A. Saapuminen (Aakkoselaan)

AAKKOSELA eli Esineistö
A. Saapuminen (Aakkoselaan)
.
Olin aloittanut kesäni retkeilemällä Suurelta Munamäeltä Peipusjärvelle; patikoimalla Pillapaluista Emajoille ja Tarumaille. Olin kavunnut 318-metriselle kukkulalle ja nähnyt kansallispuistoja, korkeita rantatörmiä, raunioituneita ritarilinnoja sekä sääty-yhteiskunnan barokkikartanoita vanhemmilta vuosisadoilta.
.
Kolmannes maasta oli mäntyistä havumetsää ja viidennes soita. Sadat järvet olivat matalia, joet lyhyitä ja hidasjuoksuisia. Heikosti tutkituissa erämaissa olivat lainsuojattomat metsäveikot piileskellet vuosikymmeniä miehittäjän sortojärjestelmää kuten Jukolan veljekset Impivaarassaan tai Robin Hood tovereineen Sherwoodissa.
.
Grimmin satujen kaltaisen peikkometsän laitamilla kuljeskelin tänään etsiskelemässä seuraavaksi yöpymispaikakseni likeisintä maaseudun retkeilymajaa, josta olin kuullut epämääräisiä huhuja. Valoisaa päiväsaikaa oli yhä jäljellä enkä ollut huolissani. Useimpina matkapäivinä olin osan ajasta eksyksissä, olinpa vaikka Lissabonissa tai Jerusalemissa.
.
Puiden lomasta aloin vähitellen nähdä vilauksia luonnon keskelle yksinään eristyneestä, pitkän iän patinoimasta rakennusrykelmästä, joka maastoutui luonnon helmaan kuin Niemelän torppa Helsingin Seurasaaressa. Tila vaikutti sulkeutuneelta muurien, jyhkeän portin sekä korkeiden seinien ja muutamien pienten ristikkoikkunoiden taakse. Jostakin kaukaa kiiri lehmän ammuntaa, MMÖÖÖ, joka rikkoi hiljaisuuden - ja kertoi elävästä maaseudun elämästä.
.
"Tipula klooster", luin ruostuneesta tienviitasta heinittyneen polunpätkän päästä. Tässäkin satumaassa oli kituuttanut toiminnassa joitakin hassuja luostareita, jopa sotien ja sortovuosien aikana ja jälkeenkin.
.
Mietin tarjoaisiko luostari majoitusta matkalaisille, kuten Valamo tai Lintula, joissa olin takavuosina vieraillut? Olisiko täällä etsimäni retkeilymaja? Kävellessäni lähemmäs kuvittelin erottavani kiviseinässä haalistuneita kirjaimia. Lukiko siinä tosiaan YWCA eli suomennettuna NNKY? Sellaisessa olin nukkunut Cornwallissa. Hyräilin mielessäni Village Peoplen laulua, "vai-em-sii-ei...", YMCA, enempiä sanoja osaamatta, mistä lie kertoivatkaan.
.
Muistelin kuinka Englannissa tyttöystävääni ja minua ei majoitettu yhteiseen huoneeseen, vaan toinen sai jakaa huoneen ranskalaistytön, toinen näyttelijä Anthony Perkinsin alias psykopaatti Norman Batesin näköisen hontelon hujopin kanssa. Muistin huoneestani voimakkaat desinfiointiaineiden ja mankeloitujen lakanoiden tuoksut sekä posliiniset yöastiat alakaapeista. Penzancen Nuorten Miesten taikka Naisten Yhdistys?
.
"Tipulan luostarin" ruosteinen rautaportti oli raollaan, puolittain auki, ja sen takana pilkotti pieni piha, joka näytti mutkittelevan ulkomuurin ja talonseinien välissä, kenties avautuakseen isommaksi taempana. En nähnyt pihalla vilahtavan ristin sielua. Eipä tosin Lintulankaan mailla ollut aikoinaan nunnaakaan näkyvissä. Liekö kaikki rukoilemassa tai töissä, motolla "Ora et labora".
.
Kaipa tontille uskaltaisin kurkistaa, vai kuinka? Ei kai kukaan nainen alkaisi huutaa tai kirkua? Eipä kuulunut koirienkaan haukuntaa? Epäröiden otin pienen riskin ja astuin portista sisäpihalle.
.
Pieni pihamaa, mutkaisia kivimuureja, suljettuja jykeviä hirsiovia, mutta avoin ulkotila jatkui kulman takana ja avartui suuremmaksi. Kuljin edemmäs, eikä maisema näyttänyt kummemmalta kuin jokin Hämeen linnan esipiha tai muut keskiaikaiset kivi- tai punatiilivarustukset, jollaisia olin nähnyt eri puolilla Eurooppaa, Walesin Caerphillystä Karjaan Grabbackaan.
.
- HUIIIH!
.
Näin valkoisen aaveen lepattavan! Ei vaan sittenkin ihmisen, vaaleavaippaisen ja peittävällä hilkalla hunnutetun neitsyen astelevan ovesta ulos verkkaisesti ja hiljakseen kuin haamu, ajatuksissaan, katse varpaissaan tai polussa edessään.
.
Hän huomasi yllättäen minut ja hämmästyi säikähtäen, olipa melkein kompastua kynnykseen ja lyykähtää polvilleen. Hänen jalkansa löivät loukkua ja hän niiasi syvään, tukahduttaen vasemmalla kämmenellään suusta ulos pyrkivän kirkaisun kimeäksi pihahdukseksi. Varovaisesti hän vilkuili hilkkansa alta vierasta kuin ihmettä, lausumatta sanaakaan. Saattoiko olla hämmentynyt nuori noviisi taikka arkimaailman perin unohtanut ja henkimaailmaan vaihtanut kypsempi nunna?
.
Huomasin saman tien eri puolilla pihaa jo pari muutakin valkomekkoista - tai vieläkin useampia. Heitähän puikahtelikin esiin kuin hattivatteja Muumilaaksossa, kolmestakin eri ovesta, kuusi tai seitsemän yhteensä. He olivat kuin ensimmäisen näkemäni kopioita, hentoja ja kalpeahkoja vaaleita haamuja, ällistyneitä ja hämmentyneitä vieraan nähdessään.
.
Tunsin oloni kiusaantuneeksi kuin minut olisi yllätetty naisten vessasta? Mutta mitä tehdä? Helposti jähmetyin päättämättömyyteen enkä tehnyt mitään.
.
Muistin miten kerran olin livahtanut retkeilymajassa naisten puolen kylpyhuoneen suihkuun, kun siellä riitti kylmän sijasta lämmintäkin vettä, eikä ketään naista näkynyt olevan liikkeellä. (Tyttöystäväni oli neuvonut.) Mutta lähtiessäni tukka märkänä ja yläruumiiltani puolialastomana ulos suihkukopista kompastuin ovilukon avattuani korkeaan kynnykseen ja horjahdin päistikkaa käytävälle, kunnes tavoitin tasapainoni.
.
Ja oven ulkopuolelle olikin sillä välin kerääntynyt suihkua jonottamaan monikansallinen tyttölauma, ainakin kolme-neljä-viisi liki parikymppistä neitosta, jotka KIRKAISIVAT säikähdyksestä! Tai ainakin yksi neiti Amerikka kirkui monen kurkun edestä. Huh-huh! Silloin katosin äkkiä huoneeseeni eli Miesten yhteiseen makuusaliin.
.
Olinkohan taas väärässä ja sopimattomassa paikassa? Pitäisikö äkkiä kääntyä pois ja livistää, rientää karkuun? En kai niin voisi tai kehtaisi tehdä? Lamaannuin paikalleni.
.
Mietin mitä olinkaan tässä paikassa tekemässä ja mitä minun pitikään kysyä? Yösijaa retkeilymajasta, eikö vain?
.
- Öh... kui palju... öö.... üks ööks ühe ini... inimese tuba... kui palju maksab, palun? takeltelin hermostuneesti ja sormeni etsiskelivät taskustani kansainvälistä retkeilymajakorttia.
.
