Voisin laadituttaa aineistosta vaikka minkälaisia listoja ja tilata neitokaisia omaan käyttööni kulloistenkin erilaisten yksityisten tarpeitteni mukaan. Niin vielä tekisinkin. Kutsuisin tutkittaviksi ja nautittaviksi milloin isoimmat rinnat, milloin hoikimman vyötärön tai leveimmät lanteet tai vaaleimmat hienot hiukset.
.
Minulle nyt tärkeämpi, vaikkei kiinnostavampi, oli sittenkin päiväkirja, kuin laivan lokikirja. Siihen oli merkitty jokaisena päivänä tehdyt neitokaisiin kohdistuneet valinnat, määräykset tai rangaistukset sekä eri päivien poikkeukselliset tapahtumat.
.
Sensaatiomaisinta oli, että aivan uusi ajanlasku oli kirjattu alkaneeksi tästä päivästä, aamutarkastuksesta, Valitsijan eli minun saavuttua eilen. Eiliseen oli merkitty päättyneeksi kahdentoista päivän Väliaika.
.
Mitä oli tapahtunut? Kiihkeästi selailin sivuja taaksepäin. Sarkofagi odotti tyhjänä? Vanha Proua Abbedissa oli kadonnut yllättäen? Prouan aika oli päättynyt? Kriisikokous pidetty! Kanaset olivat kaakattaneet ja tipuset sirkuttaneet hädissään! Kuka valitsisi ja tarkastaisi heidät vastedes?
.
Surun tai kauhun, hämmingin ja epätietoisuuden keskellä Tipulassa oli nöyrästi päätetty jäädä odottamaan Prouvan paluuta tai uuden Valitsijan ja Ylitarkastajan ilmestymistä? Väliaikana valinnat tehtiin arpomalla ja uusintamalla aikaisempia valintoja. Siinä Tipulan tilanne tiivistettynä!
.
Tutkimuksia pitäisi jatkaa syvemmälle. Millainen oli mahtanut olla Prouan aika? Oliko hän ollut mehiläiskuningatar, joka kierrättämällä koko ajan tehtäviä oli estänyt mahdollisen kilpailun abbedissan virasta? Mikä hänen visionsa Tipulasta oli ollut? Miksi...
.
Kuulin kellon kumahduksen. Lounasaika ilmeisesti. Vihelsin neidit Piritan ja Claudia Cecilian taas luokseni kainaloisiksi kanasikseni ja kokoamaan päiväkirjan ja kortistot takaisin sihteerineidin kantamaan asiakirjasalkkuun.
.
Pihalla muut aakkostipuset näköjään verryttelivät taas kevyesti ja virkistäytyivät odotellessaan suoristautumistaan eheäksi rintamaksi Ylitarkastajan eteen. Vihelsin pillillä aakkoset kokoon ja riviin. Asentojen ja ojentautumisten jälkeen sai korpraalineiti Gabi johdattaa silmieni edessä keinuvien lanteiden jonon ruokasaliin.
.
Olikohan kirjastossa keittokirjojakin? En ollut huomannut katsoa. Vai tilaisimmeko ulkomaailmasta tuoreita reseptejä ja uusia raaka-aineita? Pupusille pantaisiin Kotitalouskoulu pystyyn ja sitten herkkuruokia leipomaan, tai askeettisten arvojen vuoksi jatkaisimme englantilaisen keittiötaidon linjalla, tuumiskelin aterioidessani.
.
Mietin uudistuksia, joita tulisin tekemään. Pupulaisten sotilaallinen kuri oli varmasti hyväksi, mutta neitosia oli melkeinpä turhan paljon yhtä aikaa tekemässä samaa harjoitusta kerrallaan. Pitkästyttävän yksipuolista! Entäpä jos jakaisin joukot osiin? Puolikas, kolmannes, viides- tai kuudesosa neideistä määrättäisiin vuorollaan erilaisiin tehtäviin tai rooleihin?
.
Päätin haluta Tipulaan enemmän kaunista turhuutta! Haluaisin nähdä viisaan näköisiä tipusia suunnittelemissaan aistikkaissa vaatteissa, lueskelemassa kirjastossa taikka lojumassa veltoissa mutta viettelevissä asennoissa sohvilla tai sängyllä, kirjoittelemassa rakkausrunoja Tarkastajalle sekä odottamassa saavansa huomiota, tunti tunnilta odottamassa Valitsijaansa.
.
Haluaisin nähdä tipusia heleissä uimapuvuissa heittelemässä keveästi värikkäitä rantapalloja toisilleen, tai pikkuruisissa bikineissä lojumassa harkituissa asennoissa vilteillä pihanurmen auringonpaisteessa. Heidän ainoan tarkoituksensa ollessa tulla Valitsijan näkemäksi! Heidän ollessaan vain odottelemassa Tarkastajansa huomiota ja keikistelemässä Ylipäällikölleen, jotta tulisivat tämän valitsemiksi. Järjestäisinpä taidekisoja ja missikisoja joka viikolle, kymmenissä jollei sadoissa lajeissa, muutama osanottaja kerrallaan.
.
Vielä olisi opiskeltava tähänastisia rutiineja jokunen päivä ennen kuin osaisin tehdä muutoksia. Olin ollut Tipulassa vasta alle vuorokauden, vaikka runsaudessaan kulunut aika tuntui jo viikolta.
.
Pääni kuhisi ajatuksista. Tuskin muistin syödäkään ja käyttää neiti Ceciliaa yksityisenä tarjoilijanani. Kymmenet tipuset ympärilläni loivat joko hiljaisesti kaipaavia tai suorastaan palavia katseita Tarkastajansa suuntaan.
.
Lounaan jälkeen vei korpraalitar Gabi neiti työntekijät takaisin pajoihin ja minun palvelukseeni jäivät tutut ensimmäiset valittuni, neidit Claudia ja Phyllis. Haetutin heillä kirjoja, etsitytin laitoksen karttoja ja kirjoitutin luetteloita, kun jatkoin kirjastossa tutkimuksiani vanhoista Prouan ajoista, niin paljon kuin sain teksteistä selvää.
.
Rikkomusten ja rangaistusten luettelot kertoivat elävästi Tipulan historiasta. Nautinnonhaluiseksi elähtänyt Proua vaikutti olleen ankara kurinpitäjä, joka oli korostanut neitsyille uurastamista ja palvelemista sekä nöyriä muodollisuuksia pelkkien muodollisuuksien vuoksi. Abbedissan johtajattaruudelle vähäisimmänkin haasteen muodostaneet yksilöt oli kuritettu kuuliaisiksi, ellei tuhottu tai karkotettu, kuten kai myös liian vanhoiksi varttuneet ikäneitoset neljänkymppinsä jälkeen. Luetteloista poistettujen tipusten kohtalo jäi epäselväksi.
.
Kaikkia laitoksen tehtäviä oli kierrätetty neidiltä toiselle, jotta kaikki olisivat tasa-arvoisia paitsi Proua itse, niin ettei kenellekään tipuselle olisi muodostunut Prouan nöyrintä palvelijaa korkeampaa asemaa. Proua oli pidellyt ohjakset tiukasti käsissään ja tipuset peukalonsa alla.
.
Kun en enää jaksanut lukea vaikeita tekstejä kiertelin uudelleen mutkikkaita käytäviä availlen itse tai availuttaen neiti sisäkölläni, juoksutyttö Claudialla, ovia lukuisiin huoneisiin ja komeroihin, joista jotkin olivat lukoitta ja toiset lukittuja, yhdet tyhjiä ja toiset täynnä irtotavaraa, kalusteita, kippoja ja vaatteita, kuin museon varastot.
.
Juoksututin sisälähettini neiti Cecilian noutamaan minulle heti viipymättä Prouan avainnipun, jota korpraalitar Gabi piti väliaikaisesti hallussaan ja kuljetti mukanaan, mutta jonka käyttöön tipuset olivat itse liian aloitekyvyttömiä ja arkoja. Ties mitä koottuja aarteita abbedissan jäljiltä voisi löytyä salaisiksi kätketyistä kammioista?
.
Puoli neljältä huomasin aakkostipusille aikaisemmin säädetyn työpäivän arvattavasti päättyneen. Neitosia alkoi taas vaellella vapaasti vastaani käytävillä, minulle hiljaa niiaillen, epävarmasti mahdollisia käskyjäni odotellen, ja heitä kuljeskeli myös joutilaina pihamaalla, kuten eilen olin melkein ehtinyt havaita.
.
- Puhutteko te neiti alokkaat juuri ollenkaan toisillenne? kysyin Cecilialta ja Penelopelta.
.
- Meitä ei ole rohkaistu puhumaan keskenämme paljon, ainakaan turhia sanoja. Me kirjoitamme kukin hiljaa iltaisin omaa päiväkirjaamme, jota toivomme Valitsijamme joskus ehtivän lukea? Suuri toiveemme on myös päästä rippituolissa puhumaan Tarkastajallemme, tunnustamaan tekomme ja ajatuksemme hänelle.
.
- Meillä on pieniä hiljaisia harrastuksia, joita meidän on sallittua tehdä itseksemme illan tunteina työskentelyn ja nukkumaan menon välillä. Ompelemme ja askartelemme, hoidamme kukkia ja pieniä puutarhapalstoja, lueskelemme ja opiskelemme.
.
- Meidän kaikkien neiti alokkaiden suurin toive on tulla, ainakin kukin omalla vuorollamme, Ylipäällikkömme huomaamiksi ja valitsemiksi, Tarkastajamme koskettamiksi. Näistä unelmistamme ja kokemuksistamme kirjoitamme päiväkirjoihimme, joissa moitimme itseämme ja ylistämme Valitsijaamme.
.
- Jokainen kai haluaa olla kaunis ja jakaa kauneutensa Tarkastajan kanssa ja antaa Valitsijan valloittaa itsensä.
.
- Kirjoitamme kirjeitä, jotka haluaisimme antaa Tarkastajalle. Ennen kaikkea haluaisimme ripittäytyä Valitsijallemme. Siis puhua, puhua ja puhua Ylipäälliköllemme, jos hän sallii. Avata apposen auki pienet sydämemme, voidaksemme tunnustaa kaiken ja kertoa itsestämme niin paljon kuin mahdollista!
.
Sain paljon ajateltavaa ja olin mielissäni kuulemastani. Miten rakastinkaan pupusiani, mutta heitä oli niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet yhtä aikaa syleilyyni, tai syliini istumaan. Enintään pari kevyttä 49-59-kiloista kerrallaan, toinen toiselle ja toinen toiselle polvelleni. Miten ehtisinkään hoidella ihan kaikki, jokaisen?
.
xxx
.
Harharetki Aakkoselaan.
A. Saapuminen (Aakkosela)
B. Valitseminen (Aakkosela)
C. Tarkastaminen (Aakkosela)
D. Perehtyminen (Aakkosela)
jatkuu: E. Hunnuttaminen (Aakkosela)