Reetta Autio ehti vartissa kävellä Erottajalta Kamppiin Helsingin linja-autoasemalle. Kaukoliikenteen bussilaiturit oli ryhmitelty loogiseksi kehäksi vuosisataisen vanhan Turun kasarmin keltaisen huoltorakennuksen sekä funkiskaudella rakennetun valkoisen Lasipalatsin väliselle aukiolle.
.
Porin pikavuoron nokka osoitti lähtöpaikallaan siis luoteeseen ja Porvoon vakiovuoron keula itään. Kaukovuorojen lisäksi talojen sisäpiha ei enää riittänytkään lähiliikenteen busseille jatkuvasti paisuviin naapurikuntiin, kuten Espooseen ja Kirkkonummelle.
.
Asemakasarmin länsipuolella avautui epämuotoinen, kymmenen hehtaarin laajuinen, länteen kohti Autotaloa, Voimataloa ja Tennispalatsia kohoava tuulinen avokenttä, jolle oli sekavasti siroteltu muutamaan rykelmään sekä pitkiä että lyhyitä bussilaitureita.
.
Euroopan suurimmalta linja-autoasemalta lähtivät niin sinivalkoiset Suomen Turistiautot Pohjois-Haagaan kuin Espoon Auton runsaslukuiset räikeät punaraidoitetut vihreäkylkiset bussit Tapiolaan, rinnallaan sateenkaaren kirjava väripaletti kymmenien muidenkin liikennöitsijöiden kalustoa, Åbergia, Laurilaa, Tyllilää, Juhanilaa, Friisilää, Frihersiä, Westendiä, Wikströmiä ja Someron Linjaa.
.
Laiturilla numero 39, Salomonkadun ja Olavinkadun kulmassa, Hankkijan korttelia täyttävän Maanviljelijäin Maitokeskuksen valtavan kellervänvärisen rakennuskompleksin takana odotteli jo hyvissä ajoin lähtöhetkeään liikennöitsijä P. Tyllilän sinivalkoraitainen, peräti 17 metrin pituinen nivelbussi, jossa oli kolme kapeaa ovea: edessä, keskellä ja haitariliitoksen jälkeisessä takaosassa. "Soukka - Sommarö" luki matkakohde lasiluukussa tuulilasin yläpuolella, samoin kuin bussin oikeassa kyljessäkin, pienehköin valkoisin kirjaimin mustalla pohjalla.
.
Reetta Autio harppoi etuovesta kolme askelmaa ylös bussiin, jossa näytti istuvan hajallaan vasta muutamia matkustajia, aamuvirkkuja tai uneliaita, ja kysyi kuljettajalta, mitä maksaa Iivisniemeen? Auton sivuikkunassa oli pahvikyltissä esillä teksti: "Iivisniemen kautta". Kyltin takapuolelta paistoi auton sisäpuolelle nurinpäin kahdesta vaihtoehdosta toinen: "Martinmäen kautta".
.
"Ivisnäs... 2 markkaa 60 penniä..." sanoo ruttukasvoinen, maamiehen näköinen, ruudulliseen flanellipaitainen pukeutunut autokuski kertalipun ostajalle, laskukoneensa punaisia ja vihreitä nappuloita paksuilla sormillaan hitaasti räpläten. Laitteen aukosta tulostuu ulos pieni valkoinen neliönmuotoinen sivultaan nelisenttinen kuittilappunen haalein aniliininsinisin tekstein.
.
Rahastaessaankin kuljettaja jatkaa samalla juttelua oikeanpuoleisella etupenkillä kököttävän uurteisen ukon kanssa, joka pyörittelee ryhmyistä kävelykeppiä käsissään:
.
"Niin tämähän oli vasta toinen Suomessa koottu nivelbussi. Pauli tilasi, kun Soukka paisui. Kolmisen vuotta ikää tulee, vuosimallia seittemänkymmentä. Tässä on Wiiman kori on pantu Volvon alustalle. Painoa parikymmentä tonnia. Kääntösäde tusinan metriä ja siinä onkin sitten väliin sompailemista."
.
"Ei oo kuskattavia näin aamuisin kuin muutamia lähiöitten suuntaan, mutta kaupunkiin tullessa oli jo Finnoosta 73 istujaa, kaikki mitkä mahtui, ja 20 päälle seisoskeli käytävällä... Ajoinkin sitten Matinkylän silmukasta suoraan ohi vaan..."
.
Reetta Autio istahtaa bussin keskiosaan ja katselee lähtöä odotellessaan pohjoiseen, yli valkoseinäisen Esson huoltoaseman, kohti Arkadiankadun varrelta näkyvää korkeaa uusbarokkista taloa, Eläinmuseoksi muutettua autonomianaikaista kimnaasia, jonka arkkitehdit olivat Schischko ja Tschajko.
.
Kuljettajan kaartaessa liikkeelle rannekellonsa mukaisesti, runsaan minuutin aikataulusta myöhässä, alkaa bussin tyhjäksi jäänyt nivelperäosa vaappua ja huojahdella.
.
Tennispalatsin Anttilan jälkeen Eteläisen ja Pohjoisen Rautatienkadun välisen satamaradan ylittävän kapean kuilun huima terässilta kolisee pelottavasti bussin alla. Reetalle muistuu mieleen Kreikan-matkalta Korintin kanavan silta.
.
Sivuutettuaan Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan KY-talon ja maalipinnaltaan rapistuneen Hotelli Helkan bussi jatkaa suoraan länteen yksisuuntaista Pohjoista Rautatienkatua, ohi linja-autojen pysäköintikenttinä käytettävän hiekkasorapohjaisen joutomaan, Mechelininkadulle asti, ja koukkaa ortodoksisen hautausmaan kaakkoiskulman ympäri, Lapinlahden maantiesillan varjosta länteen Porkkalankadulle.
.
Jorvaksen moottoritien alkupäässä sijaitsee vanhaan maalivarastoon viitisen vuotta sitten 1968 perustettu alkoholistien yömaja. Monet bussin matkustajista katsoa tapittavat oikeanpuoleisista sivuikkunoista ulos, nähdäkseen mitä Liekkihotellin tai Lepakkoluolan pihalla mahtaa tapahtua juuri nyt. Vähän niin kuin oltaisiin eläinpuiston kiertoajelulla.
.
Pihanäkymä voisi olla turistien kuvittelemasta sarjakuvien Meksikosta tai John Steinbeckin Ystävyyden talosta. Yksi rähjäinen rääsyläinen nojailee raukeasti ulkoseinään, toinen istuskelee jalkakäytävällä jalat levällään ja tukka hujanhajan sekaisin, kolmas nautiskelee syksyn viimeisistä auringonsäteistä ruskettunut yläruumis paljaana ilman paitaa, neljäs raahaa rähjäistä patjanjäännöstä alustakseen, viides ottaa huikkaa kirkkaan läpinäkyvästä pullosta, kuudes hoipertelee ympäriinsä epävarmoin askelin.
.
P. Tyllilän bussi kiiruhtaa länteen ohi punatiilisten Alkon tehtaiden, Salmisaaren voimalaitoksen sekä harmaan Nokian Kaapelitehtaan, yli Lauttasaaren uusitun pitkän terässillan. Ohitettuaan pienen puisen 8-kulmaisen mutterin-muotoisen kahvilan eli Lauttasaaren lautan entisen odotushuoneen bussi alkaa nousta jyrkkää rantarinnettä.
.
Seuraavalla pysäkillä huitoo vilkkaasti kädellään joku leveähymyinen ja kikkuratukkainen, kesäauringon tummaksi paahtanut mies, joten bussi seisahtuu.
.
"Huomenta! Meneehän tämä varmasti Iivisniemen kautta?" kysyy kovaäänisesti nahkatakkinen, lähes afrokampaus-kuontaloinen, hammasrivejään väläyttelevä, arviolta 30-vuotias mieshenkilö, ennen kuin alkaa kaivella kukkarostaan lantteja, maksaa kertalipun ja heilauttaa samalla kuluneella mustalla nahkaisella olkalaukullaan vahingossa nenänpäähän perässään jonottavaa pienempää miestä.
.
"Suo anteeksi, Yrjö, kun minä taas näin etuilin! Iivisniemessä tottuu, että oppilaiden kanssa täytyy 'taistella paikasta auringossa', ja nytkin tulin niin kiireesti Koillisväylältä pysäkille, etten ehtinyt huomatakaan. Mutta sinähän taidatkin asua yhä Taivaanvuohentiellä?"
.
"No niin, hmh, Iivisniemessä tottuu oppilailta kaikenlaiseen, hmh", murahtaa vakavakatseinen, matala mies, lyhythiuksinen ja mustatukkainen kuin Lapin saamelainen, korjaillen metallikehyksiä nenällään ja ojentaen kuljettajalle haalean turkoosin 10x7-senttisen kartonkikortin, 50 matkan sarjalippunsa, johon kuljettaja lävistää pihdeillä yhden reiän lisää, uuteen pikkuruutuun numero 27.
.
- No onpas tuo mies kuin Luutnantti Molli Masista, tai olisiko vähän Rokkari Jannua mukana, naureskelee hiljaa itsekseen Helsingin Sanomien sarjakuvat hyvin tunteva Reetta Autio .- Ja perässä tuli se Jermuleirin Pastori, oliko sillä mitään erisnimeä, mustatukkaisempi tämä vain!
.
Kyytiin nousseet lauttasaarelaiset istuvat vieretysten bussin etuosaan ja kovaäänisempi keksii vilkkaasti puheenaiheita.
.
"Kuuluuko piispainkokouksesta mitään uutta? Turun Sanomista luin, että lähes puolet hiippakuntakokouksissa kannattaisi nykyään naispappeutta, mutta kirkolliskokouksen määräenemmistö edelleen torjuu? Onko ollut kirkkoherranvaaleja äskettäin? Vatikaanissa paavi Paavali VI kuulemma sanoi, ettei suostu selibaattikysymyksessä minkäänlaiseen kompromissiin? Eräs viidennen luokan oppilas kirjoittaa minulle jokaisen ainekirjoituksen uskonnollisista aiheista!"
.
"No niin, hmh, Tanskanmaallahan kyllä vihittiin nainen papiksi 1948 ja Ruotsissa 1958. Norjan suurkäräjät meni hyväksymään naispappeuden 1938. Helsingissä on naispappi saarnannut ensimmäisen kerran aprillipäivänä 1963 Meilahden kirkossa, hän oli Ruotsista tullut, mutta meidän oloissamme lienee syytä malttaa..."
.
"Minä kun vietän pyhät Turussa, niin minua harmittaa, kun siellä ei Joulurauhan tultua tapahdu oikein mitään! Joulurauhan julistus Brinkkalan pihalla on kyllä vaikuttava spektaakkeli, mutta siihen meno sitten loppuukin! Kirjoitin Turun Sanomien yleisönosastoon, että Turun jouluun kaivattaisiin kunnon säpinää, kuten jyriseviä ulkoilma-rock-konsertteja Ruisrockin tyyliin. Lähtölaukauksena voisi olla Joulurauhan julistus!"
.
"Hmh -"
.
"Ai mutta tuollahan istuu Maire Munkkivuorikin! Huomenta, puomenta! Anteeksi, luulinko vanteeksi, kun en huomannut tervehtiä, kun touhotin niin kiireesti sisään ja Yrjöllä oli kerrottavaa ekumeniasta ja kirkkohistoriasta."
Mannekiinimaisen tyylikkäästi pukeutunut, pitkä, hoikka ja huoliteltu, viittäkymmentä lähentelevä ruskeaverikkö väläyttää mairean hymyn ja kohentaa hivenen hermostuneella eleellä hattuaan ja asusteitaan. Hän istuu yksin keskikäytävän toisella puolella, pari penkkiriviä miehiä taempana.
.
"Niin, perheetön nainen, lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä, joutuu vähitellen tottumaan, ettei häntä huomata... Ellei ole kysymys jostakin ylityöhommasta, kuten jälki-istunnon valvonnasta, johon perheelliset eivät tahdo ehtiä..." livertelee nainen keimailevasti.
.
Kikkurapää alkaa kehuskella naisen tyylikästä vaatetusta, Pariisin-matkalla tehtyjä vaatelöytöjä.
.
"Ai niin, minä muuten vierailin äskettäin Madsenin Ingen ja Jönsin talossa Nöykkiössä. Vanha rehtorimme tarinoi uusista mielenkiintoisista cockney-sanonnoista, joita hän oli oppinut kesällä Lontoon-matkalla. On se Jösse kyllä viimeisen päälle maan-mainio kielimies! Mutta mistähän se sitten johtuu, kun jotkut oppilaat väittävät minulle, etteivät opettajatkaan aina tahdo oikein osata opettamiaan kieliä?"
.
"Siis... mitä ihmettä? Kuka sellaista on sanonut? Minkä niminen, minkä näköinen oppilas, miltä luokalta? Minä... minä kyllä... Siis no ne on vain joitakuita nenäkkäitä ja viisastelevia imbesillejä teinejä, jotka kehittävät omasta simppelistä päästään täysin mahdottomia rakennelmia, joita ei ole oikeasti olemassakaan, ei Websterillä, Laroussella, missään! Yrittävät kiusalla sabotoida tuntikehyssuunnitelmia totaalisen idioottimaisilla ja absoluuttisen turhilla välikysymyksillä!"
.
Reetta Autio on kaivanut laukustaan vihon ja alkaa kiivaasti kirjoittaa muistiinpanoja. Hän laatii alkusivuille henkilöluetteloa: Madsen, Jöns, ex-rehtori, englanti? Munkkivuori, Maire, kieliä? Yrjö, uskonto? Kikkurapää, ainekirjoitus, äidinkieli?
.
- Madsen? Autio muistaakin, - hänethän tapasin rehtorinkansliassa, pari kuukautta sitten, kun sovin tulostani. Sammakon näköinen tai buldoggimainen, tuikeakatseinen ukko. Soitteli välillä puhelimella muiden koulujen rehtoreille ja kohotteli vuorotellen kumpaisiakin kulmakarvojaan. Mutta suhtautui ihan myönteisesti tulooni ja sanoi, että asia on kunnossa koulun ja hänen puolestaan. Mainitsi olevansa itse siirtymässä pois..., mutta minun juttuni olisi hänen puheellaan selvä.
.
Bussi ohittaa ruokakauppa Westbestin, ostoskeskuksen, Lautta-Kenkä-Skorin, Särkiniementien leveän puistovyöhykkeen, harmaaseinäisen Lauttasaaren yhteiskoulun sekä pölynimureita ovelta ovelle kauppaavan Hedengrenin toimitalon. Bussi nousee ylös Katajaharjulle, ylittää ajosiltaa moottoritien ja kiertää 360 asteen silmukan myötäpäivään laskeutuakseen oikealta alas Jorvaksen moottoritielle. Takaoikealle jää Lauttasaaren korkea puurakenteinen hyppyrimäki ja vielä kauemmas taakse Lauttasaaren vesitorni, joka oli 1960-luvun Spede-filmin väitteen mukaan "kaikkien tapiolalaisten suurin ylpeydenaihe".
.
Jorvaksentien silloilta avautuu myöhäissyksylläkin kauniita näköaloja merelle. Pohjoisessa näkyy Leppäluoto, Lehtisaari, Otaniemi ja puiden yli Etelä-Tapiolan korkeimpia tornitaloja Sateentieltä. Etelässä häämöttävät Tiirasaari, Niittysaari, Käärmesaari ja Vehkasaari sekä moottoritien laidalla Hanasaari, jonne on suunnitteilla ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus. Karhusaaren hämmästyttävä helmi on kaksikerroksinen Sinebrychoffin huvila, likaisen harmaankellertävänä ja huonokuntoisenakin kuin rappeutunut italialainen renessanssipalatsi.
.
Tapiolan liittymän jälkeen tuoreen Espooseen matkustavan huomio kiinnittyy kasvihuoneisiin, Hellingin puutarhan mainoskylttiin sekä rykelmään valkoisia atrium-taloja keskellä vihreää niittyä. Siinä on Pentti Aholan suunnittelema 17 yhtenäisen omakotitalon 'Arabikylä' vuosikymmenen takaa, vuodelta 1964.
.
Pian Matinkylän liittymän Stirling-kattomainoksen jälkeen bussi nousee ylös Suomenojan moottoritiesillalle, 15 kilometrin päässä Helsingistä, ja kääntyy etelään ohi mahtavankorkuisen kallioleikkauksen. Suvisaaristontie mutkittelee lähimmät pari kilometriä käärmemäisesti, kiertäen Hannuksen Puutarhatien pikkuruutuisia lasiseinäisiä kasvihuoneita ja niityiksi heinittyneitä peltoja sekä rapistuneen, luhistumistaan enää odottelevan heinäladon, jonka jälkeen tuleekin heti Iivisniemen ensimmäinen bussipysäkki, jolle kolme opettajaa, muutama matkan varrelta kyytiin tullut oppilas sekä Reetta Autio jäävät.
.
Kapea asfaltoitu sivutie johtaa bussintuomat, yksittäin ja eri ryhminä, etelään, tuuheaan kuusikkoon ja männikköön, kohti havumetsävyöhykkeen puiden lomista häämöttävää hohtavan vitivalkeaa Iivisniemen betonilähiötä. Sen itälaidalla sijaitsee ihmisvirran määränpää, Vakaaniemen Yhteiskoulun päivittäin jopa tuhatta oppilasta kouluttava rakennuskompleksi.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti