Pyrin Kauppakorkeakouluun! On heinäkuun ensimmäinen aamu, ympärilläni Helsinki ja edessäni Arkadiankadun Runeberginkadun kulma, joka kihisee ja kuhisee tuhansista ihmisistä. Hakemuksensa on jättänyt 4000 nuorta. Ihan kaikki eivät jaksa tulla edes pakolliseen pääsykokeeseen, jossa opiskelupaikkoja on jaossa 400 kappaletta.
.
Aamuaurinko paistaa, ilma on vielä viileä, hengitykseni on tihentynyt jännityksestä. Tutunkin tulomatkan varrella olen huomannut pieniä, kiintoisia yksityiskohtia, kun jokaisen hetken olen elänyt kuin elämäni viimeisen minuutin, aistit paniikissa, terävimmillään, herkimmillään.
.
Pihalla on tuoreita ylioppilaita, nuoria yo-merkonomeja, kauppaopistossa talvehtineita edellisvuosien ylioppilaita, keskikoulu-merkonomeja, insinöörejä, superteekkareita ja oikeustieteilijöitä, jotka haluavat toisenkin tutkinnon. Naisia ja miehiä on suunnilleen yhtä paljon. Kaikista valmistuvista tulisi ekonomeja, kenestäkään ei enää kirjeenvaihtajia tai akateemisia sihteereitä, ainakaan nimellisesti.
.
- Jos Rautatientorilla viskaisi kiven ilmaan, niin seuraavan päivän lehdestä voisi lukea meteoriitin osuneen merkonomin päähän juna-aseman edessä! Kauppaopiston käyneitä on niin paljon! (Itseironisia juttuja naureskeltiin viereisessä pyrkijäryhmässä.)
.
- Kysyin kaverilta, joka pääsi kauppaopistoon, että olikos vaikea Pääsykoe? Hän sanoi, ettei pääsykoetta ollutkaan, vaan sisäänheittäjä muilutti kaikki siististi pukeutuneet ohikulkijat kadulta kansliaan ja ohjasi heidän kätensä piirtämään puumerkin oppilassitoumuksen alle.
.
Arkadiankadun varjoisammalla puolella on arkisen ruma, harmaanvaalea, vaatimaton ja huomaamaton betonirakennus, Runebergin katukuilun laidassa vailla isompaa pihaa ja nurmikenttää. Se on ruotsinkielinen kauppakorkeakoulu Hanken, Svenska Handelshögskolan.
.
- Hankeniin pääsee paljon helpommalla opiskelemaan - riittää kun ajaa mersulla pihaan, naureskellaan pyrkijöiden ryhmissä.
.
Tungeksin siistissä joukossa, joka tuntuu tuoksuvan rahalle, yksityisautoille, surffaukselle, squashille, mainonnalle, kesälle, nuoruudelle, koulunkäynnille ja Amerikan-matkoille. Puolet tuoksusta lähtee tyttöjen muotivaatteista ja hajuvesistä. Paikalla lienevät 'Uuden Suomen ylioppilastyttö' perintöprinsessoineen, puolet missikisojen osallistujista, Seura-lehden aurinkotyttöjä ja Apu-lehden rantatyttöjä.
.
En näe ketään tuttujani, olen yksin ja vain kuuntelen muita. Joka puolella ympärilläni tuttavat tapaavat toisiaan ja kehuvat pyrkineensä kuka kaksi, kolme tai neljäkin kertaa aikaisemmin. Viime vuoden kärsimyksiä kerrataan ja edellisvuosien pettymyksiä verrataan. Montako pistettä kukin jäikään vaille, ettei 'mahtunut' sisälle. Vain yksi, kaksi, kolme tai puoli pistettä puuttui jokaiselta, useimmilta enintään puoli...
.
Minä tiedän pääseväni sisään heti. En edes pyri muualle. Olen lukenut pääsykoekirjat vain kolme kertaa, enkä ole pärjännyt harjoituskokeissa, mutta uskon ymmärtäväni mistä tehtävissä on kyse, jos tehtävät ovat järkeviä. Olen yleissivistynyt, en osaa ulkoa sivuseikkoja. Jotkut muut kehukoot lukeneensa kirjat 20 kertaa läpi.
