Espoosta tuli koululaisena harvoin käytyä Helsingissä. Kiersin vain kehää koulu, koti, kaverien kodit, kirjasto, kirjakauppa, kirjastoauto, ruokakaupat, Kaitaa, Soukka ja Iivisniemi. Helsingistä tutuinta oli Tennispalatsin Anttila, Stockmann, Suomalainen kirjakauppa, Aleksin Instrumentarium... ja jotkin museot koulutehtävinä. Kesäisin Seurasaari ja Linnanmäki.
.
Nyt kävelen neljänä päivänä viikosta Runeberginkatua. Torstaina ei ole luentoja eikä harjoituksia, muina päivinä sitäkin enemmän. Haen raitista ilmaa Sammon kentältä tai kierrän koulun ympäri, en ehdi tai osaa lähteä kauemmas, en edes tutustumaan Vainion kirjakauppaan kadun toisella puolella. Olen hyvin yksinäinen enkä tunne ketään.
.
Ensimmäisinä päivinä minua moikkailee luentosalin samalla penkkirivillä tutor-ryhmäni nimettömäksi unohtuva jäsen, jota kutsun mielessäni Elvikseksi hänen kasvojensa ja leveän virnistyksensä perusteella. Suuntaudumme eri aineisiin, hän markkinointiin, emmekä siis paljon hyödy kyselemällä neuvoja toisiltamme.
.
Paastottuani muutaman päivän alan käydä Raflassa. Joka päivä voin valita ruokatiskillä mieluisimman ainakin kolmesta vaihtoehdosta. Jauhelihaspagetti on höyryävän makoisaa, puna-ahven tai seiti maistuvat, keittoja en maista koskaan, metsästäjänleikkeet opettavat rakastamaan sieniä. Joka päivä herkuttelen kuin ravintolassa. Miten valtava ero lukion ruokiin!
.
Tutor-ryhmästäni Niemi yhyttää minut raflassa ja haluaa istuutua syömään samaan pöytään kanssani, ottaakseen selvää kuka olen. Hän on määrätietoinen tumma pieni viiksiniekka, kolme vuotta minua vanhempi, eikä meillä riitä juteltavaa useammaksi kerraksi. Tai minä en osaa mennä juttelemaan. Hän suuntautuu osuuskauppojen johtajakoulutukseen päätyäkseen varapääjohtajaksi. Luennoilla hän näkyy uskaltavan vastata luennoitsijan esittämiin kysymyksiin - tosin usein väärin.
.
Filmitähti Gerald Depardieuta muistuttava Niironen juttelee kanssani useammankin kerran. Hän on merkonomi, joka ottaa pääaineekseen kansantaloustieteen. Kielistä hän haluaa kokeilla nyt ranskaa. Näen hänet seuraavana kesänä kauppatorilla, hän on ilman töitä - entä minä? - Suhteilla sain töitä, tunnustan.
.
Niirosella on paheensa - tupakointi vie hänet sisäpihalle - ja kihlasormus. Kaikki tapaamani ihmiset tuntuvat aikuisilta, kaikki kolme vuotta minua vanhemmilta. Tilastojen mukaan minun ikäisiäkin on, en vain kohtaa heitä.
.
Opiskelijakortin kuvaukseen menen Ylioppilaskuntamme KY:n talolle Pohjoiselle Rautatienkadulle. Käyn siellä vain sen kerran, näen kerhotilat, enkä palaa. Nousen portaat ja perässäni tulee Leppänen, Pulteri-sarjakuvan Kutrin (tai myöhemmän Simpsonit-sarjakuvan baarimikko-Moen) näköinen. Pysähdyn juttelemaan hänelle ovella, mutta hän kysyy vain soitinko jo ovikelloa, soittaa itse, painuu sisään, emmekä koskaan puhu enempää.
.
Terveystarkastusta varten kävelen Runeberginkatua pohjoiseen ohi Töölön torin, Ruusulankadulle, Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön talolle. YTHS:ssä käydään läpi etukäteen täyttämäni kaavake. Ei ole mitään, ei niin mitään ongelmia, paitsi... hoitaja huomaa minun ruksineen yhden sellaisen. Saan varata ajan lääkärille tutkimusta varten. Verenpaineenikin on aika korkea. - Nousin portaat, selitän. Pelkään vähän outoja hissejä.
.
Mursujaiset ovat tulossa erään viikon torstaina. Torstaisin ei ole luentoja, enkä haluaisi turhaan maksaa bussimatkaa, mutta pitäisikö? Vanhempani huolestuvat fuksiaisten menoista ja varoittelevat, ja se täyttää astiani, en mene lainkaan!
.
Perjantaina jälkeenpäin näen vaatekaappini oveen läimäistyn ison mursutarran, mikä tuntuu melkeinpä uhkaavalta. Revin pois. Olenkohan ollut ainoa, joka ei ole tullut koulutettavaksi, pesemään Kolmen Sepän Patsasta, päässään Kauppalehdestä taiteltu paperihattu? Myöhemmin tulen jättämään väliin todistustenjaon ja maisteripromootionkin, kurssijuhlista puhumattakaan. En osallistu.
.
Eräänä iltana rehtori Jaakko Honko lupaa jakaa mursuille henkilökohtaisesti heidän opintokirjansa. Juhlasali kuhisee ja kihisee täydempänä kuin koskaan - selvästikään kaikki eivät käy luennoilla! Teekkari Niemenlehdonkin näkee Töölössä vain erikoisina päivinä, ei luentojen arjessa.
.
Rehtori saapuu, pitää puheensa ja poistuu. Opintokirjat jäävät opintotoimiston Leena Peltosen jaettaviksi.
.
Syön syyskuussa 41 markan edestä Raflassa ja ostan Kyriirin kirjakaupan kioskista kirjoja 159 markalla, siinä rahankulutukseni. Lokakuun alussa lähden keskikaupungille asti ja ostan Stockmannilta ruotsinkielisen sarjakuvalehden Svenska Mad, hintaan 5,50 markkaa. Lokakuussa syön Raflassa 90 markalla. Marraskuussa syön 102 markalla ja ostan kirjoja 91 markalla.
.
***
.
Katseltuani luokkakuviani tajusin, miten vieraantunut olen. Elämäni jakaantuu kahteen osaa: onnelliseen(?) lapsuuteen Haagassa 10-vuotiaaksi ja sitten puolitietoiseen olemiseen siroteltujen betonimöykkylähiöiden kolkossa Espoossa.
.
Olihan Haagan aikanakin kurjia asioita: uinti, pyöräily, jengin vieroksunta, inhottava koululääkäri Läskimöttönen jne. mutta siellä olin kotonani tuntien pihan nurkatkin ja lähimetsän jokaisen kiven, puun ja kallionkolon. Olin onnellinen lapsena kouriessani multaa ja rakentaessani leikisti autoteitä. Espoossa en enää leikkinyt eikä minulla ollut kosketusta luontoon. Tai ehkä rajana on vasta murrosikä, jolloin lopullisesti aloin tuntea itseni erilaiseksi, sillä sopeuduin vielä Vapaaniemen kansakoulun neljänteen luokkaan, jolloin pelasin jalkapalloa ja juttelin monien luokkatoverien kanssa.
.
Torstaina lokakuun 20. päivä 1977 lähden vihdoin retkelle Haagaan, jossa en ole käynyt yhdeksään vuoteen, Espooseen muutettuani. Bussilippu maksaa 2,50 markkaa, autolinjan numero on yhä 32. Riistavuoren vanhainkodin päätepysäkiltä lähden kävelemään. Valinta Linden, jonka kauppias pelkäsi valtavan Eka-marketin rakentamista Kannelmäkeen, onkin nyt Valinta Auvinen. Heikin Valintakin vastapäätä on muuttanut nimensä ja sen talon keltaoranssit pienet tiilet häikäisevät minut räikeydellään. Angervotiellä on yhä lapsuuteni parturi ja kemikalio.
.
Rautatien tasoristeys on muutettu jalankulkutunneliksi. Enää eivät Miettilän pojat leikkisi kuka uskaltaa kauimmin odottaa radalla junaa, joka lähestyy pilli ulvoen ja lämmittäjä nyrkkiään raivoisasti puiden. Radan alittaa myös Eliel Saarisen tietä varten kaivettu kuoppa, joka ruohottuu vuosikausien toimettomuudessa, keskeneräisenä.
.
Ohitan Kahan varaston eli entisen Coca-Colan varaston kotini vieressä. Näen kotini ikkunat tuttuine vihreine säleverhoineen. Katson Iskun varaston Pohjois-Haagan rajalla. Palaan Tolarintieltä ja Ohjaajantieltä hyppyrimäen ja Pyynikin varaston ohi kotimetsääni, Jyrkännelaitoksen ensimmäisen maailmansodan varustuksille ja lapsuuteni metsän leikkipaikoille.
.
Veneleikkieni ojaa on täytetty pihalta haravoiduilla aineksilla. Välimatkat ovat lyhentyneet ja pihametsän pinnanvaihtelut pienentyneet. Metsään on vedetty pyykkinaruja ja naulattu lauta puiden väliin. Naapuritontin omakotitalo lännessä on purettu ja sen tilalla on rivitalo.
.
C-porras on tuttu ja vieras: paikoillaan asuvat Pelkolin ja Miettilä. Kotiovessani lukee Tikkanen, ei enää Dahlström, jolle asunto myytiin. Pihalla on tyly läpikulkukielto, jota rikon.
.
Kävelen Elannon ohi Laajasuontielle. Mormonikirkko, Ammattikoulu, Ilkantie, Thalian tori, Aino Ackten tie taas. Eräät lapsuudesta tutut talot näyttävät nyt ummehtuneen vanhoilta, varsinkin Pohjois-Haagassa.
.
Palaan Paatsamatien ja Orapihlajantien uuden puiston kautta radan varteen pohjoispuolelle Asemaa vastapäätä. Näen radan alittavan tunnelikuopan, joka on kaivettu tulevaa Eliel Saarisen joukkoliikennetietä varten! Aseman jalankulkutunneli on uusittu. Aseman vieressä on edelleen R-kioski.
.
Kylätie, Urheilutie, Palokaivonaukio, Steniuksentie Ahjokujalle, Ristolantie, Isonnevantie, Vihdintietä poliisiasemalle. Takaisin Isonnevantietä SYK:in ja Kylänevan koulun ja ruotsinkielisen oppikoulun ohi bussipysäkille. Kello 14:50 aloitan paluumatkan bussilla 32.
.
***
.
Haaga-päivänäni ostan Suomalaisesta kirjakaupasta ensimmäisen kerran ulkomaisen sanomalehden, Herald-Tribunen (2,50 markkaa), jonka pääuutinen on Andreas Baaderin ja Baader-Meinhof-ryhmän terroristikumppanien itsemurha vankilapakoa valmistelleen lentokonekaappauksen epäonnistuttua. Lehteä julkaisevat Pariisissa New York Times ja Washington Post ja jotkut pitävät sitä maailman parhaana sanomalehtenä.
.
Alan ostaa lisää sanomalehtiä: Die Weltin (3 mk) ja norjalaisen Aftenpostenin (3,50 mk) Yleisestä Sanomalehtitoimistosta Pohjois-Esplanadilta sekä Sunday Timesin (5 mk) Akateemisesta kirjakaupasta, joissa käyn ensimmäistä kertaa. Kaikki lehtiostokset vain puolen viikon välein.
.
Ostan Kauko Kareen ja kumppanien pamfletin 'Varo vallankumousta' (25 mk), sekä englanninkielisen Tintti-sarjakuvakirjan (9 mk). Löydän Fredrikinkadun Rakennusmestarien talosta Punaisen Ristin poistokirjamyynnin, josta saan isälle lahjaksi Tammen Keltaisen Kirjaston romaanin, ghanalaisen Ayi Kwei Armahin (s.1939) 'Pirstaleita' sekä muitakin joululahjoja, ja Invalidiliiton kirjamyynnistä (elokuvateatterin aulasta) lisää luettavaa. Harrastan Afrikkaa.
.
'Suomen talouselämän rakenne ja kehitystekijät' on kansantaloustieteen kurssikirja jota luen. Siinä on tiiviitä tilastoja ja numeroita mm. metsätaloudesta, Merasta ja ojituksesta. Kullervo Kuusela on näillä sivuilla auktoriteetti ja taloudellinen kasvu ja tehokkuus pyrkimys.
.
Tällaiseenko roskaan hukun kauppasurkeassa, luettuani ennen Pentti Linkolaa, Henry Thoreauta, Scott ja Helen Nearingia ja ekologiaa. Tilastoilla valehdellaan. Jos kaupungin ilma on nokista ja vaatteet pestään entistä useammin, kansantulo kasvaa. Kun tavaroita rahdataan paikasta toiseen talouselämä kehittyy. Miten paljon valheellista näennäistä toimintaa teknosysteemiin kätkeytyykään. Asioista tehdään monimutkaisia kun pitäisi yksinkertaistaa.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti