p-1: Kauppalopo Anna

Kirpputoreilla myydään eli kierrätetään kotien ylijäämätavaraa, jota joillakuilla näyttää riittävän viikoista kuukausiin tai vuosiin. Osa myyntipöydistä notkuu upouudesta, halpahalleja hinnakkaammasta tusinarihkamasta. Mihin myyjien kannattavuuslaskelmat nojaavat? Eräs täyspäiväinen kirpputorien kauppalopo kertoo harrastuksestaan.
.
***
.
Saan koputtaa viidesti ulko-oveen, sillä radanvarsilähiön vuokratalon pihalla vilisevät köyhien lapset kuulemma rikkovat ovikellot! Rakennus näyttää siistiltä, mutta jätepusseja on paiskottu lukitun roskakatoksen ulkopuolelle pihanurmikolle.
.
Pitkähiuksinen hoikka nuori nainen "Anna" avaa, aurinkoisesti hymyillen. Tarkemmin katsoen hän oli teinityttö ehkä jo Woodstockin soidessa 1968. Pukeutumistyyli on jämähtänyt hippiaikaan. Sisällä asunnossa on hämärää. Putkimainen kaksio, jonka ikkunat on verhottu huolellisesti, ettei kukaan voisi tirkistellä sisälle.
.
- Yritä mahtua kulkemaan, on vähän ahdasta. Olen hankkinut kirpputoreja varten tavaraa enemmän kuin ehtinyt vielä myydä, kertoo Anna kaunissävyisellä, nuorekkaalla äänellä.
.
Eteiskäytävän vaatetanko on romahtanut toisesta päädystään irti tiukkaan sullottujen takkien painosta, mutta nojaa vaateröykkiöön alapuolellaan. Kaikkia seinänvieriä reunustavat pahvilaatikkopinot: Ellos, Halens, Anttila, Yves Rocher, Hobby Hall, XXX, mitä vain lukee niiden kyljissä. Väliin jää kapea kinttupolku, jota pitkin voi varovasti sipsuttaa keittiön lieden ja olohuoneen vielä vapaan nojatuoliparin välillä.
.
Huoneiden nurkat ovat kattoon asti täynnä kirpputorikamaa, eikä tyhjiä asumisneliöitä ole keskelläkään, jossa on metrin korkuisia tavarakekoja. Kylpyhuoneen ovea ei mahdu sulkemaan esteiden vuoksi. Suihkua ei voi käyttää siirtämättä ensin kasoja ulos.
.
Sohva pullistelee tavararöykkiöistä, samoin keittiön ruokapöytä ja makuuhuoneen parisängystä kaksi kolmasosaa. Vanhojen vaatteiden lisäksi uusia kirjoja, avaamattomia suklaa- ja keksirasioita, lasten leluja, keittiövälineitä, keramiikkaa, kynttilöitä, meikkilaukkuja, suurennuslaseja, viivoittimia, vanhenneita takavuosien kuvakalentereita, lehtiöitä, kynäkoteloita ja rihkamaa. Olohuoneen pöytä ja kirjahyllyt peittyvät sarjatuotantona tehdyistä kiinalaisista koriste-esineistä.
.
- No kun haluan ympäröidä itseni kauniilla esineillä! Katsopa miten aidon näköinen, suloinen posliinikoira! Etkö ostaisi, saisit halvalla? Koeta, miten pehmeäturkkinen nalle! Ja hieno valkoinen antiikkinen kipsipää, oikea roomalainen patsas! En voinut olla tilaamatta postimyynnistä neonvaloa loistavaa enkeliä! Tilasin niitä oikein monta!
.
Kahteen tv-tuoliin mahtuvat emäntä ja vieras istumaan. Anna raivaa pöydän kulman siideripulloille, mansikka- ja pähkinäjäätelöille (kalleimpia merkkejä) sekä bebe-leivoksille. Seinällä enkelin siivet vaihtavat sykkivästi neonvärejä: punainen, sininen ja vihreä vuorotellen.
.
- Tilaan lähes kaikki ostokseni postimyynnistä. Vaikka palautankin hintavat tuotteet liian kalliina, saan kuitenkin pitää tilaajalahjat ja halvat erikoistarjoukset, kertoo Anna hankinnoistaan ja tyhjistä pahvilaatikoista.
.
Anna on laaduntarkkailun aktivisti. Jos ostetussa tavarassa on pieninkin vika, hän kirjoittaa valmistajalle ja saa hyvityksenä lahjapaketteja. Esimerkiksi uusia tuoremehutölkkejä (joiden maku oli huono) tai wc-paperia (jossa oli suttuinen koristekuvio) entisten tilalle. Ja koska hammaslääkäri todisti, että hampaan lohkeaminen saattoi johtua luunsirun puraisemisesta, jauhelihanjalostaja maksoi lääkärin laskun.
.
Nykyisin kirpputoritoiminta vie aamusta iltaan kaiken ajan laadunvalvonnaltakin. Aluksi Anna vain osti ja osti, huomattuaan miten halvalla saattoi moninkertaistaa vaatevarastonsa ja saada kauniita esineitä. Esimerkiksi itse pakattava kassillinen itse valittuja vaatteita vain viidellä eurolla kirpputorin tarjouksessa.
.
Myöhemmin Anna alkoi hieman varastaa, kun päätteli, että uskonnollisten kirpputorien tarkoitus on oikeastaan tukea köyhiä ihmisiä, siis häntäkin. Lopulta hän keksi alkaa itse myydä ilmaisia tai tukuittain edullisesti ostettuja tavaroita hieman (tai paljon) kalliimmalla.
.
Anna on vuokrannut 4 myyntipöytää eri itsepalvelukirppareilta ja käy päivittäin järjestelemässä pöytiään. Iltaisin hän kirjoittaa mainoslauseita ("Ihana uusi käyttämätön pyyhe huippuhalvalla") hintalappuihin, joita ompelee vaatteisiin.
.
Anna ostaa eurokaupoista eurolla ja myy pois kahdella. Hän siirtää halpahallin suklaata tai kosmetiikkaa sadan metrin matkan lähimmälle kirpputorilleen ja tuplaa hinnan. Sellainen on hänen mielestään asiakkaiden palvelua: tavara tulee asiakasta vastaan etsimättä ja kiertelemättä, ja täytyyhän kauppiaan saada välistä oma voittonsa!
.
Kuitenkin on kuulemma hidasta oppia, millainen tavara käy kaupaksi, ja niinpä tilien saldot menevät usein miinukselle. Neljästä pöydästä pitää maksaa yhteensä 120 euroa vuokraa joka viikko, mutta myyntituloa pöydiltä kertyy milloin vain 60, milloin jopa 180 euroa viikossa.
.
- Usein jään velkaa kirpputorien pitäjille, tai joudun itse maksamaan, kun myyntiä ei ole ollut pöytävuokrankaan verran, mutta myöhemmin tilit taas tasoittuvat, kun on tullut voittoa ja saan ottaa ulos rahaa, kertoo Anna.
.
Esitän yksinkertaisen kustannuslaskelman: jos Anna myisi tavaransa kaksi kertaa kalliimmalla kuin on ostanut, hänen olisi myytävä joka viikko 240 euron arvosta päästäkseen edes omilleen, nollatulokseen. 120 euroa tavaroiden ostamiseen ja 120 euroa pöytävuokriin. Mutta Anna itse laskee saaneensa jo 127 euron myynnistä 7 euroa voittoa.
.
- Enhän minä postimyyntitarjousten lakanoista ihan kaksinkertaista hintaa ota. Voitoksi lasken, jos saan kirpputorilta käteeni rahaa. Ostoksethan olen tehnyt jo aiemmin ja silloin niistä iloinnut. Mennyt raha on joka tapauksessa mennyttä!
.
Annan perustoimeentulon on jo vuosikymmenien ajan tuonut sairauseläke. Tiedonjanoisen yhden laudaturin ylioppilaan nuoruuden ammatti lasten päivähoitajana eri perheissä alkoi maistua puulta. Silloiset seurustelukumppanit eivät tyydyttäneet ja saivat vaihtua maksullisen rakkauden päiväkahvityöhön, joka vuorostaan loppui - vankilakundiin rakastumiseen. Päiväkahvisäästöt hupenivat uuteen seurusteluun liittyneisiin kuluihin, kuten tehdastuoreen länsiauton ostamiseen rakastetulle, kun tämä vapautui Vilppulan varavankilasta.
.
Uusi auto kului ja elämän mies kyllästyi. Aluksi mies olisi halunnut elää ylpeästi pelkillä paritustuloilla, ettei tarvitsisi nöyrtyä anomaan toimeentulotukea. Kuitenkin yli-näyteltyään lääkärille häiriintynyttä pääsi kolmikymppinen mies sairauseläkkeelle ja alkoi saada tililleen omaa rahaa Annasta riippumatta. Silloin mies päättikin muuttaa yksin takaisin lapsuutensa Varkauteen. Helsinki muistutti liikaa Nokasta ja Sörkasta, vanhoista selleistä. Samaan aikaan virolaiset olivat vallanneet päiväkahvimarkkinat. Paluu uralle mietityttää Annaa.
.
Anna haluaisi yhä rakastuakin, kymmenisen vuotta itseään nuorempaan, mutta karismaattiseen ja autoritääriseen mieheen, jollainen hänen isänsäkin oli. Isä oli tsaarinaikaan syntynyt hermostunut perhetyranni, joka toisinaan kaivoi esiin pistoolinsa lukitusta pöytälaatikosta ja aseella uhaten simputti viisilapsista perhettään, juoksutti jättiläiskäyntiä ja komensi kääpiökäyntiä. Isä löi tahtia nahkaremmillä, jota tyttöjen jalkojen piti väistellä.
.
Koko aikuisikänsä Anna on käynyt terapiassa pari kertaa viikossa. Hän uskoo freudilaiseen psykoanalyysiin aivan ehdottomasti. Psykiatri on äitihahmo, joka eläytyy omilla ilmeillään potilaan elämäntarinoihin, eikä kommentoi sanallisesti. Potilas saa avautua asioistaan loputtomasti, puhua ja puhua vuodesta toiseen. Ja Anna kertoo lisää:
.
- Jäin äskettäin kiinni 20 euron myymälävarkaudesta. Arvasin etukäteen palavani, kun oli niin vähän asiakkaita, mutta ajattelin kuitenkin, ettei vartija viitsisi katsella monitoria. Vartija tuli ja sanoi: "Arvaat varmaan mistä on kysymys!" Menimme takahuoneeseen odottamaan poliiseja.
.
Poliisipari, vanhempi ja nuorempi konstaapeli, huvittui kuullessaan Annan kotiosoitteen. Sillä juuri kauppaan tullessaan Anna oli nähnyt samat poliisit ovien ulkopuolella tutkimassa erään Annan kotikadulla asuvan, vaikkakin Annalle vain ulkonäöltä tutun miehen kasseja.
.
Poliisit olivat ehtineet tilanteiden välissä syödä ropposen mansikoita ja he olivat hyväntuulisia kuin TV-mainoksessa, jossa pidätetyn käskettiin toistaa: "Enää en rikkeitä tee, taikka muutoin mörököllit minut periköön!"
.
Yhtä vähällä Anna ei päässyt, mutta poliisit sanoivat olevansa pahoillaan, koska heidän velvollisuutensa oli määrätä 14 kappaletta päiväsakkoja (köyhimmille ihmisille vain 6 euron hintaisia), yhteensä vain 84 euroa.
.
- Haluaisitko jutella piirimme mukavan sosiaalihoitajan kanssa, ehdotti poliisi. Anna kieltäytyi, kertoen muutenkin olevansa menossa huomenna psykoterapiaan! Se oli poliiseista hyvä juttu, joten he toivottivat Annalle parempaa päivänjatkoa.
.
Sakko on erääntynyt, mutta vielä maksamatta. Anna kävi kysymässä siihen rahaa sossusta, mutta siellä ei suostuttukaan sakkoa maksamaan. Seurakunnalta Anna hakee puolivuosittain kympin ruokarahaa. Eräs kirpputoreista tuotti juuri 7 euroa voittoa.
.
- Näpistykseni alkoivat yhdestä purukumipussista. Otti aivoon, kun ei ollut varaa xylitoliin, joten pihistin. Oikeastaan päätin asian kassajonossa, jossa minulta puuttui vain 20 senttiä, jotta saisin tomaatteja, salaattia ja kurkkua, siis terveellisiä kasviksia. Vasta seitsemäs ihminen jonossa suostui antamaan mulle yhden vaivaisen 20 sentin kolikon, tuohtuu Anna ihmisten uskomattomasta piittaamattomuudesta.
.
Kiinnijäämisiä on tähän mennessä kertynyt kolme. Ensimmäinen tapahtui kierrätysvaatteiden kaupassa. Sieltä ei ilmoitettu poliisille. Annan piti tyhjentää kassinsa, ja jopa omat hansikkaat olisi häneltä otettu, ellei hän olisi kivahtanut:
- Noi on kyllä MUN!
.
Niitä vaatteita ei kuitenkaan huomattu, jotka Anna oli pukenut sovituskopissa ylleen, omien vaatteiden alle. Ne jäivät sentään hänen saaliikseen. Poistuessaan Anna pyysi vielä myyjiltä anteeksi.
.
Vartijoita Anna yrittää väistellä hyvin selityksin: "Kun mulla ei nyt ole aikaa, kun mulla olisi vähän kiire bussiin tai metroon!" Mutta sellainen ei ole tepsinyt. Päinvastoin, toisella kerralla tavaratalon vartija väitti poliisille: "Se yritti KARATA!"
.
Hienotunteisesti erään tavaratalon myyjättäret välttelivät katsomasta Annaan tyhjentäessään hänen olkalaukkuaan. He totesivat, että osa uutukaisista tavaroista ei ollutkaan heiltä.
.
- Ne onkin MUN! keksi Anna silloin väittää.
.
Mutta viereisen kaupan myyjä soitettiin kumminkin paikalle tunnistamaan - naapurikaupasta vain puoli tuntia aikaisemmin varastetut korut, maljakot, leikkikalut ja koriste-esineet.
.
Saalista oli kertynyt 120 euron arvosta. Poliisit käskivät tylysti vastata pelkästään kysymyksiin. Anna oli yrittänyt laverrella elämäntarinoitaan, yhtä laveasti kuin terapeutilleen. Sakkoja määrättiin tuolloinkin 84 euroa.
.
Sakoistaan huolimatta Anna katsoo olevansa plussan puolella, koska ei ole jäänyt kiinni kuin joka kymmenes tai kahdeskymmenes kerta. Viime kuukausina hän ei ole kuulemma maksanut ruoastaan kuin parin maitolitran verran - ja samalla halvimmat "kaupan omat merkit" ovat vaihtuneet kalliiseen gourmet-laatuun!
.
- Saatan syödä vaikka koko viikon lohta, kun lituskaiset kalapaketit on niin käteviä vietäviksi. Ennen söin koko viikon vain kanaa, jota sai eurolla kilon, kertoo Anna.
.
Yhteiskunnallisia asioita Anna seuraa tiiviisti. Hän on äänestänyt kaikissa vaaleissa ja kirjoitellut mielipidejuttuja lehtiin. Hän kierrättää huolellisesti biojätteet ja tyhjät tölkit. Tapaamiaan ihmisiä hän neuvoo uusimmilla lehtitiedoilla ympäristöön ja terveyteen liittyvissä asioissa.
.
Kysyn, onko varastaminen sellainen yhteiskunnallinen ongelma, josta pitäisi kirjoittaa lehdissä? Hätä ei riko lakia eikä näpistys nälänhädässä, mutta entä kun varkauksilla rahoitetaan kannattamaton liiketoiminta? Mikä keino pysäyttäisi sinut?
.
- No, jos olisi olemassa ihan ehdoton vankeuden uhka. Silloin mun pitäisi kai lopettaa. Mutta varkauksista ei kannata kirjoittaa julkisesti, koska silloin arvostelukyvyttömät nuoret keskeyttäisivät heti koulunkäyntinsä, jos tietäisivät miten paljon helpommin voi hankkia kaikkea...
.
Anna kuvailee asioimispaikkojaan: - Erään ison kaupan radan vieressä omistaa rikas mies Paju ... joka oli nuorena vasemmistolainen. Ehkä sen takia siinä Citykaupassa ei näytä olevan ollenkaan vartijoita eikä tavaroissa hälyttimiä. Kunhan sellaiset ihmiset, joilla on paljon varaa, maksavat ostoksistaan, niin varattomat voivat ottaa kaiken ilmaiseksi.
.
Kirpputoreilla Anna varustaa kaikki myyntiartikkelinsa varashälyttimillä. Hän ei ollenkaan hyväksy, että muut varastaisivat häneltä! Hänellä ei ole sellaiseen varaa. Isot kaupat ja liikeketjut ovat aivan eri juttu.
.
Välillä Anna vilkaisee ulos ikkunasta ja huudahtaa yhtäkkiä:
- Joku on pysäköinyt MINUN autopaikalleni!
.
Autoton ja ajokortiton Anna selittää oman autopaikkansa näin:
.
- Voitin aikoinaan talomme arpajaisissa hyvän autokatospaikan, joten siitä kannattaa ehdottomasti pitää kiinni! Voin tarvita autopaikkaa koska tahansa, jos alan seurustella tai menen autokouluun. Auto minulla oli - äidin nimissä - viimeksi 10 vuotta sitten, kun miesystävä halusi ajaa autoa.
.
- Autopaikka ei maksa kuin 10 euroa kuussa! Lain mukaan minulla on oikeus pitää autopaikkani, isännöitsijäkin sanoi, vaikka eräät ikävät naapurit ovat kinuneet tyhjää paikkaa heille ja kannelleet isännöitsijälle. Lisäksi tyhjästä tilasta on iloa viereisille autoille, joiden hieman lihavat omistajat mahtuvat paremmin avaamaan ovensa.
.
Hämmästelen kalliin autopaikan turhuutta, mutta Anna vakuuttaa, että ennemmin hän luopuisi jopa suuren päivälehden kestotilauksesta kuin omasta autopaikasta! Sanomalehtensä hän joutuu hakemaan postilaatikosta talon päädystä, mutta muu posti työnnetään sisään kotioven postiluukusta, koska Anna maksaa Postin kotiinkuljetuksesta lisämaksun.
.
Juttelemme kirjoista, sillä Anna kuuluu moniin kirjakerhoihin, tilaajaetujen vuoksi. Usein hän ostaa monta kappaletta samaa kirjaa, voidakseen lahjoittaa sukulaisilleenkin. Esimerkiksi opettaja Frank McCourtin 'Seitsemännen portaan enkelin' ns. "irlantilainen köyhyys" teki niin suuren vaikutuksen, että Anna tilasi heti useita kappaleita, yhtäkään lukematta: "Ihan vain tukeakseni niin kauhean köyhää kirjoittajaa!" (josta oli tullut nariseva miljonääri, kerroin Annalle).
.
Anna sanoo käyvänsä kirjastoissa "joskus", mutta "aika harvoin". Tarkemmin: viimeksi seitsemän vuotta sitten hän kävi lähimmässä kirjastossa ja pyysi virkailijalta pappismies Norman Vincent Pealen Positiivisen ajattelun kirjan, koska eräs terapeutti oli kehottanut. Sen palautettuaan hän ei ole vielä lainannut mitään muuta.
.
Elokuvissa Anna on käynyt joskus, aivan kuten takavuosien kulttuuriministeri Piipari. Viimeksi 60-70-luvuilla hän katsoi jonkin tanskalaisleffan, kuten 'Pukki paratiisissa'. Mielifilmi ja esikuva elämälle on kuitenkin televisiosta nähty, romanttinen 'Cherbourgin sateenvarjot', lauletuin vuorosanoin.
.
Suomenlinnassa, puistoissa ja museoissa Anna on käynyt joskus nuorena, muttei sitten myöhemmin. Teini-iässä hän kävi ulkomailla luokkaretkellä Leningradissa, jossa joku neuvostoliittolainen nuorimies oli heti ihastunut häneen! Muuten hän ei välitä matkoista, eikä ole koskaan lentänyt tai kulkenut laivalla, koska kaikki maat näkee aivan hyvin televisiostakin.
.
Annan toiveammatit liittyvät psykologiaan. Jotta hän voisi vaikkapa neuvoa lasten vanhempia, miten valita hyvä lastenhoitaja. Siihen Anna tuntee erityistä pätevyyttä. Hänelle olisi myös mieluista päästä valitsemaan hyväntekeväisyyden kohteita, minkä vuoksi hän on kiinnostunut erittäin rikkaista miehistä.
.
Anna kertoo iloisesti voittaneensa äsken lotossa 4 oikein, 12 euroa. Entä paljonko hän käyttää lottoon viikossa? - 25 euroa! Samat onnennumerot käytössä jo vuosikymmeniä! (Oma ja siskojen syntymäpäivät.)
.
- Joten alkaa pian olla suurvoiton vuoro tulla minulle jo ihan tilastollisestikin!
.
Kerron, että mahdollisia lottorivejä on 15 miljoonaa, joten kukin rivi tulee vuoroon keskimäärin 300 000 vuoden välein. Pitkä aika odottaa?
.
Kesäsuunnitelmistaan Anna kertoo, että aikoo järjestää tavarat tiiviimmin laatikkoihin korkeisiin pinoihin, jotta saisi enemmän tilaa kotiinsa. Ja hän aikoo opetella kirpputoritoimintaa kunnolla saadakseen sen kannattamaan paremmin.
.
Anna on jo etukäteen huolissaan paisuvasta rahavirrasta, mikäli kirpputorit alkaisivat tuottaa kunnolla. Koska silloin hänelle tulisi ongelma, mihin hyviin tarkoituksiin alkaisi lahjoittaa rahaa. Itselleen hän ei tarvitse paljon enempää, vaan haluaisi hyväsydämisesti auttaa muita ihmisiä erilaisten hyvää tekevien järjestöjen kautta.
.