B. Valitseminen (Aakkosela)

AAKKOSELA eli Esineistö
B. Valitseminen (Aakkosela).
.
En halunnut hukata ihanaa iltaa, neljäsosaa päivästä. Päätin lähteä makuuhuoneestani suorinta tietä ulos pihalle käveleskelemään. Kenties kiertäisin luostarin suojamuurit ulkopuolelta kokonaan ympäri tai etsiskelisin ympäröivän metsikön takaa, löytyisikö lähiseudulta jotakin maalaiskylää tai luonnon nähtävyyksiä?
.
Pihalle päästyäni huomasin hämmästyksekseni ja harmikseni, että rautainen ulkoportti oli lukittu! Jo näin aikaisin! Pitäisikö minun pyytää jotakuta avaamaan? Missähän oli nyt äskeinen oppaani, valkohilkkainen neiti K, kun tarvitsisin?
.
Mutta sitten ajattelin, että myöhemmin seuraisi vähintään sama vaiva ja hankaluus päästä takaisin sisälle! Olin joskus jäänyt yksin ulos yöhön Pariisissa. Nyt taisin olla suljettuna yöksi luostariin - onneksi Tipulaan, nuorten herttaisten neitosten huomaan, myhäilin mielihyväkseni. Minäkö aapiskukkona tipujen keskellä?
.
Boing, poing, poing! Tornirakennuksen kolme vaskikelloa alkoivat kumista pehmeän vaimeasti ilta-kuuden eli kello 18:n lyöntejä?
.
Silloin näin siroja valkeita hattivatteja taas vilistävän laumana pihalle. Heitä tulvi esiin monista ovista, mutta kaikki näyttivät suuntaavan komeammalle paraatiovelle pihan perälle, kenties temppeliin tai kappeliin. Uskaltaisinko kurkistaa sinne minäkin, neitosten jälkeen?
.
Kappelin ulko-ovi oli jäänyt kiinni kai viimeisenkin luostarin asukkaan mentyä siitä, kun kokeilin varovaisesti avata. Ei kai ole lukossa, ei?
.
Muistelin miten Puolassa seurasin pihalta kirkkoon neljän mustaliverisen valkohansikkaisen miehen ryhmän hännillä ja olin oven sisäpuolella törmätä ruumisarkkuun, jota samat miehet olivat ryhtyneet kantamaan ulos! Liityin siis turistina Gdyniassa tuntemattoman hautajaissaattueen kantapäille ja tuskin voisin kummempaa virhettä tehdä nytkään?
.
Varovaisen hiljaa hiiviskelin sisälle ja katselin peräovelta penkkirivien takaa hämärää ja karua puurakenteista salia. En huomannut mitään kuvia askeettisen tilan koristeina. Kauimpana edessä kohosi kateederi tai karu alttari penkkeineen. Korokkeella näin sarkofagin, jonka äärellä joku valkohuntuinen nainen näytti liehuvan ja lepattavan levottomasti.
.
Yhdennäköisiä hattivatteja kyhjötti polvillaan penkkirivien välissä polvistumislaudoilla. Neitosia oli koululuokallisen verran, kolmisen-kymmentä. Penkkirivejä oli muutama, kullakin takariviä lukuun ottamatta kuutisen ihmistä, kolme keskikäytävän kummallakin puolella. Enemmänkin olisi mahtunut.
.
- Siid on nüüd 12 päev ku han minna, aga täna on päev ku han tagasi pöörduu... täna päev just!
.
Alttarilla heiluva valkohilkka posmitti vuolaasti julistusta, josta erotin tuskin yksittäisiä irrallisia sanoja, tai vain jotakin sinne päin, kuin hokkus pokkus.
.
- Han on tääl tagasi täna päev jo ma luule... just täna päev ja nüüd! - OH!
.
- OIH! OOH! OH OH! OOOH!
.
Yleisö kohahti ja kääntyi taaksepäin katsomaan takaovea - ja minua - kohottautuen polviltaan pystyyn. Mieleni olisi tehnyt - taas kerran - lähteä äkkiä pois, mutten enää voinut. Jähmetyin ensiksi ja kului joitakin hetkiä.
.
Sitten tunsin kuin minua olisi hypnoottisin, polttavin katsein alettu painostaa, vetää ja työntää eteenpäin kohti alttaria, jolla kohosi jylhä sarkofagi ja kivinen pöytä, pöydällä pari isoa nahkakantista kirjaa.
.
Kuulin ympärilläni kuiskittavan ja supistavan sanoja. Vahvistava kaiku kiiri seinistä.
.
- Valitsija! Ylipää!
.
- Anna meil täna päev sana, üks sana!
.
- Valista meit!
.
- Täyden Tunnustuksemme Tarkastaja! kuulosti joku huudahtavan kiihkeästi.
..
- Valitse meist, Ylipää! kuiskailtiin.
.
- Valitsija! Valitse meist! huokailtiin hengästyneesti.
.
Olin jo pahemmassa pulassa kuin Bertie Wooster kerran tyttökoulun juhlasalissa. Wooster aikoi kertoa sisäoppilaitoksen neitosille jonkin opettavaisen tarinan. Hän muisti vain sellaisen, jossa arkkipiispa tapasi kadulla kuorotytön... ja tässä vaiheessa opettajatar keskeytti hänet nopeasti! Mutta minun mieleeni ei tullut senkään vertaa ajatuksia. Paitsi:
.
- This is another fine mess you have got me into! muistelin Paksukaisen sanoja Ohukaiselle. En sanonut sitä kuitenkaan ääneen ja ketä muuta kuin itseäni olisin voinut syyttää?
.
Vuosituhanneksi, tunniksi, minuutiksi tai muutamiksi sekunneiksi laskeutui odottava, juhlallinen hiljaisuus. Kauanko se kestäisi?
.
Alttarilla yksinään liehunut valkomekko, jonka kaavun pientä punaista kirjainta en voinut vielä erottaa, osoitti kädellään suurta nahkakantista kirjaa ja avasi sen äkkiä sattumanvaraisesti joidenkin sivujen välistä, mutta sulki ennen kuin katsoi mille aukeamalle oli osunut. Sitten hän polvistui alttarille katse minuun päin ja osoitti kirjaa minulle.
.
- Palun, tulka!
.
Jotenkin aloin vähitellen ymmärtää yhä tutummiksi tulleita sanoja. Lähestyin neitosta hänen osoittamansa kirjan luo.
.
Avasin suuren opuksen hitaasti ja arvokkaasti, jostakin sattumanvaraisesta kohdasta, sekä osoitin sormellani yhtä aukeamalla ollutta numeroitua jaetta. Näytin valintaani valkohilkalle (jonka kaavussa näkyi olevan kirjain Y). Neitsyt kohottautui pystyyn ja alkoi lukea suureen ääneen. Yleisö tuntui taas tyytyväiseltä, ainakin toistaiseksi?
.
Kun lukeminen hetken päästä keskeytyi syvään hiljaisuuteen olin taas kuulevinani ilmassa kiirivän pyynnön, jopa ennen kuin sitä oli ääneen lausuttukaan.
.
- Valitsija! Ylipäällikkö! Valitse! kuiskailtiin.
.
- Palun, tulka!
.
Valkohilkkainen neitsyt Y. osoitti minulle seinällä olevia koukkurivejä, joista hän nopeasti poisti niissä ennestään olleet raudasta taotut numerot, jotka hän erotteli kasteihin alapuolella olevalle hyllylle.
.
Kun keksin ripustaa koukkuihin numeroista sattumanvaraisen luvun "67", alkoi enkelien kuoro, eli koko kappelissa polvistellut neitsytparvi, laulaa livertää kirkkaasti jotakin virttä. Lisäsin koukkuihin toisenkin numerosarjan, mikä taisi olla riittävästi. Ajatukseni harhailivat lapsuuteeni, jolloin Yleisohjelman radiokuuluttaja tiedotti alkuillasta klo 18, Päivän Peilin uutisten jälkeen: "Nyt laulavat Peipposet Mikko von Deringerin johdolla..." En tosin silloin kuunnellut mitä he mahtoivat laulaa.
.
- Palun, tulka! Veel üks number, palve?
.
Taas minulta odotettiin jotakin?
.
Valitsin numeron 8, Japanissa erityisen hyvänä pidetyn numeron, jolloin kaikki neitoset salissa polvistuivat rukoilemaan, minäkin sitten heidän edessään alttarilla, kun en keksinyt mitä muutakaan olisin tehnyt.
.
Neitsyiden mumistessa sanoja sanojen perään, joista en mitään ymmärtänyt, muistelin Teuvo Pakkalan romaania "Vaaralla", jossa Latun Liisa, Elsa ja muut tytöt tarvitsivat välttämättä yhden pojan kirkkoleikkeihinsä, Aapon. Koska ainutkaan tyttö ei voinut milloinkaan kelvata kirkkoherraksi. Tyttöjen piti lahjoa ja palvoa Aapoa, jotta tämä suostuisi. Poika oli korvaamaton kirkkoherran virkaan.
.
- Valitsija! Oi Valitsija! Valitse!
.
Taasko minun niskoilleni työnnettiin valinnan vaikeus tai sattumanvaraisuus? Kuulin jopa kuiskittavan kiihkeitä toiveita, monesta eri suusta, hiljaisena huminana, joka väreili salissa.
.
- Valitse... Minu! Valitse... Minu? huokailtiin eri tahoilta.
.
- Valitse Minu! Valitse Minu? kiiri kaiku seiniltä.
.
Valkohilkkainen neitsyt, kirjaimeltaan Y, kaivoi kivipöydän alta viinipullon ja neljä pientä pikaria.
.
- Palun, tulka! Valitkaa kirjatäht! Mis kirjatäht?
.
Jokin kirjainko? Sain arpoa kirjaimen? Ajattelin, että olkoon vaikkapa C?
.
- C...!
.
Yksi valkohilkkaisista neitosista, jonka mekkoon oli kirjailtu pieni punainen C, asteli hitaasti alttarin ääreen ja polvistui eteeni odottavan näköisenä.
.
Arvasin kaataa pieneen pikariin viiniä, jonka kallistin varovaisesti neitsyt C:n suuhun. Nieltyään hitaasti annoksensa neiti C nousi, niiasi, sipsutti aavistuksen verran sivummalle ja polvistui uudelleen.
.
Arvoin vielä kolme kirjainta pikarien lukumäärän perusteella:
.
- P, G ja U.
.
Kullakin kirjaimella varustettu neitonen saapui vuorollaan ja nautti annoksensa, ensin polvistuen edessäni ja jälkeenpäin noustuaan vielä niiaten kiitokseksi.
.
Mietin mielessäni, olisiko minun pitänyt valita myös, vai olla valitsematta, alttarilla alusta alkaen ollut, minua auttanut taikka minun auttamani valkohilkka neiti Y? Mahtoiko neitsyt Y. näyttää pettyneeltä?
.
Entäpä minua ensimmäiseksi opastanut neiti K, kaipa hänkin oli salissa peremmällä? Valitseminen ei ollut helppoa. Joku saattaisi pettyä? Ehkäpä siksi kaltaiselleni puolueettomalle ulkopuoliselle valitsijalle olikin käyttöä?
.
Kaikki neitsyet kohosivat seisomaan ja alkoivat lausua yhteen ääneen kuorona. Yritin tunnistaa kaikuunkin puuroutuvasta muminasta tuttuja sanoja, hokkus pokkus?
.
"Meie... uskuda... ülihärra... kes... armastada... ja... kes... hoolitsedas... Meie... armastada... ülihärra..."
.
"Luotamme ylipäällikköön, jokapäiväiseen valitsijaamme ja tarkastajaan joka rakastaa meitä, käskee meitä ja huolehtii meistä päivin ja öin. Rakastamme, kunnioitamme, palvelemme, viihdytämme ja tottelemme valitsijaamme, alistuen hänen päätösvaltansa alle."
.
Sarkofagi, joka vielä saliin tullessani oli näyttänyt olevan menojen keskipisteessä, tuntui syrjäytyneen, kun minä olin päätynyt tapahtumien moottoriksi ja ohjaajaksi.
.
- Palun, tulka!
.
Minulle osoitettiin nurkassa roikkuvaa kettinkiä, jota kosketin varovaisesti, ilman että mitään tapahtui, kunnes kiskaisin voimakkaammin, jolloin tornin kellot kalkahtelivat. Juhlatilaisuutemme taisi olla päättynyt?
.
Kaikki neitoset kohottautuivat taas polviltaan seisomaan, sitten niiasivat, ja tuntuivat kerääntyvän häliseväksi parveksi ympärilleni. Koin tulleeni hämmentävän suosituksi, kun astelimme ulos temppelistä, minä neitsytparven keskellä. Tungos ei sentään puristanut, vaan ympärilläni oli kunnioittava sädekehä.
.
Muistelin Hollywood-elokuvaa "Ota kiinni jos saat", jossa lauma pirteitä, jakkupukuisia lentoemäntiä sipsutti yhtenäisissä univormuissaan lentoasemalla "kapteeninsa" perässä, tämän siivettärinä, tietämättä että herra kapteeni (Leonardo DiCaprio) oli pelkkä huijari. Entäpä millainen mahtoi olla "vale-reviisorien" kohtelu ja kohtalo, en ollut vielä lukenut Gogolin tarinoita?
.
Valkohilkat olivat nyt menossa ruokasaliin ilta-aterialle ja minä taisin olla kunniavieras, joten kuljin mukana. Minut osoitettiin salissa parhaalle paikalle, johon tarjoiltiin ensimmäiseksi, kunnioittavasti niiaillen. Söimme kalaa ja perunaa, luostariruokaa? En ole kulinaristi, tulin kylläiseksi ja olin tyytyväinen. Siveäkäytöksiset neitsyet olivat hiljaisia ja säästelivät sanojaan luoden parhaimmillaan hartaita, palvovia katseita minuun.
.
Pitkästä kävelypäivästä ennen luostariin saapumista ja nyt runsaasta ateriastakin väsyneenä teki mieleni nukkumaan tai ainakin jo omaan rauhaani kirjoittamaan matkapäiväkirjaani... Millainen päivä olikaan ollut!
.
Suunnistin päättäväisesti makuuhuoneeseeni, pienen parven neitosia yhä seuraillessa minua sipsutellen joitakin askelia jäljessäni ja heti hiljaa niiaten, jos jotakuta katsahdin.
.
Tuskin olin sulkenut perässäni makuuhuoneeni oven ja istahtanut nojatuoliin ryhtyäkseni kirjoittamaan, kun ovelta kuului pieni koputus ja yksi valkohilkkainen neitsyt tuli niiaten avaamaan vuoteeni valmiiksi minua varten. Kohta kuulin uuden koputuksen ja joku toinen oli tulossa äskeisen asialle, mutta saattoikin enää vain pöyhiä tyynyn. Kolmas koputti, niiasi ja toi uuden puhtaan juomalasin sekä karahvillisen lähdevettä. Neljäs sipsutti tuomaan kylpypyyhkeitä, viides saippuoita ja shampoota, kuudes paperipyyhkeitä.
.
Muistelin merentutkija Eleniuksen merimieskertomusta, kuinka Puolassa hänen hotellihuoneeseensa soitettiin illalla ja naisääni kysyi halusiko hän naisseuraa? Elenius kieltäytyi, mutta puolen tunnin päästä joku toinen neitonen pirautti ja tiedusteli samaa asiaa. Silloin Elenius soitti itse hotellin vastaanottoon ja kielsi jyrkästi puheluiden yhdistämisen huoneeseensa.
.