.
Opastetaulut ohjaavat ihmiset sukunimen alkukirjaimen mukaan hakeutumaan eri suuntiin, vaikkapa O-alkuiset Hankenille Arkadiankadun toiselle puolelle ja T-alkuiset yliopiston Domukselle, korttelin päähän. N-kirjaimille on varattu paikka "raflasta", päärakennuksen opiskelijaruokalasta.
.
Menen sisälle siistiin aulaan, vahan ja rahan tuoksuiseen, vaaleankeltaisen puun väriseen 1950-luvun interiööriin. Kolme lasiovea tuulikaappeineen talon itäseinällä. Molemmilla puolilla etelässä ja pohjoisessa tyhjien vaatenaulakoiden edessä pitkät puupaneelitiskit. Oikealla on neuvonnan pyöreä lasipömpeli. Vain kolme porrasta nousee ylemmälle käytävätasolle, joka johtaa portaikkoon sekä etelässä että pohjoisessa, jossa on talon korkein siipi ja hissi. Heti eteisaulan peräseinän takana lännessä on juhlasali.
.
Kauppakorkeakoulun suunnittelukilpailu järjestettiin vuonna 1941. Voittajaksi selviytyivät arkkitehdit Hugo Harmia ja Woldemar Baeckman. Talo rakennettiin vuosina 1948-50. Pohjaltaan rengasmainen rakennuskokonaisuus kehystää sisäpihaa, jonne 772-paikkainen juhlasali työntyy omana siipenään. Pääsisäänkäynnin yllä olevan, korkokuvin elävöitetyn umpipinnan takana on kaikkein suurin, 600-paikkainen iso luentosali.
.
Olen käynyt koulussa vasta kerran, silloinkin vain aulassa, palauttamassa hakemukseni neuvontaan kesäkuun alussa. Isäni oli ohitse kulkiessaan, työmatkallaan Töölöön, noutanut hakupaperit minulle ja ostanut samalla kaikki pääsykoekirjat Kyriirin kirjakaupasta, jonka lasi-ikkunainen kioski on ensimmäisen kerroksen korotetulla käytävätasolla, miesten käymälän vieressä, mutta puoli kerrosta ylempänä.
.
Kun menen ensimmäistä kertaa vieraaseen paikkaan minun täytyy valmistautua. Tutkin tietosanakirjan liitekuva-arkin 'Kauppakorkeakouluja' oppiakseni, mistä mennään sisään. Kolmiosaisella rakennuksella (7-kerroksinen viipale, kolmikerroksinen lasilaatikko ja niiden välinen ikkunaton, korkokuvakoristettu möykky) onkin vain yksi pääsisäänkäynti, kolme lasi-ikkunaovea korkokuvien alla. Melko huomaamattomia sivuovia muilta ilmansuunnilta ei juuri käytetä?
.
Talon sisällä jatkuu ihmistungos, mutta löytyy lisää opasteitakin. Osaan Raflaan, kun nousen portaita vajaan puoli kerrosta, kävelen käytävätasoa etelään ja laskeudun taas portaita enemmän kuin puoli kerrosta alas - aivan maan tasoon, melkein kuin kellariin.
.
Raflaan on sijoitettu pääsykoevalvojaksi jonkinlainen ylivahtimestari tai sitten varaylivahtimestari, kuitenkin virkaintoinen iäkäs ukkonen, kuin tunkion kukkonen. Hän pullistelee toimenkuvansa tärkeydestä ja huutaa naamansa punaiseksi ja pullottavaksi ohjeita, vaikka vähempikin volyymi voisi riittää.
.
- Järjestäytykää! Kynät ja pyyhekumit esiin ottakaa! Salkut, laukut ja kapsäkit salin seinustalle jättäkää! Ja henkilöllisyystodistukset esiin kaivakaa! Pidän nyt nimenhuudon. Vastatkaa KUU-luvalla äänellä, kun huudan nimenne!
.
- Niemi, Niemi, Nieminen, Nieminen, Nieminen, Niemistö, Niironen... Nikkanen, Arja Johanna, Nikkanen, Mervi Tuuli...
.
Katselen nuoria tyttöjä, jotka astelevat vuoron perään vahtimestarin ja naispuolisen toisen valvojan eteen. Painan mieleeni kauniita kuvia vaaleista hiuksista ja kesäisistä mekoista, heidätkö tulen näkemään uudelleen syksyllä?
.
- Turha vaiva! Muistiini jäävistä naisista kukaan ei tule valituksi. Se neiti Nikkasista, joka aikanaan syksyllä jakaa yhteisen vaatekaapin kanssani, ei pääsykokeesta jää lainkaan mieleeni!
.
- Nikki! huudetaan. En voi huutaa olemassaoloani kovin kaukaa, vaan kiiruhdan ensin kohti valvojia. - NIKKI!! kuuluu uudestaan, vihaisemmin ja kireämmin. - On! kuiskaan pöydän äärellä ja ojennan henkilötodistukseni.
.
Sitten istumme ja odotamme nimenhuudon loppumista. Kysymyspaperit ovat kunkin osallistujan edessä pöydällä, suljetussa kirjekuoressa. Ylivahtimestarimme jakaa viimeisiä ohjeita:
.
- Ohjelmoitavat taskulaskimet ovat kiellettyjä. Nelilaskimia saa käyttää. Tänne tulee kohta kiertelemään eräs toinen, minua asiantuntevampi henkilö, joka osaa tunnistaa semmoisia apparaatteja!
.
Kirjekuoret sallitaan avata. Monivalintatehtäviä 40 kappaletta, joukossa useita laskutehtäviä. Vastausvaihtoehtoja kuhunkin kysymykseen on 5, abcde. Väärästä vastauksesta sakotetaan 0,25 pistettä ja oikeasta hyvitetään yksi kokonainen piste.
.
Vastailen hitaasti ja huolellisesti. Käytän annetun ajan lähes loppuun, vaikka sitten jäisin viimeiseksi paikalle. Jotkut lähtevät pois niin pian kuin mahdollista ja monet muut ainoastaan vähän myöhemmin.
.
Koekysymyksiin vastatessani maistelen ja haistelen ensin kutakin kysymystä varovasti. Luen kysymyksestä muutaman sanan kerrallaan ja mietin kaikki asiat, jotka jo vajaasta tekstistä pulpahtavat mieleeni. Maksimoin luovuuden, haravoin asiaa eri suunnilta. Kirjoitan vihjeitä muistiin suttupaperille. Sitten luen lisää ja täsmennän kysymystä. Käyn kurkistusneuvotteluja kysymyksen kanssa.
.
Monivalintatehtävässä en koskaan ala veikata. En katso vaihtoehtoja, ennen kuin jo tiedän oikean vastauksen ja olen kirjoittanut sen muistiin. Lasken huolellisesti kaikki laskutehtävät. Jos saamani laskutulos täsmää johonkin annetuista vaihtoehdoista, valitsen vasta sitten.
.
Tyytyväisenä lähden pääsykokeista 3-4 tunnin jälkeen pois. Tunnen sisimmässäni, että minulla on mennyt varsin hyvin! Kaiketi? Tuloksia pitää odottaa kuukausi, elokuun alkuun asti.
.
Isäni käy työmatkallaan lukemassa pisteeni korkeakoulun aulan ilmoitustaululta. Hän soittaa ja kertoo, että olin 169. paras! 400 hyväksyttiin, 4000 pyrki. Sain 34 pistettä, alin hyväksytty oli 31 pistettä.
.
Voitan pääsykoepisteilläni keskinkertaiset lähtökohtani yo-todistuksesta sekä puuttuvat työ- ja armeijakokemukset. Luokkatoverilleni Severinolle käy toisinpäin: hän hankkii pääsykokeista hämmästyttävät - 5 pistettä miinusta! Hän lähtee espoolaisen kauppaopiston yo-merkonomilinjalle ja yrittää toiste uudelleen.
.
Luokkatoveri esiintyy sittemmin nimitysuutisissa ja kansainvälisen suuryrityksen myyntijohtajana. Tapaan hänet 13 vuotta myöhemmin sairaalassa viereisestä petistä ja hän muistelee, että olisi pääsykoepisteillään päässyt Vaasan kauppakorkeakouluun, muttei viitsinyt lähteä niin kauas.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti