p-4: Polkuannan kävelylenkki

Toukokuun keskiviikkona Pollyanna täsmentää puhelimessa:
.
"Tule torstaina mahdollisimman tarkalleen kello 19, enintään 5-7 minuuttia yli. En yhtään pidä odotuksesta ja sellainen hermostuttaa minua, eikä minulla riitä siihen ylimääräistä aikaakaan. Enhän muuten tietäisi kuka on tulossa kulloinkin. Siis tasan kello 19. Puhutaan sitten enemmän, kun olen vähän huono puhumaan pitkään puhelimessa. Hei hei!"
.
Torstaina tasan klo 19 Pollyanna avaa yksiönsä oven ja astuu saman tien ulos rappuun, näköjään jo valmiiksi kengittäytyneenä ja takittautuneena keväistä ulkoilulenkkiä varten.
.
"Hei, oikein kiva kun tulit! On kaunis ilta tänäänkin, tai ei ainakaan sada paljon vettä nytkään. Jutellaan mieluummin ensin ulkona ja voidaan lopuksi tulla tänne ylös juomaan kupillinen teetä", Pollyanna sanoo.
.
Pollyannan osoittama kävelyreitti kulkee ensin Ohratietä tien päähän ja takaisin, sitten Kauratietä Vehnätien päähän ja Vehnätietä toiseen päähän ja takaisin. Sitten taas Ohratietä tai Vehnätietä tai Kauratietä uudelleen, tunti taikka tuntikausia edestakaisin muutamia hiljaisen autioita pikkuteitä, jotka risteilevät hämähäkin kutoman verkon lailla pienkerrostalojen ympäristössä omakoti- ja rivitaloalueella, Pollyannan talo verkon keskipisteessä.
.
"Jos tie on pitkä, ehtii matkalla jutella enemmän! Mutta jos tie onkin lyhyt, pääsee nopeammin perille!" mietiskeli optimistinen Pollyanna Whittier vuonna 1913.
.
Pollyanna ei kiinnitä lainkaan huomiota ympäristöönsä, maisemaan, laulavatko linnut, kukkiiko kasvillisuus, paistaako, pilveileekö vai sataako, sillä hän keskittyy herkeämättä puhua pälpättämään tauotonta kertomusta omasta itsestään, omista sukulaisistaan, terveysasioista ja erityisesti entisistä, nykyisistä ja tulevista poikaystävistään.
.
Pollyanna opiskelee yliopistossa psykologiaa, ainakin pyrkii sinne, aikoo joskus pyrkiä opiskelemaan sitä. Hän on ajatellut aikovansa pyrkiä myöhemmin opiskelemaan psykologiaa, biologiaa tai ympäristönsuojelua. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysministerin tehtävät kiinnostaisivat, mutta eivät pienimmät virat.
.
Tarkoilla suunnitelmilla ei ole suurta väliä, sillä Pollyanna on hyvin optimistinen! Kaikenlaista hyvää voi tapahtua aivan yllättäen ihan milloin vain, tai jos sattuukin käymään toisinpäin, siinä on kuitenkin toisaalta omat hyvät ja huonot puolensa.
.
"Hoidan nyt pieniä lapsia ja luen itsekseni ympäristömyrkyistä. Kirjoitan niistä myös, esimerkiksi mielipidekirjoituksia sanomalehtiin. Kärsin itse allergioista ja siksi asun kerrostalon ylimmässä kerroksessa. Vanhempani ostivat minulle tämän lähiön kalleimman yksiön."
.
Pollyannalla on siniset silmät ja erinomainen näkökyky. Hän ei ole koskaan tarvinnut silmälaseja. Hänen päätään koristavat pitkät vahvat vaaleat hiukset ja hän on vielä teinityttömäisen hoikka ja siro. Hän myös pukeutuu teinityttömäisesti, edellisten vuosikymmenten lukiolaistyttöjen malliin. Hän on ehtinyt pukeutua niin jo vuosikymmenen, jollei toisenkin, uskollisesti tyyliään muuttamatta.
.
"Eräs vanha koulukaverini Riitta tuli vastaan ja tervehti. Ihmettelin, miten hän vielä saattoi tunnistaa minut, niin monen vuoden jälkeen, kun oli itsekin muuttunut kovasti? No, vaatteista! vastasi Riitta. Hih hih hii!"
.
"Hei arvaapa minkä ikäinen mä olen? Olenko mä... no esimerkiksi 18...? No niin, olenhan mä nyt vähän enemmän, mutta olenko vielä vaikka 20 vai 22? No joo, olenhan mä yli 24... mutta olenko vielä 26...tai 28... taikka yli 30? Mutta jokainen ihminen voi olla juuri sen ikäinen kuin haluaa. Mulla on vielä paljon nuoruusvuosia elämättä!"
.
"Mä olen nyt ollut vähän kiinnostunut yhdestä television meteorologista. Olen ajatellut soittaakin sille ja kysyä... - Kyllä niin tehdään! Olen lukenut lehdistä! Viikkolehtien mukaan hyvin monet vieraat naiset soittelevat jatkuvasti esimerkiksi Donnerille! Olen minäkin joskus melkein soittanut sille, tai etsinyt Donnerin osoitetta puhelinluettelosta, tai kysellyt Kanervaa numeropalvelusta, mutten ihan vielä ole mennyt loppuun asti."
.
"Mun entinen poikaystäväni Kullervo, joka on historianopettaja, toivoi aina menevänsä joskus mun kanssani naimisiin, mutta mä tähdensin hänelle aivan alusta alkaen, etten voi koskaan, en koskaan, rakastaa häntä niin paljon, sillä olemme keskenämme liian erilaisia tai toisaalta liian samanlaisiakin."
.
"Kun perusasiat ovat kunnossa, ihminen on onnellinen. Ihmiset ovat onnettomia, koska etsivät onneaan muualta, tajuamatta että perusasioista kaikki riiippuu. Jopa Kullervokin, mun entinen poikaystäväni, sanoo oivaltaneensa vähitellen tämän, kun olen sanonut hänelle."
.
"Mun pitäisi nyt keskittyä järjestelemään mun elämäni, järjestämään asiani ja järjestämään ihmissuhteeni. Kaikkien muidenkin ihmisten pitäisi järjestää oma elämänsä. Olen ajatellut tutustua vähitellen ainakin kahteentuhanteen mieheen löytääkseni vihdoin itselleni sopivimman poikaystävän."
.
"Mielestäni jokaisen kannattaisi aina pitää mukanaan sellaisia lappusia, joissa olisi pieni rakkausruno ja puhelinnumero. Niitä voisi kadulla antaa kaikille näkemilleen mielenkiintoisille ihmisille. Siten olisi entistä suuremmat mahdollisuudet löytää juuri oikea ihminen itselleen. Joskus aion kyllä alkaa tehdä noin."
.
"Pitempiaikaisia poikaystäviä mulla on ollut vain eräs Kullervo ja eräs nuori poika aivan nuorena. No, melkeinpä ihan yhden käden sormilla voisin laskea pitempiaikaiset seksisuhteetkin."
.
"Eikun anteeksi, taisin laskea äsken vahingossa väärin. Tarkoitukseni oli kuitenkin sanoa, että melkein kahden käden sormilla voisin laskea entisten pitkäaikaisten seksikumppanieni määrän."
.
"Mun entinen poikaystäväni Kullervo oli aina liiankin huolehtivainen halutessaan kaikkea hyvää mulle ja kaikille muille ihmisille. Mutta joskus Kullervokin hermostui minun kanssani ollessaan oikein kovasti ja sanoi, että jos hänen ulottuvillaan vain kerrankin olisi se kuuluisa punainen nappi, jolla ydinpommit voidaan räjäyttää, niin hän kyllä menisi painamaan sitä nappia ja pamauttamaan triljooniksi kilon palasiksi koko maapallomme. Eikö olekin kauheaa?"
.
"Jos niin viilipyttymäisen rauhallinen Kullervokin voi noin hermostua, niin entäpä sitten, jos jollekulle suurvallan presidentille tulisi avioliittokriisi? Ja hän ei ammuskelisi vain kotonaan, vaan kotiplaneetallaan... Tulisivatko edes ufot silloin maapallon apuun, tai Jumala, jos on olemassa?"
.
"Mielestäni heti ensimmäisellä tapaamiskerralla ei välttämättä tarvitse, eikä ehkä pitäisikään, mennä sänkyyn, vaikkakin viimeistään toisella kerralla. Maksulliset päiväkahvit ovat tietysti asia erikseen."
.
Tunnit kuluvat kävellen kuin oravanpyörässä ympäri Kauratietä ja Ruistietä ja Ohratietä ja Vehnätietä ja Rypsitietä. Eikö sama edestakainen reitti käy Pollyannasta lainkaan yksitoikkoiseksi?
.
"Yksikseni käyn kävelylenkeillä vain, koska kävely on monien tutkimusten mukaan hyvin terveellistä. Silloin kuljen samaa yhtä tietä niin monta kertaa edestakaisin, että kilometrejä kertyy tarpeeksi. Voin samalla miettiä omia asioitani ja siskojeni ja muiden sukulaisteni ja tuttavieni asioita."
.
"En välitä lainkaan turismista! Mielestäni itseään ei pidä hajottaa moneen eri asiaan. Kuten eräs vanki on sanonut: Silloin kun on vankilassa, sitä vain lusitaan, ja sitten kun on vapaana harrastetaan muita asioita."