Seuraavan päivän aamiaispöydässä Elenius kohtasi kollegansa professori Laupion, joka nuokkui silmät ristissä, uupuneena. Laupio selitti raskaan tilanteensa: ei ollut nukkunut silmän täyttä koko yönä, koska joka puolen tunnin välein puhelin oli soinut, ja siellä oli aina joku ihme tyttö, blondiini, brunette tai punatukka, joka oli kysynyt, haluaisiko hän yöseuraa?
.
Kuullessani tarinan en tiennyt, kadehdinko ennemmin professori Laupiota hölmöydessään kuin erikoistutkija Eleniusta viisaudessaan? Tiesin, ettei James Bondia ihailla vain siksi, että hänellä on aina nainen, vaan siksi, että hänellä riittää naisia joka sormelleen ja varpaalleen, yli kaikkien tarpeiden, yltäkylläisesti. Liikoja naisia riittää hänellä pois pantaviksikin, ylimääräisiä hätisteltäviksi hänniltä.
.
Vieraistani jäi leijumaan naisellinen tuoksu huoneeseeni. Käyttivätköhän neidot parfyymeja? Kasvot näyttivät sangen kauniilta, meikkasivatko he? Kulma- ja ripsiväriä, hieman poskipunaa? Hilkat tuntuivat peittävän entistä vähemmän ja paljastavan esiin pursuavia houkuttelevia pitkiä hiuksia, vaaleita, ruskeita, punaisia ja mustia. Valkoasutkin näyttivät entistä tyköistuvammilta ja aistillisemmilta.
.
Olikohan jo kymmenes sekin kävijä, joka polvistui lattiamatolle ja kysyi empivästi, voisiko purkaa reppuni ja järjestää tavarani, vaatteeni, pyjamani? Yhdestoista ehdotti voivansa auttaa minua, miten vain halusin, vaikkapa riisua kenkäni... Lähetin heidät pois.
.
Epäröin tekojani. En tiennyt mikä olisi sallittua kummallisesti maailmasta eristyneessä ja sukupuoliseen puutteeseen käpristyneessä laitoksessa? Kiusoittelu, katselu ja vihjailuko vain? Tulisiko vastaan vaarallinen raja? Mikä voisi olla ankarasti kiellettyä? Muistin kauniiseen nunna Heloiseen rakastuneen munkki Petrus Abelardin kohtalon.
.
Saisinko rakastella tai koskettaa neitosta oikeasti? Suudella? Työntää käteni vaatteiden alle pehmeälle iholle, intiimeille muodoille? Voisinko riisua jonkun neidon paljaaksi, kantaa sänkyyni, lempiä? Lähetin jokaisen pois. En kuitenkaan kieltänyt ketään tulemasta.
.
Viimeiseksi illalla luokseni saapui laskujeni mukaan jo kolmastoista valkohilkka. Neitonen esittäytyi lyhyesti, kun en kiinnittänyt huomiotani hänen vaatteensa pieneen kirjaimeen:
.
- Ma olen preili Claudia - Cecilia - Cinderella... Tahtonne mukaan voin olla Cherry, Champagne, Cognac, Cadillac, miten vain kutsutte, Cee?
.
- Siis ma olen Jungfrau Cee! hän tähdensi vielä, kun en reagoinut.
.
- Ensimmäinen Valittu, Mademoiselle Cee, hän korosti uudelleen.
.
Hänen ehdotuksensa oli esilämmittää vuoteeni - omalla vartalollaan eikä kuumavesipullolla? Huone oli kieltämättä viileähkö ja hän puolestaan näytti tulleen kuuman suihkun kautta, saunapuhtoisena!
.
Lähettäessäni Cecilian pois vuoteeltani hän kertoi, että voisin milloin tahansa kutsua hänet, viheltämällä pilliin, joka oli kaulaketjulla varustettuna yöpöydälläni. Hän muistutti vielä kerran olevansa Claudia Cecilia Cinderella, Mademoiselle Cee, eli minun Ensimmäinen Valittuni!
.
xxx
.
Harharetki Aakkoselaan.
A. Saapuminen (Aakkosela)
B. Valitseminen (Aakkosela)
jatkuu: C. Tarkastaminen (Aakkosela)
.