Ja samalla ajattelin, ei hitsi, varmaankin puhun päättömiä, täällä? Rakkaani Elina, mitä mä teen? Missä mä oon? Melkeinpä aloin punehtua noloudesta ja epävarmuuden tuskasta.
.
Helpotuksekseni yksi tyynen vakava valkokaapuinen neitonen vaikutti tajuavan, jopa hyväksyvänkin tarkoitukseni. Hän lausui ylevän ystävällisellä, vienon korkealle virittyneellä äänellä:
.
- Palun, tulka!
.
Seurasin valkohilkkaista naista lähimmästä ovesta sisään, sään patinoimiin ulkoseiniin verrattuna melko siistiin käytävään ja kulman taakse, sillä mutkia käytävällä riitti, kunnes neitokainen avasi oven suurehkoon, siistiin vierashuoneeseen. Siellä tuoksui puhtoiselta ja vuode näytti kauniisti kauan sitten sijatulta, pitkään odotelleelta. Lisäksi oli antiikkinen kirjoituspöytä ja nojatuoli, peili ja kaappi, vieläpä puoliavoin ovi vanhanaikaiseen, kaakeloituun kylpyhuoneeseen.
.
Hiukan askeettiselta huone vaikutti, mikään ei näyttänyt uudelta eikä remontoidulta, mutta saattoi olla parasta mitä vanhalla luostarilla oli tarjota. Enemmän kuin odotinkaan, parempaa kuin Nuorten Naisten Miesten Yhdistyksen Penzancessa!
.
- Ööö, kuis palju maksaabi, palun? huolestuin hinnasta.
.
- Palun, tulka!
.
Yhä kiersimme siis eteenpäin, ympäri taloa. Ohimennen saatoin havainnoida lisää käytäviä ja oleskeluauloja, ruokasalinkin - kymmenille ihmisille? Näin pieniruutuisia ikkunoita, jotka avautuivat rehevälle puutarhamaiselle sisäpihalle. Huomasin oviaukkoja jopa kuntosaliin, uima-altaalle, saunaosastoon ja palloiluhalliin tai voimistelusaliin.
.
Olipahan vanhaa laitosta sittenkin varusteltu! Syystäkin, jos toiset viettivät täällä loppuelämänsä tai suurimman osan. Mikään ei näyttänyt hienolta, mutta hauskaa viihdykettä tuntui löytyvän, kirjastokin, vaikka en minä tänään kaivannut kuin kelvollisen yösijan. Esittelykierros kumminkin.
.
Lopulta päädyin neiti oppaani kanssa kansliahuoneeseen, jossa kysäisin uudelleen huoneen hintaa, mutta valkokaapuinen jättäytyi edelleen mietteliään sanattomaksi ja passiiviseksi. Eikö hän enää ymmärtänytkään minua? Odottiko hän jotakuta toista paikalle? Vai oliko hänen puhumistaan rajoitettu vain muutamaan sanaan päivässä? Trappistinunniako nämä täällä olivat?
.
Kaivoin lompakostani näytteeksi pari satasen seteliä.
.
- Aa, kakssada krooni? Tänan, Härrani! neitonen lausui ojentaen vienosti avoimen kätensä. Huomasin, että hänen hoikkaa vartaloaan verhoavaan yksinkertaiseen valkoiseen mekkoon oli kirjailtu pieni punainen kirjain K.
.
Neitsyt otti setelit vastaan ja niiasi kiitokseksi. Huolellisesti hän sijoitti rahat kassalippaaseen ja kirjoitti merkinnän pölyttyneeseen tilikirjaan. Sitten hän jäi hiljaa seisoskelemaan, passiivisen epävarmana, kuin tietämättä mitä tekisi seuraavaksi, tai odotellen uutta tilausta kuin tarjoilija?
.
Vertailin mielessäni, miten tähän majataloon ei näyttänyt muodostuvan retkeilymajojen tavanomaista kello 17:n ilmoittautumisjonoa, jollaisten pituus oli kokemusteni mukaan vaihdellut Walesin Chesterin yhdestä uusiseelantilaisesta korvarengaspojasta suorastaan satametriseen Ville de Luxembourgin saksalaisten nuorten paririviin edessäni! Minuakin teutonit olivat Luxemburgissa luulleet maanmiehekseen ja puhutelleet saksaksi, kun minulla oli ollut pitkä valkoinen polkkatukka monen germaaninuorukaisen tapaan, siihen kaukaiseen aikaan.
.
Olinkohan tosiaankin ainoa uusi vieras majatalossa tänään? Päätin lähteä kiertelemään, etsimään uudelleen makuuhuoneeni. Valkomekkoinen "neiti K" lähti liihottamaan perääni, muutaman askelen jäljessäni, odotellen tarvitsisinko edelleen opastusta? Tai oli matkalla samaan suuntaan? Kun vilkaisin taakseni häneen päin, hän niiasi kevyesti.
.
Käytävän varrella tuli vastaani pari muuta valkeavaatteista naisellista aaveolentoa. He väistivät minua sivuun tai pitivät kohteliasta etäisyyttä, vaikenivat hiljaa ja vilkuilivat varovaisen uteliaasti. En oikein tiennyt, pitäisikö tervehtiä, vai sivuuttaisinko huomiotta?
.
- Hei! lausahdin vastaantulijalle varovaisesti.
.
Neitonen vain niiata niksautti ääneti vastaukseksi. Taisi kuulua tapoihin täällä? Huomasin muidenkin valkohilkkojen notkistavan polviaan kevyesti, jos heitä kohti vilkaisi. Ehkäpä niiailivat toinen toisilleenkin tervehdykseksi, kuten japanilaiset kumartelivat kevyesti tai syvempään, tilanteen mukaan.
.
Olin lukenut, että Afrikassa on kulttuuri, jossa alkuasukasnaiset väistyvät tien reunaan, painavat katseensa maahan ja polvistuvat penkereelle pelosta tai kunnioituksesta, jos tiellä heitä vastaan tulee mustaihoinen mies, kuka tahansa. Miehet ovat seudulla väkivaltaisia, kunnioitettuja, viidakkoveitsin ja tuliasein varustautuneita raakoja sotilaita.
.
Muistelin nähneeni televisiosta, miten pääministeri Margaret Thatcher niiasi, kun kuningatar Elisabet käveli hänen ohitseen. Niiasikohan rautarouva Maggie myös kruununprinssi Charlesille? Tai nuorelle prinssi Williamille?
.
Kun löysin makuuhuoneeni ovelle, huomasin että sen tunnuksena oli kukon kuva. En ollut kiinnittänyt huomiotani näyttökierroksella, vai olisiko kuva lisätty jälkeenpäin? Ovessa ei ollut lukkoa eikä avainta, mutta sellaiseen olin tottunut eurooppalaisten retkeilymajojen makuusaleissa. - Oma riippulukko kaapin oveen tai polkupyörän lukko repun hihnaan saattoi olla paras yksityisyydensuoja vähille matkatavaroille.
.
Huonettani oli näyttökäynnin jälkeen tuuletettu. Vaasiin oli kerätty kimppu tuoreita luonnonkukkia! Tuoksui raikkaalta, kukkasilta tai parfyymiltä. Oli tuotu täysinäinen, viileä vesikarahvi sekä appelsiinimehua, keksejä ja suklaata. Epäröin kuitenkin koskea mihinkään. Minibaarit ovat lisämaksullisia, kai nämäkin lisukkeet. Hintoja ei ollut näkyvissä missään ilmoitustaulussa.
.
Puhdas uusi vuoteeni näytti niin kauniilta, pehmoiselta ja houkuttelevalta, että minun oli pakko heittäytyä selälleni lepäämään hetkeksi. Melkein nukahdin. Mutta heräsin toki kohta, kellohan oli vasta kuuden maissa illalla ja kesällä oli valoisaa.
.
xxx
.
Aakkosela: 1 Saapuminen, 2 Valitseminen, 3 Tarkastaminen, 4 Perehtyminen, 5 Hunnuttaminen, 6 Ohjeistaminen, 7 Poseeraaminen